Minusta kun valitaan "Vuoden urheilija", ei välttämättä valinnan tarvitsekaan olla "Vuoden paras urheilija". Paras tarina riittää, ja se toki taisi Tähdellä tänä vuonna olla. Sillä tavalla valinta on ok, mutta edelleen olennaista olisi ymmärtää viihdearvo. Nyt sitä eivät ymmärtäneet kiihkeät katsojat eivätkä kaikki toimittajatkaan, vaan kampanjointi oli suorastaan koomista. Siitä näkökulmasta kannattaa lukea tämä Salon Seudun Sanomien teräväkynäisen Juha Tuunan kolumni. En tiedä toista Vuoden urheilija -valintaa, jonka jälkeen yhdenkään urheilutoimittajan olisi ollut mahdotonta tai käytännössä ammatillinen itsemurha sanoa olleensa eri mieltä. Nyt se tilanne on ollut hämmentävän lähellä.
Taas sai nauraa ja hävetä – itseään | SSS.fi
Hyvä kolumni, siinäpä ne tärkeimmät pointit tulevat esiin. Hyvää pohdintaa viestissä niin ikään, faktahan on aina ollut ja tulee olemaan se, että eri urheilulajeja, eri kilpailuluokkia (painoluokat, vammaisluokat, kaksinpeli/nelinpeli etc.) ja eri pelipaikkoja/rooleja joukkuelajeissa on aivan mahdotonta laittaa kaikkia tyydyttävällä tavalla järjestykseen. Kun edes lajien keskinäisestä järjestyksestä tai jonkinlaisesta kategorisoinnista ei taideta saada yksimielisyyttä aikaan niin, kun lisätään nämä pari muuta muuttujaa vielä soppaan niin peli on jo menetetty teoreettisen ja absoluuttisen paremmuuden näkökulmasta. Kolumnistilta ikävän oivaltava heitto silti, jonka pitäisi ainakin laittaa miettimään sitä, että jos pyritään valitsemaan suunnilleen meritoitunein urheilija kuluneena vuonna niin onko valinta oikea, jos ei osaa nimetä yhtäkään hänen kilpakumppaneistaan?
No kyseessähän on enemmän juuri kampanjointi tasa-arvon ja/tai "historian tekemisen" puolesta (ja tuoda esiin kansan/valtion suvaitsevaisuutta/valistuneisuutta, kun osaamme valita esim. nyt paraurheilijan) ja usein koko ura saa varsin paljon painoarvoa yksittäisen kalenterivuoden suoritusten sijaan. Nyt sosiaalisen median mukaantulon myötä 2010-luvulla varsinkin kampanjointi ja kansanliikkeet voivat vaikuttaa suuresti ja vaikuttamassa tosiaan saattaa olla ihan muuta porukkaa kuin aktiivisia urheilun seuraajia, jos sopivasti asia ottaa tuulta alleen. Toisaalta pitkään "perinteisten lajien" kuten keihäänheidon ja hiihdon puolestapuhujat eli vanhan polven urheilutoimittajat saivat valita omat suosikkinsa, enkä tätäkään menettelyä kovin miellyttävänä pidä.
Kaikesta tästä huolimatta olen silti kolumnistin linjoilla siinä, että urheilutoimittajilta pitäisi löytyä selkärankaa ja näkemystä arvostaa urheilijoita hieman muilla kriteereillä kuin, että "näin on aina ennenkin arvostus mennyt Suomessa" tai "en kehtaa olla äänestämättä "oikeaoppista" mielipidettä vastaan, jota on rummutettu mediassa". Kontinen olisi mielestäni ollut loogisin valinta, jos lähinnä järkiperäisesti ja kriittisesti olisi alkanut haarukoida esiin kovimpia suorituksia tehneitä.
Onnittelut kuitenkin Tähdelle! Kyseessä on huikeaa venymistä ja sisua osoittanut ihminen ja äärimmäisen tiukassa kunnossa oleva urheilija. Hän on ansainnut monet palkinnot ehdottomasti ja nyt toimittajien mielestä Vuoden urheilija -pokaalinkin.
Ensi vuonna voisi olla vanhusurheilijan paikka? Kukaan maailmalla tuskin on ehtinyt vielä valitsemaan esim. 70-vuotiasta kuulantyöntäjää tai 80-vuotiasta 200m juoksijaa, joten eikös tässä olisi paikka jackpotiin ja toisena vuonna peräkkäin tuikkia valistuneimpana kansakuntana maailman kärjessä? Vielä kun valittava olisi seksuaaliselta suuntautumiseltaan muuta kuin hetero ja etniseltä taustaltaan jonkin vähemmistön edustaja niin galaksit varmaan räjähtäisivät ja rintarangat kohoaisivat mutkalle ja Suomi valittaisiin maailmankartalle, kun juoksemisesta alkaakin olla jo aikaa.