Tämän "välittämisen" lisäksi on toki hyvä huomioida, mitä muita vaihtoehtoja heillä olisi?
Aivan. Mutta silloin kun on vain se yksi vaihtoehto, niin sen mukaan mennään ilman sen kummempaa ihmettelyä.
Sillä jos lapset eivät pitäisi huolta ikääntyvistä vanhemmistaan niin kuka sitten?
Täsmälleen. Niissä maissa on luonnollista, että lapset pitävät sitten huolen vanhemmistaan. Ja lapsia on yleensä enemmän kuin yksi ja osa heistä aina kotona. Sitten tulevat lapsenlapset ja homma pyörii. Eikä sitä kukaan valittele, tai toivo, että yhteiskunta hoitaisi asian.
Meidän tilanteemme on erilainen. Olemme luoneet itsellemme yhteiskunnan, jossa vanhusten paikka on laitoksissa, poissa tieltä ja joudumme miettimään tarkkaan, milloin meillä olisi aikaa käydä edes tervehtimässä heitä. En moiti tästä ketään, olen itse ihan samassa tilanteessa.
Vanhin poika peri tilan/torpan ja otti samalla vastuun vanhemmistaan näiden kuolemaan asti oli varmasti hyvin tuttu kuvio.
Aivan. Näinhän me menimme. Mutta tänä päivänäkin maanjussit lähettävät kyllä vanhempansa jo vanhainkotiin, joten asia on historiaa, vaikka voisi ihan hyvin toimia käytännössä vieläkin. Joten asia ei ole vain käytännön syistä kiinni, vaan myös järjestelmästä, johon sisältyy se, ettei vanhemmista oteta vastuuta.
Vanhemmat auttoivat sitten sen mitä pystyivät lasten kasvatuksessa ja eri töissä. Näistä ajoista voimakkaasti kasvanut hyvinvointi ja yhteiskunnan vaurastuminen ovat tuoneet muun kehityksen ja muutoksen mukana vaihtoehdon myös tälle. Joku pitää tätä sitten hyvänä, joku huonona asiana.
Tämä oli pitkään oikein hyvin toimiva juttu. Ja tosiaankin, yhteiskunnan vaurastuminen toi meille sen vaihtoehdon. Tämä ei tosin ole missään nimessä hyvä asia. Vanhukset eivät tykkää siitä, että heidät riistetään pois ympyröistä, joissa he ovat syntyneet, eläneet ja kasvaneet. Mutta ymmärtävät tietenkin, ettei meillä ole enää heille aikaa. Heidän ylläpitonsa maksaa paljon ja yleensäkin olemme saaneet aikaan tilanteen, jossa vanhukset koetaan enemmänkin rasitteena, kuin ihimisinä, jotka loivat meidän hyvinvointimme ja jotka ovat meidän omaa verta ja lihaamme.
Tuosta etteivät olisi valmiita ottamaan "Suomen järjestelmää" vastaan on paha sanoa sen suurempaa sillä se on paikallisille varmasti niin kaukainen ja epärealistinen ihan pelkkänä ajatuksenakin, jolloin sille hörähdättäneen ja näytettäneen kinnasta välittömästi.
Kyllä. Ja yleensäkin, eivät he ole vielä kypsiä ajatukselle, jonka mukaan isä tai äiti viedään pois. Mutta kyllä Afrikkakin saa kokea tämän joissakin maissa ja joissakin tapauksissa, ennemmin tai myöhemmin. Sillä jotkut Afrikan maathan teollistuvat ja kehittyvät nopeasti. Ja kyllä myös minä uskon, että systeemi otettaisiin siellä vastaan ajanmittaan. Totta kai. Mutta tänä päivänä se on kyllä monessa maassa ajatuksenakin täysin mahdotonta.
Samoin myös monessa Euroopan maassa. Varsinkin Itä-Euroopan maiden kansat ottavat yhä mielellään vastuun vanhuksistaan. Voisin kertoa tästä esimerkkejä, mutta jotkut täällä ovat allergisia tällaisille, joten annan tällä kertaa olla.
Sitä on toki hyvä pohtia, että onko valtavasti kehittynyt hyvinvointi ja yhteiskunnan vauraus aikojen saatossa luonut tilanteen missä ihmiset eivät enää pidä huolta ja välitä niin itsestään kuin varsinkaan läheisistään kuten aiemmin vaan luotetaan siihen, että kyllä yhteiskunta hoitaa. Mielestäni näin on käynyt, mutta ainakin itse pidän tätä vain negatiivisena vaikutuksena monista hyvistä vaikutuksista ja kehityksestä.
Valitettavasti tämä taitaa olla hyvinvointimme hinta. Meillä on kaikki, mutta siitä huolimatta välimatkamme omiimme kasvaa koko ajan ja maiden paremmuus ratkaistaan aivan eri asioilla.
Mitä siis itse ketjun aiheeseen tulee niin ainakin itse olen pirun tyytyväinen, että olen syntynyt ja varttunut juuri Suomessa. Epäkohtia löytyy kuten täälläkin on tuotu esiin, mutta päällisin puolin asiat ovat ehdottomasti hyvällä mallilla. Jopa liiankin hyvin sillä niin turhanpäiväisistä ja toissijaisista asioista jaksetaan tasaisella tahdilla valittaa.
Myös minä olen päällisin puolin tyytyväinen siihen, mitä yhteiskunta on minulle antanut ja mitä se on minulle tarjonnut. Mutta joskus tuntuu siltä, että voisin helposti luoda itselleni vielä paremman ympäristön, jossain toisessa maassa. Tämä lienee myös yksi syy siihen, miksi niin moni jättää nämä "maailman parhaimmat maat".
