Via Dolorosa
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Україна
Kategoria 1 - ykkössuosikit
Kategoria 2 - vahvat haastajat
Kategoria 3 - mustat hevoset
Kategoria 4 - taistelua kymppipaikasta
Kategoria 5 - pelit lähes pelattu JYP-Jukurit-xxxxxxx
Jukurit - hengetön heimolauma
Sarjasijoitus : 13.
Pelatut ottelut/pisteet per ottelu : 18 - 1.06
Tehdyt maalit : 42
Päästetyt maalit : 65
Maaliero : -23
YV : 16.67% (8.)
AV : 81.43% (7.)
Syksyn kouluarvosana: 5-
Ei ole ruusuisesti lähteny tämä(kään) kausi Liigassa Jukureiden osalta ja valitettavasti näyttää siltä, että pelit ovat jälleen kerran suuressa kuvassa ohi ennen joulupukin tuloa. Lyötyä ei saisi lyödä, mutta mistä Jukureiden jokavuotinen urheilullinen heikko menestys todellisuudessa johtuu?
Käännän katseeni joukkueen pelaajapolitiikan puolelle ja tarkemmin sanottuna Jukka Holtarin toimintaan ja hankintoihin. Ensin realiteetit, joilla annan armahdusta Mikkeliin. Resurssit ovat Liigan pienimmät ja rasitteena osake/lisenssi/mikälie pääsylippu, jota vielä lyhennetään että voi pääsarjan mukavuuksista nauttia. Mikkelin Jukurit eivät myöskään organisaationa ole ensimmäinen, toinen, kolmas taikka neljäskään vaihtoehto, johon vapaat pelaajat kiljuen haluaisivat kesällä siirtyä. Silti joukkue hankki kesällä esimerkiksi Anssi Löfmanin, Atte Mäkisen ja Joachim Rohdinin kaltaisia turhakkeita, joilla ei nykypäivän Liigassa tehdä muuta, kuin nosteta taikaseinästä palkkapäivänä kuukausittainen korvaus. Olkoonkin, että Rohdin on parantanut otteitaan viime aikoina, mutta minun mielestäni hankintana hän oli hyvin outo ja oletan hänen olevan joukkueen kallispalkkaisimpia pelaajia, yhdessä Löfmanin kanssa. Molempia yhdistää laskusuunnassa oleva ura ja menneiden aikojen näytöt, eikä kumpainenkaan ole mallia johtaja pelaaja, jota joukkue kipeästi huutaisi. Kun joukkue näiden taustalla on muodostettu lähinnä mestis-liiga rajatasolla pyörivistä möttöshöppöspiippostiipposilla, niin tulos on varsin odotettu. Toivoisin Jukureilta tulevaisuudessa rohkeampaa pelaajapolitiikkaa, joka ei välttämättä tarkoita taloudellisia riskisijoituksia pelaajabudjettiin, vaan otettaisiin sitten ennemmin joukkueeseen enemmän ulkomaalaisia nuoria sekä potentiaalisia pelaajia (esim. Kestner, Danforth, Platzer etc etc.) ja lähdetään vaikka linjalle, jossa runko ja kärki on enemmän rakennettu näiden ulkomaalaisten varaan, kuin että hyvästä hyvyydestä annetaan mahdollisuus pelaajille, jotka eivät ikimaailmassa saisi mahdollisuutta muista joukkueista Liigasta kuin Jukureista. Verrokiksi vaikka viime kauden KooKoo ja tämän kauden TPS, jolloin rohkeasti palkattiin joukkueeseen iso nippu ulkomaalaisia. Tulos on ollut positiivinen. Jos joku nurisee jostain muukalaislegioonasta, niin sillä ei vitunkaan väliä ole, jos joukkue sillä taistelisi muustakin kuin jumbopaikan välttämisestä. Jakub Galvas on erinomainen esimerkki, minkälaisia pelaajia Jukureiden pitäisi jatkossakin hankkia.
