Tuo kuuden tunnin työpäivä esim julkisella sektorilla on ihan hyvä idea kunhan se tarkoittaa sitä että palkat skaalautuvat samassa suhteessa (jolloin säästyneillä palkoilla palkataan lisää väkeä). Tällöin työttömyys laskee, työssä jaksaminen parantuu ja ostovoima säilyy samassa (se vain jakautuu tasaisemmin). Epäilen vain hieman että nuori, kaunis ja äkykös ei tarkoittanut.
Toivottavasti moinen systeemi otetaan kokeiluun joskus, niin lyhyempää päivää saa tehdä ne jotka haluavat, ja siitähän luonnollisesti sitten vapautuisi iso määrä työpaikkoja työttömille.
Uskoisin, että monessa työssä olisi varaa tehostaa työtä tuo pari tuntia eli kahdeksan tunnin työt tulisi tehtyä kuudessa tunnissa. Tunti nyt tulee jo monessa paikassa työn aloituksen ja lopetuksen sekä taukojen yhteydessä tapahtuvien venymisten poistolla.
Tämä tietysti sopii vain tietyn tyyppisiin töihin, sellaisiin joissa työntehokkuus on laskettavissa tarkasti.
Siis, miten tämä logiikka oikein menee.Li Andersson: Työmarkkinapolitiikka tarvitsee feminismiä (verkkouutiset.fi)
"Tarvitsemme feminismiä työmarkkinapolitiikkaan! On tekopyhää puhua samapalkkaisuuden edistämisestä, kun samaan aikaan sovitaan lomarahojen leikkauksista vain naisvaltaiselle julkiselle sektorille"
Siis, miten tämä logiikka oikein menee.
Naisvaltaisella julkisella sektorilla on pidemmät lomat kuin miesvaltaisella yksityisellä sektorilla ja näiden yhtenäistäminen on väärin, koska se ei edistä tasa-arvoa, eiku...? On se nuori ja nätti
Kyllä. On ilman muuta keskeistä, että työn tuottavuudella ja työntekijöiden aikaansaannoksilla on merkitystä, ei työpaikalla oleskellun ajan määrällä. Kokonaan tai lähes kokonaan työpaikalla vietetyn ajan määrään perustuva palkkiomalli yhä harvemman työntekijän tai toimihenkilön kohdalla toimiva nykyaikana. Muutama vuosikymmen sitten tilanne oli toinen, kun huomattavasti nykyistä suurempi osa väestöstä teki suorittavaa tehdastyötä tai muuta sellaista duunia, jossa aikaperusteisuus oli sopiva peruste palkanmaksulle. Tuollaiset simppelit perusduunit ovat jatkossakin vähenemään päin. Esimerkiksi kaupan kassoja tarvitaan tulevaisuudessa yhä vähemmän, koska ainakin isot kaupan alan toimijat tulevat varmuudella lisäämään kassatoimintojen automatisaatiota.Li Anderssonin mukaan oleellista on se, mitä saa aikaan työpaikalla, eikä se, mikä on töissä vietetty aika. Tästä on helppo olla samaa mieltä, etenkin kun työt koneellistuvat ja digitalisoituvat. Näkemys on vasemmistolaiseksi hämmentävän liberaali, koska sehän merkitsisi "sama työ, sama palkka"-ideologian romuttamista?
Työnantajan kannattaa tietenkin maksaa enemmän tuottavammalle työntekijälle kuin vähemmän tuottavalle. Oletukseni on, että kolmessa tunnissa työnsä tekevä jaksaa ottaa lisätöitä vastaan lisätienestin vuoksi. Urakkansa kuudessa tunnissa touhuava saa pitää peruspalkkansa. Noh, totuus lienee jotain muuta. Ammattiyhdistysintoilijat varmaankin pitäisivät Lin mallissa "porukka päättää"-tyyliin työtehot kurissa, jotta kaikilta ei pian vaadittaisi parempaa suoriutumista.
En tosin usko, että Vasareista on tämmöstä käännettä politiikassaan tekemään. Se perinteinen vasemmistolaisuus roikkuu niin sitkeässä.
Väitän että työn aloitukset, lopetukset ja tauot eivät häviäisi sillä, että työaikaa pudotetaan kahdeksasta tunnista kuuteen tuntiin. Toki työn määrätynlainen tehokkuus on keskeistä jokseenkin kaikessa työssä, ja ennen kaikkea työn tuottamat aikaansaannokset.Uskoisin, että monessa työssä olisi varaa tehostaa työtä tuo pari tuntia eli kahdeksan tunnin työt tulisi tehtyä kuudessa tunnissa. Tunti nyt tulee jo monessa paikassa työn aloituksen ja lopetuksen sekä taukojen yhteydessä tapahtuvien venymisten poistolla. Tämä tietysti sopii vain tietyn tyyppisiin töihin, sellaisiin joissa työntehokkuus on laskettavissa tarkasti.
Mihin tämä ymmärrys perustuu, kun käsittääkseni kysymys taitaa olla auki? Minä tietysti toivon että 6-tunnin-työpäivä-ehdotuksessa tuntiansio säilyisi samana jolloin kuukausiansio laskisi, kun taas vassariallergiset toivovat vassareiden ehdottavan työajan lyhennystä mutta kuukausiansion säilyttämistä jolloin tuntiansio nousisi ja ehdotus olisi tyhmempi.Li Anderssonin ja Vasemmistoliiton kanta on ymmärtääkseni se, että kuuden tunnin työpäivä pitäisi saada aikaan ilman, että työntekijän ansiotaso laskisi.
Mitenkähän lie faktan laita? Kukaan ei oo vissiin kokenut aiheelliseksi kysyä vassareilta.
Kiitoksia tästä, emmeköhän sitten voi todeta esityksen todella typeräksi. Helvetillisillä julkisen sektorin palkankorotuksilla Suomi nousuun :DNe on vastanneet jo:
Kun puhutaan huonosti palkatusta julkisesta alasta, lähtökohdan on minusta oltava se, että turvataan ansiotaso samantyyppisenä kuin se on ollut, Andersson sanoo.
#Työpäivä:n pituuden vaikutusta esim. vanhainkodeissa voidaan hyvin kokeilla. Mutta koe pitää tehdä kunnolla, verrokkiryhmineen päivineen.
Vaikka itsekin voisin työajan lyhennystä tuntipalkan pysyessä samana kannattaa, mutta en näe tippaakaan realistisena että yksityisellä siihen siirryttäisiin ym. insentiivillä. Työllistämiseen liittyy niin paljon muita kiinteitä kustannuksia (vuokrat, työvälineet) sekä välillisiä kustannuksia (byrokratiaa, kaikille pakollisia koulutuksia, palavereja), että ne söisivät mahdollisen edun moninkertaisesti. Vain ihan puhdas suorittava työ voisi tulla kyseeseen ja siinä olisi ongelmana ettei paikalla eläisi.. Sen sijaan kuuden tunnin mittaisten työpäivien tarjoamiseen saattaisi syntyä halukkuutta, jos tähän luotaisiin jonkinmoinen insentiivi työnantajille. Otetaan esimerkki: joillakin aloilla ja määrättyjä tehtäviä koskien voitaisiin sopia, että sivulukuista maksettaisiin porrastetun progressiivisesti - sivukuluista esim. 40-50 % sivukuluista maksetaan ensimmäiseltä kuudelta tunnilta, ja loput 50-60 % tuon ylittävältä 1,5 h osalta, olettaen että normimittainen työpäivä alalla on 7,5 h, eli 37,5 viikkotuntia.
Ensiksikin voisin vinkiksi sanoa, että 24 on jaollinen kuudella (vaikka en lopputulosta spoilaakaan).Siinä missä keski-ikäiset miehet lässyttää työajan lisäämisestä, että ehtivät vielä mässyttää yhden lisäkokouspullan ja -kaffen, niin Li Anderssonin visiot ovat paljon järkevämpiä ja nykyaikaisempia. Toki on edelleen koneita joiden pitää jyystää se 24h ja se hoituu kätevimmin 3x8h systeemillä, mutta muissa nykyaikana kehittyneissä hommissa 6h on monella tavalla tehokkaampi ja järkevämpi työaika, kunhan työskentelykulttuuria muutetaan samalla.
Lähes kaikissa töissä sitä on mahdoton mitata. Ja todennäköisemmin menee niin, että jatkossa kuudessa tunnissa tehtäisiin neljän tunnin hommat. Edelleen ahkerat tekisivät ja laiskat valittaisivat - kuten nytkin.voidaanko kahdeksan tunnin työt tehdä kuudessa tunnissa?
Ja todennäköisemmin menee niin, että jatkossa kuudessa tunnissa tehtäisiin neljän tunnin hommat.
Joo kirurgit voisivat leikata vähän nopeammin potilaita, samoin hoitajat vanhainkodeissa tuhraavat aivan liian paljon aikaa yhden potilaan kanssa. Vanhusten vaipatkin voisi vaihtaa vain kerran viikossa. Auttaisi varmaan Suomen kilpailukykyä. Sama päiväkodissa. Tädit voisivat tehdä kahdeksan tunnin työn kuudessakin tunnissa. Kyllähän lapset kaksi tuntia pärjäävät keskenäänkin. Yksi pojistani on postissa kesätöissä. Kun hänellä on kuuden tunnin työvuoro niin siihen kuuluu kaksi 16 minuutin taukoa. Kyllä tuokin työ pitäisi tehdä neljässä tunnissa ja tauot voisi sitten pitää kotona.Mitä lisäkustannuksia se tuottaisi jos tietyillä sektoreilla tarkistettaisiin voidaanko kahdeksan tunnin työt tehdä kuudessa tunnissa? Säästöjä voisi työviihtyvyyden nimissä tulla juuri sairauspoissaoloista.
Ensiksikin voisin vinkiksi sanoa, että 24 on jaollinen kuudella (vaikka en lopputulosta spoilaakaan).
Muuten olen sitä mieltä että keski-ikäiset miehet sen lässyttämisen lisäksi myös oikeasti työllistävät. Sen sijaat Li. Andersonit ainoastaan lässyttävät. Kokeilisivat joskus oikeasti itse markkinataloudellisin perustein tapahtuvaa työllistämistä ja näyttäisivät keski-ikäisille miehille että homma toimii.
Nyt tuo on muiden rahoilla tapahtuvaa hyväntekeväisyyttä, jota taitaa olla opittu ihan Pappa betalar -lähtöisesti.