Hammond kirjoittaa
Lewisistä ja Richardsonista ja jutun mukaan molemmat ovat mahdollisesti sivussa seuraavasta pelistä St. Louisia vastaan. Tilalle olisi tunkemassa Trent Hunter ja Kevin Westgarth. StL Blues on isokokoinen ja fyysinen joukkue, joten niitä vastaan tarvitaan vääntövoimaa. Hunter ja Westgarth tarjoavat sitä enemmän kuin L&R.
Westgarthin alkukaudesta on paha sanoa mitään, koska hän on saanut olemattoman vähän jääaikaa. Ainut piste on hieno syöttö Cliffordin maaliin Phoenixia vastaan. Trent Hunterin varmaan toivottiin korvaavan ainakin osittain Simmondsin paikan kolmosen oikeassa laidassa, mutta vaisuksi ex-Islandersin panos on jäänyt. Hunterin ongelma on kehno liike, minkä takia on jäljessä tilanteista. Toivottavasti saa jalat paremmin liikkeelle kauden edetessä, sillä hänen koolleen ja kovalle laukaukselle on kyllä käyttöä. Parhaat esitykset tulleet kakkosylivoiman maskimiehenä, silloin harvoin kun on siihen hommaan päässyt.
Ethan Moreau ja Jarrett Stoll ovat tuoneet kokoonpanoon kokemusta, jonkinverran fyysisyyttä ja lisäksi kelvollista puolustuspään pelaamista. Vaikka tehot ovat jääneet uupumaan (Stoll 1+5 ja Moreau 0+2), niin pidän heitä kuitenkin joukkueelle hyödyllisinä veteraanipelaajina. Eikä organisaatiossa oikein ole ketään, joka pystyisi täyttäämään heidän roolinsa.
Alkukauden suurin pettymys ei kuitenkaan ole alempien ketjujen mies, vaan Dustin Penner. Kesällä puhuttiin, että hän on harjoitellut hyvin, paino on pudonnut selvästi ja asenne on kohdallaan. Joitakin väläytyksiä siihen suuntaan on näkynyt, mutta viimeistään käden loukkaantuminen Vancouveria vastaan sinetöi onnettoman ensimmäisen neljänneksen. 14 ottelua, 17 vetoa maalia kohti, pisteet 0+2 ja tehotilastossa -2. Jääaikaa on tullut näyttöihin nähden hyvin, sillä tasakentällisin hän on pelannut pääasiassa kakkosketjussa Richardsin ja Brownin kanssa ja lisäksi yv-aikaa on tullut kakkosyv:n maalineduspelaajana.
En tajua, mikä Pennerin pelissä oikein mättää. Oilersissa hän oli varsin hyvä maalintekijä, jonka laukaisuprosentti oli joka kausi selvästi yli 10%. Nyt ei mene hyvistäkään paikoista sisään sitten millään. Jos Pennerin kausi jatkuu samaan malliin, niin hän joutuu pelaamaan ensi kaudella alle miljoonan taalan sopimuksella - nykyisestä neljästä miljoonasta kaudessa on turha haaveilla näillä näytöillä.
Muut top 6-hyökkääjät - Kopitar, Richards, Gagne, Williams, Brown - ovat pelanneet odotusteni mukaan tai jopa sitä paremmin. Kopitar (9 maalia) ja Richards (8 maalia) johtavat hyökkääjien maalitilastoa ja Gagne on 7 maalilla laitahyökkäääjien ykkönen. Heillä kaikilla on hyvät saumat 30 maalin kauteen. Justin Williamsilla ja Dustin Brownilla mennee 20 maalia rikki, jos vaan pysyvät ehjänä.
Hyvän hyökkäyspelin lisäksi ko. viisikko pelaa ihan kelvollista puolustuspeliä. Eivät he ihan yhtä nöyrästi puolusta kuin kolmos- ja neloskentän miehet, mutta eivät kuitenkaan fuskaa pahemmin vaan varsinkin sentterit auttavat puolustusta hyvin.
Joo, puolustus. Ensimmäisen neljänneksen positiivisin yllätys vakipuolustajista on ollut Matt Greene. Varsinkin Martinezin kanssa pelatessaan Greene pelasi tosi hyvin sekä omalla puolustusalueella että yllättäen myös hyökkäyssuuntaan. Martinezin loukkaantumisen jälkeen pariksi vaihtui Scuderi ja tämä kaksikko on kyllä pelottavan hidas. Ovat kuitenkin selvinneet toistaiseksi tiukan näköisistäkin tilanteista ihan kunnialla. Kai se niin on, että kun on riittävän hidas ja kankea eikä muutenkaan höntyile liikaa, niin ei ehdi mennä vastustajien harhautuksiin ja kuviohin... .
Doughtyn ollessa loukkaantuneena sivussa ja nyt kun Martinez on poissa, niin rookie Voinov on pelannut yhdessä Willie Mitchellin kanssa. Alun epävarmuudesta päästyään Voinov on pelannut yllättävän hyvin ja tehokkaasti. Sopeutumista on selvästi helpottanut ultraluotettavan ja fiksun Mitchellin parina pelaaminen ja varsinkin parissa ekassa pelissä Mitchell joutui paikkailemaan Voinovin väärinsijoittumisia. Nyt VV kuitenkin jo osaa Kingsin systeemin paremmin ja tuntee pelikaverit eikä enää haahuile isommin. Kyllä Voinov ihan vakituiselta NHL-pakilta alkaa jo näyttää, vaikka pienehkö koko haittaa pelaamista oman maalin läheisyydessä. Toisaalta pitkätkin syötöt lähtevät terävästi oman pelaajan lapaan ja laukaus on melkoinen tykki - tosin epätarkka sellainen.
Mitähän joukkueen joukkueen tähtipakeista JJ:stä ja DD:stä sanoisi. Johnson on minulle täysi mysteeri. Doughtyn poissaolessa pelasi luotettavaa ja varmaa peliä reilusti yli 20 minuuttia illassa. Sitten kun DD tuli takaisin, niin Johnsonin keskittyminen herpaantui ja viidessä pelissä -9 ja tehotilasto putosi plus kuudesta miinus kolmeen. Kaverilla on kaikki fyysiset ominaisuudet olla erittäin hyvä puolustaja ja on varmasti älykäs kaveri, mutta jotakin sieltä henkiseltä puolelta uupuu.
Doughty on ollut tähän mennessä varsin keskinkertainen. Varmasti harjoitusleirin missaaminen ja loukkaantuminen ovat haitanneet, mutta toivottavasti peli lähtee kulkemaan aikaisemmin kuin viime kaudella, jolloin tähtipuolustaja Doughty ilmestyi kehiin vasta joulutauon jälkeen. Vielä on 15 peliä ennen joulutaukoa, joten seitsemän miljoonan dollarin miehellä on aikaa tasonnostoon vielä runsaasti.
Maalivahdeista Quick on ollut joukkueen arvokkain pelaaja ja Bernier on saanut yllättävän vähän peliaikaa. Tällä vauhdilla Bernier saa kauden aikana kokoon hädin tuskin kymmenen ottelua, vaikka alun perin Murray puhui jaon olevan suurin piirtein ykköselle 60 ja kakkoselle 20 matsia. En tiedä eikö Murray luota Bernieriin vai mikä on vikana.
Pistetään tuohon vielä ensimmäisen neljänneksen arviot ennakko-odotuksiin nähden.
Odotukset ylittäneet: Richards, Kopitar, Quick, Gagne, Greene, Voinov, Fraser.
Odotusten mukaisesti pelanneet: Williams, Brown, Mitchell, Scuderi, Westgarth, Moreau.
Alle odotusten: Penner, Bernier, Johnson, Doughty, Martinez, Clifford, Parse, Hunter, Stoll, Richardson, Lewis.