Kuten sanoin, annoin Jukureiden/Mikkelin tämänhetkisille realiteeteille armahduksen, kuten annan myöskin päävalmentaja Kauppiselle. Kun joukkue on näinkin surkeasti rakennettu, niin sillä ei ole merkitystä vaikka penkin takana olisi Scotty Bowman. Toki stipendejä ei myöskään Kauppinen saa, sillä Jukureiden pelitapa on ainakin itselleni täysi mysteeri. PAHP perustuu lähinnä lasin kautta roiskaisuihin pois ja pitkiin kiekkoihin, joita on varmaan prosentuaalisesti nähty tällä kaudella eniten Jukureiden toimesta. Ellei muuta, niin joukkueen kiistaton ykkösvahti Rajaniemi on ainakin saanut torjua kiekkoja urakalla ja tehdä kaiken mahdollisen ja mahdottoman, että joukkue on pisteitä saanut. Joku tilastoniilo voisi kumota/kertoa tämän palstatotuuden. Hetkellisiä valonpilkahduksia toki Jukurit ovat osoittaneet ja napsineet hienoja yksittäisiä päänahkoja, mutta nämä ovat perustuneet lähinnä Vitali Abramovin yksilötaitoon sekä kasvojen pesuun täysin nöyryyttävän IFK-tappion jälkeen.
Tyly teksti, kuten ilmapiiri valitettavan usein Jukureiden keskuudessa onkin, mutta jotain pitäisi tehdä nykyisen maineen parantamiseksi. Mikkelissä olisi aika katsoa peiliin ja syventyä pyöreän pöydän ääressä, mihin suuntaan organisaatio halutaan viedä ja mitä ratkaisuja se tulisi vaatimaan. Vaikka päätökset olisivatkin kipeitä ja vaikeita, niin ei se ainakaan huonommin voi mennä, kuin missä nykykurssi tälläkin hetkellä on. Vaikeaa ja miltei mahdotonta nähdä, että Jukurit taistelisi mistään muusta loppukaudella, kuin jumbopaikan välttämisestä.
Arvio loppukaudesta : Sijat 13-15
1. ?
2. ?
3. ?
4. ?
5. ?
6. ?
----------------------------
7. ?
8. ?
9. ?
10. ?
----------------------------
11. ?
12. ?
13. ?
14. Jukurit
15. JYP
Kategoria 2 - vahvat haastajat
Kategoria 3 - mustat hevoset
Kategoria 4 - taistelua kymppipaikasta
Kategoria 5 - pelit lähes pelattu JYP-Jukurit-xxxxxxx
Jukurit - hengetön heimolauma
Sarjasijoitus : 13.
Pelatut ottelut/pisteet per ottelu : 18 - 1.06
Tehdyt maalit : 42
Päästetyt maalit : 65
Maaliero : -23
YV : 16.67% (8.)
AV : 81.43% (7.)
Syksyn kouluarvosana: 5-
Ei ole ruusuisesti lähteny tämä(kään) kausi Liigassa Jukureiden osalta ja valitettavasti näyttää siltä, että pelit ovat jälleen kerran suuressa kuvassa ohi ennen joulupukin tuloa. Lyötyä ei saisi lyödä, mutta mistä Jukureiden jokavuotinen urheilullinen heikko menestys todellisuudessa johtuu?
