Leffa, jonka katsoit viimeksi

[Buster]

Jeanette Nordahlin Wildland (2021) oli vähän kuin Tanskan Sopranos. Nimenomaan vain vähän. 17-vuotiaan tytön äiti kuolee huumeisiin ja tämä päätyy äitinsä siskon huomaan. Sisko jälkikasvuineen sattuu olemaan paikallinen rikollisperhe. Sidse Babett Knudsenilta jäätävä roolisuoritus perheen kaksikasvoisena matriarkkana, joka voi olla hyvin rakastava ja seuraavana hetkenä vähemmän rakastava. Hänellä on kolme poikaa. Perheessä ja heidän keskinäisissä suhteissaan on jotain hieman outoa, mitä käytetään jännityksen luomiseen.

Elokuvassa on kuitenkin kyse tuosta 17-vuotiaasta tytöstä ja hänen integroitumisestaan osaksi tuota perhettä, sekä heidän rikollista elämäänsä. Molemmissa riittää jännitysaspektia, että mihin suuntaan asiat kehittyvät. Löytyy Paramount plussasta tai VoD-palveluista.

Niin ikään tanskalainen - Niels Arden Oplevin ja Anders W. Berthelsenin ohjaama - Daniel / Held for Ransom (2019) oli mieluisa tuttavuus, vaikka emmin hieman, koska kuinka erilaisia voivat (pantti)vankielokuvat olla... Ja onhan tämä ihan genren mukainen, mutta hyvin tehty. Kertoo tositarinan tanskalaisvalokuvaaja Daniel Ryesta, joka joutui Syyriassa Isisin panttivangiksi, ja jonka tarina risteää amerikkalaisjournalisti James Foleyn kanssa. VoD-palveluissa vasta.

Army Of Thieves oli ei-kenenkään toivoma prequel Zack Snyderin kesän zombie-elokuvalle, jotka molemmat ovat Netflixissä. Mutta Matthias Schweighöferin ohjaama ja tähdittämä elokuva tuosta teatraalisesta saksalaisesta lukkosepästä paljastuu lievästi paremmaksi kuin Snyderin elokuva. Nykyajan Hollywood blockbusterin tapaan Army of Thieves on viihdyttävä, jokseenkin hauska ja harmiton viihdepläjäys, jonka jaksaa katsoa ihan ok loppuun saakka, ja jonka voi unohtaa heti lopputekstien pyöriessä. Sen sijaan Ruby O. Fee tietokonenörttinä jää takaraivoon, sillä hänestä paistoi hetkittäin valloittava aitous ja lievä katumainen rosoisuus.

 

[AlapaanKarvaaja]

The Suicide Squad (HBO MAX)
Oli jopa pienoinen yllätys itselleni. Toimintaa paljon ja muutama "heh"-kohtaus riittivät viihtymään ruudun äärellä. En tykännyt ensimmäisestä SS:stä johon odotuksia oli hieman enemmän kuin tähän uuteen. Se oli ehkä minun makuuni liian "vakava" kevyessä kuoressa, ja ehkä vähän liian teinihömppä Jokereineen tähän uuteen verrattuna.
(Arvosana: 6/10)

Free Guy (Disney+)
Vähän sellainen koko perheen elokuvahan tämä oli ja ehkä jopa lastenkin elokuva, mutta mielestäni silti vähän liian mielikuvitukseton. Rajuimmissa vertailuissa on otettu esiin muun muassa Truman Show - elokuva. Näitä kahta elokuvaa ei voi mitenkään verrata keskenään. Truman Show:ssa sanoma oli sentään selkeä, tässä sitä ei minusta ollut. Ehkä se oli tarkoituskin.
(Arvosana: 5/10)

The Guilty (Netflix)
Jake Gyllenhaal on yksi suosikeistani ja elokuvan perusidea vaikutti mielenkiintoiselta. Pidin Phone Booth-kaltaisesta ideasta, että käytännössä elokuva kuvataan yhdessä paikassa ja jännitys luodaan muilla kuin perinteisin elokuvan keinoin. Näyttelijäsuorituksissa ei sinänsä ollut moitteita, mutta se ei kantanut tätä elokuvaa tarpeeksi hyvin maaliin. Tylsäksi tämä ikävä kyllä lopulta jäi. Gyllenhaalin hahmo jäi etäiseksi ja ei tässä kuitenkaan ihan tarpeeksi jännitystä pystytty luomaan meikäläisen tarpeisiin pelkkien ilmeiden ja puheluiden osalta.
(Arvosana: 5/10)

 

[SamSal]

Ghostbusters: Afterlife

Käytiin pojan kanssa eilen katsomassa.
Itsellä ei ollut mitään hajua elokuvasta, en muista että olisin edes traileria nähnyt. Vuoden 2016 Ghostbustersin jälkeen odotukset olivat aika alhaalla.

Elokuva oli kuitenkin erinomainen, ehkei nyt mikään 5 tähteä, mutta todella positiivinen ja hyvä maku jäi suuhun elokuvan jälkeen ja se yleensä riittää.

Mukavasti tehtiin kunniaa alkuperäiselle ja lopussa joutui vähän nieleskelemään. Nuori Mckenna Grace varasti shown ja oli elokuvan kantava voima. Paul Rudd hoiti myös suht pienen roolinsa hyvin.

Oli todella positiivinen yllätys ja voin suositella etenkin alkuperäisten elokuvien ystäville.

 

[vastaantulija]

Ghostbusters: Afterlife

Oli todella positiivinen yllätys ja voin suositella etenkin alkuperäisten elokuvien ystäville.

Tähän voin yhtyä, kun tämä tänään tuli nähtyä

 

[Everton]

Tällä viikolla tuli katsottua kolme leffaa, joista en kyllä kehuisi yhtäkään.

Tämä uudempi Suicide Squad lopetettiin jo kerran kesken, mutta katsottiin sitten seuraavana päivänä säälistä loppuun. Marvelin sarjakuvia en ole koskaan juurikaan lukenut, enkä ymmrtänyt niiden leffojenkaan suurta suosiota. DC:n sarjakuvia sen sijaan tuli aikoinaan luettua, mutta (Batmaneita lukuun ottamatta) nää niiden leffat ne vasta huonoja onkin. Pari hauskaa irtovitsiä, jokunen hieno kuva, Narcosista tuttu Don Neto, haityyppi ja kokonaan hukattu weasel-hahmo ainoat pikkuplussat. Muuten ihan järkyttävää shaibaa. 0,5 pinnaa asteikolla 0-5.

Red Notice ei ollut paljon parempi sekään. Ryan Reynoldsin läppien varassa tämä sai pidettyä pään nipin napin pinnan yläpuolella. En ymmärrä, miten ja miksi The Rockista on tullut suosittu näyttelijä. Deadpool-tyyliin tähän oli ängetty hirveä määrä sinällään ihan hauskoja pikkuvitsejä, mutta niissäkin liika on helposti liikaa, varsinkin jos mitään kunnon runkoa ei ole siinä ympärillä. Helsinki mainittu ja Putinia mollattu, joten saa tää nyt sentään arvosanan 1.

Tenet onkin sitten hitusen haastavampi tapaus. Arvostan Nolania kovasti ja olen tykännyt melkein kaikista hänen leffoistaan. En ole myöskään erityisen allerginen scifille, aikamatkailuille tai hämärille juonikuvioille ja ovelille elokuville. Alku oli hieno ja vetävä, mutta sen jälkeen leffa ei ollut erityisen viihdyttävä, eikä oikeastaan millään lailla koukuttavakaan. Tekijät olivat varmasti rakastuneet itse tuohon ideaansa niin paljon, että sokaistuivat siitä ja kuluttivat suurimman tarmonsa vaan siihen, että olisivat mahdollisimman nokkelia. Kukaan ulkopuolinen tuskin on asiaan puuttunut, vaikea kuvitella että Nolan olisi pitchannut tulevan leffan synopsista kellekään studiopomolle. Tästä kuulemma saisi enemmän irti, jos katsoisi uudestaan, mutta mulla on kyllä parempaakin tekemistä kuin kuluttaa toiset 2,5 tuntia tämän parissa. Kuten vaikka nukkuminen. Viro ja Norja sinällään piristäviä poikkeuksia tapahtumapaikoiksi, mutta kyllä minun arvosanani tälle on maksimissaan 1,5.

Seuraavaksi ehkä kiusaamme itseämme katsomalla Wonder Woman 1984:n. Trailereiden mukaan soundtrack pitäisi olla kovaa kamaa, mutta leffa luultavasti itsessään paska. Ei nimittäin tykätty siitä ekastakaan.

