Väitän ja tiedän, että peluutetaan ja niitä tapauksia on jatkuvasti vaikka lääkärit sanoisivat toista niin pelaaja haluaa pelata.
Kerrotko miten niin joutui kyllä se on loppujen lopuksi pelaajan oma valinta kuinka ison/vakavan loukkaantumisen kanssa pelaa.
Missasit ilmeisesti pointin kokonaan? No ei se mitään, minä voin kertoa sen sinulle.
Kun tiedät vaikkapa kuukautta ennen liigaseurassa, että karsinnat kutsuvat ja mitään panosta ei käytännössä loppukauden runkosarjapeleissä ole, niin aivan varmasti kukaan ei pelaa tällöin puolikuntoisena, vaan pelaajia nimenomaan säästellään ja hoidetaan kuntoon, siten että on sitten täydessä tikissä liigakarsintojen alkaessa, niin fyysisesti kuin henkisestikin akut ladattuina.
Mestisjegin näkökulmasta taas samaan aikaan; taistelet mestaruudesta ja liigakarsintapaikasta kauden tärkeimmissä peleissä, äijät pelaavat pahojenkin loukkaantumisten alaisena riskillä. Pelitahti on kova ja saattaapa sieltä uuttakin äijää tippua tasaiseen tahtiin lasaretin puolelle.
Tuo viime vuodesta Jukurien puolesta harmittaa, että pystyivät haastamaan hyvin, vaikka useampi 1/2-korin jätkä oli jo ennen Ilves-sarjan alkua lasaretin puolella ja useampi pelasi sitten enemmän tai vähemmän puolikuntoisena. Viimeisessä Ilves-pelissähän rosteri oli sitten jo todella köykäinen, oliko esim. hyökkäyksessä enää puoliakaan jäljellä siitä ns. parhaasta rosterista.
Keväällä 2012 Ilveksen etu oli -1 päivää Sportiin nähden. Vaikea pitää tuota isohkona...
Tämä aikatauluero kun aina nousee toistuvasti esiin, niin tutkailin tätä asiaa tässä samaisessa ketjussa viimeksi tammikuussa, ja liitetäänpä tähän alle silloiset tiedot lisättyinä viime kevään sarjalla.
Olet oikeassa. Suurimmassa osassa karsintoja palautumisajassa päivien muodossa ei ole ollut suurtakaan eroa, enkä näekkään tuota kovin merkityksellisenä tekijänä, jos ero on ollut esim. vain yhden päivän. Olennaisempaa onkin juuri tuo yllä Jani82:llekin selventämäni pointtii.
Miten oli käydä vaikka -09 Ässät-Sport?! Kun molemmilla oli yhtä paljon päiviä palautumiseen liigakarsintoja varten ja molemmat olivat joutuneet pelaamaan kokoajan kovia ja merkityksellisiä pelejä. Eikä kumpikaan ollut voinut lepuutta puolikuntoisia pelaajia tai valmistautua karsintoihin yhtään sen paremmin kuin toinenkaan. Ainakin tällöin menivät myös karsinnatkin hyvin tasaisissa merkeissä jo otteluvoittojenkin muodossa.
Loukkaantumisriski vain on hieman erilainen kun vedetään joka toinen päivä armottomia pudotuspelejä tai kun löysäillään kuukausi pari karsintoja odotellessa ja höntsäillään runkosarjaa loppuun ilman mitään tarvetta heittää puolikuntoisia tai pahemminkin rikki olevia kärkipelaajia jäälle, toisin kuin pleijareissa.
Näin juuri.
Esimerkiksi Kouvolassa iso ydin yleisöstä on elänyt liiganousun ja ne kunnolliset yritykset sinne aikanaan, ja se on se mikä myy. Ei loputon epämääräinen mehukannusarja ja siellä "kehittyminen". Näin se vain on, että unelmat ja mielikuvat myyvät - vaikka niiden realismi ei olisikaan valmista tänään.
Hyvin sanottu. Näin se vain on. Unelmat auttavat aika perkeleesti tämänkin toiminnan/bisneksen ylläpitämisessä. Urheilun suola - nousemiset ja tippumiset. Onhan tuo nyt aivan selvää, että tuolla vain suora vaikutus (ja aika isokin sellainen) on, aivan turha edes muuta väittää.