Osoitus tyytyväisyyden, on vastaanotettu vastustelematta.

Sen kertoivat, muistiinpanot vuosien takaa,

Ajatuksia, edelleen olemme aikamatkailija.

Nostalgian kultahippuja, ruusuja hempeän vaaleanpunaisia.
 
Viimeksi muokattu:
Luola. oma luomakunta.

Luola, oma irrallinen yhteiskunta.

Arvosi, suuruutesi minä tunnustan.

Vain yksi sana, yksi sana keskellä sivua vain kukoistaa.

On kukkeimmillaan, aidosti palveleva.

Kuvissa, sama tematiikka.

Jyrkkää, kiihkeää nousua.

Raadollista, mutta kuitenkin runollisen ilmavaa.

Kiehtovaa, silmäräpäyksien taikaa.

Kuormittavaa, meillä on aikaa.

Teemat, teemat kehittyvät.

Sytyttävää, nautinnollista tuttuuden tunnetta.

Kehollista, omakuvallista, vihreä paita.

Mekityksellisyys, omintakeinen näyttämösovitus.
 
Viimeksi muokattu:
Hengellinen ylistys, nousee maisemasta esiin päässä tien.

Luonteeltaan on se koruton, askeettinen ja on se nöyrä.

Raoista lattialautojen tulkiten, runoilija on alistaja.

"Kro kro"; karhean kuuluvasti ronkuttaa korppi.

Laskeutuu kärpänen, linnamme on puolellamme.
 
Tenho,

se ei katoa,

se vangitsee,

se lumoaa.


Taidetta, on jokainen tiivistynyt hetki sinusta.


"Pot Pie" nielee ja ottaa vastaan.

On, tarunhohtoinen ja myyttinen soturi.

Olen läsnä, olen tässä.

Kertokaa, niistä kokemuksista minulle.


Runo,

haluan, minä vaadin!
 
Kirjallinen työ: " Pot Pie" vastaan Ware, klassinen sota! Tape, puree ja saa aikaan mielenliikkeitä sekä väristyksiä. AHL Wars, poikii purkautumisia ja aikanasaa hurmosta, mieletön euforia hallitsee joukkoja.

Nämä, ne ovat siirtymäriittejä ja vatkaa, koko väki temppelin on juhlatuulella. Ja hetki, se on uhkeimmillaan.

"Sain roolin johon en mahdu", kertakaikkiaan arvoituksellista. Suullinen runous - vuosisatainen traditio, täyteläinen ja rikas ilmaisu.


Jos mun tuttuni tulisi,

jos mun lähtöni näkyisi,

vaikk on kalma kaulan päällä,

vaikk on vieri verta täynnä.
 
Linnusta tai perhosesta, siirrymme itkijänaisesta lumoon ja tenhoon kansanballadien. Ytimessä olemuksien ollen, murroksen ilmentäjinä ja silmiinpistävän temaattinen piirre onkin, väkivaltaan päättyvä eroottinen kontakti.

Kerran, silloin muinoin ja matkasimme voimalla ajatuksen kukkuloille intohimoisen vastarintarunoiden. Olimme saavuttaneet korkeimman asteen vapaaherruuden, täysin omassa luokassamme olimme ja otimme runollisesti vastaan, "neidon sekä lohikäärmeen" ja "miehentappaja-neidon".

Kirkkaana hetkenä eräänä, päästin pääni ja klassinen sota kiihkeästi tuikki alla valojen kirkkaiden, balladi oli elämyksellinen sekä taiteellisen verinen. Se oli keinuttavassa sisältörikkaudessaan teos sydämentykytyksillä höystetty ja maustettu, elementeillä, ulospursuavilla.

Kiistatta ja te myönnätte sekä tunnustatte. Tunnusmerkeiltään, klassinen sota! On, ehdottomasti on ja murjottuna sekä nuijittuna, runo sätki ulos kahleistaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy