Leffa, jonka katsoit viimeksi

  • 44 032
  • 383

vastaantulija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Määrätietoisesti HPK
Elokuvissa nähty The Innocents

Norjalainen kauhuelokuva, jonka päähenkilöt lapsia. Mielenkiintoinen, yllättävä ja shokeeraava, eikä tarvinnut tehosteviidakkoa ympärilleen ollakseen vaikuttava.

Suosittelen
 

Wizzö

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maximus Lindroth
Nightmare Alley tuli katsastettua eilen.

Tämähän on Guillermo del Toron versio alunperin 1947 julkaistusta leffasta. Todella upean näköinen elokuva ja muutenkin vahva suositus tälle.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Aloin tuossa jokunen viikko sitten urakan, jossa tarkoituksenani on katsoa kaikki aiemmin väliin jättämäni elokuvat, joista jotkut ovat varsinaisia elokuvataiteen mestariteoksia ja osa muuten vaan sellaisia leffoja, jotka moni on jo nähnyt.

En viitsi laittaa yksityiskohtaisia arvosteluja jokaisesta leffasta, joten tässä on lyhyt listaus "muutamasta" näkemästäni leffasta.

Kuolleiden runoilijoiden seura - *****
Fantastic Mr. Fox - ****
Lilo & Stich - ***
Million dollar baby - ****
The boy and the beast (Poika ja peto) - ****
Solo: the Star Wars Story - ***
The Dark Crystal - ***
Ran - ****
Easy A - ***
Naapurini Totoro - ***
Sweeney Todd: the Demon Barber of Fleet Street - ***
Life is Beautiful - ***
BlacKkKlansman - ***
Jali ja suklaatehdas (1971) - ***
Pinocchio - ***

--

Nyt aloin katsomaan Michael Keatonin tähdittämää Birdmania.
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Musta Torni. Ei tämä elokuvana mielestäni mikään umpisurkea ollut. Näyttelijöinä alan ammattilaisia ja muutenkin ihan semilaadukasta tekoa. En vain saa kiinni miksi kahdeksan osan kirjasarjasta on lähdetty tekemään puolentoista tunnin elokuvaa, se tässä eniten mättää.

Olihan se nyt ihan täyttä paskaa. Kirjasarjasta tehtiin lastenelokuva poika ja taikamaailma - VMP!
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
The Wolf Man vuodelta 1941

Erittäin toimiva elokuva, jossa Lon Chaney Jr esitti pääosaa Larry Talbotina sekä myös ihmissutena. Efektit olivat juuri sitä, mitä näin vanhalta leffalta sopi odottaakin ja kuvaus oli hyvin onnistunut. Näyttelijät sekä musiikki ansaitsevat myös kehut. Klassikkokamaa, jota voi katsella myöhemminkin.

***

The Passion of Joan of Arc

Tämä leffa puolestaan oli aikamoinen pettymys. Liekö osa syystä tähän kokemukseen se, että itse olen piinkova ateisti? Todennäköisesti. Näyttelijät olivat kyllä hyviä ja jonkin verran tunsin sääliä Joania (Jeannea) kohtaan, koska kirkonmiehet kohtelivat häntä kuin paskaa ja naureskelivat hänelle. Ihan kiva leffa, mutta tokkopa tätä tulee kovin montaa kertaa katsottua jatkossa.

***
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Lastenelokuvaa en tuosta saa ja taikamaailman henki siinä kirjasarjassakin on läsnä. Itse en usko, että Musta Torni koskaan taipuu elokuvaformaattiin, mutta tuosta maailmasta tehtynä irrallisena elokuvana tämä oli ihan ok.

Ok. Olemme asiasta sitten vaan täysin eri mieltä. Mielestäni elokuva on yksi suurimmista persraiskauksista millekään kirjalle/kirjasarjalle koskaan ikinä missään. Lynchin Dyynistäkin tuli sentään legendaarisen huono.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Lastenelokuvaa en tuosta saa ja taikamaailman henki siinä kirjasarjassakin on läsnä. Itse en usko, että Musta Torni koskaan taipuu elokuvaformaattiin, mutta tuosta maailmasta tehtynä irrallisena elokuvana tämä oli ihan ok.
Alunperin Rolandin rooliin suunniteltiin muun muassa Javier Bardemia, joka olisikin sopinut hyvin siihen sekä Russell Crowea, joka olisi luultavasti ollut kanssa ihan kelvollinen. Eddie Deanin rooliin, joka tuosta Dark Tower -leffasta jäi pois, kyseltiin Aaron Paulia ja Susannah Deanin roolia sovitettiin Naomie Harrikselle, joka olisi ollut erinomainen valinta Susannahiksi. Nämä suunnitelmat kuuluivat Ron Howardin ohjaamaksi suunniteltuun leffaan, mutta valitettavasti ne piti hylätä, koska toinen tuotantoyhtiö otti leffan hoitaakseen.
Leffan ilmaantuminen ylipäänsä teattereihin oli aikamoinen ihme, sillä niin monta vuotta projekti junnasi eri tuotantoyhtiöiden pöydällä. Ja kyllä: tämä versio on ihan paska.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Brokeback Mountain

