Tää väite, että pelin taso on parempaa pienessä kaukalossa, koska on enemmän vauhtia ja kolareita ja kaiken pitää tapahtua nopeammin, on täsmälleen sama asia kuin musiikin kohdalla on ns. loudness wars: Vedetään kaikki maksimiin että kaikki kuulostaa kovemmalta ja vahvemmalta, ja lopputuloksena on että mikään ei kuulosta enää oikein miltään, samalta kovaääniseltä puurolta vaan. Samaa puuroahan ne pienen kaukalon pelitkin tuntuvat olevan, mitään kunnollisia nyansseja niissä ei ole. Kanadan kakkos-kolmostason MM-joukkueet pelaavat paljon parempaa ja monipuolisempaa kiekkoa isommassa kaukalossa kuin nämä superjoukkueet pienessä.
Pikkuhiljaa pitäisi kaikkien pystyä NHL-kaihin sumentamin silminkin myöntämään, että pikkukaukalot olivat hyviä 70 vuotta sitten ja ehkä vielä 20 vuotta sittenkin, mutta nyt (tai jo aikoja sitten) pelin evoluutio on mennyt siihen, että näin isokokoisille, näin hyvin luisteleville ja näin taktisesti osaaville pelaajille ja joukkueille tuo tila on aivan liian pieni tuottamaan mitään jääkiekkoilullisesti kiinnostavaa, paitsi jos tykkää siitä mailojen kalinasta toisiaan vasten. Tarkoitan oikeita maalitilanteita, joissa katsojakin ehtii vähän tajuta ja kiimaantua, että nyt on muuten hyvä paikka. Tarkoitan oikeasti rakennettuja paikkoja, eikä pelkästään kulmakamppailuvoitosta tai pakin siniviivavippauksen jälkeen maalin kulmalle irronneita kiekkoja, joista päästään yrittämään kiekon hakkaamista molarin läpi. Tarkoitan maalitilanteita, joita tulee muulloinkin kuin ylivoimalla.
Kyllä ne sen NHL:ssäkin tajuaa jo -- oho, vähennetäänpä pelaajia kaukalosta extravitoselle ja ollaan superinnoissaan kun tulee koko ajan maalitilanteita! -- mutta siellähän vastustus on varmaan vielä kovempaa kuin Tampereella kaikkeen uuteen rakennettavaan tai muutettavaan.