Tuntemuksien tasojen takaisen maailman tulkitsija, kysyi; " Avautuivatko piirrokset kertaheitolla vai hiljalleen värähdellen, aivan kuin nousujohteisia tuokiokuvia olisivat olleet ne?"
Intohimoisia tunnelmapaloja, kiihkeitä kiihtymään saavia kuvia ja mystisiä, taianomaisia ovia.
Takana niiden, pulputtaa pulpahdellen lähdöt sekä teokset ja toden totta, otetuksi sekä luetuksi olemme joskus kokeneet tulevan niiden.
Sisäistetysti, luolassa luovan mielipuolisten runollisten ulostulojen ja ainutlaatuisen himokkaan kuolan, aikamatkaillessa takaista taipaleen ei ole kokemuspiiri mikään.
Kuljetuskalustoa, oikeanlaista kuljetuskalustoa ja yltäkylläisen innostuksen polkupyöräkorjaamolla, olimme apukuskeja kaikki.
Me petasilmme, mielikuvissa me petasimme ja hulluna hulluuden kiiltoon heittäytyen, me edelleen petasimme.
Olimme yhtä massaa ja me olimme, kärjessä massan.
Vauhkona sekä tohkeissamme, johdimme letkaa ja kiihkeimmillään, se on kuin kohtaaminen kahden.
"Start Stompin"; vetää Neville Staple ja vyöry iskee tajuntaan, kaikin puolin kaikenkattava vihreys loistaa yllä maan,
Ottakaa se vastaan hurjassa painolastissaan, Flat Stage ja hahmot, kukaan ei puhalla ja kukaan ei huokaa.