Mun mielestä on mielenkiintoista voimasuhteissa ylipäätään arvottaa valmentajia - tai se on oikeasti aika vaikeaa, koska valmennuksen kokonaissuorituksesta ei iso yleisö tiedä juuri mitään. Jotta voisi edes "teoriassa" arvioida valmennuksen laatua niin mun mielestä on aivan väistämätöntä ottaa huomioon myös budjetti, jolla operoidaan.
Ihmiset vihaavat erilaisia "Ilves-Tappara" esimerkkejä, mutta mielestäni jo vuosia valmennus on ollut se osasto, joka on ollut suhteellisen tasan molemmilla. Absoluuttista vertailua on ihan mahdotonta tehdä, koska lähtökohdat on aivan erilaiset.
Joissakin liigajoukkueissa yksilöiden kehittyminen on aivan eri tavalla keskeistä, kun ei ole mitään mahdollisuutta kesken kauden kaivaa taskusta kuvetta ja hakea lisävahvistuksia. Tältä osin on jopa jonkinlainen vitsi arvioida esim. vertailukohtaa Mikkelin Jukurit versus IFK, kun IFK:ssa valmentaja saa aika ison kasan pelinappuloita käyttöönsä, kun taas Jukureissa edes mestaruusvalmentaja ei pystynyt playoffsuoritukseen.
Toki en voi ketään kieltää vertaamasta valmennusta, mutta numeroarvosanat näissä on vähän outoja. Valmennukseen vaikuttaa paljon myös se koko valmennustiimi, että mitä palasia siellä on apuna. Päävalmentaja on usein se ainoa henkilö, jonka suoritusta arvioidaan.
Tapparassahan vaihtuu tiuhaan muut valmentajat ja joka kausi tiimi vähän elää.
Jos nyt valmennuksia haluaa arvioida niin tekisin sitä enemmän jonkinlaisten yleisten arvioiden puitteissa - tässä kohtaa tekisin ehkä sen enemmän sen kautta, millaisia projekteja valmennukset vetävät.
Viime kauden perusteella uskallan sanoa, että taktisesti kovia valmentajia ovat ainakin Pennanen & Manner. Pennanen toki epäonnistui viime kaudella, mutta hän on osoittanut aika usein, että erilainen ajattelutapa johtaa taktisesti loistavaan tulokseen. Mannerin alaisuudessa erityisesti hyökkäyspeli on ollut aika keskeinen asia ja sen kehitys on ollut aika hienoa seurattavaa. Tero Lehterän suoritus SaiPassa ei jättänyt myöskään paljoa epäilyksiä. Tulokaskausi ei Kaskisellakaan ollut mitenkään huono TPS:ssä ja pärjäsi aika hyvin kilpailussa. Sami Kapanenkaan ei ole jäänyt taktisesti yhtään kenellekään näistä ja on pärjännyt oikein hyvin Pekka Virran projektin jatkajana.
Projektivalmentajina ainakin A-P Selin & Rautakorpi kuuluvat korkeampaan kastiin, koska molemmat ovat erityisesti profiloituneet pitkissä projekteissa ja pystyvät tekemään heikoista lähtökohdista organisaatiota muuttavaa työtä. Selin käänsi TPS:n pohjalta kärkeen kahdessa kaudessa ja IFK:ssa jo eka kausi oli loistava. Rautakorpi rakensi Tapparan pohjat jo ajat sitten ja siitä pohjasta ovat monet hyötyneet. Pekka Virtaa ei myöskään voi mitenkään jättää mainitsematta tässä projektivalmentajien kerhossa, koska KalPassa on tullut melkoiset tulokset.
Karri Kivi & Tuomas Tuokkola ovat osoittaneet, että saavat varsin mitättömistä yksilöistä paljon harppauksia yhdenkin kauden aikana ja parhaimmillaan haastavat aika erinomaisesti paljon isommatkin budjetit.
Kysymysmerkkejä ovat tietysti tulokkaat: Nieminen, Kotkaniemi, Merikivi, Pajuluoma, Kangasalusta. Kaikilla on aika vähän kokemusta ja vaikea arvioida, miten he pärjäävät vertailussa muihin.
Kaikkiin näihin vaikuttaa sekin, millaisia apureita heillä on. Aika harva kuitenkaan ihan yksin pärjää ja esim. monella valmentajalla saattaa olla ihan oikeita puutteita esim. fysiikan treenaamisessa. Jos nyt heitän karrikoiden esimerkin niin Rautakorpi tuntuu olevan parempi treenauksen suunnittelija kuin uuden jalastoja. Rautakorpi on pystynyt nostamaan aina materiaalinsa huippusuoritukseen, mutta vain silloin, jos se on ollut alusta lähtien rikkinäinen kokonaisuus, jota joudutaan korjaamaan alusta asti. Jatkajana jonkun toisen projektille, jossa pitäisi korkeintaan hienosäätää Rautakorpi on ollut aika huono valinta, koska hänellä on ollut tapana hajottaa paljon toimiviakin rakenteita.