Kaunis leffa kaikin tavoin. Musiikki, tarina, näyttelijöiden esitykset, maisemat. Kaikki nuo osaset toimivat hyvin yhteen muodostaen kauniin kokonaisuuden.
Gyllenhaal oli normaalia suoritustasoaan parempi Jackina (en ole fani, mutta onhan hän hyvä näyttelijä), Michelle Williams oli uskottava Ennisin vaimona ja Anne Hathaway oli taas oma ärsyttävä itsensä.
Koko elokuvan suurin stara ja kantava voima oli hyvin karismaattinen Heath Ledger Ennis Del Marina. Tämä oli ehdottomasti yksi hänen parhaimmista roolisuorituksistaan.

Silti.

Vaikka pidinkin leffasta, se ei ollut lähelläkään Moonlightin tasoa tai koskettavuutta.

****
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Logan Lucky (2017). Ocean's Eleven NASCAR-radalla. Tuli varmaan katsottua lähinnä nimekkäiden näyttelijöiden takia: Daniel Craig, Adam Driver ja Katie Holmes. Ihan hyvin tehty, mutta meni itsellä kategoriaan kerran katsottava.
 

Nahkasohva

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Ronnie O'Sullivan, Sunderland
Brokeback Mountain

Kaunis leffa kaikin tavoin. Musiikki, tarina, näyttelijöiden esitykset, maisemat. Kaikki nuo osaset toimivat hyvin yhteen muodostaen kauniin kokonaisuuden.
Gyllenhaal oli normaalia suoritustasoaan parempi Jackina (en ole fani, mutta onhan hän hyvä näyttelijä), Michelle Williams oli uskottava Ennisin vaimona ja Anne Hathaway oli taas oma ärsyttävä itsensä.
Koko elokuvan suurin stara ja kantava voima oli hyvin karismaattinen Heath Ledger Ennis Del Marina. Tämä oli ehdottomasti yksi hänen parhaimmista roolisuorituksistaan.

Silti.

Vaikka pidinkin leffasta, se ei ollut lähelläkään Moonlightin tasoa tai koskettavuutta.

****
Nyt oli samassa postauksessa kaksi niin hyvää leffaa, että täytyy kommentoida lyhyesti. Brokebackin olen nähnyt ehkä viitisen kertaa, Moonlightin kahdesti. Näitä kahta en ehkä kuitenkaan osaa laittaa paremmuusjärjestykseen. Kummallakin on suuret vahvuutensa. Heikkouksia saa sen sijaan etsiä mikroskoopilla.

Brokeback-faneille suosittelen myös vahvasti lukemaan Annie Proulxin novellikokoelman "Lyhyt kantama", josta myös Brokeback mountain -novelli löytyy. Koko kokoelma on aivan silkkaa timanttia: karuja ja hillittömiä kuvauksia elämästä Wyomingista. Brokeback mountain -novellin lukemisessa on sekin mukava puoli, ettei sen jälkeen tarvitse miettiä "Kumpi on parempi, leffa vai kirja?" -ikuisuuskysymystä, koska ne ovat niin erilaisia, eivätkä pelkästään novellin lyhyyden vuoksi. Siinä missä Ang Leen loistavasti ohjaama elokuva on kipeän kaunis ja koskettava, novelli on enemmän karu ja toteava – täydellisesti kovan elämän makuinen, aivan kuin päähenkilönsä.

Brokeback mountain on varmasti monille tuttu leffa, Moonlight ehkä hieman harvemmille. Mutta jos löytyy joitakuita, jolla on vielä jompikumpi tai jopa molemmat näkemättä, siirtykää, perkele, äkkiä ruudun ääreen. Uskallan luvata antoisaa elokuvailtaa.
 

tiimari

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Eilen oli aika pienentää yleissivistyksessä olevaa suunnatonta aukkoa katsomalla Hohto, kun löytyi CMorelta.

Olenkin ihmetellyt mistä Redrum ja ne kaksostytöt mekoissaan juontavat juurensa. Yllättävän ajattomana on tämäkin säilynyt, kun näköjään tuo on tehty vuonna 1980.

