Li Andersson

[TosiFani]

Tuo kuuden tunnin työpäivä esim julkisella sektorilla on ihan hyvä idea kunhan se tarkoittaa sitä että palkat skaalautuvat samassa suhteessa (jolloin säästyneillä palkoilla palkataan lisää väkeä). Tällöin työttömyys laskee, työssä jaksaminen parantuu ja ostovoima säilyy samassa (se vain jakautuu tasaisemmin). Epäilen vain hieman että nuori, kaunis ja äkykös ei tarkoittanut.

Uskoisin, että monessa työssä olisi varaa tehostaa työtä tuo pari tuntia eli kahdeksan tunnin työt tulisi tehtyä kuudessa tunnissa. Tunti nyt tulee jo monessa paikassa työn aloituksen ja lopetuksen sekä taukojen yhteydessä tapahtuvien venymisten poistolla. Tämä tietysti sopii vain tietyn tyyppisiin töihin, sellaisiin joissa työntehokkuus on laskettavissa tarkasti.

 

[Geezer]

Toivottavasti moinen systeemi otetaan kokeiluun joskus, niin lyhyempää päivää saa tehdä ne jotka haluavat, ja siitähän luonnollisesti sitten vapautuisi iso määrä työpaikkoja työttömille.

Kerrassaan ihana ajatus, mutta kuinka tuollainen valinnan vapaus olisi käytännössä toteutettavissa ja millä aloilla, onkin sitten kokonaan toinen juttu.

 

[Geezer]

Uskoisin, että monessa työssä olisi varaa tehostaa työtä tuo pari tuntia eli kahdeksan tunnin työt tulisi tehtyä kuudessa tunnissa. Tunti nyt tulee jo monessa paikassa työn aloituksen ja lopetuksen sekä taukojen yhteydessä tapahtuvien venymisten poistolla.

Minä uskoisin, että yksityisellä sektorilla on vielä enemmän sellaisia duuneja, joissa tehostaminen on jo johtanut siihen, ettei nykyinen virallinen työaika edes riitä. Se, että tuollaisia "venymisiä" ilmenee kertoo vain siitä, että työaikoja ei noudateta.

Tämä tietysti sopii vain tietyn tyyppisiin töihin, sellaisiin joissa työntehokkuus on laskettavissa tarkasti.

Andersson kuitenkin haikailee tätä kokeilua julkiselle sektorille, jolla on paljon sellaisia töitä, joiden tehokkuuden mittaaminen on äärimmäisen vaikeaa. Puhumattakaan niistä tärkeistä julkisen puolen töistä, joiden arvoa ei kuulemma voi mitata rahassa.

 

[dana77]

Li Andersson: Työmarkkinapolitiikka tarvitsee feminismiä (verkkouutiset.fi)

"Tarvitsemme feminismiä työmarkkinapolitiikkaan! On tekopyhää puhua samapalkkaisuuden edistämisestä, kun samaan aikaan sovitaan lomarahojen leikkauksista vain naisvaltaiselle julkiselle sektorille"

Siis, miten tämä logiikka oikein menee.
Naisvaltaisella julkisella sektorilla on pidemmät lomat kuin miesvaltaisella yksityisellä sektorilla ja näiden yhtenäistäminen on väärin, koska se ei edistä tasa-arvoa, eiku...? On se nuori ja nätti

 

[Geezer]

Siis, miten tämä logiikka oikein menee.
Naisvaltaisella julkisella sektorilla on pidemmät lomat kuin miesvaltaisella yksityisellä sektorilla ja näiden yhtenäistäminen on väärin, koska se ei edistä tasa-arvoa, eiku...? On se nuori ja nätti

Kaikessa yksinkertaisuudessaan:

Sama palkka kaikille, joilla on työpaikka - Työtunnit, tuottavuus sun muut taantumukselliset riistokapitalistiset hömpötykset ovat sivuseikkoja - koska tasa-arvo.

Tämän havaitaan toki myöhemmin syrjivän työelämän ulkopuolella olevia, johon on ratkaisuna sentilleen suuri kansalaispalkka - koska tasa-arvo.

Vielä jää harkittavaksi pitäisikö turistit, istuivat he sitten muki edessään jalkakäytävällä tai terassilla, ottaa valtion palkkalistoille - koska kansainvälisyys, solidaarisuus ja maailma on yhteinen kylä.

Kaiken tämän mahdollistaa omakohtaisesti toimivaksi havaittu taikaseinä, eli luottokortti- ja pikavippitaloudenpito. Mittakaava vain muuttuu, ja aikanaan fattan, frälssiksen sekä velkajärjestelyn sijaan pelastavaksi enkeliksi liihottavat muut EU-maat, IMF ja Punainen Risti.

 

[Eikka86]

Onhan toi Lin puhe vitsi, onhan? Nyt täytyy laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin, ettei SDP voita seuraavia vaaleja.

 

[Huerzo]

Li Anderssonin mukaan oleellista on se, mitä saa aikaan työpaikalla, eikä se, mikä on töissä vietetty aika. Tästä on helppo olla samaa mieltä, etenkin kun työt koneellistuvat ja digitalisoituvat. Näkemys on vasemmistolaiseksi hämmentävän liberaali, koska sehän merkitsisi "sama työ, sama palkka"-ideologian romuttamista?

Työnantajan kannattaa tietenkin maksaa enemmän tuottavammalle työntekijälle kuin vähemmän tuottavalle. Oletukseni on, että kolmessa tunnissa työnsä tekevä jaksaa ottaa lisätöitä vastaan lisätienestin vuoksi. Urakkansa kuudessa tunnissa touhuava saa pitää peruspalkkansa. Noh, totuus lienee jotain muuta. Ammattiyhdistysintoilijat varmaankin pitäisivät Lin mallissa "porukka päättää"-tyyliin työtehot kurissa, jotta kaikilta ei pian vaadittaisi parempaa suoriutumista.

 

[Cobol]

Viittasin joskus aiemmin vassareiden viimeistenkin rasvanahkaduunareiden nousevan barrikadille Litä vastaan samaan tapaan kuin he nousivat Siimestä vastaan. No, nyt toki on toiset ajat ja vassareilla rasvanahkoja on selvästi aiempaa vähemmän. Li ei kuitenkaan luota tähän väkeen sitten yhtään ja jotta saisi heidät koloistaan, ajaa vassareista näkyvästi feministipuoluetta. Tähän puoluekokous ei suostunut, mutta Li paaluttaakin VL:n haastattelussa määrittelevänsä vassarit silti feministiseksi puolueeksi:

Onko vasemmistoliitto feministinen puolue?

"Kyllä, määrittelisin sen feministiseksi puolueeksi. Se näkyy tekemässämme politiikassa, henkilövalinnoissa ja periaateohjelmassa. Feministinen ajattelu on meille keskeistä ja tasa-arvo kaiken vasemmistolaisen ajattelun perusta."

Puoluekokous hylkäsi aloitteen julistautumisesta feministiseksi puolueeksi. Mitä se merkitsee?

"Tulkitsen sen niin, ettei haluttu erikseen julistautua tietyn ismin tai aatesuunnan kannattajiksi. Puolueen perusarvot on määritelty periaateohjelmassa. Siellä sanotaan, että feministinen ajattelu on keskeisessä asemassa."

Miten aiot viedä vihreiltä ääniä, Li Andersson? | Vihreä Lanka

Itse kannatan feminismiä ainakin siltä osin, jossa feminismi kyseenalaistaa meidän keski-ikäisten ja sitä vanhempien miesten arvomaailmaa ja valta-asemaa. Näistä johtuen Suomi on tehnyt monia virheitä. Mutta Lin kannalta ongelma tulee vastaan siinä, että varsinkin radikaalifeminismi ja osin postmoderni feminismi ovat liian radikaaleja vassaripuolueelle ja sen nykyäänestäjille.

Tyypilllinen vassariäänestäjä kun on sitä mieltä, että sosiaaliturva ei passivoi, verot ovat ilomme eikä niitä tarvitse laskea, verokilpailua maiden välillä ei siten ole, yksilö ei menesty oman panoksensa turvin vaan kommun... anteeksi, yhteiskunnan voimin, jatkuva talouskasvu tuhoaa meidät. Siis tällaista mukavaa sohvalla makoilua taikaseinätuella.

Vasemmistoliiton kannattajilla jyrkkä muista poikkeava profiili – Kansan Uutiset

Onnea vaan täältä toiselta laidalta Lille näiden näkemysten yhteensovittamisesta. Ja kuten taisin jo viikonloppuna kirjoittaa, vedän luettuani lähes kaiken mitä verkosta Listä löytyy, takaisin epäillykseni Lin älykkyydestä. Sitä löytyy.

Ja jos sallitaan, sanon jo nyt, että varokoon ettei käy kuten Siimekselle. Ihan jokainen vassarien päättäjäkään ei allekirjoita Lin teesejä. Jäsenistä puhumattakaan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Li Anderssonin mukaan oleellista on se, mitä saa aikaan työpaikalla, eikä se, mikä on töissä vietetty aika. Tästä on helppo olla samaa mieltä, etenkin kun työt koneellistuvat ja digitalisoituvat. Näkemys on vasemmistolaiseksi hämmentävän liberaali, koska sehän merkitsisi "sama työ, sama palkka"-ideologian romuttamista?

Työnantajan kannattaa tietenkin maksaa enemmän tuottavammalle työntekijälle kuin vähemmän tuottavalle. Oletukseni on, että kolmessa tunnissa työnsä tekevä jaksaa ottaa lisätöitä vastaan lisätienestin vuoksi. Urakkansa kuudessa tunnissa touhuava saa pitää peruspalkkansa. Noh, totuus lienee jotain muuta. Ammattiyhdistysintoilijat varmaankin pitäisivät Lin mallissa "porukka päättää"-tyyliin työtehot kurissa, jotta kaikilta ei pian vaadittaisi parempaa suoriutumista.

Kyllä. On ilman muuta keskeistä, että työn tuottavuudella ja työntekijöiden aikaansaannoksilla on merkitystä, ei työpaikalla oleskellun ajan määrällä. Kokonaan tai lähes kokonaan työpaikalla vietetyn ajan määrään perustuva palkkiomalli yhä harvemman työntekijän tai toimihenkilön kohdalla toimiva nykyaikana. Muutama vuosikymmen sitten tilanne oli toinen, kun huomattavasti nykyistä suurempi osa väestöstä teki suorittavaa tehdastyötä tai muuta sellaista duunia, jossa aikaperusteisuus oli sopiva peruste palkanmaksulle. Tuollaiset simppelit perusduunit ovat jatkossakin vähenemään päin. Esimerkiksi kaupan kassoja tarvitaan tulevaisuudessa yhä vähemmän, koska ainakin isot kaupan alan toimijat tulevat varmuudella lisäämään kassatoimintojen automatisaatiota.

Toisaalta kun Li Andersson haluaa painottaa työntekijöiden motivointia yhtenä keinona työn tuottavuuden parantamiseksi, niin en usko hänen ensisijaisesti tarkoittavan sitä, että työntekijöiden palkkausrakennetta korjattaisiin pienentämällä duunarien kiinteää palkanosaa, jolloin loppuosa palkasta koostuisi yrityksen, tiimin ja henkilökohtaisen tulostavoitteen saavuttamisesta. Jotta tuollainen malli toimisi, niin sen pitäisi mahdollistaa pelkkää kiinteää palkkaa korkeampi korvaus tehdystä työstä silloin, kun tavoitteet ylitetään. Ja ollakseen taas uskottava myös työnantajan kannalta, silloin maksetaan vähemmän tai ei lainkaan tulospalkkioita, kun tavoitteita ei saavuteta. En millään jaksa uskoa, että Li peräänkuuluttaisi tällaista ajattelua. Eiköhän hänen ajatuksenaan ole edelleen sama sosialistisen ajattelun perusvirhe, ettei kiinteästä palkanosasta oikein haluta neuvotella. Mahdollisuus lisäansioihin kelpaa aina, mutta kaikki riskit saa vasemmistolaisessa mallissa kantaa työnantaja.

 

[Tarinankertoja]

Vasemmistoliiton kannattajilla jyrkkä muista poikkeava profiili – Kansan Uutiset

Ihan miälenkiintosta... Vassarit siis elää vielä tää yhteisöllisen sosialidemokratian aikakautta, jonka yksilöliberalismi on tässä viimeisen 30 vuoden aikana aika paljolti syrjäyttänyt. Arvottamatta siis yksilö/yhteisö valintaa, niin kuvaavaa on, että Vassarit on ainoina jääneet tänne yhteisöllisen kansan malliin.


JOS Vassarit haluaa kannatustaan lisätä, olisi tuossa heidän saumansa. Noita yhteisöllisyyskaipaajia on enemmän kuin vassarinen kannattajia. Toki noiden muiden puolueiden yhteisökansaihmisiä houkutellakseen pitäisi luopua työmarkkinakorporatismista ja vanhakantasista markkina- ja työelämäkanoista (6h työpäivä on toki moderni kanta, johon varmaan mennään vääjäämättä automaation lisääntyessä, but siis yleisesti).


Yhteisöllisyyttähän ihmiset tukitusti ovat Suomessa kaivanneet ”vanhoilta hyviltä ajoilta” ja sen kun yhdistää voimakkaaseen taloudelliseen kasvuun, niin tona ”golden agena” ihmiset pitää sitä kaheskytlukua.


En tosin usko, että Vasareista on tämmöstä käännettä politiikassaan tekemään. Se perinteinen vasemmistolaisuus roikkuu niin sitkeässä.

 

[Cobol]

En tosin usko, että Vasareista on tämmöstä käännettä politiikassaan tekemään. Se perinteinen vasemmistolaisuus roikkuu niin sitkeässä.

En minäkään, mutta on mielenkiintoista seurata, millaisia aatteita Lin joukot ajavat kuntavaaleissa ensi vuonna. Toki ne ovat erilaiset teemoiltaan kuin eduskuntavaalit, mutta eiköhän jotain uutta silti nähdä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Uskoisin, että monessa työssä olisi varaa tehostaa työtä tuo pari tuntia eli kahdeksan tunnin työt tulisi tehtyä kuudessa tunnissa. Tunti nyt tulee jo monessa paikassa työn aloituksen ja lopetuksen sekä taukojen yhteydessä tapahtuvien venymisten poistolla. Tämä tietysti sopii vain tietyn tyyppisiin töihin, sellaisiin joissa työntehokkuus on laskettavissa tarkasti.

Väitän että työn aloitukset, lopetukset ja tauot eivät häviäisi sillä, että työaikaa pudotetaan kahdeksasta tunnista kuuteen tuntiin. Toki työn määrätynlainen tehokkuus on keskeistä jokseenkin kaikessa työssä, ja ennen kaikkea työn tuottamat aikaansaannokset.

Li Anderssonin ja Vasemmistoliiton kanta on ymmärtääkseni se, että kuuden tunnin työpäivä pitäisi saada aikaan ilman, että työntekijän ansiotaso laskisi. Tuo on pelkkää populismia. Työn jakaminen nykyistä pienempiin ajallisiin osiin nykyistä suuremmalle joukolle työntekijöitä merkitsee lisää kustannuksia, joille taas ei löydy mistään maksajaa. Sen sijaan kuuden tunnin mittaisten työpäivien tarjoamiseen saattaisi syntyä halukkuutta, jos tähän luotaisiin jonkinmoinen insentiivi työnantajille. Otetaan esimerkki: joillakin aloilla ja määrättyjä tehtäviä koskien voitaisiin sopia, että sivulukuista maksettaisiin porrastetun progressiivisesti - sivukuluista esim. 40-50 % sivukuluista maksetaan ensimmäiseltä kuudelta tunnilta, ja loput 50-60 % tuon ylittävältä 1,5 h osalta, olettaen että normimittainen työpäivä alalla on 7,5 h, eli 37,5 viikkotuntia. Tosin tällainen hivenen korporatiivishenkisen eli menneisyyteen päin kallellaan olevan pykäläkikkailun sijasta pitäisin järkevämpänä, että työntekijöitä kannustettaisiin joko yritys-, tiimi- tai henkilökohtaisilla bonuksilla entistä parempiin aikaansaannoksiin. Sopiva tavoite olisi, että tällainen sekä työntekijä- että työnantajaosapuolen hyväksymä malli johtaisi siihen, että työntekijöiden keskimääräinen ansiotaso kohenisi, koska tämä tapahtuu ainoastaan sillä edellytyksellä, että myös jaettavaa on enemmän.

 

[kahden suunnan sentteri]

Li Anderssonin ja Vasemmistoliiton kanta on ymmärtääkseni se, että kuuden tunnin työpäivä pitäisi saada aikaan ilman, että työntekijän ansiotaso laskisi.

Mihin tämä ymmärrys perustuu, kun käsittääkseni kysymys taitaa olla auki? Minä tietysti toivon että 6-tunnin-työpäivä-ehdotuksessa tuntiansio säilyisi samana jolloin kuukausiansio laskisi, kun taas vassariallergiset toivovat vassareiden ehdottavan työajan lyhennystä mutta kuukausiansion säilyttämistä jolloin tuntiansio nousisi ja ehdotus olisi tyhmempi.

Mitenkähän lie faktan laita? Kukaan ei oo vissiin kokenut aiheelliseksi kysyä vassareilta että miten tää meni.

 

[Cobol]

Mitenkähän lie faktan laita? Kukaan ei oo vissiin kokenut aiheelliseksi kysyä vassareilta.

Ne on vastanneet jo:

Kun puhutaan huonosti palkatusta julkisesta alasta, lähtökohdan on minusta oltava se, että turvataan ansiotaso samantyyppisenä kuin se on ollut, Andersson sanoo.

Li Andersson työajan lyhentämisestä: 6 tuntia töitä, palkka täydestä 8 tunnista - Työelämä - Ilta-Sanomat

Samantyyppinen voi toki tarkoittaa lähes mitä tahansa. Kuten vaikka sitä, että palkka maksetaa jatkossakin euroina. Mutta oma tulkinta samantyyppisestä tässä yhteydessä on sellainen, että kuukausiansio ei juuri putoaisi, jos putoaisi lainkaan.

 

[kahden suunnan sentteri]

Ne on vastanneet jo:

Kun puhutaan huonosti palkatusta julkisesta alasta, lähtökohdan on minusta oltava se, että turvataan ansiotaso samantyyppisenä kuin se on ollut, Andersson sanoo.

Kiitoksia tästä, emmeköhän sitten voi todeta esityksen todella typeräksi. Helvetillisillä julkisen sektorin palkankorotuksilla Suomi nousuun :D

Vassarit ovat näköjään hamuilleet askista saman vaihteen silmään jolla ovat nähneet persujen pärjäävän. Tyhjä populismi jonka heikompi aines vajavaisuudessaan nielee.

 

[Runtulin]

Liberan Pursiainen ei tyrmää kokeilua, vaan suhtautuu siihen yhden twiitin perusteella mielenkiinnolla

#Työpäivä:n pituuden vaikutusta esim. vanhainkodeissa voidaan hyvin kokeilla. Mutta koe pitää tehdä kunnolla, verrokkiryhmineen päivineen.

 

[Byvajet]

Kun keskustellaan työajoista, kannattaa silmätä taaksepäin. Aikaisemmin tehtiin enemmän työtä, vaikka työ oli usein paljon raskaampaa kuin nykyään.

Onko olemassa järkevä peruste, joka puoltaa automatisoituvassa maailmassa työn tekemisen määrää laadun kustannuksella?

Noista näkee suunnan.

http://static.businessinsider.com/image/5346ee3b6bb3f79c458b4567/image.jpg
https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/4c/c6/d5/4cc6d58eb5d2c766c4e8c673bb3d7714.jpg

 

[Action Bronson]

Mitä lisäkustannuksia se tuottaisi jos tietyillä sektoreilla tarkistettaisiin voidaanko kahdeksan tunnin työt tehdä kuudessa tunnissa? Säästöjä voisi työviihtyvyyden nimissä tulla juuri sairauspoissaoloista. Asiakaspalvelun laadussakin näkyy positiivisesti se jos työntekijä ei vihaa työtänsä ja työnantajaa.

Mikäli työaika taas typistetään kuuteen tuntiin (koska työn voi tehdä myös kuudessa) voi työlle olla vähemmän ja heikommin sitoutuneita tekijöitä. Ilmeisesti kaikki uudistukset työmarkkinoilla pitää tehdä kepin kanssa koska porkkana veltostaa köyhälistön ja keskiluokan.

Mikä helvetin ongelma siinä on että kokeillaan jotain jonka on kaiketi osoitettu toimivan naapurimaassamme? Jos talous muodostuu ongelmaksi niin voidaan todeta että homma ei toiminut. Ei kai tässä nyt vaan ole kysymys siitä "perisuomalaisesta kateudesta" että jumalauta jos minun palkat ei parane samassa suhteessa niin ei saatana soikoon parane kenenkään muunkaan?

 

[dana77]

. Sen sijaan kuuden tunnin mittaisten työpäivien tarjoamiseen saattaisi syntyä halukkuutta, jos tähän luotaisiin jonkinmoinen insentiivi työnantajille. Otetaan esimerkki: joillakin aloilla ja määrättyjä tehtäviä koskien voitaisiin sopia, että sivulukuista maksettaisiin porrastetun progressiivisesti - sivukuluista esim. 40-50 % sivukuluista maksetaan ensimmäiseltä kuudelta tunnilta, ja loput 50-60 % tuon ylittävältä 1,5 h osalta, olettaen että normimittainen työpäivä alalla on 7,5 h, eli 37,5 viikkotuntia.

Vaikka itsekin voisin työajan lyhennystä tuntipalkan pysyessä samana kannattaa, mutta en näe tippaakaan realistisena että yksityisellä siihen siirryttäisiin ym. insentiivillä. Työllistämiseen liittyy niin paljon muita kiinteitä kustannuksia (vuokrat, työvälineet) sekä välillisiä kustannuksia (byrokratiaa, kaikille pakollisia koulutuksia, palavereja), että ne söisivät mahdollisen edun moninkertaisesti. Vain ihan puhdas suorittava työ voisi tulla kyseeseen ja siinä olisi ongelmana ettei paikalla eläisi.

 

[Anzi]

Tämä kahdeksantunnin työaikahan on ikivanhaa perua teollistumisen alkuajoista. Kahdeksantunnin työaika mahdollisti koneiden ympärivuorokautisen pyörittämisen. Niin paljon on tullut työelämää nähtyä ja koluttua eri tehtävissä ja aloilla, että tämä Sipilän työajanlisäämisehdotus (jotka nyt vielä meni läpi?!?) herätti vain spontaanin hörähdyksen, kun siitä ensi kerran kuulin. Siinä on kyllä juuri tosielämää tajuamattoman 1+1-laskua parhaimillaan, joka ei tosielämässä konkretisoidu juuri kuin veltostuttavana muutoksena. Mutta kai sitä jotain piti saada historian lehdille raapustettua "Me ainakin lisättiin työaikaa" ihan sama kuin aikoinaan oli uuden valmentajan mantra lisätä harjoittelua edellisen valmentajan jälkeen. Ei puhettakaan harjoittelun laadun lisäämisestä vaan määrän lisäämisestä.

Suurimpia ongelmia on työn tehottomuus. Resursseja ja aikaa tuhrataan huonoon suunnitteluun, huonoon johtamiseen, työaikaa hukkaavaan lässyttämiseen, turhiin kokouksiin jne. jne. Ja se mitä tässä keskustelussa on sivuttu, niin onko tuo kahdeksantunnin työaika enää nykypäivänä kaikki resurssit parhaiten irroittava työaika. Ei taatusti ole kaikilla aloilla. Se mitä tässä tarvitaan on työajan laadun ei määrän lisäys.

Siinä missä keski-ikäiset miehet lässyttää työajan lisäämisestä, että ehtivät vielä mässyttää yhden lisäkokouspullan ja -kaffen, niin Li Anderssonin visiot ovat paljon järkevämpiä ja nykyaikaisempia. Toki on edelleen koneita joiden pitää jyystää se 24h ja se hoituu kätevimmin 3x8h systeemillä, mutta muissa nykyaikana kehittyneissä hommissa 6h on monella tavalla tehokkaampi ja järkevämpi työaika, kunhan työskentelykulttuuria muutetaan samalla.

 

[dana77]

Siinä missä keski-ikäiset miehet lässyttää työajan lisäämisestä, että ehtivät vielä mässyttää yhden lisäkokouspullan ja -kaffen, niin Li Anderssonin visiot ovat paljon järkevämpiä ja nykyaikaisempia. Toki on edelleen koneita joiden pitää jyystää se 24h ja se hoituu kätevimmin 3x8h systeemillä, mutta muissa nykyaikana kehittyneissä hommissa 6h on monella tavalla tehokkaampi ja järkevämpi työaika, kunhan työskentelykulttuuria muutetaan samalla.

Ensiksikin voisin vinkiksi sanoa, että 24 on jaollinen kuudella (vaikka en lopputulosta spoilaakaan).

Muuten olen sitä mieltä että keski-ikäiset miehet sen lässyttämisen lisäksi myös oikeasti työllistävät. Sen sijaat Li. Andersonit ainoastaan lässyttävät. Kokeilisivat joskus oikeasti itse markkinataloudellisin perustein tapahtuvaa työllistämistä ja näyttäisivät keski-ikäisille miehille että homma toimii.

Nyt tuo on muiden rahoilla tapahtuvaa hyväntekeväisyyttä, jota taitaa olla opittu ihan Pappa betalar -lähtöisesti.

 

[Väsyneet Kädet]

voidaanko kahdeksan tunnin työt tehdä kuudessa tunnissa?

Lähes kaikissa töissä sitä on mahdoton mitata. Ja todennäköisemmin menee niin, että jatkossa kuudessa tunnissa tehtäisiin neljän tunnin hommat. Edelleen ahkerat tekisivät ja laiskat valittaisivat - kuten nytkin.

 

[Action Bronson]

Ja todennäköisemmin menee niin, että jatkossa kuudessa tunnissa tehtäisiin neljän tunnin hommat.

Mihin nämä laskemasi todennäköisyydet perustuvat? Toivottavasti ei mutuun. Minä en näe mitään syytä miksei tällaista kokeilua voitaisi toteuttaa.

 

[penaz]

Mitä lisäkustannuksia se tuottaisi jos tietyillä sektoreilla tarkistettaisiin voidaanko kahdeksan tunnin työt tehdä kuudessa tunnissa? Säästöjä voisi työviihtyvyyden nimissä tulla juuri sairauspoissaoloista.

Joo kirurgit voisivat leikata vähän nopeammin potilaita, samoin hoitajat vanhainkodeissa tuhraavat aivan liian paljon aikaa yhden potilaan kanssa. Vanhusten vaipatkin voisi vaihtaa vain kerran viikossa. Auttaisi varmaan Suomen kilpailukykyä. Sama päiväkodissa. Tädit voisivat tehdä kahdeksan tunnin työn kuudessakin tunnissa. Kyllähän lapset kaksi tuntia pärjäävät keskenäänkin. Yksi pojistani on postissa kesätöissä. Kun hänellä on kuuden tunnin työvuoro niin siihen kuuluu kaksi 16 minuutin taukoa. Kyllä tuokin työ pitäisi tehdä neljässä tunnissa ja tauot voisi sitten pitää kotona.

Ilmassa on hyvää pöhinää suomalaisen työelämän kehittämiseksi.

 

[bebeto]

Ensiksikin voisin vinkiksi sanoa, että 24 on jaollinen kuudella (vaikka en lopputulosta spoilaakaan).

Muuten olen sitä mieltä että keski-ikäiset miehet sen lässyttämisen lisäksi myös oikeasti työllistävät. Sen sijaat Li. Andersonit ainoastaan lässyttävät. Kokeilisivat joskus oikeasti itse markkinataloudellisin perustein tapahtuvaa työllistämistä ja näyttäisivät keski-ikäisille miehille että homma toimii.

Nyt tuo on muiden rahoilla tapahtuvaa hyväntekeväisyyttä, jota taitaa olla opittu ihan Pappa betalar -lähtöisesti.

Minäkin voin kertoa että 24 on kuudella jaollinen. Tuottavuus ylös ja vaihtuvuus alas kuuden tunnin työpäivällä | Taloussanomat

Voisiko olla niin että näitä asioita on ajatellut muutkin kuin sinä?