Ojennan käteni, se tyhjää haparoi.

Avaan silmäni.

Olen, tarunhohtoisen harmonia tulkitsija.

Mielenvalloittaja.

Vaaleanpunaisen pulpetin ääressä.

Sydämen sykähdyttäjä.

Uhananalaisia.

Arvokkaita.

Luontotyyppejä.

Kosteikot.

Elävöittävät elämää.

Huokaa luomakunta.

Näkee unta.

Taianomaista lunta.

Lumous.

Loihtiminen.

Synnyttää, lempeyden noitabullan.

Magiaan kykenevistä.

Vesilinnuista.

Suojeltavista, varjeltavista.

Minusta.

Maailmankaikkeus.

Huolehtii hymyillen.

Lipoo huulia.

Haikaillen.

Muistelee makua.

Nostalgista rommia.
 
Viimeksi muokattu:
Hahmoilta omenatarhan, tarinan tämän kuulimme.

Kuiskivat oksat, kertoivat kukat.

Laidunkaivo muinainen, säkeet runouden siihen syvyydellään tuotti.



Silueettikuvia, toisiinsa kietoutuneista.

Yhteenkuuluvuudessa, intohimon aatelia.

Temppelissä, tekevät vartaloista veistoksia.

Ylhäisyyttä kesäyössä, ovat yhdessä salaisissa rakkauden tihutöissä.


Tuudittavassa kesäyössä, laitumella lehmät nuokkuvat.

Kun ohitse matkaa murhamies, hevosen vetämissä lantarattaissa.

Ryöstömies, laulaa rastas punakylkinen yössä lentävistä osastoista.

Livertää kuin lähde taianomainen, jo nakuttelee kuuluvasti satakieli.

Taltioituu abstrakti henkilöitymä, koston ruumiillistuma.


Laupeutta loi aamunkoi ja heläjää loimu sarastuksina pinnasta joen, ovat he rakkauden lumotöissä.
 
Viimeksi muokattu:
Runoilija on valehtelija, joka kertoo totuuden.

Kertokoon hän, kertokoon meille enemmän.

Ja kertoo hän, tunteista onnen.

Makuelämyksistä, miten maistoi hän nauttien.


Yhtä kaikki, kaksi on enemmän kuin yksi.
 
Avasimme teoksen, siinä hiljaa virtasi Don.

Välistä sen, löysimme paperilappusen.


Figuuri,

omena kultainen,

ja siinä kaiverrettuna, kauneimmalle.


Eeppinen, elämyksenomainen henkilökuvaus ja tyrmäävän todentuntuinen, uhkea illuusio.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy