Ojennan käteni, se tyhjää haparoi.

Avaan silmäni.

Olen, tarunhohtoisen harmonia tulkitsija.

Mielenvalloittaja.

Vaaleanpunaisen pulpetin ääressä.

Sydämen sykähdyttäjä.

Uhananalaisia.

Arvokkaita.

Luontotyyppejä.

Kosteikot.

Elävöittävät elämää.

Huokaa luomakunta.

Näkee unta.

Taianomaista lunta.

Lumous.

Loihtiminen.

Synnyttää, lempeyden noitabullan.

Magiaan kykenevistä.

Vesilinnuista.

Suojeltavista, varjeltavista.

Minusta.

Maailmankaikkeus.

Huolehtii hymyillen.

Lipoo huulia.

Haikaillen.

Muistelee makua.

Nostalgista rommia.
 
Viimeksi muokattu:
Hahmoilta omenatarhan, tarinan tämän kuulimme.

Kuiskivat oksat, kertoivat kukat.

Laidunkaivo muinainen, säkeet runouden siihen syvyydellään tuotti.



Silueettikuvia, toisiinsa kietoutuneista.

Yhteenkuuluvuudessa, intohimon aatelia.

Temppelissä, tekevät vartaloista veistoksia.

Ylhäisyyttä kesäyössä, ovat yhdessä salaisissa rakkauden tihutöissä.


Tuudittavassa kesäyössä, laitumella lehmät nuokkuvat.

Kun ohitse matkaa murhamies, hevosen vetämissä lantarattaissa.

Ryöstömies, laulaa rastas punakylkinen yössä lentävistä osastoista.

Livertää kuin lähde taianomainen, jo nakuttelee kuuluvasti satakieli.

Taltioituu abstrakti henkilöitymä, koston ruumiillistuma.


Laupeutta loi aamunkoi ja heläjää loimu sarastuksina pinnasta joen, ovat he rakkauden lumotöissä.
 
Viimeksi muokattu:
Syövereistä tajunnan, ilmestyivät jäjet muistin välähdyksenomaisina kuvina.

Sinä saatoit, pelkosi esille.

Minä, olemukseesi havahduin.

Olkoon se, hyve.

Lähtöisin minusta, pahe.


Silläpä sitä, voi ostaa itselleen synninpäästön.

Tai loihtia eroottisen runon, jossa toinen toistaan jumaloi.

Näytetty toteen on, että pyyteetönkin unelmoi.
 
Vanhan hylätyn junanvaunun löysimme, katto notkollaan uinuneesta ladosta sen löysimme.

Telit poistettuina yhytimme, sydämeen silloin seikkailun tuntua oikoseltaan tupsahti.

Uskoa unelmiin, yhteiseen idylliin ja taikaan mielikuvien, jotka kerran kohdatessamme ilmoille saatoimme.

Läpi metsien, yli harjujen ja keskellä peltoaukeiden riuhdoimme, pyyt keväiset lentoon säikytimme.

Keskelle ohdakkeiden sekä pujojen sijoitimme, syvälle fantasiaan omintakaiseen metaforan kätkimme.

Ooppera kehojen, leimahduksissa intomielisissä siintäen ja hekuman intuitiot, eleillä roolinsa tulkitsijoiden signeeraten.

Kuten taiteilijat työnsä, uumenissa vaunun ihmeiden valuyössä.
 
Hahmo jokainen, surunsa murtamana,

Hetki jokainen, kyyneleitä tulvillaan,

Korutonta, kolhujen mystiikaa,

Runoauraa, mielipaha matkaa mielihyvään.



Ääni kaikkein kaunein: "Susi lempeinkin hamuaa laumaansa."

Tuntemuksien vankilan vanki, äänelle kauneimmalle käy vastaamaan.

"Simone, edelleen sinä ymmärrät minua."
 
Viimeksi muokattu:
Tämä runo kertoo kuvasta, mieleen taltioituneesta.

Kuvan haltijasta, syvästi haltioituneesta.


Rajapyykki, koivun oksasta tehtynä.

Maaomistuksen kasvu, aivan valtava.

Muotoja korostava,

Houkutteleva,

Koukuttava.

Aistinnme jo hiirenkorvat, nupullaan olevat.

Kukat,

Terälehdet.

Sekä piikit.

Kaikenkattavan, kaikkivoipan pulpahtelutunteen.
 
Viimeksi muokattu:
Metsänpeittoon päätynyt, peittoon metsän eksynyt.

Jo hiljennyt on laulu lintujen, kaikki nurinkuriseksi kääntynyt.

On kaikki nurin päin jo käännetty ja taika mikään, ulospääsyä ei kulkijalle tarjonnut.


Missä olette luonnot sekä loitsijat, lovet kiihkeästi kaitsevat.

Pohdimme kivellä istuen ja kivi jyhkeä olikin, uinunut karjupoika torahampainen.

Lähes tulkoon, uskomusten mukaiseksi tarina kääntyikin ja kohta jo käpyjä, metsälammen pintaan hymyillen nakkelimme.


Rannalla lammen toisella, hetken mystiiika puhkesi kukkaan kukkeimpaan ja hahmot eteeriset tulkitsivat kohtausta, oli väreilevän muhkeaa. Nämä ovat ne, mielemme luonnonsuojelualueet ja "jos koko maailmassa on mitään kiinnostavaa, huomionarvoista suorastaan, niin ainoastaan meidän kirskikkatarhamme", Ljubov Andrejevna sydämiin kaivertaa.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjeen saimme, sen me vastaanotimme takaa vuosikymmenien.

Lähettäjä, se arvoitus olkoon ja olkoon se, arvoitus kertakaikkinen.

Ylitsepääsemätön, runollinen ylivirtaus sulkakynäinen.


Kovanmaan sekä avoveden välissä,

Monimuotoisuutta, maisemaa sekä virkistyarvoja.

Mielii halajaa, omaksi ottaa.

Kiintyä, suuresti sekä syvästi kiintyä.

Onhan tämä, taideteos suurenmoinen.


Sitten jälkipuhelimme, tajunnavirran sävytteisesti itseksemme....


Kolme hahmoa, yhteenliittävää elämänjanoa.

Yksi katosi, toinen kaatui lattialle likaisellle.

Intohimo, performanssi.

Takahäkillä istujat, ovat aina muistoissa rakkaita.

Sedimentti, tulvilllaan tarinoita,


Guillermo Ugarte, verkko kietoutuu ja samalla, kaikki yhä kätkeytyy keskeiseen...
 
Viimeksi muokattu:
Viherpeippo ristillä istuen, pidot kalmiston samalla peuhaamiseksi yltyen.

Mullan alla, tuonelan tuvassa ja kuvassa, suullisen sekä kehollisen ilmaisun menetelmät.

Mieti lintu lumipyryssä: taide kasvaa minussa.

Henki muuttaa käsitteen vadelmaksi, sisällöksi sekä vapaudeksi.


Todellisuus, on perimmäiseltä luonteeltaan runollinen.

Ilmentymänä sen, kosketus värisevän tarunhohtoinen,

Orkhestralla pilvilinna, muuttui tappohuoneesta lemmenpesäksi ja silloin, peippo lentoon pyrähti.

Säikytti sijoiltaan sen, pyörivä lumipölly tunnollisuuden.
 
Viimeksi muokattu:
Nastat rahisevat jäisellä pinnalla, on tämä äärimilleen vietyä huomionkipeyttä.

Viiman purressa kasvoihin, ryöpsähdyksestä se versoikin.

Yhteenkuuluvuus, tarinoiden samankaltaisuus.

Laajempi kuin heimo, mutta suppeampi kuin luokka.

Katsoo, maailma katsoo meitä kummeksuen.

Ei pelkästää eristäytymistä, haavellista mietiskelyä vaan itsensä, itsensä äärirajoille viemistä

Jäätyneet silmäripset, hihat täynnä räkää.

Tunne kehossa, vahva vuorovaikutus.

Erilaisia, syvempiä vapausasteita.

Varressa tien, lumisia haapoja.

Kesällä siellä liihottelee, näyttäviä haapaperhosia.

Ulottuvuuksia, niin huoliteltuja.
 
Viimeksi muokattu:
Tämän aamun haikeudessa, oli tunnelmia suuresta pyhätöstä.

Kuvaelmassa avutuneessa, oli korppikotka allaan kultainen muna.

Oli myyttisen kaunotantereen neito ryöstetty, josta velho tulisi jälkeen Kolfrostan.

Tarinat kietoivat, runolliseen verkkoonsa ne meidät mahtipontisuudellaan kietoivat.

Olimme taas matkaaja mielikuvituksen virran, seilasimme sitä pitkin lautalla onnen tunteiden.

Hymyillen, sisäisesti hymyillen ja yhä palavammin hamusimme, meille kuuluvaa janosimme.

Se korventaa, kuin hehkuisi sydämessä liekki muinaissaagojen.

Vimma ikiaikainen ja olkoon henki tähtien, olkoon henki tarunhohtoinen

Ja aistimus jokainen, yltiöpäisen harmoninen olkoon aistimus jokainen.

Kun pellolla metsäkauriit ruokailevat ja huoli väistyy tieltä liima-aineiden.
 
Viimeksi muokattu:
Oven kolahduksessa, jotain äärimmäisen tuttua.

Olemme kotona, syvällä olemuksemme kaunosieluisuudessa.

Siitä kertovat, kertovat siitä portaat, ovet sekä tuoksut kaikkinensa.

Myöskin muistuttaa siitä, sykähdys sekä mielenliikutus väkevä.

Aarteita, löytää menneisyyden metsästäjä.

Kaipausta haikeaa, potee äärellä nostalgian väreilevien esillepanojen.

Kultuuurin ydialue, jokaikinen vivahde.

Hempeää, mutta raudanlujaa.
 
Viimeksi muokattu:
Oli ilta jo pimentynyt, todetessamme pujojen siemenensä hangelle varisuttaneen.

Yhä syvempää yhteyttä tuntien, ymmärsimme keltasirkkujen päältä hangen ruokaileen.

Kontaktipintaa koko maailmankaikkeuteen. olivat jäljet nuo hankeen piirtyneet.

Tähdet siitä meille kertoen, niemimailta kuolan olemme hetkeen tähän saapuneet.

Roll up your sleeves, vain silmänräpäys otetuksi tulemiseen.
 
Viimeksi muokattu:
Aina nauhojen kiristyessä, hamuavaa mukanaelämistä.

Himokasta, omaan itseensä sukeltamista.

Mielen ihmeet, viihteellinen installaatio.

Nämä ovat ne elementit, palopuheita pitää sisäinen kuohunta.

Tyynyllä, ajan hermolla olevaa memorabiliaa.

Seikkailu alkaa tästä, Going at it.
 
Tunnemaailman syväporausta, tyytyväisyys polttoleikkaa kehoa.

Aistihurmio, ihmeiden rekrytointitapahtuma.

Todellisuuden havainnointikeskuksessa, taikuuden laaja-alainen oppimäärä.

Osaaja, mutkalla vääntelehtien ja varpaiden kirpristelessä, taksonomiset tuntomerkit.

They know it, they can sense it.
 
Hiotut elementit, nyanssit huolitellun hienovaraiset.

Harmonia, vire taianomainen ja sävyt, pintaväreilyä polttavan himon.

Globaali vastuu, nykiessä kehon.

Lumesta hallaan ja kaiken yllä aurinko.

Muinainen, yhteinen navigointiväline

At center ice, toisilleen kuuluen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy