Edelleen IFK pelaa yksilöiden varassa ilman toisteisuutta. Onko Pikkarainen kuitenkaan muu kuin tsempparivalmentaja.
Eikö organisoitu ja tarkasti ajoitettu kahden osa-alueen prässääminen ole toisteisuutta? Tai Lukkoa vastaan ensimmäisessä erässä nähty viiden miehen träp, silloin kun ei ollut järkevää paineistaa tai kun Lukko lähti hitaasti omista? Kiekollinen peli on välillä aika hawajia, se on tosi, kiekoton peli on suurimman osan ajasta vahvasti valmennettua. Kiekottomassa pelissä IFK on todella hyvä, ja riistää kiekollista hallintaa sitä kautta. Osa joukkueista luo sitä kiekottelemalla omissa, toiset pelaamalla nopeaa lyhytsyöttöpeliä sivulle sekä ylös. Tyylejä on monia.
Törmäsen aikaan IFK:ssa pelattiin pääosin luomulätkää (kunnes finaaleissa lyötiin viisikkoa kiinni ja yllätettiin Tappara housut kintuissa), jossa ei ollut hirveästi toisteisuutta, mutta Pikkaraisen lätkä on aika toisteista, usein turhankin toisteista. Taktista varianssia olen kaipaillut Pikkaraisen lätkään läpi kauden, jäädään odottelemaan tuleeko sitä. Lähinnä siis kiekolliseen peliin kahden ensimmäisen osa-alueen osalta. Kiekoton peli kantaa kyllä pitkälle.
PS. Toivon erittäin paljon Ilvestä vastaan keväällä. Nuori ja raikas ''viime kevään Pelicans* 2.0'' olisi ilo kohdata. En ole varmaan ainoa joka toivoo Ilvestä playoffeissa vastaan. No offense ilvesläiset, tiedätte kyllä miksi. Eri asia myönnättekö sitä ääneen.
*Oikeasti Pelicans oli vanhempi ja rosteriltaan raihnaisempi kuin tämän kauden Ilves. Nemon Pelsut oli silti runkosarjassa raikkaita kuin suihkusaippua. Kunnes koitti kevät.