Liigapelaajien salitulokset?

  • 211 096
  • 358

Mister

Jäsen
Kyynisyyteen on vitun hyvät syyt. Kun on vuosia seurannut voimailutouhua läheltä, ja näkee miten niitä myrkkyjä kaupataan ja käytetään, niin idealismi unohtuu äkkiä. Yllättävän vähän niitä 200+ penkkaajia löytyy kuitenkin aineiden yleisyyteen verraten, sikäli helppoa on alkaa epäillä kaikkia 220 ylittäneitä...

Vielä rautalangasta: Maailmassa on ollut kautta aikain ehkä kymmenkunta 300 kilon raakapenkkaajaa! Jokainen näistä on paitsi dropittanut vitusti, ollut myös helvetillinen geneettinen friikki. Eli jos nyt joku tulee pokkana selittämään nostavansa raakana 250+ ilman mitään lääkkeitä, onhan selvää että tällaisesta kaverista tulisi suht helposti maailman kovin penkkaaja kautta aikain. Jos uskoisi jokaisen puheisiin puhtaudesta, niin noita geneettisiä friikkejä olisi tässäkin maassa satoja...

Tämä on sinänsä osittain ihan totta. Napit ja ampullit on voimailussa ihan liiankin arkipäivää. Mutta on syytä pitää mielessä myös se, että monet voimailijat nostelee ihan "rehellisesti" niissä myrkkysarjoissaan, ei esim. IPF:ssä. En väitä, että kaikki IPF:n nostajat olisivat puhtaita. Mutta kaikkien näissä puhtaissa sarjoissa nostavien epäileminen ja leimaaminen vain kovien tulosten takia on myös kyseenalaista. Sama ongelmahan koskee myös painonnostoa, jossa kaikkia urheilijoita pidetään automaattisesti kansan silmissä doupattuina, vaikka näyttöä ei olisikaan.

Normijätkien suhteen on myös hyvä pitää mielessä, että ne ei välttämättä tee muutakaan samalla tavalla, kuin nämä yli 200 kilon penkkaajat. Ne ei esim. lihota / kasvata itseään sellaisiksi 140-180 kiloisiksi möröiksi. Penkki tuntuu olevan massaan herkästi reagoiva laji, joten haluttomuus mennä tällaisiin äärimmäisyyksiin vaikuttaa myös yli 200 kilon nostajien vähyyteen. Mutta jos painoa on lähemmäs 200, eikä tarvitse kovinkaan paljoa yli oman massan nostaa tällaisiin tuloksiin, ei se taas niin järkivapaalta kuulostakaan. Samaten on kiva lukea "asiantuntevilta" harrastajilta, kuinka penkkiä voi tehdä max. 1-2 kertaa viikkoon, kun toisaalta tällaiset huippunostajat (Kennelly...) saattaa tehdä 7-8 jonkinlaista penkkitreeniä viikkoon. Jengi ei herkästi ymmärrä, että huiput vetää aika tavalla eri metodein, kuin normi salillakävijä, joka pitää huipputuloksia "ihan mahdottomina". Painonnostosta esimerkin ottaakseni sitä useinkaan ei tajuta, että maailman huiput treenaa työkseen sellaista 6-9 tuntia päivässä, eikä vaan käy salilla 3-4 kertaa viikossa. Tällaisen omistautumisen leimaaminen on tavallaan itselleni epämieluisaa, vaikka fakta lienee silti, että suurin osa maailman kärkituloksista on tehty miestä (tai hevosta) vahvemmalla.

Ja se, että jostain puhtaasta yli 250 raakapenkkaajasta voisi tulla maailman kovin nostaja ei kuitenkaan tarkoita, että halukkuutta myrkyttämiseen automaattisesti olisi. Eikä se ole edes itsestäänselvää, että se olisi mahdollista.

Pakko vielä sanoa, että epäilys käy omassa mielessäkin lähes aina, kun kuulee jostain tosi kovista tuloksista. Olen kuitenkin valmis antamaan sen amerikkalaisen "benefit of the doubt" edun, etten dumaa jengiä puhtaista sarjoista ennen kuin näyttöä on. Vaikka olisinkin idealisti.

Ja vielä noista aineista: Ne häviävät elimistöstä todella nopeasti. Vain verinäyte todellisena yllätystestinä paljastaisi vilpit, mutta tommoset "tuu viidestoista päivä kuseen purkkiin" ei narauta juuri ketään -- puhumattakaan kisojen testeistä, joihin on tiedetty varautua viikkotolkulla.

No tämä riippuu ihan aineesta. Wikipediasta:

Nandroloni, kaupalliselta nimeltään Deca-Durabolin, on yksi maailman käytetyimmistä anabolisista steroideista. Sitä etsitään jokaisessa dopingtestissä, ja se näkyy niissä pitkään ja herkästi.

Eli ei sitä noin voi yleistää.

En jaksa tarkistaa kuka väitti 200 kilon penan olevan "suht helppo" saavuttaa, mutta ko. heppu puhuu aikamoista paskaa, varsinkin jos puhutaan raakapenasta puhtaana. Kaikki eivät pääse siihen edes dropittamalla, joten se siitä.

Tässä saattaa olla myös takana sitä, että kaikki - edes dropitatjat - ei treenaa riittävän a) oikein b) paljon c) kovaa d) järkevästi, jotat tuollaiset tulokset olisi saavutettavissa. Voimailumaailma on täynnä kavereita, jotka treenaa tavalla tai toisella vituralleen. Ja suurin osa dropittajista ei ole kisaavia tai siihen tähtääviä jamppoja, eikä treenaa asiantuntevan valmennuksen johdolla. Kovien nostajien harvinaisuus ei siten tarkoita, etteikö tietyillä parametreillä 200 kilon penkki voisi olla "suht helposti saavutettavissa". Esim. omat lähtökohdat, joiden mukaan haluan pysyä aika hoikkana poikana, eivät todellakaan ole omiaan nostamaan penkkitulosta pilviin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se voisi olla esim. muutaman vuoden tähtäimellä 20-40 kiloa painavampana ihan semi-helposti tehtävissä. On syytä pitää muistissa tiettyjen lajien äärimmäisyydet.

Mutta faktahan on, että kukin voi oikeasti tietää vain oman puhtautensa. Vaikka testataan, ei välttämättä jää kiinni. Vain itse tietää, onko myrkyttänyt.

Laitetaan näön vuoksi myös hiukan on-topiccia: Kaikki liigapelaajat joita olen livenä nähnyt, ovat olleet aika rimpuloita, joten "lapinlisää" taitaa monissa tuloksissa olla mukana. Esim. kyykyt tuskin vedetään IPF-syvyyteen, koska se ei ole lajin kannalta välttämättä edes järkevää, saatikka tarpeen.

Jääkiekkoilijoiden kyykyt on tosiaan häkellyttävän usein aikamoisia pyllistyksiä. Syväkyykyn etuja ei siellä fysiikkapuolella ymmärretä ehkä riittävästi. Tämä on aika lailla valmentajakohtaista, tosin. Joidenkin mielestä "luistelukulmaan" viety kyykky auttaisi lajinomaista voimantuottoa paremmin. Oma näkemykseni olisi, että yleisen voimatason kehittämiseen syväkyykky on parempi, ja sitä olisi tällaisilla dynaamisilla varttikyykyillä hyvä täydentää räjähtävyyden osalta.

Penkistä joku täällä sanoi, ettei jääkiekolle puhdas penkki ole "lajinomainen" eikä siksi tarpeellinenkaan. Sanon, että höpöhöpö. Runkkupenkki ei ole yhtään lajinomaisempi - yleisurheilijoista heittäjillä ja työntäjillä ihan eri asia. Jos tarkoituksena on (niin kuin pitäisi olla) kasvattaa ylävartalon yleistä voimatasoa penkkipunnerruksella, on takapuoli kaikin puolin järkevämpää pitää kiinni siinä penkissä. Stoppi on taas eri asia, se on sen verran raastaava lihaksille, etten ehkä näkisi sitä kiekkoilijalle optimaalisena. Muttei mitään ylidynaamisia pomppujakaan kannata lajinomaisuuden nojalla harrastaa.

Lajinomaisuuden kannalta esim. raaka rinnalleveto tai tempaus olisi ehkä kiekkoilijalle paras liike. Niistä tuloksista ei tässäkään ketjussa ole näkynyt ihan hirveästi tietoa. Kun yleisurheilupuolellakin on legendaarisia 180 kilon raa'an riven jätkiä, kiekkoilijoista ei oikeastaan ole hirveästi tältä saralta kuulunut.



Lopuksi vielä huvin ja urheilun vuoksi, kun kukaan muu ei näitä ole vielä tänne linkittänyt.

http://www.youtube.com/watch?v=Vbn4mp8mQ1A
 

Ex

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Mister: Juu, ei sinänsä mitään lisättävää tahi mussutettavaa. Sen verran olen kuitenkin vierestä katsonut kun piikkiä lyödään perseeseen ja silti kustaan kolmen viikon jälkeen puhdas testi, että mulle kaikki maailman/Suomen huiput ovat "dropittajia kunnes toisin todistetaan"... Juu, ikävä asenne, mutta minkäs teet. Sama pätee yleisurheiluun, sad but true.

Itsekin treenaan toki penkkiä 3xviikkoon (kuten kaikkea muutakin)*, tyyliin 6x6 joka kerta, ja ihan kohtuullisesti toimii. Tällä tulee semmoinen 5-10 kg vuodessa lisää, ainakin toistaiseksi. Kahdesta markasta uupuu silti hyvä siivu -- varmaan saisin sen dropeilla, mutta ei kiinnosta. Näillä luilla ja geeneillä ei meikästä tule kuitenkaan edes Suomen huippua, joten turhaa hommaa. Mä kilpailen vain itseäni vastaan, ja onhan siinäkin hommaa...

Ja ehdottomasti samaa mieltä noista syväkyykyistä! Jos ja kun voimaa halutaan turvallisesti, niin syvään mennään ja hiotaan muutenkin tekniikka kohilleen, eli sikäli lätkäpelureilla olisi tarkistuksen paikka metodeissaan.


*) Tutkittu juttu että natuna kannattaa mennä 1-jakoisella treenillä. Useamman eri tutkimuksen mukaan proteiinisynteesi (lihaskasvu) jatkuu natuilla treenin jälkeen vain noin 48 tuntia. Eli "lihat kerran viikkoon kunnolla"-filosofialla hukataan potentiaalista lihaskasvua 5 vuorokautta joka viikko... Toki treenikään ei sitten saa mennä hermostolle liian rankaksi, jotta ehtii palautua. Jos taas tavoitteena on nimenomaan hermotus (tulosten parantaminen ilman lihasmassan kasvua), on tuo perinteinen tyyli ihan ok. Ja jos dropitetaan, niin melkein mikä tahansa aikaansaa kasvua...
 
Viimeksi muokattu:

Mister

Jäsen
Juu, ei kai siitä pääse mihinkään että todennäköisemmin sinä olet useasti oikeassa kuin minä. Mutta tiedostaen tämän, en silti halua lähteä tuolle linjalle.

Ongelmahan juur tuossa voimanhankinnassa piilee siinä, että mikään 5-10 kiloa vuodessa ei riitä, kun on tarpeeksi kova hinku huipulle. Oikotie onneen on saatu jotenkin kaikesta huolimatta näyttämään niin kovin ruusuiselta. Mene ja tiedä sitten, miten ihminen on valmis noin vaaralliseen peliin parin lisäkilon takia.

Edit: ja mitä noihin 1-jakoisiin vs. monijakoisiin tulee, siinähän tietenkin ratkaisee osittain myös treenikertojen määrä. Itse vedän myös 1-jakoisella, mutta tavoitteenani ei ole missään nimessä saada lihasmassaa vaan voimaa. Lihasmassan tasaisen jakautumisen kannalta useampijakoinen voi kai bodareille toimia, mutta tollanen on musta turhaa hifistelyä. 1-jakoista riittävän useasti viikkoon, ja kyykyt pohjista!
 

Freddi

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL,liiga,SHL
No jos saa ottaa itseni esimerkkinä miten natuna voi nuosta huipulle.
Kokeilin penkkiä eka kertaa 15vuotiaana 80kiloisena ja tulos oli 105kg sen jälkeen tulos nuosi 1,5vuodella 80kg 185 kiloon ilman paita kapea ote ja lahnana. Syy? Olin murrosiässä silloin kulkee ja että minulla on hyvät geenit tähän.
Sen jälkeen kehitys on ollut se 10-15kg vuodessa. Ja se on enimäkseen tullut teknikasta ja siitä että rintakehä/maha on tullut isommaksi. Painan nyt 138kg.
Eli jos otetaan murrosiästä kaikki irti niin huipulle voi päästä ilman dopinga. Mr.EX saa uskoa mitä tahansa mutta tämä on fakta.
Jotkut osaa pelata pianoa tai jääkiekkoa tai jotain muuta. Minulle se penkkipunnerus on elämän lahja minulle!

Ja mr.Ex sanot että olet nähnyt ihmisä käyttävän dopingia 3v ennen testit. Luuletko että minulla on ollut semmoinen tuuri että ennen jokainen yllätystesti olen pidännyt taukoa?

(Urheilutausta ennen nostaminen jääkiekkoa,jalkapalloa ja metsätyötä.)

Tuo oli Off topicia.
On topic:
Miro laitinen 130 penkiltä
Pasi Pienenkerroinen 140kg penkiltä ja 3x220kg vaakakyykkyyssä.
 

King Jeremy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool, Bayern München ja Boston Celtics
Vaikka itse pääasiasta oletkin oikeassa (penkkitulos vs keihästulos), niin aika huonon esimerkin valitsit. Tuo tikku-Andreas kun penkkaa Teroakin enemmän. Tekniikan puhtauskin lienee verrannollinen.

http://www.youtube.com/watch?v=tJzJjIMna5E

Kappas perkele! :) Olipa huonosti valittu, ja puhtaammin Thorkildsen nostaa. Mutta tekniikka kutakuinkin sellainen, kuten arvelinkin.

Jupe kirjoitti:
Joillekin on täällä aika vaikea hyväksyä isoja penkkituloksia. Jos on viettänyt aikaa oikeailla saleilla missä liikkuu vapaa rauta esim Helsingissä Töölön Kisahalli. Nähnyt urheilijoita treenaamassa niin ei nämä alle 200kg penkkitulokset ole mitään ihmeellisiä ja nyt puhun sellaisista jotka eivät harrasta vain "penkkipunnerrusta".

Vai helpolla 200kg penkistä. :) Olen nähnyt ihan riittävästi isojen miesten nostelua, mutta en nyt sanoisi, että 200kg on helppo ottaa esim. alle 100kg painavana. Puhtaalla nostolla, ei Pitkämäki-tyyliin!

Jos haluat tietää enemmän, millä saleilla olen treenannut, voin vastata yv:llä. Mulla ei oo mitään syytä brassailla täällä sen asian kanssa, että ketkä ovat aikanaan käyneet samoilla saleilla. Sen verran sanon, että helvetin monta mm. penkkipunnerruksen, voimanoston ja jopa pari voimamiesten ja painonnoston SM-/EM-/MM-mitalistia on treenannut aikanaan (osa yhä) samoilla saleilla. Osan kanssa olen yhä tekemisissä. Se on saanut minut myös ymmärtämään, että 77-kiloinen pikajuoksija ei helpolla tuuppaa 160kg penkistä. 77-kiloinen voimailija sen saattaa tehdäkin. Ja nyt puhun puhtaista nostoista. Toki poikkeuksia on aina, kuten nyrkkeilijäfrendisi. Hän saattaisi olla todella lahjakas myös nostajana!

