Kovasti täällä puolustetaan vapautta järjestää mielenosoitus, joka vaatii yhteiskunnalta kovaa panostusta ja keskittymistä sen kontrolloimiseen ja niiden usein aiheuttamiin fyysisiin vahinkoihin ja lieveilmiöihin.
Haluan heittää ilmoille perustavaa laatua olevan kysymyksen siitä, onko tuo mielenosoituksien järjestäminen fyysisenä välttämättä tarpeellista? Vai onko kyseessä vain hippiaikoina varttuneen ikäluokan nostalginen ihanne, jolle ei nykytilanteessa olevassa yhteiskunnassa ole tarvetta? Ja mitä vapautta on sellainen tilanne, joka pakottaa yhteiskunnan varautumaan räjähdysherkän joukon rettelöintiin rajoittamalla sivullisten kulkua alueella?
Digitalisoituneessa Suomessa jyrkätkin mielipiteet on mahdollista saada viraaliksi kaikkialle levittyneen median kautta. Ihmisillä on sosiaalisen median ansiosta helpompaa kuin ikinä ennen nostaa oman elämänsä epäkohdat esiin, ja sitä kautta saada ajatuksilleen uusia seuraajia. Kaikki tämä tapahtuisi ilman ylimääräisiä resursseja yhteiskunnalta ja huomattavasti pienemmällä riskillä siitä, että mitään vakavempaa tapahtuisi. Lisäksi fyysisyyden puuttuminen tuo esille itse asian ja taustat, kun taas kadulla järjestetyn mielenosoituksen jälkipyykki ja debaatti ajautuu lähes aina vahinkoihin.
Jatkuva kehitys on toimivan yhteiskunnan edellytys. Vapauden rajoittaminen on aina todella suuri kysymys, mutta tarkoittaako tämä sitä, että yhteiskunnan on pakko ylläpitää tehotonta ja resursseja kuluttavaa tapaa ilmaista ongelmat yhteiskunnassa vaikka olemassa olisi parempikin vaihtoehto?
Moni voimassa oleva laki rajoittaa jo aatetta täydellisestä vapaudesta yhteiskunnan etua ajatellen, joten miksi mielenosoitukset kuitenkin vielä sallitaan? Onko yhteiskunnan ja sen lainsäädännön todella varauduttava dystopiaan, jossa tiedotusvälineet ja hallinto on niin korruptoitunut, että kansan on marssittava kaduille? Historiassa yhteisen mielipiteen jako vaati suuren fyysisesti kokoontuneen väkijoukon, nykyaika ei.
Fyysiset mielenosoitukset Suomessa ovat kivikautinen ilmiö, joilla tekopyhyyttä täynnä oleva radikaaliryhmittymä aiheuttaa kustannuksia suurelle enemmistölle, joka ei jaa samaa ajatusmaailmaa. Mielenosoitus ja kaduilla rettelöinti on tällä hetkellä radikaaleille parempien vaihtoehtojen jälkeen "se viimeinen mahdollisuus" saada oma ääni kuuluviin lukuisien muiden yritysten jälkeen. Surullista tai ei, tämä tarkoittaa sitä, että mielenosoituksia tuskin järjestetäisiin mikäli aate olisi saanut edes tyydyttävää kannatusta yhteiskunnalta.
Mielenosoittaminen kaduilla indikoi siis siitä, että aate itsessään ei ketään kiinnosta, vaan tarvitaan väkivaltaa ja hegemoniaa sen tuomiseksi esiin. Mielestäni on typerää käyttää yhteiskunnan resursseja ylläpitääkseen yhteiskunnallisten toisinajattelijoiden varasuunnitelman vuoksi.