Liigajoukkueiden voimasuhteet kaudella 2018–2019

[Bobby]

Ylläolevaan kommentoin sen verran knoppitietoa, että muuan Suikkanen ei koskaan ole pärjännyt joukkueella jonka on itse kasannut.

 

[Apheu]

Manner kokenee uudenlaisen testin ensikaudella, kun lähtee kauteen ykkössuosikkina, paineita niskassaan (koetaanko hänet pettymyksenä, jos ei ole runkosarjan ykkönen ja voita mestaruutta? Saattaa aiheuttaa puristusta. Ainakin @McTorso lienee hyvin pettynyt siinä kohtaa.).

Kärpät on se joukkue, jota vastaan kaikki muut saavat sen lisäkipinän, kun vastassa on edellisen kauden mestari.

Manner pääsi viime kaudella siinä mielessä hyvään kohtaan, että sai valmentaa rauhassa - mitkään mediat tai massat eivät odottanut viime kaudella Kärpiltä juuri mitään. Piti olla välivuosi. Tietysti kertoo kovaa kieltään Mantereesta, että sai porukan valmennettua mestariksi, vaikka rosteri ja odotukset eivät alunperin olleet järin kovat. Toisaalta, paineettomasta tilasta on koko joukkueen, kuten päävalmentajankin, yleensä helpompi lähteä rakentamaan omaa juttuaan.

On sinänsä yhdentekevää, seisooko yhden käyttäjän arvosanana Mantereella 10 vai 9. Mikään täydellinen, riskitön, "varmasti kaikkein paras" valmentaja hän ei ensi kaudella ole, mutta kenties hän on se, jolle sen kympin voi tässä kohtaa antaa, jos jollekin. On kuitenkin mielenkiintoisempaa lukea arvioita, joissa eroja on tuotu esiin. Valmentajien kohdalla tämä on toki aina se haastavin ja tavallaan kimurantein homma erotella eri kausia ja rostereita siitä, mikä on valmennuksen oikea osaaminen suhteessa johonkin toiseen valmennukseen.

 

[McTorso]

Ennen kaikkea mainitsemasi tavoite herättää keskustelua vaikuttaa toteutuneen varsin hyvin. Mukava lueskella muidenkin joukkueiden kannattajien näkemyksiä siitä missä tällä hetkellä mennään ja ajatuksia siitä millä perusteilla ja painotuksilla arvosanoja tulisi antaa. Ilman ennakoitasi täällä olisi varmastikin huomattavasti vähemmän keskustelua aiheen tiimoilta näin kesäaikaan.

Tuon tavoitteen toteutumisesta on syytä olla iloinen. Olen oppinut paljon uutta näissä keskusteluissa. Hienoa, että jääkiekosta kiinnostuneita ihmisiä on niin paljon, että myös keskikesällä saadaan aikaan aktiivista keskustelua. Uskoisin, että pelkät ennakot ilman numeroita ja järjestystä eivät aktivoisi palstalaisia kovinkaan paljon. Vaikka itse arvostan perusteluja ja näkemyksien auki kirjoittamista, on myös numeraaliselle arvioinnille paikkansa ja nimenomaan keskustelun herättäjänä. Tokikaan numerot eivät saa olla itseisarvo, eivätkä välineistö trollaamiseen. Olen pyrkinyt tekemään arvioinnin parhaan ymmärrykseni mukaan ja vilpittömästi.

 

[McTorso]

Manner kokenee uudenlaisen testin ensikaudella, kun lähtee kauteen ykkössuosikkina, paineita niskassaan (koetaanko hänet pettymyksenä, jos ei ole runkosarjan ykkönen ja voita mestaruutta? Saattaa aiheuttaa puristusta. Ainakin @McTorso lienee hyvin pettynyt siinä kohtaa.).

Kärpät on se joukkue, jota vastaan kaikki muut saavat sen lisäkipinän, kun vastassa on edellisen kauden mestari.

Näinhän se menee. Mannerilla on uusi sudenkuoppa ylitettävänään ja sen nimi on hallitsevan mestarin sudenkuoppa. Mielenkiinnolla seurataan, kuinka Manner tuon kuopan yli hyppää, vai hyppääkö. En kuitenkaan usko, että minä olen ensimmäisten joukossa pettymässä. Olen aika kova uskomaan ja kannustamaan.

Manner pääsi viime kaudella siinä mielessä hyvään kohtaan, että sai valmentaa rauhassa - mitkään mediat tai massat eivät odottanut viime kaudella Kärpiltä juuri mitään. Piti olla välivuosi. Tietysti kertoo kovaa kieltään Mantereesta, että sai porukan valmennettua mestariksi, vaikka rosteri ja odotukset eivät alunperin olleet järin kovat. Toisaalta, paineettomasta tilasta on koko joukkueen, kuten päävalmentajankin, yleensä helpompi lähteä rakentamaan omaa juttuaan.

Ihan hyvä näkökulma. Jos Kärpissä on joskus paineiden osalta hitusen helpompaa, se hetki oli viime syksynä. Tämä siis seuran ulkopuolisten paineiden osalta. Välivuosi on kuitenkin höpöpuhetta, kun asiaa katsotaan seuran sisältä, eli sieltä, missä Mikko Manner seisoi. Ei Kärpissä vietetä välivuosia. Paineet menestyksestä mahtiseuran päävalmentajalla ovat aina isot, saati sellaisella, joka on debydantti.

On sinänsä yhdentekevää, seisooko yhden käyttäjän arvosanana Mantereella 10 vai 9. Mikään täydellinen, riskitön, "varmasti kaikkein paras" valmentaja hän ei ensi kaudella ole, mutta kenties hän on se, jolle sen kympin voi tässä kohtaa antaa, jos jollekin. On kuitenkin mielenkiintoisempaa lukea arvioita, joissa eroja on tuotu esiin. Valmentajien kohdalla tämä on toki aina se haastavin ja tavallaan kimurantein homma erotella eri kausia ja rostereita siitä, mikä on valmennuksen oikea osaaminen suhteessa johonkin toiseen valmennukseen.

Tästä olen kanssasi samaa mieltä. Huomaan myös, että olet ymmärtänyt logiikan siitä, millä perustein olen antanut kymppejä tässä voimasuhdepohdinnassa.

 

[McTorso]

Jos lukee kuin piru raamattua, pääsee varmaan moiseen johtopäätelmään. Mikäli nyt aidosti kuitenkin haluat miettiä kirjoittamaani, yritän sitä vajavaisilla taidoillani vielä selventää.

Nyt täytyy kyllä pahoitellen sanoa, etten oikein vieläkään saanut kiinni siitä, mitä sinä ihan konkreettisesti tarkoitat näillä ”yllättävillä vastoinkäymisillä”. Loukkaantumiset nostit esille JYPin historiasta, mutta ilmeisesti Kärpillä niitä ei ollut tarpeeksi asti viime kaudella, jotta voitaisiin sanoa, että sontaa lensi tuulettimeen?

Se, mitä kirjoitat koko organisaation merkityksestä menestysmahdollisuuksien toteuttajana, on mielestäni täysin totta. Onko siis niin, että vain heikommassa organisaatiossa päävalmentaja voi joutua tilanteeseen, jossa hän voi todistaa kykynsä ongelmanratkojana? Onko niin, että Kärppien organisaatio oli/on niin hyvässä kunnossa, ettei Mannerilla ollut mahdollisuuttakaan osoittaa todellisia kykyjään?

Mannerilla on sopimusta jäljellä vielä kaksi vuotta. Mitäpä jos näitä mystisiä todellisia ongelmia ei satu Kärppien ja Mannerin kohdalle ollenkaan? Mitäpä jos Manner voittaa triplan? Onko hän edelleen katsomaton kortti, koska ei ole kohdannut näitä perin määrittelemättömiä ongelmia? Vai riittääkö kolme kultaa kuitenkin todistamaan kyvyt? Entä kaksi?

 

[keigykedy]

Allekirjoitan Ränsen kirjoituksen täysin !

Nyt täytyy kyllä pahoitellen sanoa, etten oikein vieläkään saanut kiinni siitä, mitä sinä ihan konkreettisesti tarkoitat näillä ”yllättävillä vastoinkäymisillä”. Loukkaantumiset nostit esille JYPin historiasta, mutta ilmeisesti Kärpillä niitä ei ollut tarpeeksi asti viime kaudella, jotta voitaisiin sanoa, että sontaa lensi tuulettimeen?

Se, mitä kirjoitat koko organisaation merkityksestä menestysmahdollisuuksien toteuttajana, on mielestäni täysin totta. Onko siis niin, että vain heikommassa organisaatiossa päävalmentaja voi joutua tilanteeseen, jossa hän voi todistaa kykynsä ongelmanratkojana? Onko niin, että Kärppien organisaatio oli/on niin hyvässä kunnossa, ettei Mannerilla ollut mahdollisuuttakaan osoittaa todellisia kykyjään?

Mannerilla on sopimusta jäljellä vielä kaksi vuotta. Mitäpä jos näitä mystisiä todellisia ongelmia ei satu Kärppien ja Mannerin kohdalle ollenkaan? Mitäpä jos Manner voittaa triplan? Onko hän edelleen katsomaton kortti, koska ei ole kohdannut näitä perin määrittelemättömiä ongelmia? Vai riittääkö kolme kultaa kuitenkin todistamaan kyvyt? Entä kaksi?

Ja kääntäen, mitäpä jos Kärppien hyökkäys ei olekkaan tarvittavan hyvä, tai joukkuepeli ei muuten vain toimi ensi kaudella? Tekeekö se mielestäsi Mannerista huonomman valmentajan ? Minun mielestäni ei (tosin lähtökohtani nyt ei olekkaan täysi 10)

 

[JypFabu]

Nyt täytyy kyllä pahoitellen sanoa, etten oikein vieläkään saanut kiinni siitä, mitä sinä ihan konkreettisesti tarkoitat näillä ”yllättävillä vastoinkäymisillä”. Loukkaantumiset nostit esille JYPin historiasta, mutta ilmeisesti Kärpillä niitä ei ollut tarpeeksi asti viime kaudella, jotta voitaisiin sanoa, että sontaa lensi tuulettimeen?

Se, mitä kirjoitat koko organisaation merkityksestä menestysmahdollisuuksien toteuttajana, on mielestäni täysin totta. Onko siis niin, että vain heikommassa organisaatiossa päävalmentaja voi joutua tilanteeseen, jossa hän voi todistaa kykynsä ongelmanratkojana? Onko niin, että Kärppien organisaatio oli/on niin hyvässä kunnossa, ettei Mannerilla ollut mahdollisuuttakaan osoittaa todellisia kykyjään?

Mannerilla on sopimusta jäljellä vielä kaksi vuotta. Mitäpä jos näitä mystisiä todellisia ongelmia ei satu Kärppien ja Mannerin kohdalle ollenkaan? Mitäpä jos Manner voittaa triplan? Onko hän edelleen katsomaton kortti, koska ei ole kohdannut näitä perin määrittelemättömiä ongelmia? Vai riittääkö kolme kultaa kuitenkin todistamaan kyvyt? Entä kaksi?

Yritänpä siis avata vielä (kärsivällisyys on hyve, niin ne sanoo), mitä kirjoitin JYPistä esimerkkinä, se oli esimerkki päinvastaisesta, siis siitä, kun täällä on vedottu loukkaantumisiin selittävänä tekijänä uno sille, että jonkun joukkueen/seuran kausi ja taival luisuu väärille urille, joita on todella vaikea kenenkään kyetä haltuun ottamaan. Tuossa tapauksessa, kun tilanne on niin paha, että pitää etsiä keikkamiehiä ympäri maita mantuja, jotta voisi edes pelata merkatut pelit, ei silti kaudesta tullut pannukakkua. Olisi voinutkin mennä, mutta tässä mätsäsi ne kolme asiaa, jotka aiemmin olen jo luetellut.

Sitten se toinen, päinvastainen esimerkkini, HPK ja Pennanen. En usko pennasen taitojen ja osaamisen hävinneen yhtään minnekään, mutta silti kauden alusta lähtien joku meni vituralleen. Uskon, että Pennnanen on joukkoineen kääntänyt jokaisen kiven ja kannon, löytääkseen ratkaisun, eikä se silti siitä mihinkään auennut. Ei myös voine kuvitella materiaalin heikentyneen niin paljoa, ettei joukkue muka olisi hänen oppejaan kyennyt toteuttamaan. En myöskään usko, eikä näköpiirissä ollut joukkueen sisäistä asenne ongelmaa, ei pelitavan radikaalia muutosta edelliskaudesta, joka oli kaikin puolin onnistunut. Organisaatiokaan ei panikoinut, vaan luotti käskijäänsä antaen työrauhan. En millään usko, että Pennanen olisi ollut niin tampio, että ei olisi kyennyt havainnoimaan jonkun menevän/olevan pielessä tai niin piittaamaton, ettei toimia kurssia oikaistakseen olisi tehnyt, kohti kauden alkua mentäessä.

Tässä on oikeastaan se pihvi sille, kun joku lähtee menemään pieleen, sen havainnointi etukäteen on mahdotonta, korjata voi vain rikkimenneen. Erinäisistä syistä näitä tapahtuu lähes jokaiseen kauteen jollekin joukkueelle, eikä loppu ole useinkaan niin onnellinen kuin oli Pennasella, toisaalta, se oli myös käyntikortti hänen osaamisestaan. Jokaisella on tietenkin omat kriteerinsä millä esim. valmentajia arvottaa, minulle se on mestarinäyte valmentajalta, joka pinnalle joukkueen tuosta suosta luotsaa, toki, koko organisaation tuella, muutoin on vain kalossin kuva ahterissa, eikä koskaan oikeastaan edes selviä mikä ja missä meni vikaan, jotta sen jatkossa osaisi paremmin käsitellä.

Edelleen, Kärpät ei missään vaiheessa viime kautta rämpinyt sellaisessa suossa, jossa joukkueen pelitavallinen identiteetti on vaarassa hajota itseluottamuksen/valmentajaan luottamuksen tai muiden organisaation toimintaa hairitsevien tekijöiden vuoksi. Voi siis sanoa, että tältä osin Manner on katsomaton kortti valmentajana, eikä arvohierarkiassa missään nimessä kympin valkku. Väsymys ja loukkaantumisten tuomat ongelmat on enemmänkin niitä normaalin liigavalkun arkihuolia, eikä missään nimessä niitä koetinkiviä, joista ne timantit valmentajat hioutuu. Sillä ei asian kannalta ole mitään merkitystä, minkä resurssin organisaatiossa valmentaa, ihan kaikissa voi niitä yllättäviä eteen tulla, se on se meriitti, jos siitä joukkueensa ylös kykenee nostamaan. Voi olla, ettei Manner Kärppäsopparinsa aikana moista joudu kohtaamaan, mutta tuskin hänen valmentajan uransa on siinä kuitenkaan, joskus se eteen tulee ja mies punnitaan tai potkitaan, niin se menee.

Toivottavasti edes nyt sain asiaa tolkullisesti avattua, kun kyky ei selvästi aiemmissa siihen ole riittänyt. Uskon muuten, sivumennen, että nimenomaan Kärppä organisaatio ja sen osaaminen tuo sitä menestystä, valmentajat enemmänkin tulevat omine visioineen sitä toteuttamaan, toiset onnistuu, toiset ei. Saman kolikon kääntöpuolena voit tutkiskella vaikka Hifkiä, mitkä resurssit kaudesta toiseen ja kuinka ne onnistuneet tämän kolmen matchin lähes aina kiertämään, syystä tai toisesta.

 

[peterra]

Tässä on oikeastaan se pihvi sille, kun joku lähtee menemään pieleen, sen havainnointi etukäteen on mahdotonta, korjata voi vain rikkimenneen.

Kesken kauden ei muutenkaan tehdä isoja muutoksia juttuihin. Tapparallakin meni viime kausi jonkinlaiseen "raahustamiseen" kohti finaaleja.

Ei Tapparassakaan vaatimustaso tippunut Tapolan ajoista, mutta pelitapakokeilu alkukaudesta johti pelaajien itseluottamuksen murenemiseen. Kesken kauden pidetyt palaverit eivät merkittävästi parantaneet tilannetta ja ulkopuolelta hankitut jäivät statisteiksi, josta kertovat kauden aikana hankitut vahvistukset.

Jääkiekko on inhimillistä toimintaa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Pelaajilla voi olla erilaisia henkilökohtaisia ongelmia ja joskus kilpailukin epäonnistuu joukkueessa. Pelaajat eivät pääse pelaamaan itselleen suotuisissa ruuduissa ja tämä jättää heidät ilman parasta paikkaa hakea itseluottamusta.

Tapparan kohdalla esim. Kemiläinen oli viime kaudella niin väärässä roolissa kuin pelaaja vaan voi olla. Alivoimapakkina ja peruspakkina kolmosparissa, joka ei todellakaan vastaa sitä, mihin Kemiläinen on tottunut. Rantakari pysyi tasollaan, mutta Lehtonen ja Kemiläinen kärsivät kumpikin.

Kesken kauden on vaikeaa tehdä muutosta ja se muutos onnistuu joskus, mutta välillä se myös epäonnistuu. Tapolan ekalla kaudella Tapparassa pystyttiin tekemään iso muutos kesken kauden, kun pelaajat ottivat itse isoa vastuuta toiminnasta. Johtavat pelaajat ottivat paikkansa ja alkukauden epäonnistujat laitettiin tylysti katsomoon.

Toisinaan nää tarinat onnistuu ja joskus ne on hiuskarvan varassa. Kaikki lähtee itseluottamuksesta ja alkukaudella menetettyä itseluottamusta on vaikea saada takaisin kesken kauden.

 

[McTorso]

Edelleen, Kärpät ei missään vaiheessa viime kautta rämpinyt sellaisessa suossa, jossa joukkueen pelitavallinen identiteetti on vaarassa hajota itseluottamuksen/valmentajaan luottamuksen tai muiden organisaation toimintaa hairitsevien tekijöiden vuoksi. Voi siis sanoa, että tältä osin Manner on katsomaton kortti valmentajana, eikä arvohierarkiassa missään nimessä kympin valkku. Väsymys ja loukkaantumisten tuomat ongelmat on enemmänkin niitä normaalin liigavalkun arkihuolia, eikä missään nimessä niitä koetinkiviä, joista ne timantit valmentajat hioutuu. Sillä ei asian kannalta ole mitään merkitystä, minkä resurssin organisaatiossa valmentaa, ihan kaikissa voi niitä yllättäviä eteen tulla, se on se meriitti, jos siitä joukkueensa ylös kykenee nostamaan. Voi olla, ettei Manner Kärppäsopparinsa aikana moista joudu kohtaamaan, mutta tuskin hänen valmentajan uransa on siinä kuitenkaan, joskus se eteen tulee ja mies punnitaan tai potkitaan, niin se menee.

Kyllä minulle edelleen jää epäselväksi, mikä tämä mystinen haaste voisi olla, johon ei voi mitenkään varautua ja jonka selättämisen jälkeen on vasta tarpeeksi meritoitunut valmentaja. Mielestäni olisi melko erikoista, jos Manner ei edes kolmen mestaruutensa jälkeen Kärpissä olisi vielä tarpeeksi meritoitunut, koska kaikki olisi sujunut niin hyvin. Minulle jää myös käsitys, ettet ole aivan täysin sisäistänyt sitä, millä perusteella olen kymppini antanut. Ei kymppi ole vaatinut täydellisyyttä. Kymppi on vaatinut sen, että on ennakkoon varmasti paras läsnäolijoista.

Kärppien kokemat ongelmat olivat, kuten sanoit ns. arkihuolia, eli maajoukkuekomennusten aiheuttamat haasteet, motivaatiovajeen aiheuttama tappioputki runkosarjan loppuun, loukkaantumiset varsinkin pudotuspelien tärkeillä hetkillä, joiden vuoksi varsinkin pakiston laajuus oli erittäin heikko, vastustajaan verrattuna jopa surkea. Kärppien joukkue kohtasi kauden aikana myös kuolemia joukkueen lähipiirissä. Samoin lapsien syntymiä. Nämä tapahtumat koskettivat aivan joukkueen keskeisiä pilareita. Kyllä siellä ainekset murtumiseen oli. Manner sai osaltaan luotua joukkueeseen paljon julkisuuteenkin pelaajien toimesta kiitellyn hengen. Seuran sisältä kuulin jo talvella puhuttavan vuosituhannen parhaasta hengestä. Tämä henki ja vankka pelitapa kestivät kauden tuomat haasteet niin hyvin, että Kärppien kausi oli mahdollista viedä onnistuneesti maaliin. Manner päävalmentaja oli kaiken keskiössä, niin pelitavan kuin hengen. Minun silmissäni hän meritoutui viime kauden aikana suuresti.

Toivottavasti edes nyt sain asiaa tolkullisesti avattua, kun kyky ei selvästi aiemmissa siihen ole riittänyt.

Älä huoli, minä kannan itse vastuun ymmärtämättömyydestäni. Tämä ei jäänyt kiinni sinusta, vaan minusta.

 

[Leon]

@JypFabu Kyllä se Kerhon syyskausi meni Pennasen piikkiin. Siellä yritettiin mopolla kuuhun ja faktat myönnettiin, kun juna oli jo mennyt. Pelikirja oli aivan liian monimutkainen ja se olisi vaatinut ehkä kolme vuotta samalla materiaalilla tomiakseen. Edelliskaudella se toimi yllättävän hyvin, kun uusi ruuti ei ollut vielä liian omituista. Vauhtisokeus iski ja yritettiin jotain vielä mullistavampaa, materiaali oli valitettavasti pykälän heikompaa. Hyvä koutsi ottaa tuosta tietysti opikseen. Materiaali ei vieläkään häikäise, joten keep it simple.

 

[Nelfor]

Minä en onnistunut löytämään tuosta tekstistä johon viittaat yhtään ainoaa asiaa kuvaamaan ”todellista vaikeaa jaksoa”. Sinä löysit, hyvä. Minua aidosti kiinnostaa kuulla, minkälainen se vaikea jakso on, jolla valmentajaa todella mitataan. Erityisesti minua kiinnostavat syyt vaikean jakson takana. Onko mahdollista, että laadukas valmentaja pystyy minimoimaan ennakolta tuollaisen jakson kohdalle osumisen todennäköisyyden?

Vaikealle jaksolle voi olla todella monia syitä. Se voi herkimmillään lähteä vaikkapa yhdestä huonosta ottelusta huonossa paikassa. Se voi lähteä myös joukkueen sisäisistä erimielisyyksistä. Joskus syytä ei oikein edes tiedetä, vaan muutama heikommin sujunut matsi voi viedä itseluottamusta ja tekemisen taso romahtaa sen seurauksena. Tässä vain muutama esimerkki.

Käytännössä tällainen vaikea jakso voi olla 10+ pelin tappioputki tai muuten vain todella heikko pelillinen jakso tärkeällä hetkellä. Yleensä näitä nähdään syyskaudella, kun joukkueen peli ei ole ehkä koko syksyn aikana oikein loksahtanut uomiinsa, jolloin sitä kunnollista pelillistä selkärankaa ei ole pelastamassa romahdukselta.

Kyse on kuitenkin siitä, että vastoinkäymiset myös johtavat joukkueen pelillisen tason ja itseluottamuksen romahtamiseen. Näin ei aina käy ja luonnollisesti laadukas valmennus pystyy minimoimaan tällaisten romahdusten riskiä. On kuitenkin absurdia ajatella, että valmennus voisi olla niin täydellinen, että se tässä aina onnistuisi. Toki jos Manner nyt kevyesti seilaa pari kautta lisää liigan kärjessä ilman hetkellisiäkään romahtamisia, niin sitten voidaan ehkä todeta, että hän on vain niin hyvä. Yksi onnistunut kausi ei kuitenkaan siihen vielä riitä.

Minun silmissäni valmentajan täytyy osoittaa kykynsä todella vaikeiden hetkien käsittelyssä, ennen kuin voin aidosti pitää kyseistä valmentajaa ns. huippuvalmentajana, jonka tekemiseen voi luottaa. Vaihtoehto tähän on sellainen kolme kautta putkeen huikealla tasolla ilman romahtamista, kuten edellä mainitsin. Nämä ovat toki vain minun kriteerejäni.

 

[Surmanajaja]

Pikkuhiljaa olisi kuitenkin mukava nähdä jotain muutakin kuin sen yhden hyvän pyristelyn puolivälierissä. Esimerkiksi Pennanen peluutti aika lailla saman budjetin joukkueella toissa kaudella ehkäpä Liigan parasta kiekkoa ja viime kaudella Kapanen valmensi suunnilleen saman budjetin joukkueen kuuden joukkoon. Jotain tuon tyylistä toivoisin Kiven iskevän pöytään.

Kiven aikakausi Ilveksessä on toistaiseksi tuon Tapparasarjan arvoinen. Silloinen nousu sääleihin, oli jo kova suoritus siltä joukkueelta. Viimekausi meni sitten perseelleen jo syys,- lokakuun aikana. Toimisto kasasi niukan budjetin ja palkkasi puolustuksen, jolla olisi tehnyt tiukkaa Mestiksessä. Lehtonen loukkaantui ja Ruusu joutui liian kovaan paikkaan. Kiven johtama valmennus sai apuja muutaman pelaajan muodossa ja samalla laitettiin pelin rakenne uusiksi. Kauden jälkimmäinen puolisko menikin sitten kivasti. Valmennuksen osalta Karrin toimet ovat hyvinkin Kapasen ja Pennasen kanssa samalla sivulla. Muu organisaatio on hakenut muotoaan ja siten kokonaisuus Ilveksen osalta jää tuohon läheltäpiti sarjaan.
Odotukset Ilveksessä on organisaation sisältä nostettu nyt erittäin korkealle. Julkilausumissa ollaan tavoittelemassa suoraa pudotuspelipaikkaa. Jopa vahvojen värilasieni takaa, tämä on mielestäni täysin absurdi tavoite. Mikäli Karri tuon jengin tavoitteen mukaisille sijoille raahaa, olemme saaneet osoituksen kultasormen kosketuksesta ja kuulumisesta kovimpaan mahdolliseen koriin liigavalmentajien joukossa. Ei se Karrista kuitenkaan mitään ylivertaista jumalaa tekisi.

 

[Noutolokku]

Kiven aikakausi Ilveksessä on toistaiseksi tuon Tapparasarjan arvoinen. Silloinen nousu sääleihin, oli jo kova suoritus siltä joukkueelta. Viimekausi meni sitten perseelleen jo syys,- lokakuun aikana. Toimisto kasasi niukan budjetin ja palkkasi puolustuksen, jolla olisi tehnyt tiukkaa Mestiksessä. Lehtonen loukkaantui ja Ruusu joutui liian kovaan paikkaan. Kiven johtama valmennus sai apuja muutaman pelaajan muodossa ja samalla laitettiin pelin rakenne uusiksi. Kauden jälkimmäinen puolisko menikin sitten kivasti. Valmennuksen osalta Karrin toimet ovat hyvinkin Kapasen ja Pennasen kanssa samalla sivulla. Muu organisaatio on hakenut muotoaan ja siten kokonaisuus Ilveksen osalta jää tuohon läheltäpiti sarjaan.
Odotukset Ilveksessä on organisaation sisältä nostettu nyt erittäin korkealle. Julkilausumissa ollaan tavoittelemassa suoraa pudotuspelipaikkaa. Jopa vahvojen värilasieni takaa, tämä on mielestäni täysin absurdi tavoite. Mikäli Karri tuon jengin tavoitteen mukaisille sijoille raahaa, olemme saaneet osoituksen kultasormen kosketuksesta ja kuulumisesta kovimpaan mahdolliseen koriin liigavalmentajien joukossa. Ei se Karrista kuitenkaan mitään ylivertaista jumalaa tekisi.

Kyllä ite nostaisin Kiven Kapasen ja Pennasen edelle. Tasoihin Mannerinkin kanssa jopa. Juuri nuita lähtökohtia peilaten.

Kapanen pääsi "valmiiseen" pöytään Pekka Virran luomaan yhteisöön Kuopiossa. Toki, Kapanen ollut itse taustavaikuttaja isolla kädellä ennen valmennuspestiään. Sinällään hyvistä asetelmista pääsi Kapanen pestinsä aloittamaan. Identiteetti oli jo luotuna (toki muokkasi näköisekseen). Pelaajabudjetti ei toki sit ollut mikään isoin, joka alkukaudesta näkyi mestispakkien pakkopeluutuksena.

Manner taas pääsi operoimaan ilman paineita, Suikkasen sukelluksen jälkeen. Toki Kärpillä menestyspaineet ovat aina, mutta varmasti tuo floppikausi nollasi hieman odotuksia. Suikkasen sekoilun jälkeen Manner tuli kuitenkin päivitetyllä Laten luomalla kokonaisuudella sisään ja menestys oli taas loistavaa. Late toi siis sen ammattimaisuuden koko organisaatioon. Ruoka, lepo, treeni - tuo urheilijoiden pyhä kolminaisuis. Budjetti top3, ellei isoin varmasti helpotti saamaan päteviä pelimiehiä.

Kivi taasen tuli täysin sekavaan ja konkurssin liepeillä olevaan Ilvekseen. Koko organisaatio aivan sekaisin. Silti, jo ekalla kaudella yllätyspommi Tapparaa vastaan oli lähellä. Joutunut melkein tyhjästä luomaan uutta ilmettä ja Ilvestä. Ennen Ilves pestiään Ässät mestaruuteen, U20 mestaruuteen ja reissu KHLään (missä voi tapahtua mitä tahansa, kenelle tahansa) ilves nousi taloudellisesti jo parempaan jamaan, vielä odottaa pelillinen puolikin nousuaan. Mikään helppo tehtävä ole Kivellä ollut. Etenkin kun operoitiin Liigan bottom budjeteilla.

Pennanen tuli myös Arposen ja muun sekoilun HPKhon. Tehnyt saman tempun kuin ylläolevat. Tuonut sen koko urheilijan elämän taustalle, kuin jäälle. Se näkyi myös ensimmäisen otteissa. Toinen kausi oli taas vaikeampaa. Avainpelaajien loukkaantumisten myötä. Eikä se pelitapakaan tainnut täysin onnistua (nuin heikolla miehistöllä - samaa mitä Kapasella ja KalPalla alkukaudesta oli havaittavissa). Rajallinen budjetti estää aika paljon kärkihankintoja tehdessä, sekä niiden loukkaantumisten paikkaamisessa. Kerhokin kuulunee bottom5 budjetoituihin jengeihin.

 

[vanukas]

Valmentajan paikka on tuulinen ja potkuja vaaditaan helposti erityisesti seuroissa, joissa menestys on vähimmäisvaatimus. Mannerin romahdusta odotettiin täälläkin oikeastaan koko kausi. Kärppien materiaali ja keltanokkavalmentaja oli yhdistelmä jonka piti hajota jossain vaiheessa. Runkosarjan lopun ongelmat ja erityisesti ykkösketjun tehottomuus sai jääkiekon seuraajat useinkin arvaamaan pleijareissa voittoa Kärppien vastustajille. Niin ei käynyt vaikka toki merkkejä Kärppien horjumisesesta oli ilmassa. Mannerin humanistivalmennus on siitä hyvä, että virheet ja tappiot hyväksytään ja voitoista yritetään olla leijumatta. Hakanpää oli Ruudun haastattelussa miltei kyynel silmässä puhumassa siitä miten joukkueessa saa olla oma itsensä. Jotain Manner teki kopissa oikein ainakin viime kauden joukkueen kanssa. Ensi kauden joukkue voi tarvita erilaista lähestymistä, mutta uskoisin Mannerinkin menevän sillä omalla sapluunallaan eteenpäin. Sellaisella, joka hän itse on.

Mannerissa on muuten jotain samaa kuin Marjamäessä siinä, että en usko hänen olevan kovin hyvä maajoukkueen päävalmentajaksi. Luottamuksen kasvattaminen ja muu koppielämä on tärkeää molemmille ja lyhyessä ajassa ei niitä maajoukkueympyröissä muuteta. Pelikirjan suhteen Manner on toki joustavampi kuin Marjamäki oli omalla kaudellaan.

 

[Hidas_ja_kankea]

Nyt en kyllä oikein ymmärrä. Manner olisi parempi valmentaja, jos olisi kohdannut viime kaudella todellisen kuopan ja selvinnyt siitä kunnialla. Menee hakoteille, koska niitä mahdollisia kuoppia oli kauden aikana useita. Ehkä täysi kymppi valmentajalle on hiukan provosoivaa, mutta itse antaisin arvosanaksi myös korkean 9,5. Manner on intohimoinen ammattimies ja omaa kyvyn lähestyä, kohdata ja käsitellä ihmisiä ensiluokkaisesti. Asiasta on jopa jonkin verran omakohtaista kokemusta.

Ehkä arvostelukohde "Valmennus" olisi parempi korvata "Valmennus ja organisaatio", sen verran vaikuttaa koko organisaatio valmennuksen lopputulokseen.

On mennyt jo hetken aikaa ohi Joukkueiden voimasuhteista ja oma viestini siinä muiden mukana.

 

[Leon]

Muistakaa nyt edelleen, että nuo 10:t ovat suhteellisia eivätkä absoluuttisia arvosanoja McTorso-asteikolla mitattuna. Vaikka olisi kansainvälisesti ajateltuna ihan ynnämuu, Liigassa saa kympin ollessaan paras läsnäolija. Minäkin menin pitkään lankaan, mutta selitys on oikeastaan ihan looginen. Sama koskee siis kaikkia osa-alueiden arvosanoja.

 

[Nelfor]

Nyt en kyllä oikein ymmärrä. Manner olisi parempi valmentaja, jos olisi kohdannut viime kaudella todellisen kuopan ja selvinnyt siitä kunnialla. Menee hakoteille, koska niitä mahdollisia kuoppia oli kauden aikana useita.

Et selvästikään ymmärrä. Ei kuopan kohtaaminen tee valmentajasta parempaa - tietenkään. Kuopasta hyvin selviäminen puolestaan tekee valmentajasta uskottavamman, koska se kertoo, että yksi tärkeä osa-alue valmennustyöhön liittyen on hallussa.

Monistakin valmentajista voi lähtökohtaisesti sanoa paljon hyvää, kun luettelee niitä parhaita ominaisuuksia. Lopulta valmentajat mitataan kuitenkin käytännössä, jolloin sinällään hyviä ominaisuuksia omaavat valmentajat voivat onnistua tai epäonnistua, eikä sitä oikein ennakkoon voi tietää. Moni erittäin hyvä ja monipuolinen apuvalmentaja voi lopulta kohdata paljon vaikeuksia päävalmentajana, kun katsotaan pitkällä tähtäimellä heidän onnistumisiaan. Mannerista ei ole nähty vielä paljoa, vaikka onkin lupa odottaa hyvää myös jatkossa. Aika näyttää.

 

[Apheu]

Hyökkäys 8,5
Tapparan hyökkäystä en ymmärtänyt viime kaudella, enkä ymmärrä nytkään. Kärki puuttuu, roolitus loistaa poissaolollaan, eikä ykkössentteriä ole edelleenkään. Tästäkin huolimatta laatua on niin, että Liigassa kyllä pärjää. Joukkueesta lähtivät Nurmi, Haapala, Repo sekä hurja kapteeni Peltola. Tulopuolella on vain monipuolinen sentteri Jarkko Malinen. Kuuselalle jää armottoman iso tehtävä johtaessaan tuota hyökkäystä, ehkä liiankin iso.Toki J-M.Järvinen antaa tulitukea. Mielenkiintoista on, kuka viidestä sentteristä siirtyy laidalle? Tähän tapparalaiset voivat varmaan vastata. Rauhala on erinomainen sentteri ja tykkään hänestä kovin. Jotenkin minusta tuntuu, että hän on kuitenkin se, joka laituriksi istutetaan. Nuoriso-osastosta äpimurtoa yrittävät Levtchi, Luoto ja Moilanen. Hankala on ketjuja asetella, sillä niin ihmeellinen tuo hyökkäysmateriaali on. Yritän kuitenkin, saa oikaista. Mahdollinen kokoonpano:
Zaborsky-M.Järvinen-Kuusela
Rauhala-J-M.Järvinen-Karjalainen
Luoto-Malinen-Ojamäki
Levtchi-Jasu-Moilanen

Otan tähän Tapparan hyökkäykseen ja sen arviointiin vähän kiinni. En lähde sokeasti ajattelemaan pelkästään viime kauden tehopistemääriä, sillä ne olivat oikeastaan kaikilla vaisut. Yleisesti ottaen voisi kuitenkin sanoa, että taistellessa runkosarjan voitosta, joko Kuusela & Zaborsky -kaksikon pitäisi päästä sinne 50-60 tehopisteen tienoille, tai sitten vastaavasti nuorien nousta esiin. Ja ottaisin näistä vaihtoehdoista ehdottomasti sen nuorien esiinmarssin.

Käyn muutamasta avainhyökkääjästä pointteja esille. Mielestäni nämä neljä hyökkääjää ovat Tapparan osalta avainroolissa siinä, minkälaiseksi ensikausi muodostuu.

Tomáš Záborský, 30v, 10+13=23
Zaborskyn kausi oli vaisu, mutta toisaalta odotuksia paremmasta kaudesta nostaa kaksi asiaa:
1) menetti toissakaudesta ison osan loukkaantumisen vuoksi,
2) oli playoffseissa finaaleja lukuunottamatta vakuuttava.
Mikäli Zaborsky pelaa kahdessa kärkiketjussa ja toisessa ylivoimassa, uskon hänen parantavan viime kaudesta. Jotenkin koko viime kausi oli tyyliltään sellainen, että Zaborskyn vahvuuksia ei saatu hyödynnettyä ollenkaan. Sama oli monen muunkin hyökkääjän kanssa.
Mitä parannettavaa jäi? Viimeistely koko kauden ajalta. Aktiivinen hyökkäysote katosi talvella, pitää olla nälkää tehdä maaleja joka ilta.
Mihin voi olla tyytyväinen? Playoffien suorittamiseen, työmoraaliin läpi kauden (vaikka välillä voisi aktiivisemmin, riskilläkin yrittää hyökkäysalueella).
Konkreettinen odotus? 20+30=50

Matti Järvinen, 28v, 7+16=23
Samat sanat kuin Zaborskyn kanssa. Vasta playoffseissa alkoi kulkemaan. Rooli vaihteli kauden mittaan, mutta MJärvisella on ominaisuuksia olla peliätekevä 50 pisteen ykkössentteri. Jos MJärvinen ei sitä paikkaa nyt ota, tällä kaudella Tapparalla on selvä haastaja, nimeltä Jarkko Malinen. MJärvisen potentiaalin realisoitumisen haluaisin kuitenkin nähdä.
Mitä parannettavaa jäi? Röyhkeys joka puolella kenttää. Kroppaa enemmän käyttöön. Haastamista, jolloin tilaa aukeaa syöttää muille.
Mihin voi olla tyytyväinen? Monipuoliseen peliotteeseen, sekä playoffien tuloksentekoon.
Konkreettinen odotus? 12+35=47

Niko Ojamäki, 23v, 8+9=17
Uskon Ojamäen nousevan tällä kaudella Tapparan parhaaksi maalintekijäksi. Ojamäellä on kaikki valmiudet siihen, on nopeutta, taitoa, laukaisuvoimaa. Pienestä on kiinni. Nyt on roolia tarjottu, sillä sijoittaisin Ojamäen ehdottomasti kahteen kärkiketjuun.
Mitä parannettavaa jäi? Haastoissa kehitettävää. Menetti liian usein kiekkoja. Liikettä vielä enemmän käytettävä hyväksi, ja oikea-aikainen syöttö, jos haastolla ei pääse ohi. Tee itsestäsi vaarallinen myös niin, että pystyt tarvittaessa syöttömään kiekkoa hyvään paikkaan.
Mihin voi olla tyytyväinen? Jaksoi puurtaa ja raataa, vaikka tehoja ja maaleja ei meinannut syntyä. Muutama todella komea rannarimaali, niitä lisää ensikaudella.
Konkreettinen odotus: 22+14=36

Joona Luoto, 20v, 8+8=16
Luodon läpimurtokausi on joko tuleva kausi, tai sitä seuraava. Kaikki eväät olla Liigan parhaita laitureita. Iso, röyhkeä, hyvä kiekollisena. Antaisin paikan kärkiketjuissa.
Mitä parannettavaa jäi? Pitkissä suojauksissa, pitäisi pitää pää paremmin ylhäällä. Nähdä kenttäkaverit, saada se syöttö lähtemään. Suoraviivaisuutta vielä lisää. Myös maalipaikoissa voisi olla terävämpi.
Mihin voi olla tyytyväinen? Voi olla tyytyväinen sinänsä ihan kaikkeen. Mainio kausi, josta on hyvä jatkaa ensi kaudelle.
Konkreettinen odotus: 16+20=36

Nämä neljä hyökkääjät ovat Tapparalla ns. ne wild cardit. Lopuista hyökkääjistä ei ole erityisesti sanottavaa, mutta voin laittaa myös odotukset heille.
Kuusela: 40-50 pistettä
Rauhala: 20-40 pistettä
JMJärvinen: 25-35 pistettä
Malinen: 25-40 pistettä
Karjalainen: 25-35 pistettä
Jasu: 10-20 pistettä
Levtchi: 5-10 pistettä
Moilanen: 5-10 pistettä

Lopuksi vielä ketjuhahmotelma.

Luoto - M. Järvinen - Kuusela
Zaborsky - Malinen - Ojamäki
Rauhala - JMJ - Karjalainen
Levtchi - Jasu - Moilanen

Vastaavia nostoja olisi mielenkiintoista lukea myös muista joukkueista. Ketkä ovat niitä pelaajia, joilla on potentiaalia nousta ihan uudelle tasolle tällä kaudella, ja niiden mukana joukkue todennäköisesti joko menestyy, tai ei? Tapparassa paljon kulminoituu oikeastaan myös sentterikolmikkoon Järviset ja Malinen. Heistä jokainen voi pelata kauden tasolla ykkössentteri. Toisaalta myös jokainen heistä voi pelata kauden tasolla kolmossentteri. Mielenkiintoista nähdä, mikä on lopputulema.

 

[Yuppi]

Haluaisin tietää nimimerkki McTorsolta. miten Lukon arvosana ja sijoitus muuttuu tulevien hankintojen osalta. Esim. nyt, kun maajoukkuetason pakki on hommattu ykköspariin, niin puolustuksen arvosana noussee ainakin 0,5? Samoin kun uusi ykkössentteri löytyy tod.näk. maajoukkuetasoa myös, niin noussee sen 0,5 kanssa? Eli Lukko nousee sinun rankingissa n. 4 sijaa? Kaikella kunnioituksella, mutta nämä keskikesän ennakot on lähinnä omaksi huviksi, kun kunnon vahvistuksia hommataan lähinnä loppukesästä ja pitkin syksyä. Pitäisi ottaa organisaation kyvyt paremmin huomioon.

 

[Rannari]

Haluaisin tietää nimimerkki McTorsolta. miten Lukon arvosana ja sijoitus muuttuu tulevien hankintojen osalta. Esim. nyt, kun maajoukkuetason pakki on hommattu ykköspariin, niin puolustuksen arvosana noussee ainakin 0,5? Samoin kun uusi ykkössentteri löytyy tod.näk. maajoukkuetasoa myös, niin noussee sen 0,5 kanssa? Eli Lukko nousee sinun rankingissa n. 4 sijaa? Kaikella kunnioituksella, mutta nämä keskikesän ennakot on lähinnä omaksi huviksi, kun kunnon vahvistuksia hommataan lähinnä loppukesästä ja pitkin syksyä. Pitäisi ottaa organisaation kyvyt paremmin huomioon.

Jos tuohon viimeisee; lauseeseen ottaa kiinni, niin jos pitäisi joukkuetta arvottaa organisaation kykyjen mukaan olisi Lukko pystysuorassa pudotuksessa kohti viimeistä sijaa. Resurssit on taas toinen juttu. Rahaa on pilvin pimein tuhlattavaksi ja vielä tähän päivään mennessä ei ole organisaation kyvyt tulleet milloinkaan esiin. Resurssit kyllä ovat todellakin kunnossa.

 

[sheiko]

Jos tuohon viimeisee; lauseeseen ottaa kiinni, niin jos pitäisi joukkuetta arvottaa organisaation kykyjen mukaan olisi Lukko pystysuorassa pudotuksessa kohti viimeistä sijaa. Resurssit on taas toinen juttu. Rahaa on pilvin pimein tuhlattavaksi ja vielä tähän päivään mennessä ei ole organisaation kyvyt tulleet milloinkaan esiin. Resurssit kyllä ovat todellakin kunnossa.

Se on helppo elvistellä kun Porissa on koko kesä kylvetty pelkässä posissa organisaation osalta

 

[Rannari]

Se on helppo elvistellä kun Porissa on koko kesä kylvetty pelkässä posissa organisaation osalta

Niinpä. Mielestäni pelkkää positiivista kaikki Porissa tapahtunut. Mutta kyse olikin Raumalla menneisyydessä tapahtunut tai oikeastaan tapahtumattomuus vaikkapa vain noin 50 vuotta taaksepäin katsoessa.

 

[sheiko]

Niinpä. Mielestäni pelkkää positiivista kaikki Porissa tapahtunut. Mutta kyse olikin Raumalla menneisyydessä tapahtunut tai oikeastaan tapahtumattomuus vaikkapa vain noin 50 vuotta taaksepäin katsoessa.

Eletään hei tässä ja nyt. Lukon organisaatio on nyt ensimmäistä kertaa kunnossa.

 

[Rannari]

Eletään hei tässä ja nyt. Lukon organisaatio on nyt ensimmäistä kertaa kunnossa.

Ehkäpä näin. Ei vain ole mitään näyttöä siitä vielä, mutta eikö se niin ole, että uusi on aina parempi kuin vanha.

 

[sheiko]

Ehkäpä näin. Ei vain ole mitään näyttöä siitä vielä, mutta eikö se niin ole, että uusi on aina parempi kuin vanha.

Sano sinä. Isompi tuuletus Porissa on käynyt. Ai niin. Pidit 400 tonnin turskaa pelkästään posina