 

[Moto]

Eilen selailin HBO Maxin tarjontaa ja muistui mieleen, että @Vintsukka kehui elokuvaa Her Smell HBO Max-ketjussa. Kertoo kuvitteellisesta tyttöpunk-bändistä Something She ja etenkin sen rappioituvasta keulakuvasta Becky Somethingista (Elisabeth Moss). No, jo Mossin suorituksen takia kelvollista katsottavaa, mutta pitkään tuntui siltä ettei tämä hirveästi innosta. Joskus leffoissa on kuitenkin kohtaus, joka nostaa sen seuraavalle tasolle ja tässä se oli erään cover-biisin sisältävä, radikaalisti siihen astisesta tunnelmasta poikennut kohtaus, joka sopivassa mielentilassa iski vähän turhankin lujaa. Kohtaus löytyy spoilerin takaa.

Spoileri

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=ljz7WxgTpx0

Luulen, että tämä leffa vaatii vielä toisenkin katselukerran, että kolahtaisi ihan kunnolla.

Mainittakoon, että Mossista tuli välillä mieleen "Elli Haloo noin 10 vuoden päästä, jos kaikki menee pieleen" - sekä myös Cherie Currie, kenties osittain siksi että bändikaveria esittävän Agyness Deyenin habitus liippaa aika läheltä Joan Jettiä.

Her Smell - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[Everton]

Mainittakoon, että Mossista tuli välillä mieleen "Elli Haloo noin 10 vuoden päästä, jos kaikki menee pieleen" - sekä myös Cherie Currie, kenties osittain siksi että bändikaveria esittävän Agyness Deyenin habitus liippaa aika läheltä Joan Jettiä.

"Kansikuvan" ja esittelytekstin olen itsekin bongannut. Niistä tuli heti mieleen, että kerrotaankohan tässä jollain tavalla Courtney Loven elämää, mutta ilmeisesti siis ei?

 

[Moto]

"Kansikuvan" ja esittelytekstin olen itsekin bongannut. Niistä tuli heti mieleen, että kerrotaankohan tässä jollain tavalla Courtney Loven elämää, mutta ilmeisesti siis ei?

Ei tainnut Becky Something olla yhtä sekaisin kuin Courtney Love missään vaiheessa... Mutta voisi tosiaan sieltäkin päin olla vaikutteita hahmoon.

 

[Vintsukka]

Paul W.S. Andersonin Monster Hunter menee samaan kategoriaan kuin mm. Mortal Engines, eli osastoon "big dumb fun". Joskus on vain kivaa katsoa, kun isoa monsteria lyödään luukirveellä päähän ja hakataan palavalla miekalla, ja siihen tarkoitukseen tämä elokuva toimii täydellisesti. Ja näytti aika kivalta kaverin tuliterässä 77" OLEDissa.

 

[Buster]

Red Notice ei ollut paljon parempi sekään. Ryan Reynoldsin läppien varassa tämä sai pidettyä pään nipin napin pinnan yläpuolella. En ymmärrä, miten ja miksi The Rockista on tullut suosittu näyttelijä. Deadpool-tyyliin tähän oli ängetty hirveä määrä sinällään ihan hauskoja pikkuvitsejä, mutta niissäkin liika on helposti liikaa, varsinkin jos mitään kunnon runkoa ei ole siinä ympärillä. Helsinki mainittu ja Putinia mollattu, joten saa tää nyt sentään arvosanan 1.

Itseäni taas alkaa vituttaa Ryan Reynolds, jonka kaikki hahmot ovat jatkeita hänestä itsestään, millainen hän on jokaisessa haastattelussa ja pressikiertueella. Noita samoja päättömiä, puisevia vitsejä, joihin hän ei aina taida aloittaessaan tietää lopetustakaan. Kaveri oli tuolla tyylillään hauskinta koskaan vielä Deadpool ja Life -elokuvien paikkeilla pressikiertueita myöten, mutta itselle alkaa jo riittää tuon saman yhden sävelmän soittaminen. Heittäisi taas välillä sekaan jotain erilaista roolia.

Dwayne Johnsonin suosion siemenet vapaapainin (fanikunta kuitenkin lajissa nuoria, jotka on nyt kolmekymppisiä ja vähän yli) suurimpana tähtenä ja sitten poikkesi Fast And Furiousista kenties hakemassa lisää faneja. Ja onhan hän jatkoa tälle 80-90-luvun muskelimaisille globaaleille toimintasankareille. Aktiivinen somessa ja hemmetin mukavanoloinen ja rento julkisuuskuva kaverille luotu, vaikka itselleni tulee noista haastatteluista pieni poliitikkomainen fiilis, että ihan kuin vetäisi vähän enemmänkin roolia. Pyöri aiemmin Kevin Hartin kanssa, jälleen hyvin suosittu ja näkyvä kaveri, ja kaksikolla oli hyvä kemia.

Arnold Schwarzenegger on sanonut, että elokuvatähdeksi tullaakseen pitää ajatella kuin poliitikko. Pitää jaksaa kiertää maapalloa mainostamassa noita elokuviaan ja tehdä itseään tutuksi. Ja The Rock on aika hyvä esiintyjä noissa kissanristiäisissä. Ehkä vähän ironisesti paras roolisuoritus lienee Moanassa, eli animaatiossa, ja sitten tulee vasta punttisali/kehonrakennus/steroidiparodia Pain & Gain. Tosiaan kovin usein on aika huonoissa elokuvissa mukana Johnssoni. Vaikka kieroutuneesti pidin Baywatch-elokuvastakin hieman ja aina välillä Fast & Furiouseista.

Oli kyllä Red Notice huono elokuva, täysin tähtivoimansa varassa. Rawson Marshall Thurber ja Johnson tekivät jo aiemmin komediallisen agenttielokuvan Central Intelligencen muodossa, jolloin Kevin Hart oli toisessa pääroolissa. Sekin oli kehno, mutta teki rahaa.

Wonder Woman oli aikanaan hyvä piristys ja sellainen klassinen vähän nostalgiaa sisällään pitävä seikkailuelokuva. 1984 taas olisi voinut jäädä tekemättä ja näkemättä, eli tavallaan sekin 80-90 -luvun mukainen jatko-osa siis.

 

[Everton]

Dwayne Johnsonin suosion siemenet vapaapainin (fanikunta kuitenkin lajissa nuoria, jotka on nyt kolmekymppisiä ja vähän yli) suurimpana tähtenä ja sitten poikkesi Fast And Furiousista kenties hakemassa lisää faneja. Ja onhan hän jatkoa tälle 80-90-luvun muskelimaisille globaaleille toimintasankareille. Aktiivinen somessa ja hemmetin mukavanoloinen ja rento julkisuuskuva kaverille luotu, vaikka itselleni tulee noista haastatteluista pieni poliitikkomainen fiilis, että ihan kuin vetäisi vähän enemmänkin roolia.

Joo, kyllähän sellaiselle sympaattiselle kökösti näyttelevälle muskelityypille on ollut olemassa jo pitkään oma ekolokeronsa. Ja vähemmän huono Dwayne sentään on kuin vaikkapa Vin Diesel tai Dave Bautista. Itse muistan ainakin sellaisen videon, kun Johnson yllätti jonkun avustajansa ja lahjoitti hänelle uuden maasturin. Oli joko vilpitön, tai sitten osaa sittenkin näytellä, sillä tuo pätkä oli ihan vakuuttavan oloinen.

Vaikka kieroutuneesti pidin Baywatch-elokuvastakin hieman

Keksin tähän pari pomppivaa syytä.

 

[Ollakseni]

Joo, kyllähän sellaiselle sympaattiselle kökösti näyttelevälle muskelityypille on ollut olemassa jo pitkään oma ekolokeronsa. Ja vähemmän huono Dwayne sentään on kuin vaikkapa Vin Diesel tai Dave Bautista. Itse muistan ainakin sellaisen videon, kun Johnson yllätti jonkun avustajansa ja lahjoitti hänelle uuden maasturin. Oli joko vilpitön, tai sitten osaa sittenkin näytellä, sillä tuo pätkä oli ihan vakuuttavan oloinen.

Dwayne Johnson on karismaattisempi kuin Diesel tai Bautista, mutta noista taitaa olla heikoin lista elokuvista. Bautistalla ja Dieselillä on niitä hyviä elokuvia (Pitch Black, MCU, Blade Runner 2049), kun taas Johnsonilla ne ovat kaikki melkoista höttöä tai parhaimmillaan ihan jees popcornin mussutuselokuvia.

 

[CaliforniaNuts]

The little things HBO Maxilta eilen. Pääosissa Denzel Washington, Rami Malek ja Jared Leto.

Juoni tiivistettynä: Denzel palaa entiselle työpaikalleen muissa asioissa ja päätyy auttamaan tutkimuksissa missä on yhtäläisyyksiä murhiin mitä Denzel aikoinaan tutki mutta ei saanut selvitettyä.

Tykkäsin elokuvasta, tiivis tunnelma ja jaksoi pitää mielenkiintoi yllä vaikka pituuttakin hieman yli kaksi tuntia. Päähenkilöt olivat hyviä rooleissaan vaikka ilmeisesti alunperin rooleihin oli tarkoitettu muut henkilöt. Loppuratkaisu oli hyvä ja jäi fiilis että nämä katseluun käytetyt vajaat kaksi tuntia oli sen arvoisia.

 

[Vintsukka]

Terveisiä Night Visions -festareilta.

Japanilainen Beyond the Infinite Two Minutes on varsin hauska scifikomedia, jossa kahvilanpitäjä huomaa televisionsa näkevän kaksi minuuttia tulevaisuuteen. Tästä saadaan aikaan hauskoja koukeroita ja sopivan hölmöjä juonenkäänteitä. 70 minuuttia on tälle leffalle täydellinen kesto.

Julia Ducournaun Titane käsittelee isoja teemoja kierolla huumorilla ja surrealistisella body horrorilla, mutta se puhuttavin juttu on varmaan vuosikymmenen kreisein seksikohtaus. Ducournaun debyytti Raw oli mukavan in your face kauhuleffa, eikä Titanekaan säästele iskuja. Hämmentävää kamaa.

Lisää hämmennystä aiheutti Prisoners of the Ghostland, Sion Sonon post-apokalyptinen visio maailmasta, jossa samurait, geishat ja cowboyt elävät sulassa sovussa ja Nic Cage lähetetään etsimään ison pomon tytärtä maailmanlopun kultin keskeltä. Enemmän kokoelma sekalaisia hyviä elementtejä ja hienoa kuvaa kuin koherentti leffa, mutta pakko tällaista elokuvantekoa on arvostaa, kun visionääri maalaa isolla siveltimellä.

 

[The Hockey Handbook]

Vaihtokaupat – Wikipedia

Pitkästä aikaa tuli katsottua Vaihtokaupat. Pidin näkemästäni. Eddie oli Eddie ja tuohon aikaan uskallettiin vielä tehdä huumoria ja käyttää jopa n-sanaa. Miksi tähän päädyin oli se, että näin mainoksen Prinssille Morsian 2 -leffasta ja samaan aikaan olin lukenut HS:n artikkelin ohjaaja John Landis:sta. Tykkäsin aikoinaan pentuna ykkösosasta ja ennen kakkososan katsomista piti katsoa tietenkin kertauksen vuoksi ensimmäinen osa. Kakkososa oli kuitenkin ihan paska, ei naurattanut kertaakaan. Kakkososassa mainittiin taas Duken veljekset, joidenka firmaan Kuningas Akeemin poika oli hakemassa töihin ja ykkösosassahan Duken veljekset olivat spurguina, joille Prinssi Akeem lahjoitti rahaa ja Duket pääsivät taas uuteen elämään kiinni. Näistä muistoista piti tietenkin etsiä ohjelmakirjastoista Vaihtokaupat joissa Duken veljekset (Ralph Bellamy ja Don Ameche) olivat pääosissa.

 

[Chespa]

1917. Jos nyt en ihan väärässä ole, niin kyseinen elokuva taitaa olla ainut minkä olen tänä vuonna katsonut(dokumentteja kyllä nähty jonkun verran). Monta olen aloittanut mutta kesken ovat jääneet. Ei kyllä huono valinta mielestäni, jos yhden elokuvan meinaa vuodessa katsoa. Hyvä ja painostava tunnelma päällä ison osan elokuvasta. 4/5.

