Syvästi uskonnollisilla ihmisillä on taipumus nostaa oma vakaumus jalustalle ja antaa siten itsestään kuva, että olisi muita parempi. Ehkä se ei ole (ainakaan yleensä?) heidän tarkoituksensa, mutta niin siinä usein vain käy. Tämä ei tietenkään koske pelkästään lestadiolaisia, vaan ilmiötä näkee kaikkien uskontokuntien ja uskonnollisten liikkeiden edustajien keskuudessa.
Kuten kirjoitin vuonna 2007, kunnioitan kaikkien ihmisten vakaumusta (tai vakaudettomuutta), kunhan lakia noudatetaan. Jos kuitenkin käy niin, että toinen ihminen ei kunnioita minun tai kolmannen ihmisen elämänkatsomusta, niin vastakunnioituskin kyllä helposti karisee.
Olen itse kasvatukseltani vanhoillislestadiolainen. Nuoruudessa elin sitten tätä ns. kaksoiselämään, elelin kuten valtaosa nuorista elää. Omista lestadiolaiskavereistanikin suuri osa kävi baareissa ja harrasti jonkin verran irtosuhteita.Tätä he tekevät edelleen, vaikka ikä on lähempänä 30 kuin 20 vuotta. Eli vanhempien ja sukulaisten edessä enkeleitä ja muualla ihan muuta, näin kärjistettynä. Jossain vaiheessa halusin sitten sanoa vanhemmille ja sukulaisille, ettei minulle ole mitään mielenkiintoa tai tulevaisuutta tässä uskossa. Noh, se oli kova pettymys kaikille ja pisti omankin mielen matalaksi, kun sanaton viesti oli se, että olen epäonnistunut elämän tärkeimmässä asiassa. Ajan kuluessa tilanne sitten tasoittui ja nyt on hyvät välit vanhempiinkin, kun tajusivat että minä en jaksa kuunnella heidän itsesyytöksiään huonosta kasvatuksesta yms.
En ole katkera ja minun mielipiteeni on se, että ihminen saa uskoa vaikka puuhun tai elää minkä säännösten mukaan haluaa (jos ne on lain rajoissa, niin se ei ole minulta pois). Mutta pitääköt asian henkilökohtaisena ja hyväksykööt sen, jos joku ei halua uskoa siihen samaan puuhun tai ei usko puihin ollenkaan.
Näkisin, että suurin osa vanhoillislestadioilaisista on kunnon tyyppejä ja eivät poikkea muista mitenkään arkielämässä (toki omat kiellot ja tavat elää on, viestini lähinnä on se, että heidän kanssaan tulee hyvin toimeen). Läheltä nähtynä lestadiolaisuudessa vaikuttaa tietynlainen me ja muut asenne. Eli kun jätät homman sikseen, niin kuulut niihin muihin ja koko ajan toivotaan että palaisit takaisin "oikealle" tielle.
"Sääntöjä/syntejä":
Alkoholi on vanhemmalle väestölle tabu. Eli jos lapsi käyttää alkoholia hiemankin, niin se on rinnastettavissa ehkä samaan kuin valtaväestön reaktio oman lapsen suht kovien huumeiden käyttöön silloin tällöin. Esiavollista seksiä ei saa harrastaa (tämän mukaan ei läheskään kaikki nuoret elä, vaikka eläisivätkin muuten "sääntöjen" mukaan). Musiikin puolella hyvää on vain klassinen tai hengelliset laulut. Pop, rock, rap, yms. ovat "maailmallista" musiikkia ja hyi hyi. Mutta nuorempi sukupolvi kuuntelee musiikkia siinä missä kaikki muutkin. Nuoremmalla sukupolvella tarkoitan pyöreästi 70 luvun loppupuolella syntyneitä. Osa noudattaa tätäkin tiukasti. TV:tä ei lestadiolaisilla oikein hyvällä katsota. Taas nuoremmalla sukupolvella taas joillain on TV olohuoneessa, mutta ei monilla. Internet on sallittu juttu, niin hauskalta kuin se tuntuukin. Jossain vaiheessa perusteltiin, että internetissä voit itse valita ja se on käyttökelpoinen töissä, tiedonhaussa yms. Noh, mielestäni TV:stäkin voit kohtuu hyvin valita mitä katsot ;)
Ikkunallinen pesukone-juttu on ihan legendaa. Tällaista ns. sääntöä ei ole olemassakaan. Kilpaurheilu on kielletty. Syytä en tiedä/muista. Niin ja ehkäisy on kielletty myös. Seksiä kuuluu harrastaa vain lisääntymistarkoituksessa. Jooh, varmasti se seksi on kaikille hurskaille lestadiolaisille vain pakkopullaa, jotta saadaan jälkikasvua maailmaan. Mitähän muuta, niin kiroilu ei kuulu lestadiolaisten repertuaariin. Meikit, lävistykset, tatuoinnit ja hiusten värjäys on myös kiellettyä hedelmää. Olikohan se niin, että jumala on luonut ihmisen sellaiseksi kuin se on. Mielenkiintoisia linjanvetoja vaan, kun hiuksia kuitenkin leikataan ja vaatteisiin panostetaan yms. yms. mutta osa ehostuksesta on kuitenkin kiellettyä.
On perhekohtaista/henkilökohtaista miten tiukasti "sääntöjä" noudatetaan ja mitä asioita kukakin pahaksi teoksi kokee.
Tässä nyt jotain asioita nähneenä ja kokeneena. Osa vanhoillislestadiolaisista on itsekkäitä mulkkuja, jotka luulee olevansa parempia kuin toiset. Osa ihan hyviä tyyppejä ja osa yrittäjinä ahneita paskoja, jotka lakiakin kiertelevät, mutta kun anteeksi saadaan, niin mikäs siinä. Uutta matoa koukkuun.
Pedofiliajuttuihin en osaa ottaa oikein kantaa. Selväähän on se, että sellaista on sattunut omasta mielestä yllättävän paljon vanhoillislestadiolaisten keskuudessa. Syitä olen koittanut pähkäillä, kun en itse kuullut kenenkään tuttavani törmänneen tähän. Luulen, että syynä on se, että seksi on tabu. Ja kun seksistä vaietaan ja siitä pidättäydytään nuorena, niin joillain mielestään sekaisin olevilla ihmisillä nämä sairaat teot puhkeavat sitä kautta helpommin teoiksi. Sen, mitä aiheesta on lestadiolaisten kanssa keskustellut, niin asiaa paheksutaan paljon ja koetaan, että kaikkien tapausten pitäisi päätyä oikeuden eteen ja siitä pitää kärsiä lainmukainen tuomio.
Kummallisia sääntöjä ja tapoja on jonkin verran. Jotkut tykkäävät elää tuossa ja ovat onnellisia vanhoillislestadiolaisina. Se heille suotakoon. Itse koin koko vanhoillislestadiolaisuuden ahdistavana.
Joistain asioista on aika vaikea keskustella, kun kyseenalaistamalla saa vastauksen, että "se on uskon asia, eikä uskoa voi järjellä miettiä". Jep jep
