Vammaisurheilu on kaikesta huolimatta vain marginaaliurheilua, jota harrastetaan ja pidetään yllä vain sen takia, ettei vammautuneet vittuuntuisi elämäänsä lopullisesti, koska eivät pysty niin sanottuun normaaliin elämään ja normaaliin urheiluun. Ja hyvä onkin, että näin tehdään. Kyllä muakin kyrsisi istua rullatuolissa, jos ei olisi mitään tekemistä.
Jos Kontinen on "vain" nelaripelaaja niin vielä suuremmalla painoarvolla Tähti on "vain" vammaisurheilija. Kuinka monta todellista haastajaa Tähdellä edes on? Löytyykö vaikkapa Suomesta yli kymmentä tyyppiä, jotka kisaavat samassa asiassa tosissaan? Montako niitä löytyy maailmalta? Pitääkö paralympialaisten pyörätuolikelauksen sataselle rikkoa joku tulosraja, että pääsee viivalle, vai riittääkö että haluaa osallistua ja saa rahoituksen, lisenssit, vakuutukset yms. kuntoon kisamatkaa varten?
Osittainhan tuo valinta oli myös painostuksen tulosta. Tähti saa vammaisuudellaan erityishuomiota, aivan kuten monet muutkin ääriryhmät monissa eri yhteyksissä. Tähti itse on itkenyt jo monta vuotta sitä, ettei häntä ole valittu vuoden urheilijaksi. Kaiken maailman kukkahattutädit siinä mukana samassa kuorossa. Kuka sellaista jaksaa pidempään kuunnella? Nyt hänelle suotiin se titteli, jospa sillä saataisiin se itkukin hetkeksi loppumaan.
Eikä ole kyse siitä, ettenkö arvostaisi Tähden saavutuksia. Kyllähän hän painelee rullatuolillaan ihan hemmetin kovaa ja tykkään aina kun suomalaiset menestyy, oli sitten laji tai asia mikä tahansa. Silti hän on "vain" vammaisurheilija. Minusta olisi kohtuullista, että nyt kun Tähti taustajoukkoineen on päässyt vuoden urheilija valinnassa samaan kategoriaan terveiden kanssa, jatkossa vastavuoroisesti myös terveet pääsisivät samoihin kisoihin vammaisten kanssa. Silloin ei jäisi enää mitään spekuloitavaa. Jos Tähti tai joku muu vammainen dominoisi silti esim. tuota pyörätuolikelausta, hän olisi totisesti tittelinsä myös ansainnut.