Mitä järkeä on kuitenkaan uskoa, että pilvetön päivätaivas on vihreä, jos silmä kertoo selvästi sen olevan sininen?
Hassu kysymys, ei uskomiseen kaiketi tarvitsekaan olla mitään järkeä, nehän usein kuvataankin kristinuskon piirissä toistensa vihollisiksi. Onhan tämä tietysti loputon suo lähteä ruotimaan, mutta usko ja järki ovat usein ristiriidassa, sitähän se usko juuri onkin.
Itse teekkarina en ole mikään teologian asiantuntija, mutta jotenkin niin raamatussa sanotaan, että "autuaita ovat ne, jotka eivät näe mutta silti uskovat" Tämä lause jo osoittanee, että parempi uskoa vaikka järjettömältä tuntuisikin.
itsekin olen varsin skeptinen, sen takia voisin aivan hyvin vaikka epäillä, että millä perusteella oletamme, että aivomme toimivat "oikein", eli että harjoittamamme logiikka olisi millään tavalla oikeaan tietoon ja totuuteen johtavaa. Pitäähän siihenkin vain uskoa, että näin on, tietoa siitä ei ole, koska emme ymmärrä kokonaisuutta, emmekä luultavasti näe todellisuutta sellaisena kuin se on.
Jos esimerkiksi nuolaisee paria LSD-lappua, niin asiat näyttävätkin jo huomattavan paljon erilaisilta, päivätaivas voi todellakin ollakin vihreä ja pallot kuutioita ja muutenkin ajatuksenjuoksu erilaista. Voidaan kysyä, että mikä todistaa meille, etteikö LSD:n sisältämä kemikaali olekin juuri se aine, joka on syystä tai toisesta jäänyt puuttumaan aivoistamme ja jota tarvitaan, jotta voimme nähdä maailman sellaisena kuin se oikeasti on. Epäillä voi melkein mitä vain ja loppupeleissä melkein kaikkeen tarvitaan uskoa, tai oletuksia, kuten tieteen piirissä asia ilmaistaan.