Los Angeles Kings 2013–2014

[heikkik]

Näkikö muuten kukaan Cliffordin loukkantumiseen johtanutta tilannetta, itse en sitä huomannut.

Luulen - en siis ole lainkaan varma - että se tuli siinä tilanteessa, kun Clifford yritti ajaa vauhdilla A. Edlerin laitaan, mutta Edler tekikin kunnon "peterforsbergmaisen" vastataklauksen ja Clifford lensi perselleen jäähän. Hän pelasi kyllä vaihdon loppuun ja taisi pelata vielä pari vaihtoa sen jälkeenkin, mutta en minä muuta potentiaalista loukkaantumistilannetta huomannut.

Regehristä ja Lewisistä täysin samaa mieltä, Regehr itse asiassa ollut yllättävän hyvä viime peleissä.

edit.

Tanner Pearson on kuulemma kutsuttu "ylös". Hiukan ihmetyttää, sillä roosterihan on jo täynnä. Onko joku treidattu tai laitettu siirtolistalle tai pitkäaikaisloukkaantuneiden listalle? Tai sitten olen laskenut väärin.

 

[heikkik]

Matt Greene LTIR:lle. Aina niin "luotettavien" HFboard-huhujen mukaan hänellä on kaksi vakavamman puoleista ylävartalovammaa. Quickin vamman huhutaan olevan sen verran vakava, että kuntoutuksessa menee ainakin seuraavat kuusi viikkoa. Eli jos huonosti menee, niin kumpaakaan ei nähdä kaukalossa tämän vuoden puolella.

Martin Jones kutsuttu Ben Scrivensin kakkoseksi ja J-F Berube ottaa Jonesin paikan Monarchsien ykkösenä. Berube aloitti hommansa tyylillä 3-1 voitossa Norfolkista, 24 vedosta 23 torjuntaa. Jos jotakin hyvää näissä loukkaantumisissa on, niin ainakin prospektit saavat näyttöpaikkoja.

 

[Bigmouth]

Toivottavasti Jones pystyy pelaamaan NHL-tasolla, sillä Scrievensillä on sijoittumisensa kanssa niin suuria vaikeuksia, että se tullaan miehen saadessa enemmän vastuuta skouttaamaan rumasti pois.

Ei nyt näytä hyvältä tuo loukkaantumistilanne. Valitettavasti puolustuksen osalta alhaallakaan ei ole yhtään Toffolia jolle nyt aukeaisi ruutua.

 

[heikkik]

Toivottavasti Jones pystyy pelaamaan NHL-tasolla, sillä Scrievensillä on sijoittumisensa kanssa niin suuria vaikeuksia, että se tullaan miehen saadessa enemmän vastuuta skouttaamaan rumasti pois.

Sijoittumisen puolesta Scrievens näyttää välillä ihan alkuaikojen Quickilta, muuten ovat erityylisiä veskoja. Hyvin Scrievens on aloittanut tuurausjaksonsa, kun kahdesta ensimmäisestä pelistä tuli voitto. Islesia vastaan riitti rutiiniesitys, kun vastapäädyssä Poulin hiukan haparoi, mutta Devilsien Schneideria vastaan Scrievens pelasi todella hyvän ottelun. Ehkä puolustus alkaa hiljalleen tottua Quickista poikkeaavaan torjuntatyyliin ja osaa varautua paremmin uuden ykkösen antamiin pitkiin ripareihin.

Nuoret tehoilivat Islandersia vastaan, kun Pearson teki ensimmäisessä runkosarjan NHL-ottelussaan maalin tasoittaen pelin 2-2:een ja Toffoli ohjasi voitto-osuman. Ottelu oli melkoista vuoristorataa, sillä hyvän ensimmäisen kympin jälkeen Isles alkoi hiljalleen ottaa pelin haltuunsa ja toisessa erässä Kinks oli ihan vastaantulija. Kolmanteen Sutter sekoitteli ketjuja ja yhteenlaitettu AHL-kolmikko Pearson-Vey-Toffoli ratkaisi pelin Losille.

Devilsejä vastaan ensimmäisen erä oli huono, mutta kaksi jälkimmäistä selvästi parempia. Kaikkiaan ottelu oli aika ympäripyöreä, mutta tällä(kin) kertaa onni ja maalivahtipeli oli hiukan Losin puolella. Läntisen konferenssin joukkueiden suorittamisen rutiinitaso tuntuu olevan sen verran korkeammalla kuin Itäisen konferenssin, ettei mikään ihme että voittosuhde on selvästi Lännen eduksi.

Ketjuista sen verran, että Brown-Kopitar-Williams tuntuu ainoalta suht vakiokolmikolta. King-Richards-Toffoli pelaavat pääsääntöisesti yhdessä, mutta välillä oikeassa laidassa pelaa Toffolin tilalla jokin muukin, esim. Frattin.

Alempien ketjujen kavereita vaihdellaan pelin kulun mukaan. Islandersia vastaan kolmonen/nelonen olivat alussa Nolan-Fraser-Lewis ja Pearson-Vey-Frattin. Devilsiä vastaan Stoll tuli kokoonpanoon Fraserin paikalle, mutta kun peli ei joukkueelta kulkenut toivotulla tavalla, niin Sutter sekoitteli ketjuja aika lailla. Välillä Lewis pelasi Pearsonin ja Veyn kanssa ja esim. voittomaalin aikana kentällä oli hyökkäysketjuna King-Kopitar-Williams. Pakkiparit ovat pysyneet varsin samoina eli Muzzin-Doughty, Regehr-Voinov ja Mitchell-Martinez.

Vey on minusta parantanut otteitaan kokemuksen kasvaessa, eikä ole fyysisesti enää yhtä pahasti purjeessa kuin ensimmäisessä ottelussa. Pearson pelasi toisessa ottelussa pirteämmin kuin ensimmäisessä, vaikka ekassa matsissa tuo uran avausosuma tulikin. Kamppailuhalukkuutta toivoisin molemmilta lisää, mutta se tullee vasta nopeampaan pelivauhtiin ja parempiin vastustajiin sopeutumisen myötä. Pienen otoksen perusteella molemmista jäänyt kuitenkin positiivinen vaikutelma.

Vieraskiertueen viimeinen ottelu on NY Rangersia vastaan ja jos siitä tulee pistekin, niin reissuun voi olla todella tyytyväinen. Kuusi pistettä neljästä ottelusta on todella hyvä tahti.

 

[mmiettinen92]

Nyt näyttää hyvältä, ainakin tuloksellisesti. Kymmenestä viimeisestä ottelusta saldo on todella hieno, 7-2-1.

Kings alkaa nousemaan Tyynenmeren divisioonassa. Kolmen edellisen taiston maaliero 6-2, Jonathan Quickin loukkaannuttua luulin et ollaan ongelmissa, mutta ei. Ben Scrivensin torjuminen on ollut aika lähellä Quickin mestaruuskevään/-kesän tasoa. Tästä esimerkkinä kaksi peräkkäistä nollapeliä.

Tyler Toffoli on puolestaan iskenyt seitsemään otteluun kahdeksan pistettä, myös Slovenian lahja Los Angeles Kingsille, Anze Kopitar, on nakuttanut lähes piste per peli -tahtia. Hän on ollut jälleen hyökkäyksen liideri, ainakin omasta mielestä.

Tietysti nämä ovat niitä kuuluisia tilastoja, mutta kyllä ne jostain kertoo. Viikonlopun kummatkin pelit oli tavallaan tylsää katseltavaa, mutta tärkeimmät eli pisteet jäi Losille. Etenkin puolustuspeli oli lähes silmiä hivelevää. Sarja jatkuu Kuninkaiden osalta ti-ke -yönä, kun vastaan asettuu Atlantin kärki Tampa Bay. Kiekko tippuu jäähän kello 05.30 alkaen.

 

[heikkik]

Ben Scrivensin torjuminen on ollut aika lähellä Quickin mestaruuskevään/-kesän tasoa. Tästä esimerkkinä kaksi peräkkäistä nollapeliä.
...
Viikonlopun kummatkin pelit oli tavallaan tylsää katseltavaa, mutta tärkeimmät eli pisteet jäi Losille. Etenkin puolustuspeli oli lähes silmiä hivelevää.

Scrivens NHL-viikon ykköstähti ykköstähti. Islanders-voitto tuli ihan ok-pelillä, Devilsien nollauksessa oli tuuriakin mukana, mutta Rangersia vastaan Scrivens pelasi minusta todella hyvin. Joo, oli siinä parissa kohden onnea mukana, mutta kokonaisuudessaan torjuntatyöskentely oli kontrollissa ja kaverin itseluottamus on tällä hetkellä huipussaan.

Kaksi ensimmäistä peliä olivat suht huonotasoisia, mutta tämä NyR-ottelu oli minusta vauhdikas ja hyvätasoinen. Molemmilla joukkueilla oli tekopaikkoja 3-4 maaliin, mutta molarit olivat kovassa vireessä. Ja Losin puolustus toimii tällä hetkellä erinomaisesti. Alkukaudesta - siis noin kymmenen pelin jälkeen - kannatin Robyn Regehrin sopimuksen ulosostamista ensi kesänä, mutta viimeisen kymmenen pelin jälkeen olen tehnyt täysikäännöksen. Regehr on pelannut viimeisissä otteluissa hemmetin hyvin ja on ollut todella iso tekijä joukkueen hyvään pistejaksoon.

Jotenkin Carterin, Quickin ja Greenen loukkaantumiset ovat vain terästäneet muuta joukkuetta ja tällä hetkellä LA pelaa voittavaa Sutter-kiekkoa. Ei se aina niin kaunista ole, mutta kaverit pelaavat Joukkueelle eivätkä vain tunteetonta virkamieskiekkoa. Mike Richards pelaa ehkä parasta runkosarjakiekkoaan Kings-nutussa ja toinen tärkeä johtajatyyppi, kapteeni Dustin Brown, on nostanut huikeasti tasoaan alkukauden hiihtelystä. Ilmeisesti Brownin jalka alkaa olla täydessä kunnossa, sillä nyt hän ehtii sekä taklauksiin että maalin eteen samalla tavalla kuin aikaisempina kausina.

Tyler Toffoli on tällä hetkellä rookieden pistepörssissä sijalla 14 samoissa pisteissä (4+4) Barkov juniorin kanssa. Barkovilla pelattuna 21 matsia, Toffolilla siis 7. Tulokkaiden ykkösenä on San Josen Tomas Hertl (12+6) ja Calgaryn Sean Monahan (8+5), joten tällä kaudella Calder Trophy näyttää tulevan Tyynenmeren divisioonaan.

 

[heikkik]

Kun yliopistosarjatkin ovat päässeet vauhtiin, niin laitetaan lyhyt tilastopäivitys Losin prospekteista.

Manchesterista on jo kolme hyökkääjää ja maalivahti Martin Jones nostettu ylös. Toffolihan on päivänselvästi NHL-tason pelaaja, mutta se on Sutterista ja Lombardista kiinni mitä tapahtuu, kun Carter tervehtyy.

Linden Veyltä haluaisin nähdä enemmän pelejä Läntisen konferenssin hyviä joukkueita vastaan. Stollin tervehdyttyä Sutter on supistanut Veyn jääaikaa, vaikka minusta Veyn pelaamisen taso ei ole pudonnut tänä aikana - pikemminkin päinvastoin. Vaikkei Veystä ikinä mitään fyysistä pelaaja tulekaan, niin hän menee nyt rohkeammin vääntötilanteisiin ja pärjää niissä paremmin kuin alussa. Toivottavasti Veytä ei lähetetä enää AHL:ään, sillä kehittyäkseen hän taitaa tarvita NHL-tason vastustajat. Vyöllä on kuitenkin jo yli 160 AHL-peliä, joten sieltä ei välttämättä enää motivaatiota löydy. Kamppailupelaamisen lisäksi Veyn pitäisi kiinnittää huomiota laukomiseen. Yksi laukaus kohti maalia kuudessa ottelussa on liian vähän, vaikka kuinka olisikin ensijaisesti pelintekijä, syöttelijä.

Tanner Pearson lähtenee ensimmäisenä AHL:ään kunhan sairastupa tyhjenee, enkä pidä sitä lainkaan pahana asiana. Kausi Manchesterissa isossa roolissa ja (toivottavasti) tiukka harjoittelu valmistaa Pearsonia paremmin ensi kauden NHL-paikkaan kuin pienessä roolissa NHL:ssä sinnittely. Pearsonilla on elopainoa ihan riittävästi, mutta osa “babyfatista” pitäisi korvata lihaksella.

Toffolin, Veyn ja Pearsonin pelatessa ylhäällä Monarchsien hyökkäyksen johtohahmoja ovat olleet Brandon Kozun, Jordan Weal ja puolustajasta vasemmaksi laituriksi siirretty Nick DesLauriers. Tämän kolmikon NHL-tulevaisuuteen en oikein jaksa uskoa. Jos DesLauriers alkaa kehittyä oikein huimaavalla vauhdilla, niin hänestä voi tulla nelosketjun sählääjä änäriin asti, mutta samaan rooliin ovat tunkemassa mm. Andy Andreoff ja Scott Sabourin. Vedonlyönnissä en kuitenkaan laittaisi penniäkään yhdenkään tällä hetkellä Manchesterissa pelaavan hyökkääjän NHL-tulevaisuuden puolesta.

Puolustajien kohdalla on tilanne näyttää hiukan lupaavammalta. Derek Forbort ei ole lahjaton kaveri ja yleensä näille ensimmäisen kierroksen varauksille annetaan enemmän näyttöpaikkoja kuin alempien kierrosten varauksille. En olisi lainkaan hämmästynyt, jos Forbort pääsisi kokeilemaan parissa NHL-pelissä loppukaudesta. Tosin edelletyksenä on, että hänen kehityksensä jatkuu nykyistä vauhtia ja Kingsien pudotuspelipaikka alkaa olla ko. aikaan suhteellisen varma. Loukkaantumiset ja trendit tietenkin vaikuttavat paljon siihen milloin Forbort tekee NHL-debyyttinsä.

Kanadan junnusarjojen varauksista kukaan ei ole ottanut kehityksessään isoa askelta eteenpäin. OHL:n Guelphissa pelaavasta kaksikosta monsterinkokoinen laituri Justin Auger on ollut sivussa lähes koko alkukauden mononukleoosin takia, joten häneltä voi odottaa tulosta vasta keväällä. Puolustaja Zac Leslie oli muutaman pelin sivussa olkapäävamman vuoksi ja marraskuu ei ole muutenkaan sujunut yhtä hyvin kuin aivan alkukausi. Pisteitä Augerilla on koossa 7 ottelun jälkeen 3 (1+2) ja Lesliellä 14 pelin jälkeen 11 (2+9).

Myös toinen viime keväänä OHL:stä varatuista hyökkääjistä, tsekkiläissyntyinen Dominik Kubalik, on ollut pettymys. Kubalik aloitti kauden hurjalla vauhdilla, sillä 12 pelin jälkeen koossa oli 11 pistettä (9+3). Seuraavissa 11 ottelussa hän on tehnyt vain yhden maalin eikä ole saanut yhtään syöttöpistettä. Lisäksi tehotilasto on pudonnut plussan puolelta pykälän verran miinukselle. Onkin mielenkiintoista nähdä mahtuuko Kubalik nuorten MM-kisamiehistöön. Kun kisat tällä kertaa pelataan Euroopassa, Ruotsissa, niin voi olla Tsekin valmentaja suosii nyt Euroopassa pelaavia junnuja CHL:ään “loikanneiden” sijaan.

Muista OHL-prospekteista puolustaja Kurtis MacDermid on tehnyt jo oman piste-ennätyksensä (3+6) ja nykyisellä vauhdilla (64 min 22 ottelussa) rikkoo myös oman jäähyennätyksensä (110 min 65 ottelussa). Windsorin Nick Ebert on onnistunut kääntämään viime kauden tehotilastonsa tällä kaudella päinvastaiseksi, sillä surkean -39 sijaan plusmiinussaldo on nyt 17 pykälää plussalla (21 peliä pelattu). Pisteissäkin neljännen kauden OHL-mies voi tehdä oman ennätyksensä, jos tahti pysyy nykyisellään (4+12, 21 GP).

WHL:ssä pelaa kaksi Kings-prospektia. Puolustaja Alex Roach aloitti kauden ECHL:ssä Ontariossa, mutta lähetettiin jo kolmen pelin jälkeen takaisin viime kauden junnujoukkueeseensa Calgaryyn. Olkapääloukkauksen takia suuren osan kesän harjoituskaudesta menettänyt Roach ei ollut tarpeeksi kovassa kunnossa pelatakseen Manchesterin farmijoukkueessa ja siksi lähetettiin ekstrakaudeksi junnuihin hakemaan isoja jääminuutteja. Yli-ikäisenä junnusarjoissa pelaaminen voi olla joillekin kehityksen kannalta hyväkin ratkaisu, kuten Jordan Nolan ja Jake Muzzin osoittavat. Viimekaudella koko CHL:n ykkösvahdiksi valittu Patrik Bartosak on aloittanut kautensa Red Deerissä suhteellisen keskinkertaisesti (torjunta% 91,6, viimekaudella 93,5).

Kesän ykkösvaraus Valentin Zykov on aloittanut toisen kautensa QMHJL:n Baieu Comeaussa ihan mukavasti. Hän on pistepörssissä sijalla 21 tehtyään 22 ottelussa 28 pistettä (10+18). Hän on mukana Venäjän junnumaajoukkueessa Subway-superseriesin Quebecin otteluissa. Ensimmäisessä ottelussa Quebec voitti venäläiset 3-2 ja Zykov antoi syötön venäläisten 2-1 kavennukseen. Zykovin kohdalla voi toivoa samaa kuin Kubalikin kohdalla - toivottavasti pääsee maajoukkueensa mukana nuorten MM-kisoihin.

Jos Losin CHL-varaukset ovat olleet varsin vaisuina tähän mennessä, niin yliopistopelaajat ovat aloittaneet hieman lupaavammin. Suurin positiivinen yllätys on ollut kesällä neljännellä kierroksella varattu laituri Hudson Fasching. 18-vuotiaalle tulokkaalle 10 pelissä tehot 6+7 ovat todella kovaa luokkaa. Jos tahti jatkuu yhtä hurjana, niin hän on varmasti mukana USA:n maajoukkueessa kaksikymppisten MM-kisoissa Göteborgissa. Myös Windsorin Nick Ebertillä on pienet saumat päästä jenkkien MM-miehistöön, mutta sauma on lähinnä teoreettinen. Eberthän oli mukana USA:n loppukesän valintaleirillä Lake Placidissä, mutta putosi pois jo varhaisessa vaiheessa.

NCAA-pelaajista Faschingin lisäksi Cornellin Joel Lowry (8 GP, 5+5) ja Wisconsinin Michael Mersch (8 GP, 5+4) ovat yli piste per ottelu vauhdissa. Tosin yliopistopelaajien pisteiden keskinäinen vertailu on vielä kauden tässä vaiheessa hankalaa, kun joukkueilla on suhteessa niin eri määriä otteluita pelattuna.

Eli nyt kun junnut ovat pelanneet noin kolmanneksen kaudestaan, niin vain Hudson Faschingin voi sanoa yllättäneen positiivisesti. Muilla tehot ovat olleet odotetulla tasolla tai osalla jopa selvästi sen alle. No, nuorten MM-kisat kertovat osasta pelaajista missä mennään ja osalle tärkein näyttöpaikka tulee vasta AHL:n, CHL:n tai NCAA:n pudotuspeleissä.

 

[Bourque#77]

Isot kiitokset Heikk:lle loistavasta tietopaketista junnuja koskien.Hyvin kiinnostavaa luettavaa!

Huomenna aamulla taas pelataan ja nyt olisi syytä jatkaa hyviä otteita ja ottaa Tampasta revanssi viime kertaisen 5-1 häviön sijaan.Toivotaan,että Scrivenssin huima vire jatkuu ja sitä kautta koko joukkueen voittoputki.

Carter & Clifford ovat jo molemmat käyneet aamujäillä,mutta IR:llä edelleen ovat joten kokoonpanoon miehet eivät vielä tähän peliin ainakaan pääse.lakingsinsider kirjoitteli myös,että Fraser & Nolan ovat todennäköiset healthy scratchit seuraavassa pelissä.

Näillä ketjuilla mentiin aamujäällä:

Dustin Brown – Anze Kopitar – Justin Williams
Dwight King – Mike Richards – Tyler Toffoli
Daniel Carcillo – Jarret Stoll – Matt Frattin
Tanner Pearson – Linden Vey – Trevor Lewis

Jake Muzzin – Drew Doughty
Robyn Regehr – Slava Voynov
Willie Mitchell – Alec Martinez

Ben Scrivens
Martin Jones

LGK!

 

[mmiettinen92]

Olipahan taas huikea aamuyön näytös!! Nämä ovat ainakin minulle joskus synkänkin talven parhaita mahdollisia aloituksia päivään!!

Losin otteista paistaa tällä hetkellä todellinen peli-ilo. Tampa Bay -taiston nähneenä peli näyttää jokseenkin helpolta. Ben Scrivens oli taas hyvä ja varma, vaikka päästikin "peräti" kaksi maalia.. Onneksi kapteeni Dustin Brown sai iskettyä maalin, hän kuitenkin tavallaan elää pisteistä. Olen monta kertaa maininnut Anze Kopitarin nimen, enkä mielestäni suotta - hän on edelleen lähes piste per peli -tahdissa ja keikkuu koko liigan pistepörssissä 20:nnen sijan tuntumassa.

Ottelun nähneenä olen sitä mieltä, että mittelö olisi voinut päättyä vaikka 8-2. Ainakin Mike Richards ja Brown kilistelivät rautoja avopaikoilta. No, se on samantekevää mikä on lopputulos, kun pisteet kuitenkin jäivät Los Angelesiin. Ja hyvä niin. Pakko muuten nostaa esille alivoimamaali. Ihan huikea suoritus kaksikolta Dwight King-Linden Vey: Vey karvaa kiekon alivoimalla, toimittaa kohti maalia ja King ohjaa jään tasalta pikkumustan Tampa Bay -kassari Ben Bishopin puikoista sisään. Itseasiassa tämä kaksikko sekä Tyler Toffoli ja Scrivens ovat olleet minulle alkukauden positiivisiä yllätyksiä.

Los Angeles on tällä hetkellä koko NHL:n pisimässä voittoputkessa - neljä ottelua. Viimeisestä seitsemästä mittelöstä Kings on napsinut hulppeat 13 pistettä. Huipputasaisen Tyynenmeren ykkönen Anaheim on enää pisteen päässä. Seuraava haaste on viimeksi pe-la -yönä kohdattu New Jersey. Viikonlopun koitoshan päättyi 2-0 -voittoon Kingin ja Kopitarin täysosumilla.

 

[heikkik]

Kaksi ja-tappiota

Seuraava haaste on viimeksi pe-la -yönä kohdattu New Jersey. Viikonlopun koitoshan päättyi 2-0 -voittoon Kingin ja Kopitarin täysosumilla.

Kauden toisesta koitoksesta New Jersey vei kaksi pistettä Cody Schneiderin huikealla maalivahtipelillä ja Jagrin jatkoaikamaalilla. Työmäärään ja tekopaikkojen määrään nähden yksi tehty maali (Kopitar) ja yksi piste tästä pelistä olivat todella vähän. Tekopaikkoja oli ainakin kolmeen maaliin, jollei enempäänkin.

Viime yön ottelussa kiekkojumalat olivat Losin puolella, sillä Scrievensin torjuntojen ansiosta joukkue sai Colorado-pelistä yhden pisteen. Ensimmäisessä erässä Kings oli lievästi niskan päällä ja tekopaikkoja johtoon siirtymiseen oli, mutta hemmetin tuskaistahan maalinteko tälle joukkueelle on aina ollut. Toisessa erässä ote kääntyi vierailijoille ja ainoastaan Scrievensin torjunnat estivät Avalanchen voiton jo varsinaisella peliajalla. Eivätkä vastustajat kiekkoa "Professorin" ohi saaneet jatkoajallakaan, vaan siihen tarvittiin Jarrett Stollin ylävartaloa avuksi. New Jersey vastaan hävittiin piste, Coloradoa vastaan voitettiin piste. Tasan käy onnen lahjat.

Loukkaantumisrintamalta kuului sekä hyvää että huonoa. Kyle Clifford palasi kokoonpanoon koheltamaan ja viime pelit pirteästi pelannut Matt Frattin ja tehottomuutensa kanssa tuskaileva Trevor Lewis siirtyvät sairastuvalle. Loukkaantumisten vuoksi Colin Fraser - ikävä kyllä - palasi takaisin pelaavaan kokoonpanoon. Kun molemmat viimeisimmät loukkaantuneet ovat oikean puolen miehiä, niin Brown siirtyi vasemmalta oikealle täyttämään RW vajetta.

Ketjut:

King-Kopitar-Williams
Pearson-Richards-Toffoli
Clifford-Stoll-Brown
Fraser-Vey-Carcillo

Pearson pelasi hyvin Avsia vastaan, kun taas esim. Fraser-Vey-Carcillo -ketjulla ja Dustin Brownilla oli vaikeaa. Pakeista Voinov ja Doughty pärjäsivät parhaiten, mutta Muzzinin lähes 25 minuutin jääajassa oli ainakin viisi minuuttia liikaa - vaarallinen pelaaja kentän molemmissa päissä.

Vaikkei Avs ylivoimamaalia tehnytkään, niin kyllä Lewisin puuttuminen näkyi alivoimalla. Vaikka Dustin Brown on aiemminkin pelannut av:tä, niin ei hänen ja Stollin yhteistyö sujunut läheskään niin hyvin Stollin ja Lewisin.

En minä oikein näe mitä hyötyä Colin Fraserista on enää joukkueelle. Vaikkei Vey ja Pearson ole yhtä fyysisiä kuin Fraser, mutta he tuovat kentälle paljon enemmän pelinäkemystä ja taitoa. Hiljaa mielessäni toivon, että Fraser ja Clifford saataisiin ulostettua joukkueesta ja tilalle yksi fyysinen veteraani, mieluiten isokokoinen sentteri. Ihan vaan pudotuspelejä ajatellen.

Toivottavasti Carter palaa jo seuraavassa kotipelissä kokoonpanoon. Mutta ennen Calgary-ottelua vieraspeleissä vastaan asettuvat Vancouver ja San Jose. Odotukset eivät ole kovinkaan korkella varsinkaan tuon Kalifornian paikalliskamppailun suhteen, mutta tällä hetkellä Scrievensin itseluottamus ja torjuntavire on niin korkella, että hän antaa jokaisessa ottelussa Kingseille mahdollisuuden voittoon.

 

[heikkik]

Toivottavasti Carter palaa jo seuraavassa kotipelissä kokoonpanoon. Mutta ennen Calgary-ottelua vieraspeleissä vastaan asettuvat Vancouver ja San Jose. Odotukset eivät ole kovinkaan korkella varsinkaan tuon Kalifornian paikalliskamppailun suhteen, mutta tällä hetkellä Scrievensin itseluottamus ja torjuntavire on niin korkella, että hän antaa jokaisessa ottelussa Kingseille mahdollisuuden voittoon.

Carter palasikin kokoonpanoon jo Vancouver-ottelussa Richardsin laidalle. Kymmenen pelin poissaolo ei isommin näkynyt, sillä ensimmäisessä paluupelissä syöttö Richardsin tasoitusmaaliin ja San Josea vastaan avausmaali heti kättelyssä.

Vancouver-ottelu oli tasollisesti varsin keskinkertainen ja tappelunuhjaamiset sekoittivat pelin kulkua. Ensimmäisessä erässä ote oli lievästi Losilla, mutta kahdessa jälkimmäisessä erässä Vancouver hallitsi peliä ja jatkoajalle mentiin paljolti Scrievensin torjuntojen ansiosta. Jatkoajalla Voinov-Kopitar kaksikko sitten hoisi kaksi pistettä palkkariin.

Avalanche ja Canucks-otteluiden jälkeen ajattelin, että Kingseiltä alkaa olla energia lopussa ja pisteellisten pelien putki katkeaa varmasti San Josessa. Mutta ko. matsi olikin tasollisesti yksi kauden parhaista otteluista ja vaikka LA pelin hävisikin rankkareilla, niin se ei isommin harmittanut. Molemmat sai pomppumaalin, joten siltäkin osin homma meni tasan.

Sen sijaan tappio Calgarylle hengettömän esityksen jälkeen kyllä otti päähän. Flames on materiaaliltaan paljon Losia heikompi joukkue ja kaikken lisäksi he tulivat otteluun loukkaantumisten vaivaamina ja väsyneenä (olivat pelanneet edellisenä päivänä pelin Anaheimia vastaan). Jotakin kotijoukkueen asenteesta kertoo, että he saivat aikaan 22 laukausta Flames-maalia kohti, vaikka saivat pelata minuuttikaupalla ylivoimaa. Ottelun kruunuina olivat Flamesin tekemä alivoimamaali Losin pelatessa viiden minuutin ylivoimaa ja voittomaalin päästäminen puoli minuuttia ennen loppua. Alivoimamaalin laitan paljolti Scrievensin kompuroinnin piikkiin ja voittomaalissa muutenkin surkean ottelun pelannut Voinov mokaili oikein kunnolla. Olisi sen pisteellisten otteluiden putken voinut päättää paljon tyylikkäämmälläkin tavalla.

Vaikka marraskuu sekä alkoi että päättyi tappioon varsinaisella peliajalla, niin muuten se oli joukkueelle vahva kuukausi. Joulukuu näyttää etukäteen arvioituna marraskuuta kovemmalta kuukaudelta, sillä se on vieraspelivoittoinen (6 koti - 8 vieras) ja vastustajien taso on kovempi (mm. Chicago x 2, yleensä hyvin Losia vastaan pelaava Dallas x 2). Kuukauden aloittaa iso peli St. Louisia vastaan.

Rosenin mukaan Frattin ja Greene ovat jo aloittaneet luistelun ja Frattin olisi lähellä pelikuntoa. Toffolille tekisi hyvää katsella ottelu tai kaksi katsomon puolelta, sen verran puhdittomalta meno nyt näyttää. Toffoli on jo varmasti huomannut, että Mike Richardsin ja Dwight Kingin kanssa pelaaminen on paljon helpompaa kun Linden Veyn ja Kyle Cliffordin kanssa pelaaminen ja toivottavasti asian huomaaminen konkretisoituu pikaisesti työmäärän lisääntymisenä. Sutterin alaisuudessa vapaamatkustajat ei pitkälle pötki.

edit.

Lisätään vielä sen verran, että viikonlopun kaksi ensimmäistä otteluaan voittanut Manchester jatkaa yhä AHL:n Itäisen konferenssin kärkijoukkueena (22 peliä, 34 pistettä). Kun ykkösketju Pearson-Vey-Toffoli on ylhäällä, niin ketju Nick Deslauriers - Jordan Weal - Brandon Kozun on ottanut kantaakseen hyökkäyspään vastuun. Alunperin pakkina varatun Deslauriersin menestys vasempana laiturina on varmasti yllättänyt Monarchsien valmennusjohdon todella positiivisesti - hän on 22 ottelun jälkeen joukkueen paras maalintekijä yhdeksällä osumalla ja koko AHL:n maalipörssissäkin jaetulla sijalla 15- 21. Maalivahti J-F Berube on ollut alkukauden toinen positiivinen yllättäjä, sillä hän on tähän asti pystynyt korvaamaan Martin Jonesin.

 

[mmiettinen92]

Pisteputki tosiaan katkesi ja marraskuussa Kingsit ottivat jokaikisestä pelistä vähintään yhden pongon. Täytyy todeta Ben Scrivensin olleen huikea, hänet on vain kerran yllätetty korkeintaan kolmesti. Tuossa San Jose -mittelössä ratkaisuosuma oli kaikenlisäksi voittolaukauskisassa.

Ensi yönä on sitten vastassa St. Louis Blues Alexander Steeneineen. Tiedossa on huippuottelu. Phoenix Coyotes hengittää losangelesilaisten niskaan kamppailun vähemmän pelanneena, toisaalta Tyynenmeren kärki on vain viiden pisteen päässä. St. Louis puolestaan porskuttaa lkeskisessä divarissa kakkosena.

Edelliset kohtaamiset joukkueiden välillä ovat viime kevään pudotuspelien 1. kierrokselta. Blues ajoi Kingsit siltaan viemällä kaksi ekaa taistelua, mutta niin vain Jeff Carterin ja kumppanien johdolla Losi nousi 4-2 -ottelusarjavoittoon.

Huomenna kiekko tippuu jäähän Staples Centerissä täydelliseen aikaan koulun alkamisen kannalta, klo 05.30. Ainakin minä aamuvirkkuna viritän perinteiset striimit jälleen tulille.

 

[heikkik]

Calgary-tappion jälkeen ajattelin, että joukkueella on edessä pitkän hyvän jakson jälkeinen lama, mutta toisin kävi. Kaksi vahvaa esitystä konferenssin kärkijoukkueita vastaan ja kolmanneksi vielä rutiinivoitto NY Islandersista.

Sekä St. Louisia että Anaheimia vastaan LA tuli peliin todella kovalla vauhdilla ja Bluesia vastaan Kingsit onnistuivatkin karkaamaan 3-0 johtoon, ennen kuin vierailijat saivat juonesta kiinni. Scrievens oli parempi kuin Halak, Toffoli oli tehokkaampi kuin Steen ja kotijoukkueen asenne oli kovempi kuin vierailijoiden - siis Kings-pelaajien asenne tässä ottelussa oli aivan eri planeetalta kuin Flames-pelissä. Kingsien tekemät 52 taklausta matsissa on aivan hemmetin kova lukema. Onhan Toffoli hitaampi, pienempi, vähemmän fyysinen ja puolustuspäässä huonompi kuin Carter, mutta Top-tittyn kädet ovat aivan huippuluokkaa.

Duckseja vastaan Kings vei alussa peliä ja loi tekopaikkoja, mutta ei tahtonut saanut millään kiekkoa Hillerin ohitse. Vasta kun Getzlaef tarjosi Carterille loistopaikan, niin verkko heilahti sveitsiläisen takana. Tosin Getzlaef kuittasi mokansa alle minuutissa. Perryn ja hiljalleen maalihanaansa auki saavan Brownin tehtyä osumat kolmannessa erässä mentiin jatkoajalle ja lopulta rankkareihin. NHL-avauksessaan Martin Jones torjui kaikki Ankkojen yritykset ja Dwight King ohitti kertaalleen Hillerin. Kolmas peli neljän päivän sisään ja kovalla työllä ansaittu voitto. Koko joukkue puolusti uhrautuvaisesti rookievahdin eteen - hieno osoitus vahvasta ryhmähengestä.

Isles-matsissa näkyi taas kerran Losin taipumus löysäillä etukäteen heikompaa joukkuetta vastaan. Jos vastassa olisi ollut tappioputkessa kyntävien Saarelaisten sijaan jokin toinen porukka, niin Kings olisi todennäköisesti hävinnyt ottelu. Vierailijat veivät peliä ensimmäisen puolikkaan ja ainoastaan heidän kehno itseluottamuksensa ja onneton viimeistelytaitonsa estivät toisen NHL-ottelunsa pelanneen Martin Jones nollapelin murtumisen. Kopitarin avausmaalin jälkeen Kingsien peli aukesi ja tilanteita vierasjoukkueen puolustuspäähän alkoi syntyä säännöllisemmin. Brown teki vielä kolmannessa erässä vanhanaikaisella yhden ja Toffoli tyhjiin kolmannen.

Jonesin nollapeli tuli suhteellisen helpolla, vaikka olihan joukossa erinomaiasiakin torjuntoja. Vaikka hän voitti kaksi ensimmäistä NHL-otteluaan, niin en minä hirveän vakuuttunut vielä ole, että hän olisi valmis NHL-joukkueen kakkosvahdiksi. Jonesin torjuntatyyli on minun makuuni hiukan liian passiivinen ja pelkkään peittävyyteen luottava. Liika perhostyyliä, liian vähän hybridiä.

Bluesia vastaan lähdettiin uusituilla ketjuilla ja samoissa pysyttiin Ducks-matsin alussa. Välillä Sutter sekoitteli, mutta pääasissa näillä mentiin:

King-Kopitar-Carter
Brown-Stoll-Williams
Nolan-Richards-Toffoli
Clifford-Fraser-Frattin

Saarelaisia vastaan Clifford meni penkille, Vey sisään ja uudet kolmikot alempiin ketjuihin arvottiin. Kopin ja Stollin ketjut pysyivät samoina.

King-Kopitar-Carter
Brown-Stoll-Williams
Richards-Vey-Toffoli
Nolan-Fraser-Frattin

Koska pelailu oli melkoista paskantamista ottelun alkupuoliskolla, niin ketjuja vaihdeltiin aika lailla ottelun kuluessa. Stollit taisivat olla ainoita, jotka pysyivät samana koko ajan.

Pakeissa ollaan pysytty samoilla koko ajan.

Muzzin - Doughty
Regehr - Voinov
Mitchell - Martinez

Seuraavaksi vieraskiertue. Ensin Montreal, Toronto perättäisinä päivinä, pari lepoa ja sitten Ottawa, Chicago perättäisinä päivinä. Ennen joulutaukoa on vielä neljän kotiottelun (Edm, SJ, Col, Dal) putki.

edit.

Lisätään vielä pari pikku-uutista. Tanner Pearson lähetettiin takaisin farmiin ja sieltä kutsuttiin tilalle puolustaja Jeff Schultz. Asiaan vaikutti varmasti se, että Regehr sai tällin St. Louis-ottelussa ja hetken aikaa näytti, että hän olisi tilanteessa loukkaantanut ja jätti väliin useamman vaihdon (taisi olla koko kolmannen erän ja osan toista sivussa). Schultz lähtenee takaisin farmiin, kunhan Matt Green tulee pelikuntoon (koska se sitten onkaan).

Viime kesän varauksista Valentin Zykov ja Hudson Fasching kutsuttiin omien maidensa WJC-leireille. Toivottavasto molemmat mahtuvat lopullisiin MM-miehistöihin, sillä junnukisojen seuraaminen on aina mukavampaa kuin kentällä on suosikkiseurojen varauksia. Jenkki Fasching aloitti kauden vauhdilla, mutta on hyytynyt viime peleissä. Venäläinen Zykov on puolestaan petrannut viime peleissä, vaikka taitaa olla vielä hiukan viime kauden vauhtiaan jäljessä.

 

[heikkik]

Pistetään vielä kommenttia Sutterin uusimmista ketjukokoonpanoista.

King - Kopitar - Carter

- kokoa, taitoa ja luisteluvoimaa niin paljon, että heikompaa hirvittää. Loi sekä Bluesia että Duckseja vastaan useampia tekopaikkoja, joista kukin vuorollaan hakkasi kiekkoa yli, ohi tai molarin suojiin. Kopitar ja Carter ovat huippupelaajia ja King juuri ja juuri riittävän hyvä hyödyttääkseen heitä, vaikkei varsinaisesti mikään top 6-pelaaja sinällään olekaan.

Brown - Stoll - Williams

- kolme rightilta pelaavaa veteraania, jotka tietävät ja tuntevat toisensa ja osaavat pelata yhteen. Tätä ketjua voi peluuttaa roolissa kuin roolissa, sillä osaavat sekä puolustaa että tällä hetkellä näyttävät - kiitos piristyneen Brownin - osaavan myös hyökätä.

Nolan - Richards - Toffoli
Richards - Vey - Toffoli

- Richards ja Toffoli osaavat pelata hyvin yhteen, mutta ongelmana on löytää se ketjun kolmas mies. Dwight King sopisi tähänkin ketjuun, mutta ikävä kyllä joukueessa ei ole kahta Dwight Kingiä. Jordan Nolanilla on kylllä sopivasti kokoa ja välillä liikettäkin, mutta taito ja peliäly ei vaan riitä. Richardsin siirtäminen vasempaan laitaan ei tunnu toimivan - ei nyt eikä ole toiminut aikaisemmissakaan kokeiluissa.

- tämän ketjun kohdalla tulee vastaan Kingsien materiaalin rajallisuus. Kaksi ja puoli hyvää ketjua saadaan kokoon, mutta sitten tulee eteen joukkuetta viime vuosina vaivannut ongelma eli top 6 LW:n puute. Olympialaisten jälkeen ja ennen siirtoajan umpeutumista Lombardi yrittänee jälleen kerran ratkaista tätä pulmaa, mutta enpä usko ratkaisua silloin löytyvän. No, ehkä kesällä sitten... .

- vaikka Monarchs AHL:ssä porskuttaakin ihan hyvin, niin sen paremmin Manchesterissa kuin varauksissaan ei ole yhtään sellaista pelaaja, josta en olisi valmis luopumaan vaihdossa hyvään, nuorehkoon vasempaan laituriin. Oikeastaan Losin prospeketeissa ei ole yhtään sellaista kaveria, jonka ympärille voisi rakentaa treidin, jolla saataisiin hyvä LW. Jollei sitten halua lisät nippuun yhtä tai kahta ensimmäisen kierroksen varausvuoroa.

Clifford - Fraser - Frattin
Nolan - Fraser - Frattin

- tästä kuusikosta Nolan on ainoa, josta en haluaisi luopua. Frattin kyllä pörrää ja väläyttelee, mutta mitään valmista ei synny. Cliffordin juna meni jo, ikävä kyllä. Ihmettelen jos hän on tässä organisaatiossa vielä vuoden päästä.

- Fraserin suurin vahvuus on armoton joukkueelle pelaaminen. Enkä tarkoita vain jäällä, vaan hän tuntuu olevan joukkueelle tärkeä myös kentän ulkopuolella puheliaana, positiivisena, peräänantamattomana ja kovaa treenaavana ammattilaisena.

Kun on katsellut ja lukenut pelaajien haastatteluita, niin on tullut sellainen vaikutelma, että Losin kokeneen osaston (Matt Greene, Willie Mitchell, Jarrett Stoll, Fraser) merkitys joukkueen menestykseen on paljon suurempi, kuin mitä pelitapahtumia katsellen voisi ajatella. Onkin mielenkiintoista nähdä mitä Lombardi tekee kevään ja kesän aikana tulevien UFA-pelaajien Greenen, Mitchellin, Fraserin ja Scrievensin jatkosopimusten suhteen. Scuderin vaihto Regehriin on sujunut alkukangerteluista huolimatta hyvin, esim. Matt Greenen ja Willie Mitchellin kokemuksen ja johtajuuden korvaaminen jollakin toisella pelaajalla voi ollakin paljon haastavampi juttu. Kun katseli capgeekista ensi kesän UFA-pelaajien listaa, niin ei se puolustajien kohdalla kovinkaan vakuuttava ole. Hyökkääjien kohdalla tilanne näyttää tällä hetkellä paremmalta, mutta eiköhän niistäkin iso osa tee sopimuksen vanhan joukkueensa kanssa kevään ja alkukesän aikana.

 

[mmiettinen92]

Viime yön Canadiens-ottelu oli ihan käsittämätön ilotulitus Kingseiltä! Anze Kopitar oli avauserän kuningas, tokassa tehopisteet jakautu aika tasaisesti. Muun muassa TPS:ssäkin luutinut pakki Alec Martinez avasi maalihanat ja Kyle Clifford saalisti kauden ensimmäiset kaksi syöttöpistettä.

Sitten tämä meidän ysikymppinen veskari Martin Jones. Ihan uskomattoman fantastinen alku NHL-uralle: Kolmessa ensimmäisessä mittelössä KAKSI nollapeliä, toki Islanders ei ollut mikään huikea puntari. Montreal-taiston 16 torjuntaa ekassa erässä kuitenkin kertovat jostain. Kaveri on siis torjunut nollat NHL-urallaan 66% kaikista otteluista...

Pakko itse vetää tässä jossain vaiheessa syyskausi pakettiin Losin osalta tänne palstalle. Se on kuitenkin selvä, ettei ihan kauheesti pahaa sanottavaa löydy. Viimeisestä 17 kamppailusta Kings on jäänyt pisteittä kahdesti!! Toki menestyksen ei auta nousta hattuuun ja seuraava taistelu on vuorossa ensi yönä, kun Toronto Maple Leafs isännöi Darryl Sutterin miehistöä.

 

[ISH]

Sitten tämä meidän ysikymppinen veskari Martin Jones. Ihan uskomattoman fantastinen alku NHL-uralle: Kolmessa ensimmäisessä mittelössä KAKSI nollapeliä.

Ja lähti aamujäiltä ensimmäisenä eli pelannee myös jälkimmäisen B2B-otteluista.

Ben Scrivens: 94,3% (1. NHL:ssä) ja 1,56GAA (2. NHL:ssä) mutta ei mitään asiaa kentälle :D

 

[Karvanoppa]

Hyvällä mallilla on maalivahtitilanne tällä hetkellä ky. Aluksi laittoi vähän mietityttämään kun Quick loukkaantui, mutta ihan kohtalaisesti on Jones ja Scrivens paikannut. :)

Scrievenssillä on kauden jälkeen UFA. Mahtaakohan Kings luottaa heti Jonesiin, vai tarjotaankohan Scrievenssille jatkoa? Top-6 on kaikilla sopparit ensi kaudeksi ja pakistosta ei ole katkolla muuta kuin Greene ja Mitchell, joten luulisi capissa olevan tilaa, varsinkin kun palkkakaton pitäisi ymmärtääkseni nousta.

 

[Bigmouth]

Pistää tämän Scrievensin hehkutuksen tiettyyn perspektiiviin tämä Jonesin pelaaminen. Muutama johtopäätös tästä on vedettävä:

- joukkue heräsi Quickin loukkaantumisen jälkeen pelaamaan tosissaan
- jos otteet eivät lopahda Quickin palatessa, on Sutterin miehistö tällä kaudella todella vaikea voitettava
- nyt on mahdollisuudet päätyyn saakka, joten jollakin ilveellä se puuttuva vasen laitahyökkääjä tuonne olisi saatava. Ville Leino 50/50-cap-jaolla vaihdossa Cliffordiin ja urheilukassiin?

 

[heikkik]

Scrievenssillä on kauden jälkeen UFA. Mahtaakohan Kings luottaa heti Jonesiin, vai tarjotaankohan Scrievenssille jatkoa? Top-6 on kaikilla sopparit ensi kaudeksi ja pakistosta ei ole katkolla muuta kuin Greene ja Mitchell, joten luulisi capissa olevan tilaa, varsinkin kun palkkakaton pitäisi ymmärtääkseni nousta.

Palkkakatto nousee inan yli 70 miljoonaan (71,1). Ison osan tuosta vajaan seitsemän miljoonan noususta syö Dustin Brownin palkankorotus (3,175 milj. -> 5,875 milj.). Lisäksi Dwight King on pelannut tähän asti lähes minimipalkalla (0.75 milj) ja veikkaisin, että hänen palkkansa suunnilleen tuplaantuu, ainakin. Mutta katsotaan nyt miten Dawightin loppukausi sujuu.

Jos Mitchell jatkaa Losissa, niin en usko hänen palkkansa nykyisestä (3,5 mil.) nousevan, mutta Greene tuskin tyytyy pelaamaan 2,95 millillä. Itse toivoisin, että Mitchellin tilalle saataisiin joku hiukan nuorempi ja varmemmin terveenä pysyvä pakki, vaikka vuosipalkka olisikin Willien nykyistä tiliä korkeampi. Mutta eipä tuo ensi kesän UFA-lista mitenkään järin kovatasoinen ole eikä farmissakaan oikein näytä olevan sille osastolle valmiita vahvistuksia. Ja jos sitä kovasti kaipailtua top 6 LW:tä lähdetään hakemaan ulkopuolelta, niin siihenhän se käytössä oleva palkkavara sitten meneekin... .

Palkkabudjetin vuoksi ja koska Scrievens näyttää joutuneen Sutterin koirankoppilistalle, niin uskon, että Scrievensin kanssa ei tehdä jatkosopimusta, vaan Jones on ensi kaudella kakkonen. Jonesin palkka on minimissä (0,5 miljoona) ja tähän asti nähdyn perusteella hän pystyy hoitamaan kakkosvahdin hommat paremmin kuin hyvin. J-F Berube on pärjännyt AHL:ssä erinomaisesti, joten senkin puolesta Jones voidaan vapaasti nostaa ylös pysyvästi ensi kauden alussa.

Manchester jatkaa yhä oman konferenssinsa kärjessä (28 GP / 41 pts.). Jeff Schultzin puuttuminen kokoonpanosta näkyi, sillä ex-Capsin oltua Kingsien mukana hävisi heti pari ottelua ja toisen niistä jopa rökälenumeroin 7-2. Viime otteluissa Monarchsien tahokkain pelaaja on ollut Scott Sabourin - joulukuun viidessä pelissä 2+5 ja +7. Sabourinhan oli hyvä rookiecampilla, varsinaisella harjoitusleirillä ja onnistui myös harjoitusotteluissa. Manchesterissa tökki alkuun pahemman kerran, mutta nyt hän on päässyt hyvään vauhtiin AHL:ssä. Sabourin on Toffolin, Pearsonin, Forbortin ja Nick Shoren kanssa samaa ikäluokkaa (-92 syntynyt), joten sen puolesta muidenkin kuin Toffolin pitäisi alkaa hiljalleen haastaa tosissaan paikkaa NHL:ssä. Vey, Nik Deslauriers ja Andy Andreoff ovat vuotta aikaisempaa ikäluokkaa, joten sikäli Vey on aikataulussa ja Andy vähän toivottua kehitystä jäljessä.

Vaikka Kanadan kiertue menikin tuloksellisesti erinomaisesti - 6 pistettä kolmesta ottelusta ja maaliero 14-3 - niin, pelit olivat lukuja tiukempia. Jones oli kuitenkin joka pelissä mies paikallaan ja ylivoimapelikin alkoi vihdoinkin toimia. Ensi yönä onkin edessä mielenkiintoinen haaste, kun vastaan tulee ensimmäistä kertaa tällä kaudella hallitseva mestari Chicago. Blackhawks konttasi pahemman kerran Flyersia vastaan, joten kentälle tulee varmasti näyttöhaluinen kotijoukkue.

Willie Mitchell ei pelannut Senators-ottelun kolmannessa erässä, joten voi olla että Matt Greene palaa kokoonpanoon Chicago vastaan. Trevor Lewis palasi Ottawassa kokoonpanoon, koska Colin Fraser loukkaantui Torontoa vastaan lennettyään päin laitaa Frazer McLarenin "taklauksesta". Minusta tilanteessa ei sinänsä ollut mitään pahaa, mutta kun pienempi massa (Fraser) ja selvästi isompi massa (Frazer) kohtaavat, niin yleensä pienempi massa joutuu väistymään.

 

[heikkik]

Ensi yönä onkin edessä mielenkiintoinen haaste, kun vastaan tulee ensimmäistä kertaa tällä kaudella hallitseva mestari Chicago. Blackhawks konttasi pahemman kerran Flyersia vastaan, joten kentälle tulee varmasti näyttöhaluinen kotijoukkue.
...
Willie Mitchell ei pelannut Senators-ottelun kolmannessa erässä, joten voi olla että Matt Greene palaa kokoonpanoon Chicago vastaan.

Ainakin Jonathan Toewsilla oli näyttöhaluja, sillä hän oli selvästi kentän paras pelaaja. Ensin alivoimalla syöttö Hossalle avausmaaliin ja ensimmäisen erän lopussa yv:llä hieno syöttö Sharpille avopaikkaan. Toewsin lisäksi Blackhawks-hyökkääjistä erottuivat Brandon Saad ja Andrew Shaw. Saad on kyllä yksi kovimpia kakkoskierroksen löytöjä viime vuosilta ja Shaw on erinomainen pain-in-the-ass -pelaaja. Antti Raanta pelasi maalissa hyvän ottelun.

Losin puolustus ei oikein onnistunut sen paremmin joukkueena kuin yksilöinäkään - ja varsinkin Muzzinilla ja Voinovilla oli normaalia heikompi ilta. Matt Greenen tultua Willie Mitchellin tilalle kokoonpanoon Martinez sai siirtyä omalle puolelleen vasempaan laitaan ja pelasi minusta hyvin. Sutterkin taisi olla samaa mieltä, sillä Alec sai pelin lopussa normaalia enemmän jääaikaa. Tai ainakin siltä tuntui.

Ben Scrivens maalissa haparoi Versteegin maalissa, mutta kaksi muuta osumaa olivat vaikeasti torjuttavia ja ekasta maalista voi laittaa pitkän miinuksen Muzzinille ja toisesta Regehrille. Senttereistä Mike Richardsia ei tuntunut oikein huvittavan ja hän saikin jääaikaa vähemmän kuin Jarrett Stoll eikä eroa Trevor Lewisiin ollut kuin parisen minuuttia. Nelosketju saikin tässä pelissä normaalia enemmän jääaikaa.

Tappiosta huolimatta ei Chicago mitenkään lyömättömältä tuntunut. Ennen Hossan alivoimamaalia Williamsilla sai kaksikin kertaa hakata kiekkoa Chicagon maalin edessä, mutta ei vaan saanut survottua sitä ohi Raannan. Mutta tällä kertaa ei pomppinut yhtä suotuisasti kuin Maple Leafs- ja Canadiens-otteluissa.

Kokoonpano:

King - Kopitar - Carter
Brown - Stoll - Williams
Clifford - Richards - Toffoli
Carcillo - Lewis - Nolan

Muzzin - Doughty
Regehr - Voinov
Martinez - Greene

Scrivens

 

[lunde]

Tappiosta huolimatta ei Chicago mitenkään lyömättömältä tuntunut. Ennen Hossan alivoimamaalia Williamsilla sai kaksikin kertaa hakata kiekkoa Chicagon maalin edessä, mutta ei vaan saanut survottua sitä ohi Raannan. Mutta tällä kertaa ei pomppinut yhtä suotuisasti kuin Maple Leafs- ja Canadiens-otteluissa.

Näin minäkin tuon ottelun näkisin. Hawks onnistui käyttämään alussa pari vastaiskua hyväkseen ja kaksi väsynyttä joukkuetta puolustivat muuten toisensa lähes tukahduksiin asti. Toisen erän jälkeen laukaukset (CHI 25-16) ja maalipaikat (CHI 17-9) olivat isännille, mutta vaarallisten maalipaikkojen määrässä ei ollut noin suurta eroa. Peli olisi voinut kääntyä jo toisessa erässä eri suuntaan, jos Kopitarin loistopaikka alivoimalla ei olisi pysähtynyt Raannan patjaan.

Tällaista tämä välillä on. Kaikki putket päättyvät aikanaan ja kävihän Hawkskin kaikkien yllätykseksi ottamassa rumasti turpiinsa Torontossa. Huikea muuten tuo Kingsin saavutus pelata 18 avauserää ilman takaiskua. Sivuaa alkuperäisen Ottawa Senatorsin kaudella 1927-28 tekemää NHL-ennätystä.

Hatunnosto muuten vielä sinulle, heikkik, joka pidät säännöllisillä viesteillä tätä ketjua välillä lähes yksin ajantasalla. Jäit mieleen erityisesti keväällä 2012, kun Kings marssi vastustamattomasti päätyyn asti.

 

[Norwich]

Onko tietoa kuinka kauan Quick on vielä saikulla? Tänää tulee Edmonton vastaan, kuin hyvin Oilers on sopinu Losille ja millasel kokoonpanolla lähetään tän päivän pelii?

 

[heikkik]

Onko tietoa kuinka kauan Quick on vielä saikulla? Tänää tulee Edmonton vastaan, kuin hyvin Oilers on sopinu Losille ja millasel kokoonpanolla lähetään tän päivän pelii?

Rosen päivitteli Quickin tilannetta . Quick on käynyt jäällä, mutta tuon jutun perusteella tuli sellainen olo, että tervehtymisessä menee pitempään kuin alunperin ennakoitiin (= alkuun puhuttiin joulusta).

Kauden ensimmäisessä kohtaamisessa Kingseille 2-1 kotivoitto rankkareilla (laukaukset 48 - 18 Losille). LA on hävinnyt tällä kaudella kaksi kertaa Calgarylle kotona, joten nihkeää on ollut Albertan joukkueita vastaan. Minusta Oilers sopii Losille toisaalta huonosti, koska se on nopea joukkue, mutta sikäli hyvin, että fyysisesti se on rääpäle joukkue ja lisäksi niiden joukkuepeli on huonosti organisoitua. Koska kyseessä on ensimmäinen kotiottelu vieraskiertueen jälkeen ja Losin maalivahdit ovat pelanneet epätodellisen korkealla tasolla, niin odotan ottelusta tilastotappiota (2-3 jatkoajalla).

Toivottavasti viime ottelun kokoonpanoilla mennään, mutta Sutter todennäköisesti sekoittaa hiukan, esim. Frattin kokoonpanoon Carcillon tilalle.

King - Kopitar - Carter
Brown - Stoll - Williams
Clifford - Richards - Toffoli
Carcillo - Lewis - Nolan

Muzzin - Doughty
Regehr - Voinov
Martinez - Greene

Jones

 

[Norwich]

Rosen päivitteli Quickin tilannetta . Quick on käynyt jäällä, mutta tuon jutun perusteella tuli sellainen olo, että tervehtymisessä menee pitempään kuin alunperin ennakoitiin (= alkuun puhuttiin joulusta).

Kauden ensimmäisessä kohtaamisessa Kingseille 2-1 kotivoitto rankkareilla (laukaukset 48 - 18 Losille). LA on hävinnyt tällä kaudella kaksi kertaa Calgarylle kotona, joten nihkeää on ollut Albertan joukkueita vastaan. Minusta Oilers sopii Losille toisaalta huonosti, koska se on nopea joukkue, mutta sikäli hyvin, että fyysisesti se on rääpäle joukkue ja lisäksi niiden joukkuepeli on huonosti organisoitua. Koska kyseessä on ensimmäinen kotiottelu vieraskiertueen jälkeen ja Losin maalivahdit ovat pelanneet epätodellisen korkealla tasolla, niin odotan ottelusta tilastotappiota (2-3 jatkoajalla).