Käännän katseeni joukkueen pelaajapolitiikan puolelle ja tarkemmin sanottuna Jukka Holtarin toimintaan ja hankintoihin. Ensin realiteetit, joilla annan armahdusta Mikkeliin. Resurssit ovat Liigan pienimmät ja rasitteena osake/lisenssi/mikälie pääsylippu, jota vielä lyhennetään että voi pääsarjan mukavuuksista nauttia. Mikkelin Jukurit eivät myöskään organisaationa ole ensimmäinen, toinen, kolmas taikka neljäskään vaihtoehto, johon vapaat pelaajat kiljuen haluaisivat kesällä siirtyä. Silti joukkue hankki kesällä esimerkiksi Anssi Löfmanin, Atte Mäkisen ja Joachim Rohdinin kaltaisia turhakkeita, joilla ei nykypäivän Liigassa tehdä muuta, kuin nosteta taikaseinästä palkkapäivänä kuukausittainen korvaus. Olkoonkin, että Rohdin on parantanut otteitaan viime aikoina, mutta minun mielestäni hankintana hän oli hyvin outo ja oletan hänen olevan joukkueen kallispalkkaisimpia pelaajia, yhdessä Löfmanin kanssa. Molempia yhdistää laskusuunnassa oleva ura ja menneiden aikojen näytöt, eikä kumpainenkaan ole mallia johtaja pelaaja, jota joukkue kipeästi huutaisi. Kun joukkue näiden taustalla on muodostettu lähinnä mestis-liiga rajatasolla pyörivistä möttöshöppöspiippostiipposilla, niin tulos on varsin odotettu. Toivoisin Jukureilta tulevaisuudessa rohkeampaa pelaajapolitiikkaa, joka ei välttämättä tarkoita taloudellisia riskisijoituksia pelaajabudjettiin, vaan otettaisiin sitten ennemmin joukkueeseen enemmän ulkomaalaisia nuoria sekä potentiaalisia pelaajia (esim. Kestner, Danforth, Platzer etc etc.) ja lähdetään vaikka linjalle, jossa runko ja kärki on enemmän rakennettu näiden ulkomaalaisten varaan, kuin että hyvästä hyvyydestä annetaan mahdollisuus pelaajille, jotka eivät ikimaailmassa saisi mahdollisuutta muista joukkueista Liigasta kuin Jukureista. Verrokiksi vaikka viime kauden KooKoo ja tämän kauden TPS, jolloin rohkeasti palkattiin joukkueeseen iso nippu ulkomaalaisia. Tulos on ollut positiivinen. Jos joku nurisee jostain muukalaislegioonasta, niin sillä ei vitunkaan väliä ole, jos joukkue sillä taistelisi muustakin kuin jumbopaikan välttämisestä. Jakub Galvas on erinomainen esimerkki, minkälaisia pelaajia Jukureiden pitäisi jatkossakin hankkia.
Kuten sanoin, annoin Jukureiden/Mikkelin tämänhetkisille realiteeteille armahduksen, kuten annan myöskin päävalmentaja Kauppiselle. Kun joukkue on näinkin surkeasti rakennettu, niin sillä ei ole merkitystä vaikka penkin takana olisi Scotty Bowman. Toki stipendejä ei myöskään Kauppinen saa, sillä Jukureiden pelitapa on ainakin itselleni täysi mysteeri. PAHP perustuu lähinnä lasin kautta roiskaisuihin pois ja pitkiin kiekkoihin, joita on varmaan prosentuaalisesti nähty tällä kaudella eniten Jukureiden toimesta. Ellei muuta, niin joukkueen kiistaton ykkösvahti Rajaniemi on ainakin saanut torjua kiekkoja urakalla ja tehdä kaiken mahdollisen ja mahdottoman, että joukkue on pisteitä saanut. Joku tilastoniilo voisi kumota/kertoa tämän palstatotuuden. Hetkellisiä valonpilkahduksia toki Jukurit ovat osoittaneet ja napsineet hienoja yksittäisiä päänahkoja, mutta nämä ovat perustuneet lähinnä Vitali Abramovin yksilötaitoon sekä kasvojen pesuun täysin nöyryyttävän IFK-tappion jälkeen.
Tyly teksti, kuten ilmapiiri valitettavan usein Jukureiden keskuudessa onkin, mutta jotain pitäisi tehdä nykyisen maineen parantamiseksi. Mikkelissä olisi aika katsoa peiliin ja syventyä pyöreän pöydän ääressä, mihin suuntaan organisaatio halutaan viedä ja mitä ratkaisuja se tulisi vaatimaan. Vaikka päätökset olisivatkin kipeitä ja vaikeita, niin ei se ainakaan huonommin voi mennä, kuin missä nykykurssi tälläkin hetkellä on. Vaikeaa ja miltei mahdotonta nähdä, että Jukurit taistelisi mistään muusta loppukaudella, kuin jumbopaikan välttämisestä.
Arvio loppukaudesta : Sijat 13-15
1. ?
2. ?
3. ?
4. ?
5. ?
6. ?
----------------------------
7. ?
8. ?
9. ?
10. ?
----------------------------
11. ?
12. ?
13. ?
14. Jukurit
15. JYP
Viimeksi muokattu: