HardCore Hooligan
Jäsen
Jotain sattumanvaraista, tähtiin runoiltua, johdatusta itsensä nerokkuuden. Korkealentoisuudessa kohtasimme, omaisuudekseni tupsahdit ja emme täydentäen, vaan osaksi toisiamme tullen. Tiiviimpää, yhä tiiviimmin ja tarina keskityy mielentilaan, tunnelmaan syvempään sukeltaa.
Avoin novelli, tsehovilainen kurkistus tunteisiiin ja onneemme, vain vienosti vihjataan. Lähde salaperäinen, teema kantava ja väliseinät puretaan, avointa tilaa luodaan. Yhdeksi ihmeeksi tullaan, ovet loistavat poissolollaan ja kielikuvaa suurempaa, mielikuvaa yhä kiehtovampaa.
Vastaanottajaksi, ymmärtäjäksi, hyvksyjäksi ja sitoutuneesti, omistautuneesti luotiin standardi olemisen. Kertovat siitä veistokset, uhkeat hahmot radanvarsien ja muotoihin me panostamme, yhteinen menettelytapa tavanomaisuutta karttava. Roolit, tämän maailmankuvan mukaiset ja sisältö, kuvajaisia sinut ovat hekin.
Varaan päättelyn, voi jättää kaiken ja kaikki versoi, tarunhohtoisuudellaan suoraan eläimellisyydestä. Tiheästä ja kuumasta tilasta, syntyi mystinen viettelevyyden ennakkoehto ja suullinen sopimus on kaiken sitovin, tämän vahvisti myös ohi virtaava joki.
Kertoi mies vanha tarinaa, miten hänet kotiin lähetetttiin ja ne muut, vasten seinää ammuttiin. Murroksessa, on tarinamme jatko joskus käänteiden onnekkaiden varassa ja temppelissä hurahtaneiden, haaveet muuttuvat todeksi. Liimaantuen. lukkiutuu koukkuun ja takertuu verkoon, on taustasäteily poikkeuksellisen hedelmällinen. Tahto vapaa mahdollisti sen,oli etiäinen ja merkit kuin soihtutulet, varoittava vihellys uhkakuvien. Veneiden lähestyvien, ylevä nauhus laiturilla nauhuksellisuuttaan auliin ylpeästi esitellen ja havainnoiden aistimme, myös vedessä olevaa ihanteellista kaislaa. Hallusinaatio on elävä, äärimmäisen todentuntuinen ja traditioiden kautta, luodaan sopusointuisen viihtyvää maisemaa.
Keinussa lumi keinutellen: "Smith sekä Mclaughlin, mikä ytimeen iskevä vimma kohtaamisen".
"Huh! On toden totta tuo".
"Sykkivämpää, elävämpää kuin mikään muu".
"Kuolaa, pelkkää silkkaa kuolaa".
Keskusteluun sekoittuu ääni kolmas: "Onpas taas kafkamaista, konflikti kuvaa kauneutta".
"Se juuri on käsittämätöntä, absurdia. Hyvän mielen kuvia, eroottisen ilkikurista".
"Kyllä, ja ehdottomasti hallintakulttuurin vastalauseita. Väkevää, kuin olisi vapautumista vierasmääräisyydestä. Silloin asiasta teidän, innostun minäkin".
Avoin novelli, tsehovilainen kurkistus tunteisiiin ja onneemme, vain vienosti vihjataan. Lähde salaperäinen, teema kantava ja väliseinät puretaan, avointa tilaa luodaan. Yhdeksi ihmeeksi tullaan, ovet loistavat poissolollaan ja kielikuvaa suurempaa, mielikuvaa yhä kiehtovampaa.
Vastaanottajaksi, ymmärtäjäksi, hyvksyjäksi ja sitoutuneesti, omistautuneesti luotiin standardi olemisen. Kertovat siitä veistokset, uhkeat hahmot radanvarsien ja muotoihin me panostamme, yhteinen menettelytapa tavanomaisuutta karttava. Roolit, tämän maailmankuvan mukaiset ja sisältö, kuvajaisia sinut ovat hekin.
Varaan päättelyn, voi jättää kaiken ja kaikki versoi, tarunhohtoisuudellaan suoraan eläimellisyydestä. Tiheästä ja kuumasta tilasta, syntyi mystinen viettelevyyden ennakkoehto ja suullinen sopimus on kaiken sitovin, tämän vahvisti myös ohi virtaava joki.
Kertoi mies vanha tarinaa, miten hänet kotiin lähetetttiin ja ne muut, vasten seinää ammuttiin. Murroksessa, on tarinamme jatko joskus käänteiden onnekkaiden varassa ja temppelissä hurahtaneiden, haaveet muuttuvat todeksi. Liimaantuen. lukkiutuu koukkuun ja takertuu verkoon, on taustasäteily poikkeuksellisen hedelmällinen. Tahto vapaa mahdollisti sen,oli etiäinen ja merkit kuin soihtutulet, varoittava vihellys uhkakuvien. Veneiden lähestyvien, ylevä nauhus laiturilla nauhuksellisuuttaan auliin ylpeästi esitellen ja havainnoiden aistimme, myös vedessä olevaa ihanteellista kaislaa. Hallusinaatio on elävä, äärimmäisen todentuntuinen ja traditioiden kautta, luodaan sopusointuisen viihtyvää maisemaa.
Keinussa lumi keinutellen: "Smith sekä Mclaughlin, mikä ytimeen iskevä vimma kohtaamisen".
"Huh! On toden totta tuo".
"Sykkivämpää, elävämpää kuin mikään muu".
"Kuolaa, pelkkää silkkaa kuolaa".
Keskusteluun sekoittuu ääni kolmas: "Onpas taas kafkamaista, konflikti kuvaa kauneutta".
"Se juuri on käsittämätöntä, absurdia. Hyvän mielen kuvia, eroottisen ilkikurista".
"Kyllä, ja ehdottomasti hallintakulttuurin vastalauseita. Väkevää, kuin olisi vapautumista vierasmääräisyydestä. Silloin asiasta teidän, innostun minäkin".
Viimeksi muokattu: