Ehkä näinkin, mutta aika suorasukainen väitös tuo on. Mahdollisuuksien tasa-arvolla itse ymmärrän tältä osin jokaisella olevan syntyperästä riippumatta oikeus ja keinot käydä peruskoulu, toisen asteen koulutus ja vielä jatko-opinnot. Tietenkin se on toisille satunnaisesti vaikeampaa riippuen esim. vanhempien vastustuksesta, joka muuten ei ole ihan niin yksinkertainen asia, että köyhien lapset eivät mene lukioon/yliopistoon. Kyllä monessa rikkaassa perheessä on aikamoinen sotatila käynnissä jos lapsi haluaakin vaikka autoasentajaksi.
Kaikilla tulisi olla mahdollisuudet toimia omien henkilökohtaisten päämääriensä edistämiseksi omien kykyjen rajoissa. Esim. kehitysvammaisesta nyt vaan ei kannata väkisin tehdä lääkäriä. Tietenkään kaikki eivät ponnisteluissaan onnistu, mutta mahdollisuuksia on kaikilla. Ihme mylläkkä tästäkin käsitteestä, kun yleensä kuitenkin katsotaan Suomessa vallitsevan tasa-arvon, vaikka esim. lapset eivät saakaan äänestää tai päättää itse asioistaan. Onko siinäkin selkeä epäkohta kun toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset?
Minusta valtion ei tule ottaa asiakseen aivopestä "tasa-arvon" nimissä alempien tuloluokkien lapsia haluamaan toimitusjohtajiksi sen sijaan, että "tyytyisivät" esim. autokorjaajan ammattiin. Ennemmin on tarjottava mahdollisuus jahdata niitä omia maaleja ja oman onnellisuuden tavoittelua. Kaikille se ei tarkoita samaa, eikä raha, tietystä pisteestä eteenpäin, tuo onnea.