Minusta Myrrän Ilves oli loistava ja täysin kykenevä voittamaan mestaruuden. Taistelutahto, kamppailuvoima ja luistelu aivan timanttisella tasolla. Tänä syksynä Ilveksen kotipelissä joukkue pelasi kuin ratkaisevassa finaalissa. Milliäkään eivät antaneet periksi. Tuon kaiken Ilves menetti, kun sydän särkyi.
Mietin etten kommentoi tätä asiaa ollenkaan, mutta menköön...
Mielestäni Ilves oli juuri sellainen, jolla oli eväät mennä loppuun asti. Toki oma otanta on yhteensä n. 20 peliä viime ja tältä kaudelta, jotka oikeastaan olen katsonut vain siitä syystä että pidin Ilveksen pelaamasta jääkiekosta! Tuntuu, että tämä on jopa koko lajin tappio, että vauhdikas ja taisteleva jengi saa taakseen ihan toisen tyyppisen valmentajan.
Tulokset tietenkin ratkaisee, mutta monessa kohtaa täällä on vedetty Myrrän kiekon heikkoudeksi sen että voittoja on tullut tälläkin kaudella koska "veska seisonut päällään" tai "pelaaja X survoi pelillisestä heikkoudesta huolimatta voittomaalin"
Eikö tuo ole juuri sitä, mistä jääkiekossa ja valmentamisessa on kyse? Saada pelaajat tekemään mitä tarvitaan, jotta voitetaan. Joukkueen henkinen tila - se on yleensä suurin ero voittavassa ja häviävässä jääkiekossa.
Ja silti "paras" joukkue ja "paras" valmentaja ei aina seiso kauden lopuksi pysti kädessään.
Itselle Ilves oli viime kauden paras joukkue.
Mikä jengi pelaisi vielä tänä vuonna sellaista kiekkoa, jota on erityisen kiva myös katsella? Kysyn vaan.