Ajattelin vetää yhteen ajatukseni tästä ketjusta ja ehkä tuoda jotain pientä uutta. Tämä pohdinta olisi oikeastaan pitänyt pistää avaukseksi, eikä näin jälkeenpäin, kun keskustelu on rönsyillyt vähän minne sattuu.
Liigakarsinnat ovat siis tulossa kauden 2006-2007 päätteeksi. Hyvä niin. Mestiksestä karsijan paikkaa havittelee vahvimmin Sport. Se ei liene yllätys. Pienin varauksin kisassa ovat mukana Jukurit, KooKoo ja TuTo. Järkevintä olisi, jos liigakarsinnat järjestettäisiin tämän jälkeen vuosittain. Mahdolliselle liigasta putoajalle tämä olisi elinehto, jotta liigatason organisaatiota ei tarvitsisi väkipakolla ajaa Mestis-tason karvalakkimalliksi.
1990-luvulla SM-liigassa tehtiin isoja virheitä. Liiketoimintaa polkaistiin pystyyn tuosta noin vaan. Näistä virheistä pitäisi jossain vaiheessa lasku maksaa. En halua, että Mestiksen ja Suomi-Sarjan joukkueet ovat maksumiehinä.
Olen sanonut, että liiketoiminta istuu huonosti suomalaiseen jääkiekkoon. Voitollista tulosta ei tee kuin pari seuraa. Liiketoimintaa voidaan toki harjoittaa, vaikka en sitä itse kannatkaan. Olennaista on, että liigassa voivat yrittää muutkin, jos pelillinen menestys liigakarsinnoissa ja taloudellinen tilanne antavat myöten. Nyt liikkeellelähtö pitäisi tehdä maltillisemmin ja niin, että seuroille annetaan aikaa kehittää toimintaansa, eli nousijajoukkueelta ei heti pitäisi vaatia, että joukkueen pitää olla oman alueensa johtava brändi tms.
Lähdetäänpä nyt purkamaan vyyhtiä. Aloitetaan vaikka näistä talousnäkymistä.
dali kirjoitti:
Väännetään nyt sitten karkea malli taloudellisista realiteeteista sellaisena kuin minä ne ymmärrän.
Varainhankinta: mistä, kuinka paljon, miten pitkät sopimukset, mitä tarjoamme rahoille vastineeksi (lippuja, pelaajatapaamisia...), mistä rahaa viiden vuoden päästä (sponsoriscouttaus), entä kiinnostaako seura oman talousalueen ulkopuolella, millainen on meidän julkisuuskuvamme ja mistä saamme medianäkyvyyttä, jota sponsorit odottavat?
Varojen käyttö: pelaajat ja muu henkilökunta, investoinnit, muut menot? Mahdollinen ylijäämä - säästöön, investointeihin, saunomiseen?
Mitä jos?: Mistä uusi pelimies, jos ykkössentteri loukkaantuu? Mitä, jos yleisöä kiinnostaa joku toinen vapaa-ajanviete? Onko joukkuetta varaa vahvistaa, jos näyttää, että saumoja menestykseen on?
kehityssuunta: Mestaruus vuonna 200X? Omat juniorit? Yhteistyö sidoryhmien kanssa (oppilaitokset, puolustusvoimat yms)? Varojen käyttö pitkällä aikavälillä? Tulevaisuutta palvelevat investoinnit? jne.
Kiteytettynä taloudelliset realiteetit ovat sitä, että nähdään oma paikka kyseisessä yhteisössä ja talousalueella ja nähdään oman alueen asema verrattuna esimerkiksi muihin talousalueisiin tai muiden maiden vastaaviin alueisiin. Tämän pohdinnan jälkeen mitoitetaan omat toimet sen mukaan, miten alue antaa myöten.
Näitä asioita pitää jokaisen seuran toimistoillaan miettiä. Mestiksessä tuon tulevaisuusulottuvuuden kanssa ei ole voinut tehdä toistaiseksi mitään. Toivottavasti tähän saadaan muutos selkeän sarjajärjestelmän muodossa.
