Leffa, jonka katsoit viimeksi

[Vintsukka]

Terveisiä Rakkautta & Anarkiaa -festareilta.

Night of the Kings on omituinen leffa, jossa Norsunluurannikolla sijaisevan vankilan uusin tulokas joutuu keskelle vankien välistä valtataistelua ja omituisia rituaaleja. Ihan en odottanut että tuosta lähtökohdasta hypätään yhtäkkiä muinaisten ja maagisten klaanisotien kautta maan vallankaappaukseen.

Night of the Kings | 35. Rakkautta & Anarkiaa

Philippe Lacôten omien lapsuudenkokemusten innoittama hallusinogeeninen faabeli sijoittuu Norsunluurannikon pahamaineiseen, täyteen ahdettuun vankilaan, jonka valtiaita ovat vangit itse.

hiff.fi

Ja Applesin on ohjannut Yorgos Lanthimoksen Dogtoothin apuohjaaja, ja vaikutteet kyllä näkyvät. Kovin samanhenkistä tummaa huumoria mieleltään nyrjähtäneillä hahmoilla. Päivän paras.

Apples | 35. Rakkautta & Anarkiaa

Kevyttä absurdismia kreikkalaisittain: muistinsa menettäneet rakentavat uutta identiteettiä määrättyjä kokemuksia suorittamalla ja selfieitä ottamalla.

hiff.fi

 

[Vintsukka]

Terveisiä Rakkautta & Anarkiaa -festareilta.

Memoria on... hämmentävä tapaus. Täynnä pitkiä kohtauksia, joissa tapahtuu hyvin vähän, mutta jotka jotenkin onnistuvat pitämään otteessaan. Ei helposti tylsistyville.

Memoria | 35. Rakkautta & Anarkiaa

Pakahduttavan hieno Cannes-voittaja vie syvälle maailmaan, jossa yhdistyvät ihmisyys, mystisyys ja ihmeellisyys.

hiff.fi

 

[Vintsukka]

Terveisiä Rakkautta & Anarkiaa -festareilta.

Almassa on vahva suoritus pääosan näyttelijältä ja Islannin maisemat näyttävät koneilta. Koska haluan pysyä posin puolella, en sano leffasta enempää.

Alma | 35. Rakkautta & Anarkiaa

Alma (Laura Birniä muistuttava Snæfríður Ingvarsdóttir) istuu vankilassa murhasta, jota hän ei muista tehneensä. Yllättävä uutinen virvoittaa naisen kostoretkelle upeisiin maisemiin sijoittuvassa…

hiff.fi

Ja The Sleepwalkers ei tarjoa perhedraamallaan mitään uutta tai mullistavaa, mutta kautta linjan hyvät näyttelijät ja nätti kameratyö tekivät siitä ihan nautittavan tapauksen.

The Sleepwalkers | 35. Rakkautta & Anarkiaa

Olivier Assayasin Kesähetkiä_ _muistuttava perhedraama on vahva elokuvaelämys. Erityisesti suojelevan äidin ja unissakävelevän tyttären suhde saa uusia ulottuvuuksia kesäisessä maalaisidyllissä.

hiff.fi

 

[Vintsukka]

Terveisiä Rakkautta & Anarkiaa -festareilta.

Saksalainen I'm Your Man on kepeä tarina naisesta, joka saa tehtäväkseen testata täydelliseksi elämänkumppaniksi suunniteltua robottia. Aiheesta saadaan irti sekä leppoisaa huumoria että pohdintaa ihmisyyden olemuksesta. Mukavaa vaihtelua "haastavampien" leffojen välissä.

I’m Your Man | 35. Rakkautta & Anarkiaa

Voisiko ihmisen ja androidin parisuhde toimia? Älykäs romanttinen tieteiskomedia tutkii inhimillisen rakkauden reunaehtoja.

hiff.fi

 

[vastaantulija]

Elokuvissa nähty viikonloppuna kaksi leffaa

Pahan naapuri
- Ruåtsalainen kauhuelokuva, joka oli ihan katsottava, mutta lähinnä siksi, että se oli kiva kokoelma toisten hyvien leffojen toimivista elementeistä. Harvoin näkee elokuvaa, joka ei tarjoa yhtään mitään omaperäistä. Saavutus sekin.

Ryhmä Hau -elokuva
- Viikonlopun parempi elokuva oli sitten tutun pentupoppoon siirtyminen Jännälahden kaupungista keikkaluonteisesti Jännälän kaupunkiin, koska pormestari Hanttinen oli siirtynyt sinne aiheuttamaan harmia. Hyvä tarina ja helposti parempaa toimintaa kuin vaikka Steven Seagalin leffoissa. Vanhemman silmin tämä oli myös viikonlopun pelottavampi elokuva, kun sarjaan on nähtävästi nyt tuotteistettu upouusi vahtitorni, uudet ja hienommat ajokit joka pennulle, ja yksi uusi pentukin. Ja joulu lähestyy...

 

[SilentMan]

Katsottiin vaimon kanssa mutta minun ehdotuksestani FC Venus (2005). En tiedä miksi. En suosittele kenellekään, ihan sitä tahmeinta itseään.

 

[Vintsukka]

Terveisiä Rakkautta & Anarkiaa -festareilta.

The Pink Cloudin voisi varmaan luokitella tragikomediaksi, välillä kepeätä komediaa, välillä käydään syvällä. Pääparin näyttelijät ovat mainioita ja juoni piti hyvin otteessaan.

The Pink Cloud | 35. Rakkautta & Anarkiaa

Jo vuonna 2017 käsikirjoitetussa, katarttisessa brasilialaiselokuvassa pandemian kaltaisen hätätilan aiheuttava myrkkypilvi laskeutuu Brasiliaan. Katastrofi muuttaa Giovannan ja Yagon yhden illan…

hiff.fi

Superiorin ensiminuuteilla totesin elokuvan halvalla tehdyksi, tökeröksi ja ylinäytellyksi roskaksi, jonka tarina vain sattuu sijoittumaan kasarille. Mutta leffan edetessä aloin miettiä, onko tämä sittenkin äärimmäisen huolellisesti ja taitavasti tehty rekonstruktio halvalla tehdystä, tökeröstä ja ylinäytellystä kasariroskasta. En ole varma vieläkään, mutta nautin joka tapauksessa leffan loppupuoliskosta huomattavasti alkua enemmän tuo ajatus takaraivossani.

Superior | 35. Rakkautta & Anarkiaa

Söötin ja keinotekoisen 1980-lukulaisen pinnan alla väkivaltainen trauma kirii sovintoa tekevät ja toisiinsa vähitellen sekoittuvat kaksoissiskot kiinni.

hiff.fi

Niin ja näin minä Dunenkin, ihan IMAXinä. Puitteiltaan kaikin puolin upea, mutta lopulta vain puolikas tarina.

 

[Harzan]

About Time

Yllätti positiivisesti. Odotukset olivat matalalla, koska leffa kuuluu romanttisten komedioiden genreen, jota lähtökohtaisesti pyrin välttämään. Tässä oli kuitenkin täkynä aikamatkailuteema, joka puolestaan lähtökohtaisesti kiinnostaa.

Aikamatkailun logiikat ja teoriat oli onneksi jätetty pienelle huomiolle ja focus oli itse tarinassa, joka onnistuikin olemaan jopa koskettava.

 

[Vintsukka]

Terveisiä Rakkautta & Anarkiaa -festareilta.

Gaia on verkkaisesti etenevä ekokauhu, jota kannattelevat hyvät visuaaliset efektit ja vaikuttava äänimaailma. Juoni ja hahmot taas eivät kuulu vahvuuksiin. Metsän monsterit ovat kuulemma suoria kopioita The Last of Us -peleistä, mutta minua ei häirinnyt kun en ole pelannut.

Gaia | 35. Rakkautta & Anarkiaa

Trippaavan ekokauhuelokuvan dystopiaa henkivässä todellisuudessa kytevä Äitimaa on saanut tarpeekseen ja kehittänyt tappavan, hengitysteissä leviävän tavan päästä eroon ihmisistä.

hiff.fi

 

[Vintsukka]

Terveisiä Rakkautta & Anarkiaa -festareilta.

Zola on pirun viihdyttävä leffa stripparista, joka tahtomattaan uppoaa yhä syvemmälle toistaitoisten rikollisten maailmaan. Leffa perustuu ilmeisesti tositapahtumiin, jotka päähenkilö jakoi eeppisessä Twitter-ketjussa, mutta parempi varmaan että tuo oli lukematta, niin käänteet tulivat yllätyksenä.

Zola | 35. Rakkautta & Anarkiaa

Pillu on tonnien arvoista! Yhden viikonlopun aikana Zola auttaa kaveria hädässä hinnoittelemaan itsensä paremmin, todistaa yhtä itsemurhayritystä ja pakenee parittajan kynsistä. Hyppää kyytiin!

hiff.fi

The Girl and the Spider taas on pieni elokuva ihmisten pienistä draamoista. Jokin tässä piti otteessaan, oliko se sitten minimalistinen ohjaus, käsis täynnä tavallisia mutta silti niin omintakeisia ihmisiä, vai pätevä näyttelijätyö. Varmaan vähän kaikkia.

The Girl and the Spider | 35. Rakkautta & Anarkiaa

Sveitsiläinen taidekomedia on kollaasi huonekaluja, koiria, lapsia, vesi-ilmapalloja, muuttolaatikoita ja niiden välissä syntyviä ja kuolevia tunteita.

hiff.fi

 

[Vintsukka]

Terveisiä Rakkautta & Anarkiaa -festareilta.

Nic Cage on (taas) huikeassa vedossa rähjäisenä metsämökin asukkina, joka lähtee kaupunkiin varastetun tryffelipossunsa perässä. Pig on loistava elokuva.

Pig | 35. Rakkautta & Anarkiaa

Oscar-voittaja Nicolas Cage on erakoitunut huippukokki, joka elää hiljaiseloa rakkaan tryffelipossunsa kanssa. Helvetti pääsee valloilleen, kun joku varastaa herkkukärsän väkivaltaisesti tässä Taken…

hiff.fi

 

[olleby]

Nic Cage on (taas) huikeassa vedossa rähjäisenä metsämökin asukkina, joka lähtee kaupunkiin varastetun tryffelipossunsa perässä. Pig on loistava elokuva.

Pig | 35. Rakkautta & Anarkiaa

Oscar-voittaja Nicolas Cage on erakoitunut huippukokki, joka elää hiljaiseloa rakkaan tryffelipossunsa kanssa. Helvetti pääsee valloilleen, kun joku varastaa herkkukärsän väkivaltaisesti tässä Taken…

hiff.fi

Kaikessa yksinkertaisuudessaan todella hyvä leffa. Tietenkin nyt jos joku lukee nämä kehut niin saattaa pettyä. Cagen roolisuoritus oli (kerrankin) nautinto.

 

[Vintsukka]

Terveisiä Rakkautta & Anarkiaa -festareilta.

Pleasure ei piirrä kovin kaunista kuvaa USA:n pornoteollisuudesta, kun nuori ruotsalaisnainen jahtaa unelmaansa pornotähteydestä. Tarina perustuu kuulemma useamman vuoden taustatyöhön ja alan ammattilaisten haastatteluihin (näin kertoi ohjaaja Thyberg, joka oli näytöksessä paikalla), ja helppo uskoa tuo elokuvassa nähty alan raadollisuus todeksi. Pääosaa näyttelee Sofia Kappel, jolla ei ennen tätä ollut minkäänlaista näyttelijätaustaa, mikä on vaikeaa uskoa, niin kovan roolin hän vetää.

Pleasure | 34. Rakkautta & Anarkiaa

Bad Hair on viihdyttävä kasarikauhupastissi, jossa hiuspidennykset alkavat elää omaa elämäänsä ja ottavat pikku hiljaa kantajansa haltuunsa. Kesti hetken päästä tämän aaltopituudelle, mutta kun puolivälin jälkeen sekä kauhu että komedia nostavat tasatahtiin päätään, vakuutuin elokuvan neroudesta.

Bad Hair | 35. Rakkautta & Anarkiaa

Dear White People -ohjaaja Justin Simien paneutuu etnisiin stereotypioihin kauhun kautta, pisteliästä huumoria unohtamatta. Hykerryttävä kasariajankuva kohtaa afrikkalaisamerikkalaisen mytologian.

hiff.fi

 

[Vintsukka]

Terveisiä Rakkautta & Anarkiaa -festareilta.

Yhden miehen pandemian aikana käsikirjoittama ja yksin animoima Absolute Denial on mainio minimalistinen animaatio, joka menee kursailematta scifin perusteemojen äärelle. Onko tekoäly uhka vai mahdollisuus? Voiko aisteihinsa luottaa? Mistä voi tietää, elääkö simulaatiossa? Ei ehkä originellia, mutta tyylillä kerrottu.

Absolute Denial | 35. Rakkautta & Anarkiaa

2001: Avaruusseikkailun mies vs. tietokone -asetelman kierteille vievä minimalistinen animaatio nuoresta miehestä, joka hylkää tyttöystävänsä, opinahjonsa – ja ilmeisesti myös lääkkeensä…

hiff.fi

 

[Vintsukka]

Terveisiä Rakkautta & Anarkiaa -festareilta.

The Man Who Sold His Skin on maistuva sekoitus satiiria nykytaiteen maailmasta, pakolaisdraamaa ja romanssia. Vähän ehkä hidas alku, mutta vauhtiin päästyään vahvaa kamaa.

The Man Who Sold His Skin | 35. Rakkautta & Anarkiaa

Tunisialaisessa satiirissa syyrialainen pakolainen myy nykytaiteilijalle selkänsä Schengen-viisumia vastaan, jotta hän voisi matkustaa Eurooppaan rakastettunsa luokse.

hiff.fi

Ja Relic on mukavan vähäeleinen kauhu, joka ammentaa voimansa alkukantaisista peloista. Katsojasta kiinni, onko hitusen kreisi lopetus parhautta vai helvetin huono. Mulle toimi.

Relic | 35. Rakkautta & Anarkiaa

Vavahduttavan tunnelmallisessa esikoisohjauksessa kysytään rakkauden mittaa, kun muistisairas lähimmäinen muuttuu vieraaksi niin ulkoa kuin sisältä.

hiff.fi

Ja sitten on mun osalta festarit festaroitu, 19 leffaa teatterissa kuuteen päivään. Mitähän sitä huomenna tekis?

 

[Buster]

Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia. Näppärä ja vähemmän yllättäen hyvä elokuva, jossa sokean ja pyörätuoliin sidotun päähenkilön aistikokemuksia alleviivataan jatkuvin lähikuvin tai puolilähikuvin, jossa tausta on aina sumea. Kamera pysyttelee päähahmon kasvoissa, käsissä jne. ja kaikkien muiden ihmisten äänet kuuluvat taustalta kauempaa - kuin toisesta todellisuudesta. Paljon elokuvaviittauksia ja ripaus kovuutta ja kuoleman läheisyyttä, mutta kaikki päättyy kuitenkin lopulta elämäniloon. Ihmisen on mahdotonta saavuttaa onnellisuutta, jos hän joutuu kamppailemaan itseään vastaan sen saavuttamiseksi.

