Lukko
Yksi SM-Liigan ikuisista kriispesäkkeistä luo taas nahkaansa uudelleen. Lukko on onnistunut luomaan puuhastelusta jo lähes brändin itselleen. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista mutta kun se menee myös samasta suunnasta pihalle niin jatkuvuutta on mahdotonta saavuttaa.
Kun Rauli Uraman tyyli ei purrut niin koitetaan taas kurin kautta. Risto Dufvaa ei varmasti sen kummemmin tarvitse esitellä kiekkoihmisille. Lakoninen ja analyyttinen päävalmentaja pitää lankoja käsissään ja vittuilee pelaajilleen suorasti ja epäsuorasti. Dufva on kuitenkin myös voittaja ja erinomainen taktikko ja pelin teorian asiantuntija. RD-kiekko ei kerää ystäviä muualla mutta jos tumpussa on kultaa niin ketä se kiinnostaa.
Dufvalla on kuitenkin ässä hihassaan. Viime kaudella Dufva oli pakotettu uudistumaan. Tie Jyväskylässä tuli loppuunsa ja siirto kriisiseura Tapparaan antoi Dufvalle tilaisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja se ässä liittyy siihen, että Dufvan kiekossa oli kaikuja, herranjumala, kiekkokontrollista! Tappara koitti sitä aikansa mutta kun materiaali ei kerta kaikkiaan siihen riittänyt, niin Dufva palasi takaisin juurilleen ja pyrki maksimoimaan joukkueen potentiaalin.
Nyt käsissä on ihan eri luokan pataljoona ja maalinsuulla liigan paras maalivahti. Terveenä pysyessään Tommi Kovanen on oiva aisapari Harri Tikkaselle ja antaa työkaluja Dufvalle. Mikäli Lukon kärkihankinnat osoittautuvat pelimiehiksi (Lukossa on kyllä tämä osattu yleensä jopa ihan hyvin), niin joukkue on korkealla ensi kaudella. Odotan innolla, että onko RD monipuolistanut peliään ja etenkin mitä tapahtuu, kun Lukko kohtaa ensimmäiset vaikeutensa.
Pelicans
Viime kausi huipentui hopeaan, ajatelkaa nyt, Lahdessa on voitettu mitali jääkiekossa. Pelicans pelasi koko kauden loistavaa jääkiekkoa, kaatuakseen finaalissa kokeneemmalle ja fiksummalle JYPille.
Mies muutoksen takana on Kai Suikkanen. SM-Liigan tämän hetken eliittikoutsi, joka tuntuu muuttavan kullaksi kaiken mihin koskee. Suikkanen on valmentajana vähän erikoinen tapaus. Hän esiintyy periaatteessa lätkäjätkänä ja pelaajien valmentajana mutta samalla kyseessä on vaativa koutsi, joka pitää tarkkaan kiinni oman pelikirjansa avainasioista.
Suikkasen kohdalla kysymysmerkki koskee viime kauden finaalien analyysia. Omasta mielestäni Pelicansin olisi pitänyt pelata vahvempaa kiekkokontrollia mutta Suikkanen näki asian eri tavalla ja Pelicans pyrki pelaamaan samaa peliä JYPin kanssa. Näen, että se oli virhe.
Pelicansin kannalta olisi suotavaa ettei Suikkanen hylkää ”juuriaan”, vaan lisää kiekkonkontrollia tarvittaessa. Suuret linjat pysynevät arvatenkin samoina, kiekkoa pidetään ja tehdään peliä, ja sitä kautta pyritään saamaan pelaajien itseluottamus korkealle tasolle. Arvioisin Pelicansin kotietupaikalle tai ainakin hyvin lähelle.
SaiPa
Idässä ei paljon muutu. Jokainen nyt on jo varmasti kuullut kliseet siitä, että ei ole rahaa ja hankitaan muiden jämämiehiä ynnä muuta. Mutta se on SaiPan arki.
Pekka Tirkkonen saapui täyttämään edellisten saappaita Savonlinnasta. Taitavana sentterinä peliurallaan loistanut Tirkkonen on valitettavasti itselleni aika tuntematon suuruus valmentajana. Toistaiseksi SaiPan valmentajat ovat luottaneet kovaan työntekoon ja kotona vahvaan prässipeliin.
Rosteri on hyvin pitkälle sitä samaa mitä aiemminkin. Varsinaiset tähdet puuttuvat ja nekin joista niitä kasvaa lähtevät muualle. SaiPa kokeili myös riskinottoa mutta se kapsahti katajaan, joten nyt ollaan taas maltillisemmin liikkeellä.
Lappeenrannasta tuskin yllätyksiä saadaan, ellei Tirkkonen tuo esimerkiksi vahvaa kiekkokontrollia Sputnikien peliin. Viimeisten neljän joukossa.
Tappara
Isoja muutoksia, isoja linjoja ja isoja odotuksia. Siinä Tapparan off-season. Vuosikausien naurettava harrastelu on jälleen kerran päätetty lopettaa ja ruveta taas suomalaiseksi suurseuraksi. Viime kauden Tappara oli varmasti huonoin sitten liigakarsintakauden 91-92.
Muutoksia palkattiin hoitamaan kukas muu kuin Jukka Rautakorpi. Vuoden 2003 Kulta-Jukka jonka otsatukkaa fanit muistelevat edelleen kaiholla. Rautakorpi ja Tappara on erikoinen liitto, täynnä kipinöitä mutta joku tänne tuntuu vetävän takaisin.
Rautakorpi on menestynyt päävalmentajana kohtuullisen hyvin. Joukkueensa ovat olleet perinteisesti vahvoja runkosarjassa mutta playoffeissa on jääty telineisiin. Toki Rautakorvella on kovia päänahkoja myös playoffeista mutta ehkä se potentiaali ei ihan täyteen kukkaan ole aina puhjennut.
Vanha Kahvara lienee nyt muisto sillä Rautakorpi on modernin aallon edustajia ja osoitti HPK:ssa osaavansa valmentaa sitä peliä. Nyt käytössä onkin SM-Liigan tasolle todella kova rosteri. Materiaali on jopa lähellä olla koko sarjan paras, olkoonkin, että supertähtiä siitä ei löydy, jos ei Tuukka Mäntylää sellaiseksi laske. Tappara on vähintäänkin kova haastaja KalPalle, Pelicansille, Kärpille ja Jokereille.
TPS
Pekka Virran paluu Aurajoen rannalle sujui sekavissa merkeissä. Välillä TPS pelasi hyvin ja näytti, että paikka kuuden sakissa voi olla mahdollinen ja välillä tuntui siltä, että Suomi-sarjassakin olisi tehnyt tiukkaa.
Kukaan tuskin odottikaan, että Virran pelikirja saadaan ajettua sisään heti ensimmäisellä kaudella. Taktisessa mielessä se on niin erilainen verrattuna muihin, että vaatii pelaajilta paljon omaa ajatustyötä ja analysointia. Lisäksi väitän, että TPS tarvitsee jonkun kokeneen pelaajan joka on samoilla linjoilla Virran kanssa. Oma Sami Kapanen siis.
Materiaali ei hurraahuutoja aiheuta mutta Virran konsepti on sellainen, että toimiessaan se vähentää materiaalin merkitystä. Parhaimmillaan se toimii viisikkotasolla joka puolella ja antaa pelaajilleen edun lähes joka tilanteessa.
Omasta mielestäni Virran on myös pakko kehittyä. Hänen versionsa kiekkokontrollijääkiekosta, niin nerokas kuin se onkin, on nyt jo vanhanaikainen. Siitä on puuttunut riittävä variaatio ja pelin rytmittäminen nopeammin. Mielenkiintoista nähdä jääkö Virta dinosaurusten aikaan vai hyppääkö hän mukaan kärkiporukoihin. Tällä hetkellä TPS on alempaa keskikastia.
Ässät
Porissa haaste liittyy puhtaasti kevääseen. Ässät on jo osoittanut, että osaa hoitaa runkosarjan ja tietää miten sen aikana ollaan ja käyttäydytään mutta, kun tärkeimmät pelit alkavat niin eväät ovat loppuneet.
Karri Kiven on tuotava kiekkokontrollielementti Ässien peliin. Se ei tarkoita, että pitää siirtyä kokonaan siihen mutta se elementti on oltava, muuten Ässät jää ikuiseksi runkosarjamenestyjäksi. Olen yllättynyt ettei sitä johtopäätöstä tehty jo taannoin Bluesin pudotettua Ässät playoffeissa.
Toinen ongelma liittyy siihen, että en näe Ässissä oikein huipputason ratkaisijoita. Ulkomaalaiset tietenkin ovat mahdollisuus mutta tämän hetken tietojen perusteella etenkin sentteriosasto on vähän ohkainen jos ajatellaan, että pelataan kultamitaleista.
Ässät on kuitenkin erittäin hieno joukkue joka pelaa lätkää niin kuin lätkää ”kuuluu” pelata. Harmi, että sillä tavalla ei 2010-luvulla voiteta ikinä kultaa.