Maaginen yhteenliittymä, tällä talvisella tiellä ja limittäin sekä lomittain.

Yhteenkuuluvuutta, minä loksahdan ja yhtä kaikki, olen loksahtanut.'

Herkutellen, toisillamme herkutellen.

Toisenvaraisia, harvinaisia peltomaitikoita.

Yltiöpäisen siroa ja vaaksiaiset, kukista juovat mettä.

Eivät pure tai pistä, nuo sääsket murressanaiset.

Kirsisääskiä ja pirunvehnää, A Melee; free-for-all!



Joutomaiden pensaikkosaarekkeiden uumenista, ilmoille liehahtaa luritus surumielinen.

Muinoin niin yleinen, maisemaa elävöittänyt ja kaunissointinen.

Peltosirkkujakin, vielä on.
 
Viimeksi muokattu:
Jotain sattumanvaraista, tähtiin runoiltua, johdatusta itsensä nerokkuuden. Korkealentoisuudessa kohtasimme, omaisuudekseni tupsahdit ja emme täydentäen, vaan osaksi toisiamme tullen. Tiiviimpää, yhä tiiviimmin ja tarina keskityy mielentilaan, tunnelmaan syvempään sukeltaa.
Avoin novelli, tsehovilainen kurkistus tunteisiiin ja onneemme, vain vienosti vihjataan. Lähde salaperäinen, teema kantava ja väliseinät puretaan, avointa tilaa luodaan. Yhdeksi ihmeeksi tullaan, ovet loistavat poissolollaan ja kielikuvaa suurempaa, mielikuvaa yhä kiehtovampaa.
Vastaanottajaksi, ymmärtäjäksi, hyvksyjäksi ja sitoutuneesti, omistautuneesti luotiin standardi olemisen. Kertovat siitä veistokset, uhkeat hahmot radanvarsien ja muotoihin me panostamme, yhteinen menettelytapa tavanomaisuutta karttava. Roolit, tämän maailmankuvan mukaiset ja sisältö, kuvajaisia sinut ovat hekin.
Varaan päättelyn, voi jättää kaiken ja kaikki versoi, tarunhohtoisuudellaan suoraan eläimellisyydestä. Tiheästä ja kuumasta tilasta, syntyi mystinen viettelevyyden ennakkoehto ja suullinen sopimus on kaiken sitovin, tämän vahvisti myös ohi virtaava joki.
Kertoi mies vanha tarinaa, miten hänet kotiin lähetetttiin ja ne muut, vasten seinää ammuttiin. Murroksessa, on tarinamme jatko joskus käänteiden onnekkaiden varassa ja temppelissä hurahtaneiden, haaveet muuttuvat todeksi. Liimaantuen. lukkiutuu koukkuun ja takertuu verkoon, on taustasäteily poikkeuksellisen hedelmällinen. Tahto vapaa mahdollisti sen,oli etiäinen ja merkit kuin soihtutulet, varoittava vihellys uhkakuvien. Veneiden lähestyvien, ylevä nauhus laiturilla nauhuksellisuuttaan auliin ylpeästi esitellen ja havainnoiden aistimme, myös vedessä olevaa ihanteellista kaislaa. Hallusinaatio on elävä, äärimmäisen todentuntuinen ja traditioiden kautta, luodaan sopusointuisen viihtyvää maisemaa.

Keinussa lumi keinutellen: "Smith sekä Mclaughlin, mikä ytimeen iskevä vimma kohtaamisen".

"Huh! On toden totta tuo".

"Sykkivämpää, elävämpää kuin mikään muu".

"Kuolaa, pelkkää silkkaa kuolaa".

Keskusteluun sekoittuu ääni kolmas: "Onpas taas kafkamaista, konflikti kuvaa kauneutta".

"Se juuri on käsittämätöntä, absurdia. Hyvän mielen kuvia, eroottisen ilkikurista".

"Kyllä, ja ehdottomasti hallintakulttuurin vastalauseita. Väkevää, kuin olisi vapautumista vierasmääräisyydestä. Silloin asiasta teidän, innostun minäkin".
 
Viimeksi muokattu:
Lumi sulavasti veteen sukeltaen ja käsillä sekä hyppysissä, elävää näyttämötaidetta innovatiivisen kututeatterin. Rohkeaa, on esillä ja on, ehdottomasti on elämyksellisistä. Katsellen, kevyesti väristen ja viihdymme, aina äärimmäisille nautinnnon saarekkeille myyttisille asti. Tutkimusmatkailija kohtaamisten, rikkautta ainutlaatuisen taianhohtoisuuden arvostaen ja elementissä omassani olen, otetuksi eittämättä tulen.
Varmuus hiipii olona hyvänä pitkin kehoa, sarkastisesta hymystä avoimeen hohotukseen ja nurmikolla västäräkki, kävelee sekä juosta kipittää. Keinuttaa pitkää pyrstöä kulkiesaan ja se meidät iloluontoisesti, unenomaisesta mielen syövereiden maalaustaiteesta havahduttaa. "Kerrassaan kiehtovaa", ääneen kieltäjä arjen toteaa ja kielikontaktin perimmäisen olemuksen vinhoissa pyörteissä, näyttävyydestä nauhuksien hokkun tai haikain höyhenenkevyen voisi kirjoittaa...


Kaksi varista

On radan varressa tie

Meidät kotiin vie.
 
Onnen mahdollistajat, mielihyvän tuottajat.

Taulu, kätkö ja teitä, samanaikaisesti.

Lampi, vihje fyysinen ja luontosuhteessa, arvokasta monimuotoisuutta.

Kiihkeästi, yhteen kasvaen ja jakautuminen on sulautumisen jatke ilmiömäinen.

Koko maisema, elää ja hengittää mukana.

Luontevuudesta, kurottautuu käsi auttava.

Ennakoija, edelläkävijä, tietäjä.

Kekseliäs näkijä, valpas kehittäjä.

Valtaistuimeltaan, ei koskaan suistunutkaan.

Nättejä ovat, eivät kuulu tänne kamalat ajat.

Poreet syntyvät, kun pullot avataan.
 
Intohimon soturit, hahmojen valtakunnasta sinkoutuneet.

Kipinät, värivalot sekä hattarat.

Ohittivat meidät, Mandariinit sekä Kukkien Madonnat.

Ohittaja kolmas, yöllisten katujen pimeydessä kysyikin.

Leimoin, syntiin lankeavin kysyikin; " Olettetteko te juuri ne?".

Tuulella taiteellisella, taidamme olla me.

Kopeista, on vain tipuaskel vapaaherruuteen.

Pulleat, ylivuoto ihanuuden.

Suulliselta, ei voi välttyä.
 
Viimeksi muokattu:
Matka-arkkuja, liehittelevästi tarinat liihottelevat.

On ajankohtaista, ydinnesteen loppusijoitus.

Aromaattisen makeita, kohonnutta kehonsisäistä painetta.

Myötäelävä hyvänolontunne, maku maiden sekä mantujen sisältörikkain.

Ruukkuun, ruukkuun tähän juurrumme.

Elämyslahjakortteja, mahdollistaminen on rikkautta.

Mielen, sielun matkakertomuksia.

Alas portaita aarteemme raahasimme, janomme maailmalle avarakatseisesti paljastimme.

Aihioita toivoimme, vivahteiden yltäkylläisyydessä runoilimme.

Kyltymätön, onneatuovasta voimasta.

Maitoa, HCH-tulkinnoilla.
 
Viimeksi muokattu:
Moderni sovitus, pyörremyrskyn lailla tiivistyvä oman itsensä paljastus.

Nautinnon edellytys, idyllin sekä harmonian yhteensovitus.

Hiilipiirros, nautinnon syvälle porautuva merkitys.

Runollisuus, muokkaa omistamisesta taidetta.

Ihanteen ruumiillistuma, Venus turkiksissa.

Epiikan lumoissa, taikaesineensä molemmilla.
 
Taimet kasvoivat, Aurora Von Rumelin.

Wanda Von Dunajew, on mielemme yhä avoinna vaikutteille.


Syntyi tarha ihmeiden,

sijaitsee se kehdossa tarinoiden,

pyhässä taikalehdossa, intiiimin elämyksenomaisuuden.


Vapaaherra äärilaidan, luomakuntaansa havainnoiden ja takasiiven tyvi, on oranssipunainen.

Ei, se ei ole nokkosperhonen.
 
Viimeksi muokattu:
Jäljet pommituksen, on terhakat ja solkenaan, vuotaa nenästä verta.

Olemme näyttelytilassa, teos keskeinen.

Ilmaisemme, kaiken olennaisen.

Olemme tyytyväinen, kun apila kukkii.
 
Viimeksi muokattu:
Hehkuen, hymyillen, itseään esittellen.

Olemuksen, tarina sai syvemmän merkityksen.

Ytimeen, lehtikuuset meidät kuljettavat.

Turvapaikkaan, ovat pullollaan.

Tilly time, vuosien takaa.
 
Viimeksi muokattu:
Syvää halua, tavallisten ihmisten ja talojen tavanomaisen maailman ulkopuolella.

Tunnelmallisia kuvauksia, runouden kiemurtelevalla kielellä.

Seksuaalisuus, supertäysikuu, samankaltaisia.

Rinnakkaistodellisuus, pumppaa hyvää oloa koko kehoon.
 
Viimeksi muokattu:
Polut risteillen, risteyskohdassa kohdaten.

Lumottu lumoten, lempi loimuten.

On kuin huvimajan henki, paljaat varpaat päällä ratapölkkyjen.

Värisyttävä presentaatio, hyväksytty ulkopuolisuus.
 
Viimeksi muokattu:
Vajassa kuin kuivauskopissa, kuivuvien varusteiden alla.

Olen tulossa, soitto puhelinkopista.

Ravintolavaunussa, sisäisestä kirjastosta ja luettavaksi lainasimme, fantasiaa romanttista,

On ikuinen, hökkelivaja jo silloin varressa radan kököttäen.

On myyttinen, vapaamatkustajan matka elämänpituinen.

Eeppinen, sijoittelu taianomaisten hetkien.

Kutsuvan taiteellinen, lukuhetki välissä raiteiden.

Tihkuvuudessa, on kaikki paikallaan ja oikein.

Totesi yöperhonen, siipiään vasten seinää räpsytellen.
 
Salaperäistä pimeyden huumaa halkoen, yöllinen hahmo etenee haahuillen.

Pintaa syvemmältä, mieleenpainuvalla tavalla.

Se tarjoaa ainutlaatuisen välähdyksen, valtakunnasta omenavarkaiden.

Oksa rasahtaen ja ylösnousemus, hiipii hyrräten.

Sykkien valokeila sisäinen, sitä sinnikkäästi säestää rääkkä rääkkyen.

Taso korkein, jokainen huokaus on runollinen.
 
Viimeksi muokattu:
Kautta polun kivikkoisimman, sankaritaru maailman vähäpätöisin.

Kulki ohi tulppaanipeltojen, saapui luokse unikkojen.

Kertoi mieltymyksistään, oli toiveissaan järkähtämätön.

Maanpäällinen paratiisi, johdatus yhtyy haavekuviin.

Luonto kohtaa armon, himo kitkee rikkaruohot.
 
Viimeksi muokattu:
Ovat ne vain etäisiä kaikuja, surullisia voihkauksia maailmasta tavanomaisten tarpeiden.

Olemme kevyt, itse maestro loi rauhaa sielun ytimeen istumalla ojanpengereellä runonkerronnallisesti höpisten.

Avain taiteen taipumukselliseen tajunnavirtaan ja tarpeettomia pelastamme, kiusallisia vaalimme.

Omat hengenheimolaisemme löydämme ja toisen riesa, onkin yllättäen kaikkein rikastuttavin elämä.

Maanläheisessä ylhäisyydessä yksikertaisesti kyykyssä taimelta toiselle kävellen ja jonkun taakka, loistaakin kirkkaasti silkkaa kultaa.

Moniulotteista, Anna Karenina.

Omat hyvät, lähinmäisenrakkaat ja huolitellut, vapaaherran todellisuus on osaavasti suojeltu.
 
Viimeksi muokattu:
Näkyjä, ilmestyksen armolahjoja.

Tyytyväisyys koko kehoa halkova, kiekkoja ampuu vanerilta.


Värähtelyä, visuaalisia rohdoksia.

Kukkien ja marjojen luostarissa, mielihyvä ylläpitää natinnonhalua.
 
Äärimmäisyydet, olen oikeutettu.

Otettu, yhä uudestaan ja uudestaan kruunattu.

Äärimmäinen, performanssi vapauden.

Kaunokirjallisesti, hahmo monisyinen.

Kautta mielitekojen, nojalla mielleyhtyminen.

Ilo, maailma viettien.

Roolit, minä sanelen.

Omistan, omistettuna Marie-Constance Quesnetille.
 
Värittää olemuksellaan, olemuksellaan värittää kaikkea olevaa.

On se henki, joka tarinaa kuljettaa.

Idylliä sekä harmoniaa.

Absoluuttinen ihme, runo maailmankaikeudesta.

On syvärakenne, välillä kokemisen.

Piirtyy kartta ominainpiirteiden, seuraa painolastin purkaminen.

Milloin tapahtui sulautuminen; ilmaan maalaan ajankohdan kädet viuhtoen.

Olen päähenkilö romaanin ja yhä mieleisempää, äärimmäisen mieleisestä muovaten.

Myrskyt ovat laantuneet, maailma tämä ottaa omakseen.
 
Viimeksi muokattu:
Ole nöyrä, itsellesi kylvä,

mielitekojen valtakunta.


Ajatus, kuin tukkeutunut purouoma.

Tulviminen, johtaa soistumiseeen.

Käsituntumalta, luonne arvoituksellisuuden on miellyttävän lämmin.

Ahaa-elämyksiä, pienen pieni onkin suuren suurta.

Kokonaisvaltaisesti, kerta kaikkiaan ja ihan kokonaan.

Valkosiemennarskua, askeettinen ja luonnonläheinen elämäntapa.

Loistoa, ihmismäisiä tuntemuksia.
 
Viimeksi muokattu:
Mielenhallinta, uuttera samankaltaisuuden luomistyö.

Kontaktoida, kolmiyhteyden pauloissa.

Aistivaraisesti, hamuta sekä haalia.

Omintakeisesti omia, kokea onnensekaisia unia.

Kosmoskukka, elämyskeskuksia ja vapaasta tahdosta.

Meditaatiopaikassa, aivan kaikki on nähtävillä.

Pölypilvien ratsastaessa pelloilla, tyytyväisyys sorvaa rauhansopimuksia.
 
Lempeän leuto yö, arvotuksellisuus odottaa löytäjäänsä.

Ratkojaa, luonto virkoaa.

Kihoaa, kädet maalaavat idean ilmaan

Syvempi, korkeampi olemus.

Yleismaailmallinen julistus, todempi olemassaolon muoto.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy