Kun aikuinen mies kirjoittaa tuntemuksistaan; siitä miten on lukenut kyynel silmäkulmassa uutisen tällaisesta onnettomuudesta, on kyse kyllä lähtökohtaisesti juuri päinvastaisesta asiasta kuin "haaskalla kärkkymisestä". Se, että niin monet kokevat syvää surua tällaisen tapahtuman jälkeen, kertoo paitsi ihan normaalista inhimillisyydestä, myös siitä, miten läheinen ja yhdistävä asia jääkiekko on monille.
Siellä ei mennyt rumasti sanottuna "koneellista ryssiä" tai "filmaavia primadonnia", vaan yhteisen jääkiekkoperheen jäseniä, miten kukin heitä muistaa tällä hetkellä; kannatuksen kohteina, hienoina vastustajina, omina tai "vastustajien" fanien suosikkeina, monien jääkiekkomuistojen tekijöinä ja tällä hetkellä koko jääkiekkoilun kasvoina.
Ehkä voi näyttää tietyllä tapaa hölmöltä "hehkuttaa" ja "korostaa" tällaisia asioita, mutta eivät ne tyhjästä pintaan tule tällaisen tapahtuman seurauksena. Normaalisti kiekkoilussa keskitytään voittoihin ja maaleihin, mutta tragedian aikana ne menettävät monien kohdalla hetkeksi kaiken merkityksensä, ja se kaikki muu tulee pinnalle. Tämäkin tragedia painuu vähitellen unohdukseen kyllä.
Uskomattoman surullinen tapahtuma kaiken kaikkiaan. Omaisten ja läheisten tuskaa ei voi oikein kuvitella edes, mutta olen monta kertaa ehtinyt miettiä, miten musertavalta olisi tuntunut, jos pikkupoikana oman suosikkijoukkueen kohdalla olisi tapahtunut jotain tällaista.