Laitetaan vaikka tähän ketjuun asia, jota olen miettinyt pidempään.
Miksi Liigassa osalla joukkueista loppuu kausi liian aikaisin ja täten fanit sanoo heipat että nähdään syksyllä jos enää silloinkaan. Osa saattaa vanheta muuten vain ja ei enää kiinnosta - varsinkaan rämpiminen: hyvä sauma viheltää käsi virheen merkiksi ylös ja poistua. Eikä tässä mitä tarkoitan ole kyse mistään gloryhunterismista, sanalla millä on paha kaiku kun ultrat rupee vittuilee, ei ei, sillä se on ihan normaalia hakea elämäänsä viihdykettä ja huvia, asioita jotka tuottavat iloa ja jos paikallinen palloseura ei sitä tarjoa niin ei kenenkään luulisi tarvitsevan matsista poisjäämistä perustella.
Sitten kun katsoo vaikka englantilaista jalkapallosarjaa, siellä jotain 20 jengiä alussa. Jollain pikkuseuralla kaatuu teoreettiset mestaruushaaveet puolessa välissä kautta ja vielä pitäis tarpoa noin kakskyt turhaa merkityksetöntä ottelua läpi. No okei, näin ei ole kun on sairaan armoton taistelu sarjapaikasta. Ja vaikka sekin (tippumisvaara) menisi kun pelejä jäljellä 5-10 niin eikö ne druidit nauti jokaisesta matsista siellä vai viskaavatko kausarit nurmelle että vittu mitä paskaa?
Kirjoitan outoja varsinkin kun miellän itseni kädet-puuskassa-kannattajaksi enkä faniksi. Mietin vain, että onko se jääkiekon ominaispiirre, että touhutippamaisesti venataan jotain kahta säälipleijaripeliä sen sijaan että nauttisi koko kaudesta? Väkisin on tullut ajateltua, että mitä jos lätkässäkään ei olisi pleijareita vaan pelattaisiin kaksi kertaa jokaista vastaan ja jaettaisiin mitalit (+sijoittumisfyrkat). 38 peliä: Kulta, Hopea, Pronssi asianmukaisesti kolmelle parhaalle; taulukon alapäässä omat kuviot mitä ne ikinä silloin olisivatkaan.
Tiedän ettei pleijarijärjestelmästä tulla luopumaan enkä sitä tässä edes tosissaan ehdottele, mutta ajatelkaa hetki tuota vaihtoehtoista skenaariota jonka maalasin.
Rauhaa.