En oikein tajua Kirjoittelijan pointtia - emme tietenkään voi pakottaa perheitä samaan muottiin. Sen sijaan voimme pitää pääsyn korkealuokkaiseen koulutukseen avoimena ja vanhempien varallisuudesta riippumattomana. Suomessa ja muissa pohjoismaissa todellakin esiintyy sosiaalista liikkuvuutta kansainvälisesti verraten erittäin paljon. Se ei vain tarkoita sitä, että olisi normi, ettei vanhempien yhteiskuntaluokka periydy. Tietysti se yleensä periytyy, mutta niin kauan kuin koululaitos pysyy avoimena tulee olemaan merkittävä määrä kutakin ikäluokkaa joka pyrkii ja pääsee korkeampaan yhteiskuntaluokkaan kuin vanhempansa.
Tämä on täysin totta. Ei ihmisiä pidä pakottaa lukemaan lääkäriksi sen takia, että jotkut eliitille ilmeisen katkerat haluavat yhtä monta huonoista kuin hyvistä oloista ponnistanutta lääkäriä. Minä en ole varakkaasta perheestä, eikä vanhemmissani ja isovanhemmissani löydy korkeakoulutettuja. Kaikilta ei löydy edes toisen asteen koulutusta. Tästä huolimatta olen itse opiskellut ja rahoittanut opintoni olemalla töissä osa-aikaisesti ja kesäisin enemmän, sekä nostamalla tukea ja lainaa.
Mitä tuohon "eliitin" katselemiseen koulussa tulee, olihan siellä vaikka minkälaisista lähtökohdista ihmisiä, mutta melkoista selittelyä on tuo Kirjoittelijan tarinointi. Ihan samalla tavalla tuuripelillä ne rikkaiden lapset on perheisiinsä syntyneet, eikä minusta ole oikein leimata heitä sen enempää kuin köyhiä tai maalaisia. Aika avoimia (luonnollisesti poikkeuksia lukuunottamatta) nuo eliittilapset yleensä olivat, ja jos heitä kohtaan ei ollut vihamielinen heti alusta, en koe mitään ongelmaa olleen. Omahenkisten kesken välillä naureskeltiin tiettyjen tyyppien stereotyyppista pappa betalar -meininkiä, ja he varmaan sitten omissa porukoissaan meidän epähienostuneisuutta tms. So what?
Kyllähän se oma opiskelu oli tietysti erilaista kun suhteilla ei päästy huippuduuneihin ja ei ollut varaa tehdä jatkuvasti ulkomaanmatkoja ja ostaa toistuvasti kalliita vaatteita, mutta en minä tässä mitään vääryyttä koe kärsineeni. Maailman mittapuulla oikeasti köyhät ja vähäosaiset mahtaisivat ratketa itkunsekaiseen epäuskoiseen nauruun, kun tajuaisivat täällä porukan katkerasti kadehtivan sitä, että eivät saa kaikki nauttia "eliitin" elintasosta. Se muuten mikä on ollut hauska todeta, on että kyllä siellä eliitissäkin kadehditaan normi kaduntallaajia. Ei nimittäin ihan samalla viivalla ole rikkaiden lapset aina koulussa tai vapaa-ajan harrastuksissa muiden seassa ja harrastukset valikoituvat senkin mukaan.
Maailma on lähtökohtaisesti epäreilu paikka ja tulee aina olemaan. Synnymme täysin sattumalta joihinkin oloihin ja saamme synnynnäiset ominaisuudet joihin emme lähtökohtaisesti voi vaikuttaa. Toki voimme omilla valinnoillamme elämämme aikana huomattavastikin vaikuttaa elämämme kulkuun, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Lisäksi valintojemme seuraukset eivät ole meille etukäteen tiedossa. Tältä osin pidän naurettavana itkemisenä sitä, että terveenä sellaisiin oloihin, joissa ruoasta ja puhtaasta vedestä ei ole pulaa, syntyneet nillittävät siitä, kun jollain on ihan tsägän takia mahdollisuus ostaa hienompi auto ja puku jne. Kyllä esim. ne taitelijatkin on ihan tsägällä saaneet lahjansa, kasvaneet suotuisassa ympäristössä ja lopulta valtavalla tuurilla lyöneet läpi. Samoin urheilijat jne. Kova työ on yleensä menestyksen yksi edellytys, mutta ei sen tae.