 

[AlapaanKarvaaja]

Witchfinder General (v. 1968, katsottu: Yle Areena)
Kulttiklassikkona pidettävä (suomeksi Noidantappajat) elokuva on kyllä maineensa ansainnut. Kuvaustekstissä kerrottiin, kuinka tämä elokuva on inspiroinut monia metalliyhtyeitä ja itsellä oli koko ajan sellaiset black metal-vibat katsoessa, eli aika ymmärrettävää. Erityisen hyvä elokuvasta tekee ns. pääroolin noidantappajana tekevä Vincent Price, jonka kuontalo saa jopa Spede Pasasen hahmon Noin Seitsemän Veljestä-elokuvasta kalpenemaan vertailussa. Oikeutta jaetaan hieman kyseenalaisin keinoin rahan ja jonkun muunkin kiilto silmissä. Simppeli elokuva, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Jos joskus katson uudestaan, niin laitan taustalle vaikka Darkthronea jytisemään.
(Arvosana 7/10)

The Big Heat (v. 1953, katsottu: Yle Areena)
Vähän vanhempaa gangsteritarinaa, tai paremminkin film noir - dekkaritarinaa. Elokuvista jotain tietävät kertovat paremmin tästä elokuvasta Yle Areenan jälkipuinnissa, mutta omiin amatöörisiin arvioihin perustueni pidin näkemästäni jos miettii hieman elokuvan vuosilukua ja tunnelmaa. Glenn Ford vetää roolin Dave Bannionina, lahjomattomana ja kunnollisena poliisina, koittaen saada gangsteripomon kiikkiin. Melko perinteistä menoa siis. Mieleenpainuvinta oli erikoisen Debbien roolin vetänyt Gloria Grahame. Hahmo oli hieno, jos miettii ajan kuvaa ja olisi toki sitä nykypäivänäkin.
(Arvosana 7/10)

Commandos (v. 1968, katsottu: Netflix)
Lee Van Cleef muistetaan parhaiten Leonen dollaritrilogian kahdesta jälkimmäisestä osasta. Nyt hän vetää erikoisjoukkojen kovaotteisen kersantin roolin tässä Italiaa puhutussa/dubatussa elokuvassa. Elokuvan juoni on lyhkäisyydessään sellainen, että erikoisjoukot, jotka koostuvat pääosin amerikan-italialaisista, valtaavat toisen maailmansodan aikana italialaisten "tukikohdan" ja soluttautuvat italialaisiksi. Tästä saadaan aikaiseksi jännitystä ja toimintaa, kun kulissia on pidettävä yllä Dies Iraen pauhatessa taustalla. Vähän Rambo-fiiliksiä tulee.
(Arvosana 7/10)

Seuraavaksi Sopranos-elokuvan kimppuun, ja keksitään siihen lisäksi vielä jotakin muutakin.

 

[Moto]

Kun nyt jostain syystä CMoren leffapuoli rupesi näkymään yllättäen ja pyytämättä, käytin tilaisuuden hyväkseni ja katsoin Jokerin uudelleen. Jäi ensimmäisellä katselukerralla mieleen etenkin siitä, että se oli ensimmäinen viikonloppu sen jälkeen kun koronarajoitukset iskivät ensimmäisen kerran. Eipä uskoisi, että siitäkin on pian kaksi vuotta - kunhan nyt katsotaan muutama viikko ja palataan normaaliin.

Toimi edelleen. You get what you fucking deserve!

 

[Buster]

Universalin Apple tv+:ssaan dumppaama Finch olisi varmastikin flopannut lippuluukuilla, koska se tuskin olisi löytänyt yleisöään, sillä ei lokeroidu oikein mihinkään. Kyseessä on erittäin hyvä pieni, hiljainen ja hellä post-apokalyptiseen maailmaan sijoittuva tieteiselokuva ison franchise-viritetyn blockbusterin sijaan. Ensimmäisistä kuvista tulee Wall-E:n ohella mieleen I am Legend, koska Tom Hanks vaikuttaa olevan ainoa maapallolla henkiin jäänyt ihminen luonnollisen katastrofin jälkeen autioituneessa maailmassa. Mutta Finch ei lähde spektaakkeliuuteen, siellä ei ole yliluonnollisia vastustajia, tai ylipäänsä mitään erityistä vastavoimaa Hanksille. Elokuva yllättää katsojan odotukset myös siinä mielessä, että se on juuri sellainen kuin sen odottaa olevan alun perusteella.

Tom Hanks on insinööri, jolla on koira. Otsonikerrokset ovat kuin reikäjuustoa, joten ulkona on hemmetin kuuma ja kova uv-säteily. Hanks on hankkinut tätä kautta itselleen syövän, joten hän rakentaa robotin huolehtimaan koirastaan, kun hän itse on poissa. Mutta tätä ennen robotille on opetettava, miten olla vastuuntuntoinen hoitaja koiralle ja ylipäänsä mitä tarkoittaa olla ihminen. Siinä on kaikki ja elokuvaan ei ole lähdetty väkisin kehittämään mitään perinteistä isoa juonta. Se on hyvä, koska sellainen olisi ryöstänyt elokuvan pinnan alla kytevän valtavan voiman, joka sai allekirjoittaneen vollottamaan silmät päästään - ei toki vähiten musiikin ansiosta ja koiran rakastajana. Koira on antanut Hanksille tarkoituksen elää rikkinäisessä ja toivottomassa maailmassa, jota ei voi pelastaa, ja opettanut että elämässä voi silti olla jotain nauttimisen arvoista - oli maailmanloppu tai ei. Ja se mitä aivan elokuvan lopussa tapahtuu summaa hyvin hiljaisesti ja vailla sanoja sisäänsä jotain hyvin olennaista elämästä.

Hanksin perinteisen vahvan roolisuorituksesta huolimatta elokuvan todellinen tähti on elokuvahistorian parhaiden robottien joukkoon singahtava Jeff, joka kehittyy ja kasvaa aina vain ihmismäisemmäksi jokaisen kohtauksen myötä. Caleb Landy Jonesin liike- ja ääninäyttelemä robotti on kuin pieni vauva, joka etsii alussa jatkuvasti vahvistusta ja tukea. Ennen kaikkea Jeff on todella hauska. Hän on pitkä, pitkät ja ilmeikkäät raajat, hassu ryhti, pää kuin Kätyrillä ja hän on kaikkinensa rujolla tavalla söpö ja hellyttävä. Eikä tosiaan vähiten oikeastikin vähän oudon Caleb Landry Jonesin loistavan näyttelyn osalta. Jeffillä on kaikki mahdollinen nippelitieto, mutta häneltä puuttuu maalaisjärki ja sosiaaliset taidot. Ne Hanksin on koitettava hänelle opettaa ennen kuin on myöhäistä.

Hieno elokuva.

 

[El Gordo]

Pale Rider. Clint Eastwood kovien otteiden pappina yrittää suojella pientä vaskoolilla kultaa kaivavien käsityöläisten yhteisöä, kun koneellista kaivua harrastava rikas patruuna joukkoineen pyrkii häätämään heidät valtaukseltaan ja ottamaan kultamaat tehokkaampaan tuotantoon.

Pakko kyllä asettua patruunan puolelle tässä kiistassa. Vaskoolihomma on auringonlaskun ala, kaikille olisi hyödyllisempää jos tehokkaampi konekaivuuporukka ottaisi homman haltuun. Vaskoolimiehet saisivat kenties töitä kaivokselta sitten. Ja Eastwood myös, en nähnyt hänen tekevän paljonkaan sielunhoitotöitä tässä, joten hänkin olisi hyödyksi enemmän kaivosmiehenä kuin pappina.

 

[vastaantulija]

Parasite. Kävin tämän Oscar-voittajan elokuvissa katsomassa aikanaan ja tykkäsin silloin kovasti. Nyt tuli katsottua uudelleen, ja vaikka tässä toisella katsomisella puuttuivat katsomiskokemuksesta tietyt yllätysmomentit, niin edelleen pirun hyvä leffa.

 

[AlapaanKarvaaja]

Viilaan taas omaa pisteytystäni, koska oma pisteyttäjä tekee desimaaleilla arvosanan ja IMDB ei ota niitä vastaan, niin jääpähän edes tänne minulle muistiin tarkka arvio. IMDB:hen nuo menee sitten tietenkin brutaalisti pyöristettynä alaspäin.

The Many Saints of Newark (v.2021, katsottu HBO Max)
Kyseessä on melko odotettu elokuva, koska sen pohjana on yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista sarjoista. Tämä tietenkin nostaa odotuksia, mutta omalla kohdallani lähdin hieman varovaisesti liikkeelle. Nyt se on nähty ja vahvisti aikalailla odotuksiani, että se on ehkä pelkästään sellainen kahden tunnin special-jakso edesmenneelle Sopranos-sarjalle. Väistämättä tulee mieleen, että olisiko kannattanut vähän lisätä pituutta ja pätkiä se vaikka kolmen tai neljän jakson minisarjaksi. Olisi ehkä toiminut siten paremmin ja hahmoihin, vaikka tuttuja toki monet olivatkin tulevaisuuden osalta, olisi saatu enemmän syvyyttä. Myös Tonyn ja Dickien välinen suhde jäi nyt vähän vaisuksi ja oikeastaan mitään merkittävää tästä elokuvasta ei lopulta jäänyt käteen.
(Arvosana 6.1, asteikolla 4/10)

The Beguiled (v.1971, katsottu Yle Areena)
Elokuva kertoo jenkkisotilaasta John McBurneystä, eli McB:stä, joka haavoittuneena päätyy tyttökouluun hoidettavaksi Amerikan sisällissodan aikana. Tämä komediallinenkin tarina jatkuu tästä McB:n manipuloidessa ja yrittäen saada naisia pauloihinsa. Mukana myös hieman ääneen ajattelua, joka toimii kun sitä käytetään sen verran vähän. Tulee vähän mieleen Täällä Pohjantähden Alla (se alkuperäinen elokuva), jossa samaa kikkaa käytettiin ainakin Halmeen osalta.
(Arvosana 7.8, asteikolla 4/10)

In a Valley of Violence (v.2016, katsottu Netflix)
TV:ssäkin muutaman kerran on tainnut kyseinen elokuva pyöriä, mutta tutkan ohihan se on mennyt tämäkin. Elokuva tekee kunniaa vanhoille spaghetti-westerneille. Kaiken lisäksi se tekee vähän saman tempun, kuin Scream teki aikoinaan, eli ottaa kaikki genren kliseet käyttöön tekemällä kunniakasta pilkkaa siitä. Eli juoni lyhyesti menee niin, että mystisen ja raskaan menneisyyden omaava päähahmo, jota näyttelee Ethan Hawke, on läpikulkumatkalla kaupungissa ja kokee siellä tietenkin vääryyttä. No sehän tietää tietenkin länkkäreiden tapaan klassisen kostamisreissun. Eli tutulla kostokaavalla mennään. Huomautuksena vielä, että kaupungin sheriffin roolin vetää John Travolta, joka hoitaa hommansa hyvin siinä missä Hawkekin.
(Arvosana 7.3, asteikolla 4/10)

 

[El Gordo]

Mites, oliko nuo jatko-osat katsottavia ja olisiko ne hyvä kerrata myös, ennenkuin tähän jatkoa tärähtää?

No me muut katsoimme ne heti, ennen kuin tajusimme mitä olimme tekemässä. Siinä kolmannessa vietetään paljon aikaa venailemalla metroa Kulosaaren asemalla. Mutta ei se ole syy siihen että toivoisin alkuperäisen Matrixin jääneen viimeiseksi sanaksi siitä miten asiat Matrixissa ovat. Ongelmat menee jokseenkin syvemmälle.

Mutta onhan ne vauhdikkaita, paikoin viihdyttäviä elokuvia ja jos olet päättänyt sen uusimmankin räpellyksen käydä katsastamassa, niin voit yhtä hyvin katsoa nuokin pohjalle.

 

[Oopi]

Terminal Velocity tuli pyhäillan ratoksi joltain kanavalta. Hyvin tehtyä ysäritoimintaa v. 1994, on näyttäviä räjähdyksiä ja aseilla ammutaan sekä laskuvarjohyppyjä myös. Päärooleissa mm. Charlie Sheen (johon voisin ihastua, jos olisin viehkeä ja rintava naisolento!), James Galdolfini ja Natasha Kinski. Ei arvostelujen perusteella mikään mestariteos, mutta tekee kaikki asiat riittävän hyvin, jotta ainakin minä katson leffan ihan mielelläni. Eli toimii ihan yhtä hyvin kuin aikanaan ysärillä nähtynä. Ja täytyy arvostaa sitä, että toiminta näyttää oikeasti jännältä ja vaaralliselta eikä vain tietokoneanimaatiolta, kuten liian usein 2000 -luvulla on ollut tapana.

Miehille siis tarjolla ammuntaa, räjähdyksiä, lentokoneita ja klassisia autoja. Ja naisille ainakin Charlie Sheen huippuvedossa, jonka ilmeikkäisiin silmiin voisi upota tuntikausiksi! Ja James Galdolfinikin on ihanan nallekarhumainen jässikkä ja varmasti hauskaa seuraa! Suosittelenkin leffaa kaikille ihmisille.

 

[vastaantulija]

Kohtuullisen sykähdyttävää oli päästä äsken katsomaan vanha kunnon Die Hard elokuvateatterissa.

Ei ollu ikää vielä silloin, kun se ensi-iltana siellä oli