Hajanaisia ajatuksia asiasta, ei varmaankaan mitään uutta. Kunhan pääsen napisemaan. Eli tuomarit ovat alkaneet ottaa aivan jumalattomasti roolia. Nyt on hämärtynyt se ajatus, mikä joskus pari vuotta sitten yritettiin lanseerata muistaakseni. Eli aktiivinen mailahäirintä ja kiekottoman estämiset nostettiin tapetille lähes nollatoleranssilla. Ajatus oli hyvä. NHL:ssä tuo mailahäirintä ainakin loisti poissaolollaan, kun viimeksi pääsin maksukanavilta seuraamaan. Ja jos sitä joku erehtyi tekemään, boksi kutsui samantien. Mutta entäs meillä? Rehottaa edelleen. Joskus jollain tuomarilla lamppu syttyy ja tulee jäähy. Ja sitten se lamppu sammuu määräämättömäksi ajaksi. Sitä kuvaa yksi sana aivan täydellisesti: linjattomuus. Ja se on se, mikä tappaa pelin viihdyttävyyden aika tehokkaasti. Sitä viihdyttävyyttä käsittääkseni yritettiin parantaa, että saataisiin niin sanotusti tuote kuntoon.
Paljon pahempi juttu isossa mittakaavassa on se, että nyt heitetään äijää ulos päätyovien kautta ihan normaaleista pelitilanteista. Mitään järjellistä syytä en ole tälle keksinyt. Tai keksin yhden, mutta yritän välttää sanaa housuunpaskominen (onko se sana? onko se edes yhdyssana?). Rumiakin taklauksia on sattunut huomattavan paljon. Niissä liigan linja on mielestäni hyvä. Pelaajien terveys on paria sarjapistettä tärkeämpi asia. Mutta seuraavaksi tärkein asia pitäisi olla itse jääkiekko ja ottelutapahtuma. Keitä se palvelee, että taklaaja lentää 95% varmuudella ulos, jos taklattava ottaa hetken mahallaan happea? Kyllä sen nyt jumalauta näkee perssilmälläänkin, onko taklaus ollut raju vai ei.
Herrat päättäjät, nyt on hyvä aika nyhtää tuo lillukanvarsiin tarttuminen ja opettaa tuomareille yhtenäinen linja. Ja se linja ei saa olla se, että jäähy on lääke kaikkeen ja ulosajo hoitaa loput. Aletaan pelaamaan sitä peliä jälleen viidellä viittä vastaan, jookos? Vituttaa koko paska tällä hetkellä.