Sokeus on aina ollut itselle epämukava ajatus, erityisesti juuri elokuvien ystävänä. Miten pystyisi hyväksymään sen, ettei enää näkisi yhtään elokuvaa. Elokuva antaa siihen vastauksen omalla kohdallani, kun päähenkilö pyörittää päässään vanhoja jo näkemiään sekä rakastamiaan elokuvia. Kai sitä pitäisi sitten katsoa (kuunnella) jo näkemiään ja rakastamiaan elokuvia tukeutuen niiden muistoihin. Tuleehan niiden pariin jo nyt paettua maailmaa.

 

[Kilgore Trout]

Pitkästä aikaa kävin oikein elokuvateatterissa. Se on kulttuurimuodoista se, jota olen ehkä eniten kaivannut koronan aikana. Nyt minut sai liikkeelle Dyyni. Olen lukenut kirjat moneen kertaan, aluksi suomeksi ne mitä suomennettiin ja sitten englanniksi loput Frank Herbertin kirjoittamat. Jonkun Brian Herbertin ja Kevin J. Andersonin jatko-osankin olen lukenut, mutta niitä ei voi sanoa kuin huonoiksi.
Edellisen elokuvan olen nähnyt muutamaan kertaan, joten tarina oli hyvin tuttu. Silti hieno elokuva varsinkin Isense-salissa, suosittelen katsomaan siinä salissa jos vaan mahdollista.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=8g18jFHCLXk

 

[Vintsukka]

Torstaina uusi Bond, joten ajattelin katsoa Spectren pohjalle. Ensimmäiset kaksi kolmasosaa erittäin toimivaa kamaa, mutta Blofeld-"paljastus" on typerä ja lopun kummitustalo idioottimainen. Hyvä ettei jäänyt Craigin viimeiseksi, toivottavasti No Time to Die jättää suuhun paremman maun.

 

[Vintsukka]

Suomalaiselokuva Kello pitää (tai ainakin piti) hallussaan ennätystä: se kuvattiin alle 30 tunnissa. Ja sen huomaa.

EDIT: En suosittele, mutta löytyy Kirjastokinosta jos kiinnostaa.

 

[Vintsukka]

Free Guyssa (Disney+) on originelli idea ja muutama hauska irtovitsi, mutta aika hengetön ja lopulta ennalta-arvattavahan tuo oli. Jodie Comer on hyvä ja Reynolds vetää tutun ja turvallisen Reynolds-roolin. Yleensä tykkään Taika Waititista, mutta tässä oli harvinaisen sietämätön. Ja koska Disney, pakkohan sinne oli Marvel- ja Star Wars -viittaukset ympätä.

 

[Blue F]

Reynolds vetää tutun ja turvallisen Reynolds-roolin.

Tämä on niin totta, kun olla ja voi. Tuntuu, että kaveri ei taivu yhtään mihinkään muuhun, vaan on tylysti valettu niin tiukkaa muottiin, ettei muuntautumismahdollisuutta ole.

Sitten on näitä ex-rooliensa vankeja; Elijah Wood yrittää repiä ja raastaa itseään ulos hobittiasusta (+Huck Finn), mutta turhaan; Viimeisimpänä tositapahtumiin pohjautuvassa Ted Bundy-rainassa (No Man of God), jossa hänen ylleen on puettu FBI-profiloijan asu. Olisi ollut edes Al Bundy-elokuvan (Pulmuset) Bud-rooli, niin olisi voinut vähän paremmin toimia. Hirveää sontaa. Mainittakoon vielä samaan hengenvetoon muutama viikko katsomani Spiral. Saw-elokuvien jatkumona tehty, no jatko-osa. Kaikkea pitää kokeilla, paitsi kansantanhuja ja Chris Rockia kauhujännärin pääosassa. Olisi saanut kuolla heti alussa. Anteeksi spoileri. Ehkä se kuolikin?

Vastakkaiselta sukupuolelta (saako termiä enää edes käyttää?) löytyy Melissa McCarthy, joka myönnettäköön onnistui muuntautumaan elokuvassa Can You Ever Forgive Me? ja oli vieläpä ihan uskottava, mutta yhtä kaikki, täysin yhdestä puusta veistetty 50+ mukahauska mukakomedienne. David E. Kelleyn Nine Perfect Strangersissa hänelle tuli taas huti, kun yritti draamassa olla se hauskuuttaja ja nokkeluuksien viljelijä, oma leveä itsensä. Miten käy Kottaraisessa (The Starling)? Odotan elokuvaa (korostan elokuvaa) mielenkiinnolla, mutta MMcC:n myötä myös hyvin pelonsekaisin tuntein. Ehkä mainio Kevin Kline tulee ja pelastaa elokuvan, koska Melissan en siihen usko pystyvän, vaikka elokuvan nimi ehkä häntä hyvin kuvaakin.

No, pakkoko niitä on sitten katsoa, jos ennakkofiilikset ovat sitten tällaiset? Niin-pä. Ja sanoppa muuta.

Kiitos vielä Vintsukka, mainioista R&A -poiminnoista.

 

[Glove]

Stalingradia katselen parhaillaan. Oli jossain top-5 saksalaiset sotaelokuvat niin ajattelin katsoa. Eipä tämä alku juuri vakuuta, mutta katsotaan pitemmälle jos tämä tästä paranee.

 

[Vintsukka]

Crawl (Netflixissä vielä muutaman päivän). Nuori nainen jää isänsä kanssa jumiin vanhaan kotitaloonsa kun iso hurrikaani iskee. Tulvavesi nousee ja tuo mukanaan nälkäisiä alligaattoreita.

Juuri sitä mitä juonikuvaus lupaa, ei enempää eikä vähempää. Toimivaa viihdettä 83 minuutin verran.

 

[Vintsukka]

Brittifirma Amicus Productions teki 60- ja 70-luvuilla seitsemän kauhuantologiaa. Torture Garden (1967) on niistä toinen, eikä sieltä paremmasta päästä, vaikka pari hyvää pätkää pitääkin sisällään. Jack Palancen ja Peter Cushingin tähdittämä viimeinen lyhäri on porukan paras ja Burgess Meredith on mainio kehystarinan tirehtöörinä. Noista seitsemästä yksi on vielä näkemättä mutta hyllyyn ostettu, josko senkin katsoisi tässä lähipäivinä.

William Castle oli tunnettu gimmickeistään, milloin leffateatterin penkkeihin asennettiin täristimiä ja milloin yleisön pään päällä leijui luurankoja. 13 Ghosts (1960) kuuluu samaan sarjaan, osa mustavalkoisen elokuvan kohtauksista esitettiin siniseksi väritettyinä, ja yleisölle jaettiin lasit joissa oli sekä sininen että punainen aukko josta katsoa. Määrätyissä kohtauksissa ruudulle ilmestyi kummituksia, jotka näki yhden aukon läpi mutta ei toisen. Ja siinä onkin tämän leffan kiinnostavin anti, elokuvalliset ansiot jäävät aika vähäisiksi, mutta on näissä Castlen tuotoksissa vaan silti oma charminsa.

 

[Vintsukka]

Kanadalaisessa scifikauhussa Come True (2020) on muutama visuaalisesti hieno kohtaus ja hyvin tunnelmaa luova soundtrack. Harmi että juoni on kovin kehno, kulminoituen "twistiin", jollaisia itse kirjoitin ala-asteella.

Brittifirma Amicus Productions teki 60- ja 70-luvuilla seitsemän kauhuantologiaa. [...] Noista seitsemästä yksi on vielä näkemättä mutta hyllyyn ostettu, josko senkin katsoisi tässä lähipäivinä.

Amicus-sarjan viimeinen, From Beyond the Grave (1974), on yksi sarjan parhaista kokonaisuuksista. David Warnerin tähdittämä ensimmäinen lyhäri on porukan paras, ja viimeisen pätkän lopputwisti oli oikeasti yllättävä ja hauska. Peter Cushing ja Donald Pleasance ovat aina hyviä.