On aikamoinen myytti, että Liigan taso olisi laskenut.
Ensinnäkin, jääkiekko huipputasolla on viimeisen 2-3 vuosikymmenen aikana muuttunut selkeästi urheilullisemmaksi ja vahvemmin kilpailluksi lajiksi. 90-luvun huippukiekkoilijat olivat harjoittelun määrän ja etenkin laadun suhteen vielä harrastelijoita verrattuna nykyisiin. 90-luku oli siirtymäaikaa vanhan liiton lätkäjätkämeiningistä ammattilaisuuteen. Toki on huomioitava, että tuolloin ja jo ennen tuota joissakin seuroissa harjoiteltiin määrällisesti (ei välttämättä laadullisesti) ammattimaisella tasolla: esimerkkeinä Rauno Korven Tappara ja Vladimir Jursinovin TPS. Seurat, jossa näin tehtiin, dominoivat omina aikakausinaan sarjaa, koska muualla lähinnä harrasteltiin. Sama kehityskulku on tapahtunut muissakin huippusarjoissa. Ei myöskään NHL:n 80- ja 90-lukujen toimintaa voi ammattimaisuudessaan verrata mitenkään nykyiseen eikä siten myöskään silloisten pelaajien urheilullisia valmiuksia nykyisiin.
Tietysti joku matsi 90-luvun alussa on voinut olla viihdyttävämpi, kun matsi on päättynyt 8-6 ja siellä on menty pitkin kenttää pää kolmantena jalkana ja välillä tapeltukin. Se ei silti tarkoita, ettäkö Liigan urheilullinen taso olisi ollut tuolloin parempi.
Liigan taso ei ole laskenut mihinkään, vaan se on noussut.
Toisaalta voidaan puhua myös liigan suhteellisesta tasosta. Sehän oli 90-luvulla poikkeuksellisen vahva, koska
1. rautaesiripun murtumisen seurauksena suomalaiset seurat onnistuivat ruotsalaisia tai sveitsiläisiä paremmin houkuttelemaan aivan A-luokan (NHL-tason) neuvostoliittolaisia ja tshekkoslovakialaisia pelaajia. Suomalaiset seurat olivat hyvin hereillä tässä, mutta etua varmaan oli myös siitä, että Suomella oli YYA:n kautta muutenkin läntisiä maita paremmat suhteet itään ja siten valmiimmat prosessit työlupa- ja muun byrokratian suhteen. Tuon kautta SM-liiga nousi hetkellisesti kilpailijoidensa edelle siitä huolimatta, että esimerkiksi Ruotsiin verrattuna rahaa oli huomattavasti vähemmän käytössä ja oma pelaajatuotanto huonompaa. Kyse oli siis eräänlaisesta kuplasta, joka puhkesi siinä vaiheessa, kun kansainvälinen pelaajaliikenne vapautui.
2. Liigan nykyinenkin asema kilpailijoihinsa nähden on hyvä. Kilpailu on toki kiristynyt mm. siksi, että kiekkoilun taso esimerkiksi Saksassa ja Sveitsissä on valtavasti parantunut suhteessa perinteisiin eurooppalaisiin kärkimaihin. Näin ollen, Saksan ja Sveitsin sarjat eivät kilpaile enää pelkästään rahalla, vaan niissä myös oma pelaajatuotanto on laadukasta. Ruotsissa puolestaan on ollut aina sekä enemmän rahaa että näihin päiviin asti myös parempi pelaajatuotanto. Tuota lyhyttä kuplavaihetta lukuunottamatta Suomi on ollut seurajoukkuetasolla aina potkun Ruotsia perässä. Kansainvälinen kilpailu on koventunut, mutta Suomi ei silti ole pudonnut kenenkään (edes Ruotsin) kelkasta, kun peilataan kansainvälisten seurajoukkuekilpailujen tuloksia. Vähän perässä ollaan Ruotsia, mutta haastamaan pystytään.
Suomen oma pelaajatuotanto on hurjasti parantunut viimeisen vuosikymmenen aikana. Tämä näkyy luonnollisesti NHL:n varausmääristä ja -numeroista, NHL-pelaajien määrästä, NHL-kärkipelaajien määrästä, juniorimaajoukkueiden menestyksestä, mutta myös liigassa pelaavien nuorten pelaajien määrästä ja heidän valmiuksien parantumisesta pelata myös suuremmissa rooleissa. Nuorten kotimaisten pelaajien määrän ja tason nousu ei johdu Liigan tason laskusta, vaan pelaajatuotannon tason noususta.
Tässä ihan mielenkiintoinen twiitti U20-pelaajien pelaamien otteluiden määrästä (helmikuuhun mennessä yli 10 sarjaottelua pelanneiden U20-pelaajien määrä):
Hannes Biedermann on Twitter
Tänä vuonna päästiin juhlimaan Suomen mestaruutta. Ensimmäinen mestaruus on aina ensimmäinen mestaruus, mutta siinä mielessä tämä mestaruus maistui jopa paremmalta, kuin vuoden 2006 mestaruus, että tämän vuoden HPK oli erittäin hämeenlinnalainen joukkue. Tärkeimmistä pelaajista merkittävä osa oli suoraan omia kasvatteja, jotka ovat voittaneet myös A-nuorten Suomen mestaruuden Kerhossa. Merkittävä osa oli myös pelaajia, jotka ovat tulleet Kerhoon muualta täysin raakileina.
