Legendarunossa, sanoma on kompleksisempi ja esteettisin kritteirein arvioituna, me tavoittamme sen. Panostamme voimavaramme taiteelliseen purkutyöhön ja ymmärrämme ideologian takana jokaisen tömöytyksen, jonka iskemme lekalla vääristyneisyyden rakenteisiin.
Tulkittaisiinko tämä, ajan hermolla olemiseksi ja nostalgian udusta, runo laulaa ihalitavasta etiikasta. Kiinteytysaineita, sormuksia sekä virikevideoita, kaksi hahmoa luo oman tarinansa. Ja huomatkaa, runon kaari on tiivis, omaperäinen ja dramaattinen. Ja kohtaaminen taas, intohimoinen sekä väkivaltainen.
Klassinen sota! Kolisee, nyt kolisee sisään.
Mustelmilla, mustaherukat lojuvat ojanvarressa ja "mataleenanan virsi", kuva värittää itse itsensä. Runoilija haahuilee, mutta on huomioitsija tarkkaavaisista tarkaavaisin ja kaikki kietoutuu nivoutuen, vastustamattomasti runo luokseen kutsuen. Avautuu, avautuu vain nuijittuna ja hyytävä sankaritar, on kaunis ja houkutteleva.