Ex kirjoitti:
Niin? Viisastelemaan? Sanoin vaan etten halua mainita kyseistä pelleilyä tässä yhteydessä. Eri lajeja, kuten itsekin sanoit, enkä jaksa arvostaa sitä toista...
...Kyynisyyteen on vitun hyvät syyt. Kun on vuosia seurannut voimailutouhua läheltä, ja näkee miten niitä myrkkyjä kaupataan ja käytetään, niin idealismi unohtuu äkkiä...

Kuten jo mainitsin Jupelle, olen minäkin nähnyt hyvin läheltä huippuvoimailijoiden treeniä, ja tiedän esim. että voimamieskisoja kiertävät käyttävät melko yleisesti dopingia. Mutta taasen voimanostossa on aivan puhtaitakin kavereita. Miksi se on niin vaikea hyväksyä, että jotkut ovat vain lahjakkaampia kuin toiset voimatasoltaan. Minä itse sen tiedän, kun lahjoja ei ole vähääkään. :) Mutta harrastus on hauska, ja ehkä siksi, kun tiedän tasoni, pystyn arvostamaan niin kovia raakapenkkaajia, kuten IPF:n paidoilla nostavia, sekä vielä vahvemmilla paidoilla nostavia FPO:n penkkaajia. Arvostan myös kaikkia muitakin urheilijoita ihan yleisesti, koska he sentään suhtautuvat innostuneesti johonkin. Pelkästään se on hienoa. Oli se laji sitten jääkiekko tai tikanheitto.
 

Ex

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Freddi ja King Jeremy: Juu, olen pessimisti ja kyynikko, se tiedetään. Olisi hienoa uskoa että joku saa puhtaana moisia tuloksia, mutta...

Jos joku saa puhtaana tuollaisia lukuja kuin Freddi mainitsee (~270kg raw), ja vieläpä kaksin kappalein (Ove Lehto ja Freddi itse), alkaa todennäköisyyslaskenta huutaa vasten kasvoja. Kaverukset olisivat geneettisiä friikkejä geneettisten friikkien joukossa, sillä dropittamalla he pääsisivät luvuille joilla kukaan ihminen ei ole vielä ollut! Ja edelleen korostan, että 300 raw joukossa on KAUTTA AIKAIN ollut vain KYMMENKUNTA kaveria, eikä kukaan niistä ilman droppia.

En nyt sano Freddin väitteitä mahdottomaksi, mutta you do the math.

Ja jos joku tietää itse olevansa puhdas, niin mitä sitä välittämään tällaisen netti-idiootin huuteluista. Peace.


PS. Ja netissä on pakko kärjistää asioita tarkoituksellisesti, eihän sitä muutoin mitään keskustelua saa aikaiseksi...
 

Mister

Jäsen
No jos saa ottaa itseni esimerkkinä miten natuna voi nuosta huipulle.QUOTE]

Niin Freddi, tässä juuri on se ongelma, joka sen tietyn porukan myrkyttämisessä on. Kun osa porukasta douppaa, on kaikkien tulokset jotenkin helppo tuomita sitten roina-tuloksiksi. Yhtäkkiä rima lähenee jo sitä, että kaikkia yli 150-kilon penkkaajia katellaan jo vähän epäilevästi. Ja näinpä moni ei varmaankaan usko enää kenenkään nostavan kovaa natuna. Koko laji kärsii.

Ja juuri tähän minä en halua mennä. Mielestäni kaikki, jotka nostavat testatuissa sarjoissa, ovat lähtökohtaisesti puhtaita. Olen nähnyt monia voiman suhteen todella lahjakkaita kavereita, joiden tulokset on jo ihan pikkupoikina olleet niin eri luokkaa meidän tavallisten tallaajien kanssa, ettei minua yhtään epäilytä, etteikö todella kovia tuloksia voisi saavuttaa (jo nuorena) täysin puhtaasti. Ja tällaista lahjakkuutta en ole valmis aliarvostamaan sanomalla esim. sinun tuloksiasi kemiallisiksi.

Eri asia on tietty ne kaverit, jotka ehdoin tahdoin menee suoraan näihin ei-testattuihin sarjoihin. Niiden kavereiden kohdalla mulla on oletusarvona, että ne käyttää.
 

PJx

Jäsen
Tämä keskustelu on luisunut pahasti ohi otsikon ja kuuluisi kai paremminkin nykyisellä sisällöllä vapaan puolelle. Siitä osuudesta keskustelusta, joka oli aiheen mukaista jäi kuva, että karvan yli 100kg ja selkeästi oman painon yli oleva penkkitulos on riittävä.

Oikeastaan "ainoa" asia, jossa yläruumiin massasta/laajuudesta on selkeää hyötyä on lämäri. Aivan huipputuloksiin ei ilman massaa pääse vaikka voima ja nopeusominaisuudet olisivat kohdallaan. Toki massasta on hyötyä myös tasapainon ylläpidossa, mutta haittaa liikkuvuudesta.

Kaikenkaikkiaan koko salitulospohdiskelu pelin näkökulmasta on lähinnä nice to know kamaa. Yhteys pelitulokseen ei taida olla kovinkaan ilmeinen.
 

Mister

Jäsen
No en tiedä onko penkistä tai massasta suoraan hyötyä lämäriinkään. Sellainen 70-80 kiloa riittää varmasti enemmän kuin hyvin todella koviinkin lämmeihin. Enemmän kuin penkistä tai massasta lämärissä on kuitenkin kyse painonsiirrosta. Eli nähdäkseni se voima lähtee ennen kaikkea vartalon kierron voimakkuudesta, pitkälti samalla lailla, kuin nyrkkeilijän lyönnin voima tulee ihan muualta, kuin käsistä. Penkin hyöty on uskoakseni varsin (täysin?) marginaalinen tällä alueella.

Penkistä on mielestäni kiekkoilijalle hyötyä lähinnä (ylä-) vartalon yleisen voimatason kehittämiseen. Tämä hyöty tulee esille lähinnä erilaisissa väännöissä (siis muissakin kuin maalinedustan poikkari niskaan -osastossa). Mutta ei sieltä kulmaväännöstäkään pelkästään penkkipunnerrustuloksilla tulla, siihen vaikuttaa luonnollisesti aika moni muukin (ja aika paljon enemmän, useasti). Mutta se yleisvoima auttaa paljonkin jääkiekossa, ja penkki on osa sitä.

On-topic - tai ainakin lähellä sitä:

Muistan joskus vuonna 1 ja 2 lukeneeni artikkelin, jossa kerrottiin V-P "Noutaja" Kautosen ja Kari Haakanan ottaneen tiukkaa penkkiskabaa (varmaan joskus Kiekko-Espoon aikoina?), jonka "Noutaja" olisi vienyt. Kilot olivat ilmeisesti normikiekkoilijan tuloksiin verrattuna suht. kovat.
 

Freddi

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL,liiga,SHL
Jos saan vähän jossitella niin uskon että ainoa kampailulaji maailmassa jossa penkkistä on todella paljon hyötyä on jääkiekkotappelussa. Jos JK-tappelu kutsutaan kampaillulajiksi...
JK-tappelussa seisotaan usein aika sourana ja pidetään paidoista kiini ja penkkilihakset on ne jotka tekeveät tätä.
Tämä oli omat mielipiteet ja en tiedä jos se pitää paikansa...
 
Suosikkijoukkue
Taistelijat
Penkistä on mielestäni kiekkoilijalle hyötyä lähinnä (ylä-) vartalon yleisen voimatason kehittämiseen. Tämä hyöty tulee esille lähinnä erilaisissa väännöissä (siis muissakin kuin maalinedustan poikkari niskaan -osastossa). Mutta ei sieltä kulmaväännöstäkään pelkästään penkkipunnerrustuloksilla tulla, siihen vaikuttaa luonnollisesti aika moni muukin (ja aika paljon enemmän, useasti). Mutta se yleisvoima auttaa paljonkin jääkiekossa, ja penkki on osa sitä.

Sanoisin, että väännöissä suurin voima tarvitaan keskikropassa ja jaloissa. Siis jaloistaan ja keskikropastaan vahva Mika Alatalo-tyyppinen vääntäjä, pärjää keskimäärin paremmin kuin penkkihirmu. Tietysti lajivoimalla ja taistelutahdolla on keskeinen rooli, mutta taakse tarvitaan myös raakaa voimaa ja hyvä voima- ja lihastasapaino.

Kyykyt, rinnalleveto ja tempaus ovat fyysisyyden kehittäjinä tärkeämpiä kuin hieman ”yliarvostettu” penkki. Penkistä on nimittäin hankala saada suoraa hyötyä, koskapa käsillä tapahtuva sitominen, huitominen ja vääntäminen ovat sääntörikkeitä. Kyykyt ja räjähtävä painoharjoittelu ovat varsinkin kiekollisen pelaajan fysiikan kehittämiseen tärkeimpiä saliharjoittelumuotoja. Luisteluun tulee lisää nopeutta, tasapaino ja vääntövoima vankistuu jne. Jani Rita ja Teemu Laine lienevät esimerkkejä pelaajista, joiden alakropan voima on kiekkoilijalle huikea. Se näkyy luonnollisesti kaverien pelityylissäkin.
 

Mister

Jäsen
No Freddin pointissa on kyllä tietty vissi perä. Ei siihen hirveän moni tappelija saa painoa lyönnin taakse, enemmän sellaista käsillä huitomista tasapaino-ongelmista johtuen.

Ja kanto kaskessa: Sitä minäkin hain, että penkin suora hyöty on aika olematon. Mutta kaikki nämä isot liikkeet lisäävät nähdäkseni sen nimenomaisen liikeen lisäksi sellaista yleistä voimatasoa, josta taas on hyötyä. Se on aika lailla enemmänkin niiden penkin tukilihasten ansiota, kuin rinta/etuolat/ojentajat osiota.
 

Dennis

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Sanoisin, että väännöissä suurin voima tarvitaan keskikropassa ja jaloissa. Siis jaloistaan ja keskikropastaan vahva Mika Alatalo-tyyppinen vääntäjä, pärjää keskimäärin paremmin kuin penkkihirmu. Tietysti lajivoimalla ja taistelutahdolla on keskeinen rooli, mutta taakse tarvitaan myös raakaa voimaa ja hyvä voima- ja lihastasapaino.
Luin joitain vuosia sitten artikkelin, joka käsitteli kiekkoilijoiden voimaharjoittelua ja siinä tuli esille, että Euroopassa pelaajat painottavat enemmän alakropan "jämäkkyyteen", jolla saa alhaisen painopisteen ansiosta säilytettyä hyvän tasapainon kaksinkamppailuissa. Pohjoisamerikkalaiset kiekkoilijat vastaavasti painottivat enemmän yläkropan voimaa, joka auttaa esim. laukaisuvoimaan ja sitten vääntötilanteissa on enemmän jerkkua "nostaa" äijää seinälle. Alakropan ja luisteluvoiman kehittämisessä siellä luotetaan enemmän siihen, että pelaajille tulee nuoresta asti todella paljon pelejä ja luisteluvoiman pohja luodaan - heh - luistelemalla.

Yleisurheilun puolella näkee tosiaan aika kovia tuloksia suhteutettuna urheilijan kokoon. Esim. ruumiinrakenteeltaan pulkannarua muistuttanut kolmiloikkaaja Johan Meriluoto otti rinnallevedossa suht kevyesti 125kg.
 

Freddi

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL,liiga,SHL
Luin joskus jääkiekkolehdessä kun Juha Lind ja Jere LEhtinen pelasivat Dallasikssa niin he kertoivat että he olivat melkein ne vahvemmat jalkakyykkyssä ja joukkueen hiekkommat penkissä. Eli se mitä Dennis sanoo saa tästä lisäarvostusta.

Puhuin äsken broidin kanssa ja se kertoi että Ryan Malone oli todella vahva yläkropassa mutta jalat olivat huonossa kunnossa. (he pelasivat yhdessa työsulkukaudella Italiassa)
 

PJx

Jäsen
No en tiedä onko penkistä tai massasta suoraan hyötyä lämäriinkään. Sellainen 70-80 kiloa riittää varmasti enemmän kuin hyvin todella koviinkin lämmeihin. Enemmän kuin penkistä tai massasta lämärissä on kuitenkin kyse painonsiirrosta. Eli nähdäkseni se voima lähtee ennen kaikkea vartalon kierron voimakkuudesta, pitkälti samalla lailla, kuin nyrkkeilijän lyönnin voima tulee ihan muualta, kuin käsistä. Penkin hyöty on uskoakseni varsin (täysin?) marginaalinen tällä alueella.

Kulmaväännöt yms voitetaan käsittääkseni enemmän keskivartalon lihaksilla kuin vahvoilla käsillä.

Lämärissä fysiikan lait asettavat teoreettiset maksimit ja huippumiehet pääsevät aika lailla lähelle niitä. Johtuen siitä, että kiekko on tehty aika lailla kimmottomaksi niin teoreettisen maksimin määrää ylävartalon massa ja kiertonopeus lavan iskeytyessä kiekkoon. Muistaakseni "amatööri" (kokki) voitti jokunen vuosi sitten lämminkisan. Hänen etunaan aktiiveihin nähden oli, että mukana voi kuljettaa enemmän kiloja.

Ranne/vetolaukauksen suhteen maksimit varmaankin määräytyvät enemmän arkijärjen määräämällä tavalla. Niin tai näin, niin huippukovat laukaukset vaativat melkoista fyysistä suorituskykyä. Ei ole mikään sattuma, että monessa muussa lajissa pallon nopeus on jotain muuta, niissä peliväline on kimmoisa eikä sitä tarvitse auttaa matkaan niin huonolla työkalulla kuin jääkiekossa.
 
Suosikkijoukkue
Taistelijat
Luin joitain vuosia sitten artikkelin, joka käsitteli kiekkoilijoiden voimaharjoittelua ja siinä tuli esille, että Euroopassa pelaajat painottavat enemmän alakropan "jämäkkyyteen", jolla saa alhaisen painopisteen ansiosta säilytettyä hyvän tasapainon kaksinkamppailuissa. Pohjoisamerikkalaiset kiekkoilijat vastaavasti painottivat enemmän yläkropan voimaa, joka auttaa esim. laukaisuvoimaan ja sitten vääntötilanteissa on enemmän jerkkua "nostaa" äijää seinälle. Alakropan ja luisteluvoiman kehittämisessä siellä luotetaan enemmän siihen, että pelaajille tulee nuoresta asti todella paljon pelejä ja luisteluvoiman pohja luodaan - heh - luistelemalla.

Hyvä ja minulle uusi näkökulma aiheeseen. Itse olen elänyt eurooppalaisen voimaharjoittelun maailmassa. Olen kuvitellut, että jääkiekkoilijat penkkaavat enimmäkseen vain lihas- ja voimatasapainoa kehittääkseen. En ole nähnyt penkistä olevan suoraa hyötyä mihinkään ominaisuuteen jäällä samalla tavalla kuin jalkakyykystä esimerkiksi luisteluvoimaan.
 

Freddi

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL,liiga,SHL
Hyvä ja minulle uusi näkökulma aiheeseen. Itse olen elänyt eurooppalaisen voimaharjoittelun maailmassa. Olen kuvitellut, että jääkiekkoilijat penkkaavat enimmäkseen vain lihas- ja voimatasapainoa kehittääkseen. En ole nähnyt penkistä olevan suoraa hyötyä mihinkään ominaisuuteen jäällä samalla tavalla kuin jalkakyykystä esimerkiksi luisteluvoimaan.

Sitten voime mietti: Ovatko pohjoisamerikkalaiset tai euroopalaiset ne kovimmat kaksikampaillupelaajat?

En tiedä jos olen kirjoittannut tätä vielä mutta tässä se tulee:
"Kun olen nähnyt broidin voimaohjelmat(myös junnumaajoukkueista) niin nämä 3 liikkeet ovat olleet aina ne tärkeimät: Kyykky,penkki ja rinnalleveto"
 
Suosikkijoukkue
Turun Palloseura
Kiekkoilijoiden penkkituloksia, sopisi myös TTK:uun

Raipe nosti penkistä tasan 100kg, kuten myös Kari Kalto. Kimmo Koskenkorva 95kg. Sami Helenius kertoi Sihvosen haastattelussa nostavansa "yli 120kg". Aki Uusikartanon tulos on siinä 85kg:n paikkeilla, kuten aikanaan oli Wayne Gretzkynkin. Aikoinaan Ilveksessä vaikuttanut Lubomir Korhon penkkasi 170, Roman Vopat HIFK-aikoinaan 160kg.

NHL-pelaajista hormoneihin menehtynyt zombie-gooni John Kordic nosti parhaimmillaan 250kg. Onkohan kiekkoilijoiden "ME"? Muistaakseni Teppo Nummisen tulos on myös tasan 100kg.

Tässäpä näitä.
 

d2uce

Jäsen
Tuoreimmassa IS Veikkaajan NHL extrassa Pihlströmin kerrotaan vetäneen Predatorsin harjoituksissa 120 kilolla sarjoja. Samassa jutussa kysyttiin luonnollisesti penkkitulosta ja vastaukseksi saatiin "kai jotain yli 130kg".

Epäilisin, että reilustikin yli 130kg, mutta mistäpä minä näistä mitään tietäisin. Kovassa kunnossa Pihlström kuitenkin on.
 

fezr0

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Pittsburgh Penguins
Tuoreimmassa IS Veikkaajan NHL extrassa Pihlströmin kerrotaan vetäneen Predatorsin harjoituksissa 120 kilolla sarjoja.

Ja nimenomaan rinnallevedossa. Kyllähän se näin on, että rinnalleveto on kyykyn kanssa lätkänpelaajille lähes tärkein liike. RV tuloksia myös pystytään vähän paremmin vertailemaan esim. eri joukkuiden kesken, koska tehdään kuitenkin lähes samanlailla jokaisessa joukkueessa. Kyykyssä vaikea sanoa, jotkut vetävät lähes pohjalta saakka (esim hpk), mutta osa taas jättää vähän ylemmäksi. Ja tosiaan penkin tekniikkaa ei kyllä voi tosiaankaa verrata mihinkään tuloksiin mitkä tulevat virallisista kisoista tai niihin ketkä nostavat oikealla tekniilla.

Jokereiden Lahti nostaa rinnalle noin 140-150kg, joka on aika kova tulos myös.
Jostain muistaakseni näin, että HPK:n parin viimevuoden rinnalleveto keskiarvo oli noin 130kg ja penkissä taisi olla lähes sama.

Jossain taisi myös lukea, että HPK ei edes tehny näitä vanhan liiton punttitestejä laisinkaan..
 

Mister

Jäsen
Kulmaväännöt yms voitetaan käsittääkseni enemmän keskivartalon lihaksilla kuin vahvoilla käsillä.

Joo joo, mutta kun se penkkikin jollain tasolla vahvistaa aika paljon muutakin, kuin rinta/etuolat/ojentajat osiota, joka on se pääasiallinen kohde. Joidenkin olen kuullut väittävän, että esim. latsien lämmittely ennen penkkiä on parantanut tulosta. Eli se ei ole niin yksipuolinen liike kuitenkaan, mitä usein ajatellaan. Siksi sen tekeminen nimenomaan yleisenä voimaliikkeenä on perusteltua ja tuo koko yläkroppaan voimaa, josta on hyötyä.

Lämärissä fysiikan lait asettavat teoreettiset maksimit ja huippumiehet pääsevät aika lailla lähelle niitä. Johtuen siitä, että kiekko on tehty aika lailla kimmottomaksi niin teoreettisen maksimin määrää ylävartalon massa ja kiertonopeus lavan iskeytyessä kiekkoon. Muistaakseni "amatööri" (kokki) voitti jokunen vuosi sitten lämminkisan. Hänen etunaan aktiiveihin nähden oli, että mukana voi kuljettaa enemmän kiloja.

No onkohan se kiekko kimmoton? Pompauta kiekko reunalleen (ei lappeelleen) ja katso, kuinka se pomppaa. Sama vika sinänsä esim. golf-pallossa, joka menee yllättävän lyttyyn, kun draiverilla hutkaisee. Paljon kimmoisampi se kiekkokin on, kuin ensi alkuun luulisi. Se vaatii vain golf-pallon tapaan hillittömän voiman, ennen kuin se kimmoisuus vapautuu sieltä liike-energiaksi.