Toivottavasti viime ottelun kokoonpanoilla mennään, mutta Sutter todennäköisesti sekoittaa hiukan, esim. Frattin kokoonpanoon Carcillon tilalle.

King - Kopitar - Carter
Brown - Stoll - Williams
Clifford - Richards - Toffoli
Carcillo - Lewis - Nolan

Muzzin - Doughty
Regehr - Voinov
Martinez - Greene

Jones

En olisi uskonut, että Jones lyö Scrivensiä torjujan tontilta, mutta viime aikoina on näyttänyt siltä.

Itse pelkään myös tappiota Oilersia vastaan, kun tilasto tappio on lähellä. Kingseillä alkaa tästä juuri mukava 4kotiottelun putki (Edmonton, San Jose, Colorado ja Dallas) ja se eka peli näistä on vaikein pitkän vieras reissun jälkeen. Tosin hyvä fiilis joukkueessa kun on mukavasti pärjätty. Toisaalta Chicago tais vähän pistää jalkoja takasin maahan, että nyt taas tulisi se voitto kumminkin heikkoa Oilersia vastaan. Sen verran tilastot sokeuttaa ja Veikkaus antaa Losille 1.7 kertoimeksi, että pakko on kokeilla.

 

[mmiettinen92]

Oma analyysi Kingsin syyskaudesta

Kesän 2012 Stanley Cup -mestari pelasi syyskaudella NHL:ssä varsin mallikkaasti. Marraskuussa ainoastaan kahdessa koitoksessa pisteittä jääneen 55-vuotiaan Darryl Sutterin valmentama miehistö on Tyynenmeren divisioonassa toisella sijalla. Koko sarjassa kolmatta sijaa miehittävällä losangelesilaisseuralla on oman lohkon kärkeen matkaa vain kolme pistettä.

Kuluvan kauden taalasarjassa vähiten maaleja päästäneen joukkueen vahvuus on jälleen ollut alakerrassa. Vahvasti USA:n olympiajoukkueeseen tyrkyllä oleva kassari Jonathan Quick loukkasi jalkansa marraskuun Buffalo-ottelussa. Joukkueelleen historian ainoan mestaruuden torjuneen veskarin loukkaannuttua kuninkaille povattiin tuskaisia aikoja. Toronto Maple Leafsista Jonathan Bernierin paikalle hommattu Ben Scrivens on ottanut kuitenkin epäilijöiltään luulot pois ollen NHL:n maalivahtipörssin piikissä. Vain 23 maalia 16 koitoksessa päästäneen kanadalaisen torjuntaprosentti on vähän päälle 94. Joukkueen kulmakivi on yllätetty ainoastaan kahdessa ottelussa korkeintaan kolme kertaa. San Jose ja Chicago saivat kiekon rysään kolme kertaa korkeintaan 65 minuutin aikana. Tähän kun lisätään vielä uransa kuudessa ensimmäisessä NHL-kamppailussa huikeat kolme nollapeliä torjuneen Martin Jonesin nimi, tulee päävalmentaja Sutterilla olemaan edessään hieman yllättäen positiivinen ongelma.

Maalivahtien urakkaa ovat kauden mittaan helpottaneet joukkueen loistavat pakit. Yli 20 minuuttia peliä kohden pelaaavt ykköspuolustajat Drew Doughty ja Slava Voynov sekä Jake Muzzin ovat vankan puolustuspelaamisen lisäksi onnistuneet pisteiden teossa kelpotahtiin. Viime kaudella myös Buffaloa edustanut Robyn Regehr sen sijaan on ollut luvalla sanoen kankea ja hidas, silti hänellä on joukkueensa puolustajien toiseksi paras plusmiinustilasto +8. Oikeastaan ainoat liikaa ailahdelleet pakit ovat olleet loukkaantumisten takia puoliksi pelanneet Matt Greene sekä työsulkukaudella TPS:n sotisovassa piipahtanut Alec Martinez. Etenkin A-kirjainta kantavan Greenen otteista on huokunut virheherkkyys ja ehkä pienoinen itseluottamuksen puute. Vasemmalta ampuva kanukkikonkari Willie Mitchell (+6) on Regerh'n kanssa ainoa, joka ei vielä ole pakeista onnistunut tekemään täysosumaa.

Hyökkäyspelin ehdotonta kärkeä edustavat ensimmäistä kertaa olympialaisiin mukaan pääsevä Slovenian Anze Kopitar sekä kanadalaiset Mike Richards ja Justin Williams. Tehotilastossa peräti 16 astetta plussalla oleva Kopitar on jälleen osoittanut huikeaa syöttötaitoa iskemällä tehot 11+18. Paljon kahden suunnan pelissä kehittyneen joukkueen ykkössentterin otteet ovat olleet aikaisempien vuosien tapaan hienoa katseltavaa. Williams on sloveenin kanssa heiluttanut losilaisista reppua eniten 11 osumallaan. Mustien hevosten Dwight Kingin sekä Tyler Toffolin nykyiset sopimukset päättyvät keväällä, valitettavasti. Ysikakkonen Toffoli on jo triplannut viime kauden pistesaldonsa iskettyään tehot 8+7. King on puolestaan toisinaan pelannut aivan ansaitusti Kopitarin johtaman ykkösketjun vasemmassa laidassa.

Joukkueen kapteeni Dustin Brown sekä pitkään lasaretissa ollut Jeff Carter ovat puolestaan olleet hienoisia pettymyksiä. Stanley Cup -kesänä pudotuspelien pistepörssin voiton yhdessä Kopitarin kanssa jakanut jenkki on onnistunut iskemään 35 mittelössä vain 12 pistettä. Kippari Brown on tyyliltään kuitenkin pelaaja, joka elää pisteistä. Alempien ketjujen Matt Frattin, Jarret Stoll, Linden Vey ja Jordan Nolan edustavat Kingsin rouhijaosastoa. Etenkin tappelijaprofiilin omaava Nolan on ollut omassa hommassaan hyvä, hän on kovuudellaan ja hanskojen tiputtamisillaan herättänyt joukkuettaan moneen otteeseen. Sairastuvalle syksyllä joutunut Kyle Clifford sekä vähän otteluita pelanneet tai pienelle peliajalle jääneet alivoiman erikoismies Linden Vey, viime kesän Stanley Cup -mestari Daniel Carcillo, Tanner Pearson, Colin Fraser sekä peräti 26 taistoa kiikareilla pelannut Trevor Lewis ovat suoritustasoltaan vielä toistaiseksi pienen kysymysmerkin alla. Toisaalta kuluvalla kaudella liigadebyyttinsä tehnyt Vey on pelannut alivoimalla toisinaan jäätävän upeasti, kun taas Cliffordissa mielestäni on potentiaalia kovaksikin pistemieheksi.

Enkelten kaupungin ylpeys on ollut aiempien kausien runkosarjoissa melko ailahteleva. Nyt kuitenkin palaset näyttävät loksahtelevan pikkuhiljaa paikoileen jo hyvissä ajoin. Tietysti edessä on vielä pitkä talvi ja mahdollisiin pudotuspeleihin on matkaa paljon, mutta mikäli Darryl Sutterin miehistön tiivis puolustuspelaaminen jatkuu kauden mittaan, ovat viholliset ongelmissa. Hyvin usein joukkueen pelitapa saa vastustajan hyökkääjät tuskastumaan tehottomuuteen - oli tolppien välissä oletettava ykköskassari Jonathan Quick, yllättäjä Ben Scrivens tai sensaatio Martin Jones. Toki myös maaleja vaaditaan - niistä onkin saatu tällä kaudella nauttia ihan mukavasti aikasempiin verrattuna - ja niiden suhteen kovimmat odotukset ovat edelleen joukkueen suurimpien tähtien Anze Kopitarin, Dustin Brownin ja Justin Williamsin harteilla. Jos Kingsit onnistuvat myös keväällä tässä Stanley Cup -vuoden tyylisessä sumputtavassa ja jokseenkin jopa tylsässä, mutta heille voittoja tuovassa pelitavassaan, voi otteluita riittää aina juhannuksen tienoille saakka.

No niin, se siitä. Tällä tavalla itse näen Losin syyskauden vuonna 2013. Mutta hei, mukavaa joulun odotusta ja mahdollisesti parempaa tulevaa vuotta 2014!