Helvetisti saa olla huonoa säkää Kärpillä, että tulee niin paljon loukkeja, että poffit siihen kaatuisi. Ei nimittäin muutamaan tippumiseen tule kaatumaan. No Veivi ehkä, mutta kyllä Rynnäs on ihan kykeneväinen pelaamaan mestaruuteen edellyttävällä tasolla. Jokinen on iso palanen, mutta toisaalta olihan Kärpät kohtuu selvästi ykkösinä jo ennen Jokisen tuloakin.
On vastustajaa kohtaan väärin väittää, että olisimme varmasti voittaneet, jos tuo ja tuo pelaaja ei olisi ollut loukkaantumisen vuoksi sivussa. Ei tuollaista vaihtoehtoista todellisuutta kukaan voi varmaksi oikeilla väreillä värittää. Paremmuus ratkaistaan aina paikkalla olevien kesken. Yhtäkaikki, loukkaantumiset ovat ikäviä ja vaikuttavat pelaamiseen. Miten ja kuinka paljon, on aina arvailua ja jossittelua.
Se, miten paljon loukkaantumiset vaikuttavat, on pitkälti kiinni joukkueen rakenteesta. Kärpät hölmöili vuosina 2006 ja 2016 jättämällä muutoin hyvin rakennetuihin joukkueisiinsa Akilleen kantapään. Ensinmainittuna vuonna sarjan paras maalivahti ja kiistaton Kärppien ykkösmaalivahti Nicklas Bäckström loukkaantui. Kärppien kakkosvahti Mika Pietilää ei oltu peluutettu kauden aikana juurikaan. Täten heikko maalivahti ilman pelituntumaa joutui maaliin kesken kiivaiden pudotuspelien. Erittäin vahva joukkue mureni heikon kohtansa myötä ja ihan omaa syytänsä.
Jälkimmäisenä vuonna Kärppien hyökkäys oli rakennettu erittäin vahvaksi. Maajoukkuetason ja KHL-tason hyökkääjiä istui vuoron perään katsomossa huilivuorossa. Tuolloin riski otettiin pakiston suhteen. Toki myös pakisto oli lähtökohtaisesti vahva. Siinä kuitenkin luotettiin paluun tehneen Joni Pitkäsen kantapään kestämiseen. No, ei kestänyt. Tämä ei vielä mahtijoukkuetta keikauttanut. Välieräsarjassa Tapparaa vastaan loukkaantui sitten toinen kiekollisen pelaamisen maestro Markus Nutivaara. Marjamäen pelitapa perustui paljolti kiekollisten puolustajien kykyyn hallita pelivälinettä ja pelitempoa omalla puolustusalueella. Tuo oli sitä maalin takana seisomisen kulta-aikaa. Pitkäsen kantapää oli Kärppien Akilleen kantapää. Kärpät tippui paremmalleen ja ihan omaa syyytänsä.
Yhdyn näkemyksiin, että tällä kaudella Kärppien ylivoima on ollut niin musertavaa, että loukkaantumiset ovat ehkäpä se isoin riski joukkueen voittokulun tiellä. Toki laadukkaita joukkueita on muitakin ja hurmoshenkinen joukkue voi pystyä Kärppiä horjuttamaan jokatapauksessa. HIFK:ta pidän tällä hetkellä pahimpana.
Mikä sitten on tällä kaudella se Kärppien Akhilleuksen kantapää loukkaantumisten suhteen?
1. Näkisin, että Pyörälän loukkaantuminen luo pohjan mahdolliselle maalinteko-ongelmalle. Ei Kärpillä liikaa maalintekijöitä ole. Jos Pyörälän kaveriksi loukkaantuneiden listalle lisätään Leskinen ja Osala, voi otteluiden hallitsemisen kääntäminen maaleiksi olla vaikeaa. Toki toimiva pelitapa, vahva puolustus ja loistavat maalivahdit antava mahdollisuuden voittoon myös pienellä maalimäärällä.
2. Kärppiä vastaan tehdyt pienet maalimäärät ja Kärppien huikea alivoimapelaaminen perustuvat pitkälti kahteen pelaajaan eli Hakanpäähän ja Ohtamaahan. He ovat yksinkertaisesti liian hyviä tähän sarjaan. Jos molemmat heistä loukkaantuvat, tärisee Kärppien tukiranka rajusti.
3. Veini Vehviläinen on sarjan paras maalivahti. Hänen näyttönsä viime keväältä erittäin tiukassa paikassa, jossa Kärppien puolustus heikentyi finaalisarjassa loukkaantumisten vuoksi huolestuttavan heikolle tasolle, olivat huikeat. Häneen voi luottaa. Jos Veini loukkaantuu, pääsee vastuuvahdiksi oiva Jussi Rynnäs. Se, miten Jussi kestäisi paineet, on arvoitus. En tyrmää häntä suorilta, mutta kyllähän häneltä pudotuspeleissä runkosarjaa heikompaa tekemistä on aiemmin nähty.
