Haluaako suuri yleisö tosiaan "paljon maaleja?"
En ole tehnyt mitään empiiristä tutkimusta mutta usein 3-2 tai 3-1 (jossa vika tyhjiin) päättyvä matsi on usein se kiinnostavin. Se perustuu samaan kuin futiksessakin jossa maali on sen verran harvinainen tapahtuma että sen syntyminen aiheuttaa lähes orgastisen tunteen.
Mikäli molemmat joukkueet tekevät 4-5 maalia ja pelit päättyvät 5-4 niin tuon yksittäisen maalin dramaattinen arvo pelin stoorissa vähenee ihan samassa suhteeessa. "Jee, mun jengi teki taas maalin" versus suoraa huutoa huutaminen ja lähimmän ventovieraan halaaminen.
Ei maalien määrä ole mikään automaattisesti autuaaksi tekevä muuttuja, kuten edellä ansiokkaasti mainitaan. Mutta ei se suuri maalien määrä automaattisesti mitenkään sitä draamankaarta nähdäkseni vähennäkään. Riippuu paljon siitä, miten peli ja sen tilanteet elävät. Joku 0-0 --> 5-0 ja pelin "ratkettua" numeroiden kaunistelu johonkin 5-4 / 5-3 lukemiin on toki viihdearvoltaan todennäköisesti heikompi. Mutta jos peli pysyy tiukempana ja tilanne ns. elää, niin nähdäkseni se maalien dramaattisuus pysyy läsnä kaikesta huolimatta. Puhumattakaan jostain onnistuneemmasta takaa-ajosta hiukan useamman maalin takaa voittoon. Draamankaari voi rakentua monin tavoin onnistuneeksi kiekkoelämykseksi.
Osittain toki "viihdyttävä peli" on nähdäkseni käsite, joka kaipaisi paljonkin lihaa luidensa ympärille. Joku kaipaa fyysisyyttä, toinen maaleja, kolmas nauttii pelikirjashakista, neljännelle riittää näyttävät yksilösuoritukset, viidennelle oman suosikin voitto, kuudes lienee paikalla vain sosiaalisuuden vuoksi... Hyvin erilaisia pelejä voi pitää viihdyttävinä. Eri asiat pelissä viihdyttävät eri katsojia.
Liigan tuomarilinjan ongelma on, että se käytännössä tasapäistää joukkueita. Eivät taitopelaajat pääse taidoistaan tai nopeudestaan hyötymään, kun kahvaaminen sallitaan nähdyssä mittakaavassa. En minä esimerkiksi träppiä pidä mitenkään itseisarvoisesti pahana asiana. Oikein toteutettuna se on lähinnä äärimmäisen tehokas työkalu pelin nopeaan kääntämiseen. Mutta Liigan tuomarilinjalla puolustavan joukkueen kannattaa träppiä valuttaa selvästi alemmaskin, koska vahvakin mailahäirintä ja kiekottoman estäminen on sallittua. Oman maalin edustan sumputtaminen tehdään liian helpoksi, kun sääntökirjan harmaalla alueella saa huoletta operoida.
En kaipaa tuomarilinjan muutosta ensi sijaisesti maalien vuoksi. Kaipaan tuomarilinjan muutosta pelitapojen vuoksi. Olisi hienoa nähdä, että Liigassa voisi menestyä myös eri pelitavoilla. Liigassa on jo tovin viimeistään keväisin ajauduttu siihen, että oman pään kiinni lyöminen on fiksuin tapa pelata, voittava tapa. Tälläkin kaudella Liigassa olisi kiekollista taitoa paljon enempäänkin. Ei sen nopean pelin tarvitsisi mitään päätöntä koohotusta olla, sillä pelaajilla taito riittäisi parempaankin. SHL:ssä siitä näkyy esimerkkejä, miten taktisesti fiksut joukkueet kykenevät nopeasti tilanteita kääntämään. Ei maaleja välttämättä tarvita, jos kaukalossa kuitenkin tapahtuu jotakin koko ajan. Kun tilanteita syntyy, usein toki syntyy maalejakin. Olisi hienoa nähdä joukkueiden lähtevän rohkeasti pelaamaan, ei vain pyrkivän rikkomaan peliä. Avoimemmalla pelillä niiden taitavampien pelaajien viihdepotentiaalista saataisiin enemmän irti.