Syytä on myös muistaa, että maila on erittäinkin kimmoisa. Olen nähnyt jengiä, jotka esim. ei saa kunnon lämäriä aikaan, kun käyttää reippaasti liian jäykkää mailaa, jolloin se maila ei auta sitä kiekon lähtemistä. Oiekin valittu maila toimii ikään kuin jouskarina. Enkä tiedä, kuinka paljon massa oikeastaan auttaa lämmissä. Samaisessa kisassa, jossa se kokki veti vähän Hannes Hyvöstä ja kumppaneita kovempaa, oli nimittäin mukana se n. 55-kilonen naisten maajoukkueen kovin lämääjä, joka vei jotain kahta tai kolmea huonointa kisaan osallistunutta äijää ihan kirkkaasti. Siihen osallistui näiden kahden lisäksi ainakin nimellisesti kunkin joukkueen kovin lämääjä. Muistan, että Hifkin legendaarinen Pepe jäi koko roskan viimeiseksi, melkein kymmenen kilsaa tunnissa sitä naista hitaammalla lämärillä. Eli nähdäkseni tekniikkaa ja vartalonkiertoa, ei massaa.

Kun lisäksi otetaan huomioon, että tiettävästi kovimmat lämärit on vedetty joskus 60-70 luvuilla (esim. wikipedia sanoo, että Bobby Hullin kovin mitattu lämäri oli jotain 118 mph, eli melkein 15 mailia nopeammin, kuin nykykaverit), ei mielestäni voida sanoa, että oltaisiin lähelläkään potentiaalia.
 
Suosikkijoukkue
Ilves, Edmonton
No tuo, että amerikan pojat ovat vahvempia penkissä ja yläkropaltaan muutenkin kuin täältä sinne siirtyvät suomalaiset, selittyy pitkälti nimenomaan "vitamiinikuurilla", joka kuuluu kaikkien Pohjois-Amerikan ammattilaissarjojen tapoihin.

Muistan jonkun antiikin aikaisen Jääkiekkolehden jutun, jossa haastateltiin Aki Bergiä, kun tämä matkasi ensimmäisenä syksynä Losiin. Berg kuvaili ensivaikutelmaa pukuhuoneessa jotenkin tähän tyyliin: "Oli vähän ku oilis bodareiden keskelle tullut, Blaket sun muut, tuo noi." Eikä Aki-Petteri itsekään mikään mikki-hiiri ollut, kun reissuun lähti. Toki poikanen vielä.
 

Wilson-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues
Esitän kysymyksen kaikille jatkoajan punttiniskoille: Monelle "bodaus" tuntuu olevan se ykkösharrastus. Kysymykseni on, että onko salille meneminen yhtä siistiä/mielekästä/kivaa kuin esimerkiksi lätkäjoukkueen kanssa jäälle meneminen. Toki ymmärrän, että kehosta pidetään huolta jne, mutta itsekkin salilla käyneenä jääkiekkoharrastuksen ohessa, voin sanoa, että kyllä se on kivempaa mennä jäälle ja nähdä ne tulokset siellä kuin vaikkapa punnerruspenkillä. Tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni.
 

Freddi

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL,liiga,SHL
Esitän kysymyksen kaikille jatkoajan punttiniskoille: Monelle "bodaus" tuntuu olevan se ykkösharrastus. Kysymykseni on, että onko salille meneminen yhtä siistiä/mielekästä/kivaa kuin esimerkiksi lätkäjoukkueen kanssa jäälle meneminen. Toki ymmärrän, että kehosta pidetään huolta jne, mutta itsekkin salilla käyneenä jääkiekkoharrastuksen ohessa, voin sanoa, että kyllä se on kivempaa mennä jäälle ja nähdä ne tulokset siellä kuin vaikkapa punnerruspenkillä. Tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni.
Vaikka minun lajini on yksilölaji treenaus on tiimiöytä. Mukana kun treenan on aina 2-7 henkilöä jotka auttavat ja tukevat. Salilla on hauska ja jokainen henkilökohtainen ennätys on kuin jouluaatto! Salin ulkopuolella olet mitä tahansa kun tulet salille se on vain minä,kaverit ja rauta.
(ja boaus ei ole todellakaan lajini)
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Esitän kysymyksen kaikille jatkoajan punttiniskoille: Monelle "bodaus" tuntuu olevan se ykkösharrastus. Kysymykseni on, että onko salille meneminen yhtä siistiä/mielekästä/kivaa kuin esimerkiksi lätkäjoukkueen kanssa jäälle meneminen. Toki ymmärrän, että kehosta pidetään huolta jne, mutta itsekkin salilla käyneenä jääkiekkoharrastuksen ohessa, voin sanoa, että kyllä se on kivempaa mennä jäälle ja nähdä ne tulokset siellä kuin vaikkapa punnerruspenkillä. Tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni.

Heitetään kommentti täältäkin suunnalta,

Itse salilla liki 20v käyneenä punttiharjoittelu on ollut aina VAIN TUKEMASSA muuta urheilua, siinä olennainen juttu.

Ja tuona aikana on tullut harrastettua jos jonkinlaista lajia, jotain mainitakseni: Tennis, Fudis, Karting, Keilailu, Sulkapallo, jääkiekko jne.

Ihan jokaiseen yllä mainittuun on ollut hyötyä kuntosaliharjoittelusta, olen saanut ihan eritavalla potkua lajisuorituksiin kun on voimaa ja nopeutta tullut hankittua salilta, KYLLÄ myös nopeutta saa kuntosalilta kun tekee muutakin kuin tiukkoja 4-6 toiston sarjoja.

J
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös