Tulevan kauden mestaria on mielestäni hyvin vaikea arvioida, koska potentiaalisia mestariehdokkaita on enemmän kuin kaksi tai kolme. Erittelen joukkuiden mestaruusmahdollisuudet yksi kerrallaan.
Blues: Kahdella viime kaudella hyvin menestynyt joukkue on nyt muutosten edessä. Bluesilla on ollut menossa suursiivous ja kalliit ulkomaalaisvahvistukset ovat poikkeuksellisesti jätetty hankkimatta. Espoolaisilla on koossa nuori ja melko kokematon, kotimaisin voimin koottu joukkue. Nuoruudesta ja kokemattomuudesta huolimatta lahjakkuutta ja potentiaalia riittää silti runsain mitoin. Toki joukkueessa on myös kokeneita pelaajia, mutta ratkaisijan viittaa tarjotaan nyt ennen kaikkea nuorille pelimiehille.
Bluesin maalivahtiosastolla on tapahtunut täydellinen vaihtuvuus, kun viime kauden maalivahdeista Mikko Koskinen siirtyi rapakon taakse ja Bernd Bruckler Venäjälle. Korvaajaksi tulivat Saipassa erittäin hyviä otteita esittänyt ja maajoukkueympyröissäkin pyörinyt Iiro Tarkki sekä nuori Mikko Tolvanen. Maalivahtipelistä Bluesin menestys ei jää riippumaan, jos Tarkki pysyy kunnossa.
Puolustuskalusto yltää liigan keskitasolle, muttei sen ylemmäs. Perusvarmoja liigajyriä osastolta löytyy, mutta selvä ykköspakki puuttuu. Rami Alanko ja Santeri Heiskanen ovat perusvarmoja pakkeja, mutta ihmeitä heiltä on turha odottaa. Petri Kokko on puolustuksen kiekollinen johtaja. Mikael Kurjen ja Ville Lajusen odotetaan kasvavan isompiin saappaisiin, 18-vuotiaalla Kristian Näkyvällä riittää jo nyt potentiaalia taistella paikasta kuuden pakin joukkoon. Puolustus on loukkaantumisherkkä.
Hyökkäys rakentuu nuorista ja erittäin lahjakkaista pelaajista. Toni Kähkönen ja Saipasta hankittu Jarkko Immonen ovat niitä pelaajia, joilla on erittäin suuri vastuu joukkueen tehoista. Erittäin lupaavan tulokaskauden pelannut Juuso Puustinen astuu suurempaan rooliin. Kokeneimmista pelureista erityisesti Stefan Öhman ja Erkki Rajamäki ovat tärkeässä roolissa. Tomi Sallisella ja Camilo Miettisellä on nyt hyvä mahdollisuus läpimurtokauteen. Runkosarjassa: 7.-10.
HIFK: Helsinkiläiset lähtevät kauteen taas yhtenä ennakkosuosikkina kuten aiempinakin kausina. Joukkue sijoittuu kausi toisensa jälkeen liigan keskikastiin ja pudostuspelimenestys on vaatimatonta. Edellisestä mitalista tulee pian kuluneeksi viisi vuotta.
Maalivahtiosastolta löytyyy kaksi nuorta ja lahjakasta veskaria, Jani Nieminen ja Aleksis Ahlqvist sekä yksi kokenut kehäraakki Jan Lundell. Kilpailu peliajasta tulee varmasti olemaan suhteellisen kovaa, koska kyseessä ovat lähtökohtaisesti melko tasavahvat veskarit. Ongelmaksi voi pitkän kauden aikana muodustua se, ettei selkeää ykkösmaalivahtia löydy. Tämä harvoin tietää hyvää menestyksen kannalta.
Puolustuksesta löytyy riittävästi kokemusta ja sen tuomaa varmuutta. Pakkikalusto on ehdottomasti yksi liigan parhaista, sieltä löytyy sekä fyysistä lujuutta että kiekollista osaamista. Vahvistuksina peräpäähän hankittiin täksi kaudeksi Martti Järventie, Mikko Kurvinen ja Dale Clarke. Kaikki ovat hyvän luokan vahvistuksia, erityisesti Clarke, joka kuuluu SM-liigan parhaimpiin puolustajiin. Clarke on erittäin monipuolinen ja erinomainen kentän molemmissa päissä. Järventie tuo mukanaan liikkuvuutta ja pelisilmää, Kurvinen taas kokoa ja peruspelaamista. Vahvistusten lisäksi puolustusta johtavat kokeneet Toni Söderholm ja Markus Kankaanperä. Kuudennen puolustajan paikassa on vahvimmin kiinni Joni Haverinen, jolta on lupa odottaa kehitystä.
Petopaidoilla on koossa näköisensä hyökkäyskalusto. Fyysiset pelaajat eivät tule loppumaan joukkueelta kesken. Helsinkiläisten hyökkäyksestä löytyy runsaasti monipuolisuutta, jokaiseen rooliin löytyy varmasti mies. Hyökkäyksen johtohahmoja ovat Kim Hirschovits ja Lukosta hankittu Juha-Pekka Haataja, he ovat ehkä liigan vaarallisin tutkapari, jolta sopii odottaa todella kovia teholukemia. Heidän lisäkseen hyökkäyksen vastuunkantajia ovat Lennart Petrell, Arttu Luttinen sekä rapakon takaa takaisin Suomeen palaava Petteri Wirtanen. Max Wärniltä ja Teemu Ramstedtilta odotan todellista läpimurtoa. Paluumuuttaja Turo Järvinen tuo mukanaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Runkosarjassa: 4.-6.