Ei ollut mikään järisyttävä kokemus, mutta nyt on onneksi tuokin nähty.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Pari klassikkoa on taas tullut nähtyä.

---

Raging Bull

Kolmas kerta toden sanoo. Nimittäin niin monta kertaa aloitin katsomaan tätä leffaa, mutta vasta kolmannella yrittämällä päätin katsoa koko leffan rainan. Ja on pirun hyvä, että niin tein, koska nyt voin todellakin yhtyä niiden tuhansien katsojien ja kymmenien filmikriitikkojen joukkoon, jotka ovat kehuneet tätä leffaa.

Yksi parhaimmista nyrkkeilyleffoista, jonka olen nähnyt ja onneksi itse ottelujen osuus leffan pituudesta oli hyvin pieni. De Niro oli kerrassaan maaninen Jake La Mottan roolissa ja Joe Pesci oli lähes yhtä hyvä hänen veljenään Joeyna. Kuvaus oli Scorsesen tapaan täydellistä, joten siitäkin pitää nostaa hattua hänelle. Kolmas näyttelijä, joka loisti elokuvassa oli nuori Cathy Moriarty Jaken vaimona. Huikea suoritus alle 20-vuotiaalta nuorelta naiselta.

*****

---

Das Boot (director's cut)

Tätäkin leffaa olen aloittanut katsomaan ainakin viisi tai kuusi kertaa, mutta milloin mistäkin syystä jättänyt sen kesken. Tällä kertaa päätin katsoa sen kokonaan, koska minulla oli sopivasti luppoaikaa ja on hyvä, että niin tein.

Luultavasti paras sukellusvene-elokuva, jonka olen nähnyt ja taatusti intensiivisin. Kolme ja puoli tuntia sujahti yllättävän nopeasti, koska tarina, näyttelijät sekä kuvaus olivat niin ensiluokkaisia. Ymmärrettävistä syistä elokuvaa pidetään modernina klassikkona ja tuon kunnianosoituksen se on todellakin ansainnut.

Olen pari kertaa käynyt Suomenlinnan Vesikkoa ihmettelemässä ja siellä sisällä ollessani alkoi ahdistamaan niin maan helvetisti se pieni tila, jossa sotilaat joutuivat aikoinaan operoimaan viikkokaupalla, joten siitäkin syystä tämä elokuva teki suuren vaikutuksen. Tässä elokuvassa nähtävä sukellusvene oli tietenkin paljon suurempi kuin Vesikko, muttei yhtään sen avarampi tai mukavampi sisältä.

*****
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Pari klassikkoa on taas tullut nähtyä.
...
Das Boot (director's cut)

Tätäkin leffaa olen aloittanut katsomaan ainakin viisi tai kuusi kertaa, mutta milloin mistäkin syystä jättänyt sen kesken. Tällä kertaa päätin katsoa sen kokonaan, koska minulla oli sopivasti luppoaikaa ja on hyvä, että niin tein.

Luultavasti paras sukellusvene-elokuva, jonka olen nähnyt ja taatusti intensiivisin. Kolme ja puoli tuntia sujahti yllättävän nopeasti, koska tarina, näyttelijät sekä kuvaus olivat niin ensiluokkaisia. Ymmärrettävistä syistä elokuvaa pidetään modernina klassikkona ja tuon kunnianosoituksen se on todellakin ansainnut.

Olen pari kertaa käynyt Suomenlinnan Vesikkoa ihmettelemässä ja siellä sisällä ollessani alkoi ahdistamaan niin maan helvetisti se pieni tila, jossa sotilaat joutuivat aikoinaan operoimaan viikkokaupalla, joten siitäkin syystä tämä elokuva teki suuren vaikutuksen. Tässä elokuvassa nähtävä sukellusvene oli tietenkin paljon suurempi kuin Vesikko, muttei yhtään sen avarampi tai mukavampi sisältä.

*****
Ehkä tiedätkin, että tuo elokuva pohjautuu samannimiseen kirjaan, jonka on kirjoittanut Lothar-Günther Buchheim, perustuen omiin kokemuksiinsa partiomatkalla sukellusvene U-96:n mukana vuonna -41.
Luin itse ensin kirjan, Sukellusvene (-75), ja kun siitä tehtiin elokuva, Das Boot (-81), olivat odotukset korkealla eikä tarvinnut pettyä - elokuva vastasi hyvin romaanin luomia mielikuvia.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
@Surukuku Pitänee jossain vaiheessa lukaista tuokin kirja. Kiitos vinkistä.

---

1984

Luettuani Orwellin kirjan tuossa vähän aikaa sitten päätin katsastaa myös elokuvaversion.
John Hurt on tavalliseen tapaansa koskettava ja myös uskottava Winstonina. Hän pystyi omalla karismallaan tekemään monista rooleistaan itsensä näköisen, mikä kertoo hänen taidoistaan.
Richard Burton sopi hyvin rooliinsa O'Brienina ja vaikka merkittävä osa kirjassa kerrotuista tapahtumista jäikin leffaversiosta pois, voi tätäkin roolitusta pitää onnistuneena. Ei ole mikään ihme, että kummatkin herrat palkittiin omista roolisuorituksistaan.

Kolmanneksi onnistujaksi nostan vielä Suzanna Hamiltonin Julian, jonka roolia oli myös reilusti leikattu romaaniin verrattuna. Harmi, sillä kirjassa Julia oli huomattavan mielenkiintoinen henkilö. Hamilton onnistuu kuitenkin tehtävässään sen verran hyvin, ettei hänen tarvitse yhtään häpeillä suoritustaan kahden legendan rinnalla. Ihan näin lisähuomautuksena vielä: kunnon karvakolmio hällä. Me likes. :)

Lyhyt yhteenveto: huomattavan paljon materiaalia kirjan sivuilta jäi mainitsematta leffassa, mutta silti leffa on vähintään neljän tähden arvoinen. Big brotherin dystopia näyttäytyy juuri niin masentavana ja ahdistavana kuin kirjassa, tosin paljon pienemmässä mittakaavassa. Suosittelen tätäkin leffakokemusta muille asiasta kiinnostuneille.

****
 

Jj

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, FCB
Paramount+ ilmaisen viikon päätteeksi jännärin Unlocked. Pääosissa Noomi Rapace, lisäksi Malkovich, Bloom ja Michael Douglas. Ihan ok juonittelua ja vakoilusettiä.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Greed

Yksi ensimmäisistä psykologisista trillereistä (valmistunut vuonna 1924) ja samalla yksi parhaimmista, vaikka onkin mykkäelokuva.
Tarinassa, joka pohjautuu Frank Norrisin McTeague -nimiseen romaaniin, pääroolia eli McTeagueta esittää Gibson Gowland, joka raadattuaan vuosien ajan kultakaivoksilla pääsee äitinsä avustuksella kiinni hammaslääkärin ammattiin. ZaSu Pitss esittää nuorta naista nimeltään Trina Sieppe, joka heilastelee serkkunsa Marcus Schoulerin (esittäjänä Jean Hersholt) kanssa ja on aikeissa vihkiytyä tämän kanssa, joutuu käymään hammassäryn vuoksi hammaslääkärissä ja sitä kautta tutustuu McTeagueniin, joka ihastuu nuoreen ja kauniiseen naiseen välittömästi ja tämä trio on elokuvan kantava voima.

Sanalla sanoen intensiivinen, julma, raaka ja omalla tavallaan inhimillinenkin tarina ahneudesta, joka tuhoaa kaikkien kolmen henkilön elämän. Tästä elokuvasta on olemassa kaksi versiota: alkuperäinen eli se, jonka itse näin on 140-minuuttinen ja lisäksi olemassa on restauroitu versio, jonka kesto on 239 minuuttia, joka sekä syventää itse tarinaa, että tuo mukaan pari uutta elementtiä.

Sykähdyttävä leffakokemus loistavilla näyttelijöillä höystettynä. En voi enempää tätä mestariteosta kehua.

*****

---

Black Pirate

Ensimmäinen näkemäni Douglas Fairbanks -leffa, joka koukutti minut heti ensimmäisestä hetkestä lähtien.
Fairbanksin esittämä Musta merirosvo järjestää eeppisen koston merirosvoille, jotka surmasivat hänen isänsä, tekeytymällä merirosvoksi ja ryhtymällä vieläpä samaisten merirosvojen päälliköksi.

Harvinaisen karismaattinen Fairbanks sekä hänen omat kaverinsa (jotka muodostavat merkittävän osan sekä merirosvoista että myöskin pelastajien joukoista) tekevät tästä varhaisesta merirosvoelokuvasta vähintään samantasoisen kuin Pirates of the Caribbean -leffat ja vieläpä ilman merkittäviä erikoistehosteita, koska leffa on valmistunut vuonna 1926. Huikea leffa, suosittelen.

****

---

The Thief of Bagdad

Toinen Douglas Fairbanksin tähdittämä leffa, jossa sukelletaan tuhannen ja yhden yön tarinoiden maailmaan. Elokuva on lähes kokonaan kuvattu jossain studiossa, mutta se ei latista tunnelmaa yhtään. Fairbanksin esittämä katurosvo ihastuu kalifin kauniiseen tyttäreen ja päättää voittaa tämän itselleen, mutta hän ei ole ainoa, joka halajaa prinsessan kättä. Peräti kolme muuta kosijaa on samalla asialla: ylilihava ja nokkauniin taipuvainen Persian prinssi, ylimielinen intialainen prinssi sekä Bagdadin valloittamista suunnitteleva mongolialainen prinssi ovat kaikki omista syistään kiinnostuneita nuoresta naisesta.

Viihdyttävä kaksituntinen seikkailuelokuva, jossa erikoistehosteet edustavat oman aikakautensa (1924) huippua, mutta jotka nyt tuntuvat ennemminkin sympaattisilta, joka sopii koko perheelle.

****

---

Glengarry Glen Ross

Vihdoin tuli nähtyä tämä moderni klassikko ja täytyy myöntää, että nuo myyntipuheet kuulostivat sekä tutuilta, että perhanan rasittavilta. Erinomaisia näyttelijöitä ja suorituksia leffa on täynnä alusta loppuun, ja ymmärrän täysin leffan nauttiman arvostuksen, mutta toisaalta ymmärrän myös, miksi leffa floppasi niin pahasti.
Tämä sopii vain pienelle katselukunnalle, joten suuri yleisö äänesti jaloillaan.

Jos nyt pitäisi valita näyttelijä, joka teki suurimman vaikutuksen tässä, niin Alex Baldwinin lisäksi mieleen tulee Jack Lemmon ja Ed Harris. Varsinkin Lemmonin ärräpäiden kuunteleminen tuntui aika erikoiselta, koska ne leffat, jotka olen häneltä vuosien saatossa nähnyt, ovat olleet komedioita, jossa pahin kirosana on ollut shit.
Nautinnollinen leffa, vaikkakin tuollainen myyntihomma tuntuukin helvetin vastenmieliseltä.

****
 

Buster

Jäsen
Mr. Bean lomailee. On se Atkinson taitava fyysinen koomikko ja lapsimainen Bean vie katsojan jälleen sekä mykän komedian että ilmiselvästi Jacques Tatin ajoille. Ravintolakohtaus tuo mieleen etäisesti Chaplinia The Immigrantista. Erityisesti kuinka Bean yrittää olla arvokkaampi ja hienostuneempi kuin onkaan. Hidas mopoileva mies, joka lähestyy matelevalla tavalla horisontista voisi nähdä irvailevan Arabian Lawrencen aavikkokohtaukselle kaivolla ja elokuvanteolle ylipäätään, koska se kieltäytyy leikkaamasta pois aikaa, että mopomies lähestyisi nopeammin. Ja sitten tietysti moni kohtaus on jollain tavalla variaatio alkuperäisestä Mr. Bean -sarjasta. On mukavaa seurata, miten yhtä ongelmaa seuraa toinen ja miten lyhytnäköiset ratkaisut näihin ongelmiin luovat lisää. Kaikki ketjuuntuu vielä melko luonnollisesti ja vaivatta.

Ehkä kuitenkin hienoin hetki kaikessa yksinkertaisuudessaan on Bean torilla kerjäämässä rahaa playback-laulannan ja tanssin avulla. Se alkaa feikillä pianonsoitolla, mikä vei 2007 tehdyn elokuvan kohdalla muistoni vuoteen 2012 ja Lontoon olympialaisten avajaisiin. Eli pelkän elokuvan ohella tuohon ketjuttui niin paljon eri ajatuksia, viitteitä ja muistoja, joista jo ehti aamun ja eilisen illan välillä unohtaa paljon. Lähinnä ainoa harmitus oli siinä kuinka vähäinen ja lyhyt tuo elokuva lopulta oli.

En millään muista, että Willem Dafoe näyttelee tässä. En tiedä kuinka mones kerta tämä jo on, että yllätyin siitä. Luen sitten ukon imdb-profiilia, jotain haastattelua, tai katson itse elokuvaa.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Syke-elokuva Hätätila
Tuli telkkarista joten päätin tallentaa ja katsella. Oli kyllä jotenkin aika tyhjänpäiväinen pläjäys täynnä epäloogisuuksia. Välillä tympi hitosti... Olen itse Syke-sarjan pitkäaikainen seuraaja ja tämä leffa antoi minulle hyvin vähän. Onttoa toimintaa ja ihmeellisiä juonikuvioita. En tiedä miksi tämä elokuva oli edes tehty...

Autot 3
Lasten leffa jonka katsoin lapsen (9v.) kanssa. Hän tykkäsi. Onnellisia loppuja ja sanomaa että usko itseesi niin onnistut, ainakin melkein. Ja tytötkin (autot) on kovia tekijöitä radalla. Itse, aikuisena, näin leffassa jotain sähkö vs. polttomoottori fiboja mutta ehkä ylitulkitsin. Vauhtia ja toimintaa ja jopa hassuja tapahtumia. Loppujen lopuksi saattoi olla jopa viihdyttävämpi leffa kuin tuo em. Syke:Hätätila.
 

SilentMan

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Giants, Minnesota Timberwolves
Greed

Yksi ensimmäisistä psykologisista trillereistä (valmistunut vuonna 1924) ja samalla yksi parhaimmista, vaikka onkin mykkäelokuva.
Tarinassa, joka pohjautuu Frank Norrisin McTeague -nimiseen romaaniin, pääroolia eli McTeagueta esittää Gibson Gowland, joka raadattuaan vuosien ajan kultakaivoksilla pääsee äitinsä avustuksella kiinni hammaslääkärin ammattiin. ZaSu Pitss esittää nuorta naista nimeltään Trina Sieppe, joka heilastelee serkkunsa Marcus Schoulerin (esittäjänä Jean Hersholt) kanssa ja on aikeissa vihkiytyä tämän kanssa, joutuu käymään hammassäryn vuoksi hammaslääkärissä ja sitä kautta tutustuu McTeagueniin, joka ihastuu nuoreen ja kauniiseen naiseen välittömästi ja tämä trio on elokuvan kantava voima.

Sanalla sanoen intensiivinen, julma, raaka ja omalla tavallaan inhimillinenkin tarina ahneudesta, joka tuhoaa kaikkien kolmen henkilön elämän. Tästä elokuvasta on olemassa kaksi versiota: alkuperäinen eli se, jonka itse näin on 140-minuuttinen ja lisäksi olemassa on restauroitu versio, jonka kesto on 239 minuuttia, joka sekä syventää itse tarinaa, että tuo mukaan pari uutta elementtiä.

Sykähdyttävä leffakokemus loistavilla näyttelijöillä höystettynä. En voi enempää tätä mestariteosta kehua.

*****

---

Black Pirate

Ensimmäinen näkemäni Douglas Fairbanks -leffa, joka koukutti minut heti ensimmäisestä hetkestä lähtien.
Fairbanksin esittämä Musta merirosvo järjestää eeppisen koston merirosvoille, jotka surmasivat hänen isänsä, tekeytymällä merirosvoksi ja ryhtymällä vieläpä samaisten merirosvojen päälliköksi.

Harvinaisen karismaattinen Fairbanks sekä hänen omat kaverinsa (jotka muodostavat merkittävän osan sekä merirosvoista että myöskin pelastajien joukoista) tekevät tästä varhaisesta merirosvoelokuvasta vähintään samantasoisen kuin Pirates of the Caribbean -leffat ja vieläpä ilman merkittäviä erikoistehosteita, koska leffa on valmistunut vuonna 1926. Huikea leffa, suosittelen.

****

---

The Thief of Bagdad

Toinen Douglas Fairbanksin tähdittämä leffa, jossa sukelletaan tuhannen ja yhden yön tarinoiden maailmaan. Elokuva on lähes kokonaan kuvattu jossain studiossa, mutta se ei latista tunnelmaa yhtään. Fairbanksin esittämä katurosvo ihastuu kalifin kauniiseen tyttäreen ja päättää voittaa tämän itselleen, mutta hän ei ole ainoa, joka halajaa prinsessan kättä. Peräti kolme muuta kosijaa on samalla asialla: ylilihava ja nokkauniin taipuvainen Persian prinssi, ylimielinen intialainen prinssi sekä Bagdadin valloittamista suunnitteleva mongolialainen prinssi ovat kaikki omista syistään kiinnostuneita nuoresta naisesta.

Viihdyttävä kaksituntinen seikkailuelokuva, jossa erikoistehosteet edustavat oman aikakautensa (1924) huippua, mutta jotka nyt tuntuvat ennemminkin sympaattisilta, joka sopii koko perheelle.

****

---

Glengarry Glen Ross

Vihdoin tuli nähtyä tämä moderni klassikko ja täytyy myöntää, että nuo myyntipuheet kuulostivat sekä tutuilta, että perhanan rasittavilta. Erinomaisia näyttelijöitä ja suorituksia leffa on täynnä alusta loppuun, ja ymmärrän täysin leffan nauttiman arvostuksen, mutta toisaalta ymmärrän myös, miksi leffa floppasi niin pahasti.
Tämä sopii vain pienelle katselukunnalle, joten suuri yleisö äänesti jaloillaan.

Jos nyt pitäisi valita näyttelijä, joka teki suurimman vaikutuksen tässä, niin Alex Baldwinin lisäksi mieleen tulee Jack Lemmon ja Ed Harris. Varsinkin Lemmonin ärräpäiden kuunteleminen tuntui aika erikoiselta, koska ne leffat, jotka olen häneltä vuosien saatossa nähnyt, ovat olleet komedioita, jossa pahin kirosana on ollut shit.
Nautinnollinen leffa, vaikkakin tuollainen myyntihomma tuntuukin helvetin vastenmieliseltä.

****

Kylläpä lämmittää mieltä lukea, että tänäkin päivänä joku vielä innostuu mykkäelokuvista, etenkin kun Greed on ollut iät ajat suurimpia suosikkejani.

Jos Fairbanksit kiinnostavat, suosittelen 1920-luvulta Robin Hoodia (1922) sekä The Iron Maskia (1929), kun taas edellisen vuosikymmenen teokset antavat atleetin uraan ihan toisenlaisen näkökulman.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Muutamia klassikkoleffoja tullut taas nähtyä, joista seuraavassa lyhyt yhteenveto.

--

La Haine (1995)

Yksi parhaimmista ranskalaisista elokuvista, jonka olen nähnyt ja samalla myös yksi intensiivisimmistä. Olin pitänyt tätä leffaa jostain kumman syystä Aki Kaurismäen ohjaamana taide-elokuvana, mutta heti ensimmäisestä hetkestä lähtien havaitsin erehtyneeni melkoisen reippaasti.

Vincent Cassel, Hubert Koundé sekä Saïd Taghmaoui esittivät kolmea pääosaa jokainen sen verran vakuuttavasti (varsinkin Cassel), että olin ihan myytyä miestä alkuteksteistä lähtien. Ei mitään kiiltokuvameininkiä jossain Pariisin ydinkeskustassa, mutta raakaa elämää lähiöissä, joissa rasismi, sadistiset poliisit, uusnatsit, köyhyys, päihteet sekä sosiaaliset ongelmat tulivat suoraan katsojan silmille.

Raju elokuva, jota voisi verrata esimerkiksi Kids -elokuvaan suunnilleen samalta ajanjaksolta.

*****

---

Rashomon (1950)

Who did it -tyylinen murhamysteeri Akira Kurosawan tyyliin. Metsässä tapahtunut naisen raiskaus sekä hänen samurai -puolisonsa murha neljän eri hahmon kertomana (puunhakkaajan, maantieroiston, vaimon sekä kuolleen miehen itsensä).

Näyttelijät olivat Seven samurai -leffan tapaan erinomaisia ja tarina koukutti minut heti mukaansa. Kuvaus, musiikki sekä varsinkin neljän hahmon täysin toisistaan poikkeavien tarinoiden näkeminen ja kuuleminen tekivät tästä unohtumattoman leffakokemuksen. Toshiro Mifune roistona oli tietenkin omaa luokkaansa, kun puhutaan näyttelijäsuorituksista.

Tätäkin leffaa suosittelen lämpimästi kaikille, joita kiinnostavat samurai -leffat, Akira Kurosawan tuotanto tai ylipäänsä japanilainen filmiteollisuus.

****

---

The Day the Earth Stood Still (1951)

Alkuperäinen leffa oli kiinnostanut minua siitä lähtien, kun näin remaken vuosia sitten. Remake oli sellaista tyypillistä aivot narikkaan -meininkiä höystettynä messevillä erikoisefekteillä, kun taas tässä alkuperäisessä oltiin paljon paremmin asian ytimessä.

Michael Rennien esittämä Klaatu ilmaantuu avaruusaluksellaan keskelle Washingtonia ja varoittaa ihmiskuntaa sitä uhkaavasta vaarasta, mutta kukaan ei ota häntä tosissaan, sillä eletäänhän kylmän sodan ensimmäisiä vuosia ja epäluulo rautaesiripun kummallakin puolella on massiivista.

Paljon parempi elokuva kuin remake ja jos kumpikin leffa on jostain syystä jäänyt näkemättä, suosittelen katsomaan mieluummin tämän kuin Keanu Reevesin tähdittämän tekeleen. Oman aikansa kuva, mutta silti edelleen hyvin toimiva leffa, jolla on ajankohtainen sanoma.

****

---

JFK (1991)

Tämäkin leffa on jäänyt aiemmin näkemättä, koska nuorempana välttelin yli kaksituntisia leffoja kuin ruttoa eikä historialliset tarinat (ja varsinkaan oikeussalidraamat) kiinnostaneet juuri ollenkaan.

Kevin Costnerin yksi parhaimmista roolisuorituksista nähdään tässä leffassa, jossa hän esittää JFK:n murhaa tutkivaa syyttäjää Jim Garrisonia. Muita merkittäviä näyttelijäsuorituksia nähdään Tommy Lee Jonesilta, Gary Oldmanilta (joka taas kerran näyttelee pahista eli tässä tapauksessa Lee Harvey Oswaldia), Michael Rookerilta sekä varsinkin Jay Sandersilta.

Stonen tapaan leffa on varsin raskas, mutta koska aihe oli kiinnostava, ei leffan yli kolmen tunnin kesto minua haitannut.

****

---

East of Eden (1955)

John Steinbeckin (yksi suosikkikirjailijoistani) samannimiseen romaaniin pohjautuva elokuva oli aikamoinen katselukokemus eikä vähiten James Deanin hienon roolisuorituksen ansiosta.

Ensimmäisen maailmansodan aikainen Kalifornia toimii näyttämönä elokuvalle, jossa ääriuskovaisen isän kaksi poikaa kilvoittelevat isänsä suosiosta poikien äidin kadottua heidän elämästään hyvin pian nuoremman pojan syntymän jälkeen. Raymond Masseyn näyttelemä Adam on uskovainen poika, jota hänen isänsä rakastaa ehdoitta, kun taas Deanin näyttelemä Caleb on äitinsä kaltainen eli varsin villi ja jopa anarkistinen.

Jotenkin tämä filmi kosketti minua samalla tavalla kuin Giant aikoinaan, mistä lienee kiittäminen Deanin kerrassaan maanista roolisuoritusta.

****

---

Boyz n the Hood (1991)

Mustien nuorten miesten elämästä Kalifornian kuuman auringon alla kertova tarina oli lähes yhtä tajunnanräjäyttävä kokemus kuin Spike Leen Do the Right Thing.

Cuba Gooding Jr, Laurence Fishburne, Ice Cube sekä Angela Bassett tähdittävät elokuvaa, jossa lähiössä asuvat nuoret haaveilevat paremmasta elämästä. Joidenkin unelmat toteutuvat, joidenkin elämä päättyy aivan liian nopeasti ja jotkut vammautuvat loppuiäkseen.

Elokuvaa on vuosikausien ajan pidetty yhtenä tärkeimmistä 1990-luvulla julkaistuista elokuvista, sillä se kuvaa karulla ja realistisella tavalla mustien elämää ongelmalähiöissä 1990-luvun alun vaarallisina vuosina. Onneksi ohjaaja Singleton sai ohjata leffan mieleisekseen, sillä jos tätä leffaa olisi ohjannut joku muu tyyppi, olisi leffasta tullut täysi pannukakku.

Tämä on viiden tähden arvoinen trippi.

*****

---

Tällä hetkellä katselen James Cagneyn tähdittämää Angels with Dirty Faces -leffaa.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Pekka Parikan "Pohjanmaa" vuodelta 1988 tuli tänään katsottua ainakin neljännen kerran. Pientä lisähupia sai näyttelijäkaartin silloista nuorekkuutta nykytilanteeseen vertaillessa. Ovathan jotkut heistä tosin jo nurmen alla.
 

axe

Jäsen
Minäkin modernien klassikoiden parissa. Katselin Beavis and Butthead Do the Universe. Ihan ok, mutta ei tuntunut lähtevän ihan lentoon.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Pekka Parikan "Pohjanmaa" vuodelta 1988 tuli tänään katsottua ainakin neljännen kerran. Pientä lisähupia sai näyttelijäkaartin silloista nuorekkuutta nykytilanteeseen vertaillessa. Ovathan jotkut heistä tosin jo nurmen alla.
No, en oo tainnut ihan neljää kertaa katsoa ko. rainaa, mutta uusintana meni mullakin ja samalle asialle tuli hymyiltyä - kovin olivat nuoria silloin, 1988.
Sisällöltään elokuva ei mikään ihmeellinen ole. Olipahan vain löysästi jonkin perinnönjaon ympärille rakennettua "pohjalaasta" mesoamista ja peniksen mittailua.

Illalla katsoin vielä Doors-elokuvan, ihan jo pelkän musiikin takia, mutta olihan tuo sellaista typeätä sekoilua, mitä se ilmeisesti silloin länsirannikon musiikkipiireissä tuppasi olemaan - huumeita, naisia ja örvellystä...
Musiikillisesti elokuva ei antanut oikein mitään eikä Jim Morrisonin henkilökuvakaan oikein kirkastunut siitä, mikä mielikuva minulle oli herrasta jäänyt sitten 60-luvun.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös