Aikalailla penkkipainotteista on tämä salituloksista jauhaminen ollut, mikä ei ole lainkaan yllätys.
Niin, vielä yksi näkökulma voimaharjoitteluun…
Kiekkoilijalle olennaisimmat liikkeet vapaiden painojen kanssa ovat kyykky, rinnalleveto ja tempaus. Penkki tulee vasta sitten. Jos tuloksista puhutaan: Jääkiekkoilijalle riittää varsin hyvin esimerkiksi 90 kilon tempaus ja 110 kilon rinnalleveto, 120 kilon penkki ja 160 kilon kyykky (edestä joku 120 kg). Lajivoima on kuitenkin olennaisin asia. Olihan vaikkapa Janecky jääkiekkoilijaksi hirmuinen penkkaaja, muttei se penkkitulos ainakaan kovana fyysisyytenä kaukalossa näkynyt.
Lajivoimahan on lätkässä muun muassa kyky uhrata omaa kroppaansa antamalla tai ottamalla vastaan kontakteja. Hyvänä esimerkkinä oikeanlaisesta lajivoimasta on Karalahti, joka on salilla ihan normijannu, mutta kaukalossa ainakin parhaina päivinään fyysisesti erittäin jämäkkä.
Kiekolliselle pelaajalle tärkeimmät fyysiset ominaisuudet on hyvä liike (kimmoisat ja vahvat jalat) ja tasapaino (vahva keskikroppa ja jalat). Esimerkiksi Ville Leinon fysiikka on ihanteellinen kiekonhallintaan, koska hän sanoo tietoisesti kehittäneensä jäällä ja jään ulkopuolella keskivartalonhallintaa ja -lihaksia.
Jääkiekkoilijoiden off-ice-treeneistä suurin osa on loikkia, spurtteja, porrasjuoksua, aitojen yli hyppimistä, kuntopiiriä jne. Toki perinteistä salitreeniäkin on, mutta oikeastaan vain kesätauolla. Kauden aikana salitreenit jäävät enimmäkseen pelaajan oman aktiivisuden varaan. Treenaaminen on tehtävä pelien ehdoilla, jotta ehtii palautua eikä paikat ole jumissa.