Liigan talouspuolella eniten hiertää se, ettei toiminta pyöri riittävän hyvällä katteella. Seurojen tehokkuudessa on parantamisen varaa, sillä sponsoritukea ei loputtomiin löydy lisää.
Esitin puolivakavissani ajatuksen puoliammattilaisuuteen pohjautuvasta sarjasta. Taustalla oli ajatus liian suuriksi karanneista pelaajapalkkoista. Kiitos nimimerkki cockille, että otit tämän esiin. En saanut mokomaa lausetta muodostettua ruudulle.
Huippunimille pitää maksaa paljon, että he pysyvät Suomessa ja siinä imussa myös kolmosketjun duunareiden liksat ovat hilautuneet pelaajien todellista arvoa korkeammalle.
Puoliammattilaisuus olisi ainakin jonkinlainen ratkaisu paisuneisiin palkkioihin, jotka asettavat erityisesti pienet seurat vaikeuksiin. tällainen järjestelmä voisi myös hillitä pelaajien myyntipäiviä tammikuun lopulla, sikäli kun joku joukkue sellaista keinoa käyttää saadakseen säästöjä. Tiedetään, tämä ehdotus on idealismia.
Sarjajärjestelmän uudistaminen on vain yksi osa isompaa kokonaisuutta. Suomalaisessa jääkiekossa pitäisi miettiä lajin asemaa ihmisten vapaa-ajassa. Haluaako SM-liiga etunenässä olla koko kansan viihdettä, vai pitäisikö ennemmin profiloitua lajin suurkuluttajien pariin? Itse näkisin mielelläni jälkimmäisen vaihtoehdon toteutuvan. Tulevina vuosina salibandy nousee suosiossa jääkiekon rinnalle. "Sählysukupolven" ensimmäiset vesat alkavat olla aikuisiässä ja pikkuhiljaa lajista on muotoutunut epävirallinen kansallispeli.
Entä mistä tulevaisuuden kiekkomiehet? Syntyvyys on paljon pienempi kuin nykyisten edustuskiekkoilijoiden lapsuudessa. Samoin lajitarjonta on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana huimasti. Tarjolla on paljon muutakin kuin lätkä, futis tai pesis.
Junnuille pitäisi mielestäni luoda D-juniori-iässä selkeät tasoryhmät. Ne, jotka tahtovat pyrkiä huipulle (ja joilla on siihen jonkinlaisia edellytyksiä) treenaavat kilparyhmissä ja rinnalla olisi harrasteryhmä. B-junnuista eteenpäin pitäisi kilparyhmään sitoutua. Tämä toteutuisi tietenkin vain silloin, kun ikäluokat olisivat riittävän suuria kahdelle tasoryhmälle.
Jotta mahdollisimman monesta junnusta jalostuisi pelimies miesten tasolle, pitää mahdollisimman monessa kaupungissa olla elinvoimainen jääkiekkoseura. Junnujen kehitystä palvelee myös se, että joukkue kilpailee sarjapaikastaan tai vastavuoroisesti kisaa noususta. Toki junnujen pitää päästä kentällekin, että muukin kuin purenta kehittyy...Se on taas valmennuksellinen asia, josta ei enempää.
Kiekkoseuran vetovoiman kannalta olennaista on myös ympäröivän alueen elinvoima. Junnuja on vaikea saada pysymään kotikaupungissa A-junnuikää pidemmälle, jos kaupungissa ei ole opiskelupaikkoja tai lähistöllä ei ole varuskuntaa. Vanhempi pelimies puolestaan tarvitsisi koulupaikan lapsilleen ja töitä vaimolle.
Lyhyesti sanottuna: Kaupungin hyvinvoinnista kumpuaa myös kiekkoseuran taloudelliset edellytykset pelata Suomen mestaruudesta.
Tässäpä oikeastaan se, mitä tähän ketjuun enää on sanottavaa. Tästä nyt varmaan tullut selkoa sen kummemmin, mutta olkoon.