Liiga on haasteellisessa paikassa ja kaikkien osapuolten on ehkä viimein aika astua 2000-luvulle asioiden analysoinnin suhteen. Koskee siis myös liigaa seuraavia faniporukoita, koska siinä missä fanit voivat ja toisinaan myös haluavat jäädä paikoilleen niin liigaseurat ja liiga eivät voi koskaan pysähtyä. Vaikka fanit ovat valmiita hyppäämään kuolevan tuotteensa kanssa kankkulan kaivoon, liigapäättäjät ja ne, jotka sitä toimintaa pyörittävät, joutuvat jatkuvasti ajattelemaan pidemmällä perspektiivillä.
Minäkin haluaisin elää täydellisessä maailmassa, jossa liigaan noustaisiin kaikella muulla tavalla kuin tällä nykyisellä. Avoin urheilullinen sarja vaan taitaa nykyaikana olla kohtalaisen utopistinen, koska myös ruotsissa ollaan ajautumassa samaan tilanteeseen kuin Suomessa, että SHL laajentuu ja allsvenskan ja sen kilpailukyky heikkenevät. Jääkiekko on marginaalilaji, vaikka lajiuskolliset haluaisivat siitä muuta tehdä. Marginaalilajihan se ei ole Suomessa, mutta todellisuudessa isossa maailman mittakaavassa kyse on marginaalilajista.
Siinä, missä jääkiekko aikanaan Suomessa saavutti nähdyt raamit ja Liiga ylipäätään syntyi, tarvittiin myös roppakaupalla hyvää tuuria eikä pelkästään laadukasta työtä. Jääkiekko on menettänyt sitä perinteisintä kannattajakuntaansa myös Suomessa roppakaupalla, koska yksinkertaisesti tulevaisuuden jääkiekkokannattajilla on niin paljon valinnanvaraa. On videopelejä, internettiä ja on sitä ja on tätä. Jääkiekko pelkästään seuraamisen tasolla on hyvinkin kuluttavaa toimintaa ja se vaatii yllättävän paljon aitoa inspiraatiota ja aikaa.
Asiat ovat limittäisiä, enemmän kuin mitään muuta. Päällä on niin yhteiskunnallisia muutoksia, taloudellisia muutoksia kuin ylipäätään ihmisten asenteellisia muutoksia. Siinä, missä aikaisemmin jääkiekko sai paljon harrastajia ja seuraajia ihan puhtaasti sen vuoksi, että ihmisillä oli pääsääntöisesti päivätyötä ja illat ja viikonloput menivät vapaalla, niin heillä oli myös vapaa-ajan suhteen vähemmän valinnanvaraa. Jos johonkin halusi, oli aidosti lähdettävä ja paneuduttava. Nyt tekemistä on enemmän ja vaihtoehtoisia tapoja viettää vapaa-aikaansa on rajoittamaton määrä. Näin ollen jääkiekko kärsii kaikilla osa-alueilla tästä yleisökadosta.
Näin ollen taloudelliset resurssit ovat yhä enemmän pakkautuneet pääsarjatasolle, kun taas mestiksessä ei käytännössä "puuhastelun" ja "talkootyön" lisäksi ole resursseja. Mestiksellä ei missään vaiheessa ollut sellaista toimintamahdollisuutta, joka olisi nykymaailmassa kestävä. Koska kaikki rahoitus on pakkautunut pääsarjatasolle ja myös ne vähäiset kannattajat, jotka vielä aidosti jääkiekkoa haluavat seurata ovat yhä useammin sidoksissa liigajoukkueisiin.
Jos mietin vaikka itseäni niin vaikka olen henkeen ja vereen jääkiekkoihminen mielestäni, siitä huolimatta seuraan aktiivisesti vain liigakiekkoa ja nimenomaan Tapparan liigakiekkoa. En seuraa esim. Tappara A-juniorien pelejä, saati sitten siitä alempaa. Peleissä käyn oikeastaan vain liigan ja CHL:n osalta, eikä esim. maajoukkuejutut minua juuri kiinnosta. Tapparaan on vahva tunneside, joka vaikuttaa kaikista eniten kuluttajakäytökseen, vasta toisena tulee vastustaja ja silloin yleensä liigavastustajissa ei ole suurtakaan eroa.
Mestistä minulla ei ole aikaa tai halua seurata ja uskon, että edustan jonkinlaista mainstreamiä tässä kohtaa. Aidosti urheilullisen sarjan tuottaminen on siis mahdotonta, mikäli yleisö ei osoita sitä, että se on valmis tukemaan ja rahoittamaan myös mestis-kiekkoa.
