Chaplin-maratonissa mennään pettymykseksi jääneen Essanayn (muutama ehjempi oli kuten Vagabond, muutoin väläytyksiä) jälkeen Mutualilla, jossa alkaa taso vakiintua hyvin korkeaksi ja D.W. Griffithin elokuvien opiskelu on tuottanut näkyviä tuloksia tekniikassa yksittäisten väläytysten sijaan. One A.M. on huikea soolosuoritus Chaplinilta, jossa umpijurrissa oleva seikkailija saapuu kotiinsa ja yrittää vain päästä nukkumaan koko talon herätessä "henkiin" yrittämään estää häntä. Charlie kaatuilee vissiin yli 40 kertaa, useasti portaissa ja jälleen tekee mieli vetää viivoja meidän Loiriin.
Viimeisimpänä katsoin The Immigrantin, joka on jo varsinainen jättipotti. Uhkapelaamista laivalla, epäitsekkyyttä ja sitten suvereeni pitkä näytös ravintolassa, kun Kulkurilla ei olekaan yhtäkkiä millä maksaa ateriaa ja Essanaylla Chaplin-elokuviin isokokoiseksi vastakohdaksi saapuneen Eric Campbellin pelottava tarjoilija myös epäilee tätä. Campbellin luultiin 80-luvulle asti tulevan Skotlannista, kunnes brittidokumentissa selvitettiin hänen olevan kotoisin pienestä brittiläisestä kylästä. Skottikylästä lähti plakaatit pois saman tien.
Selvisi myös sekin konkreettisesti, miksi Chaplinissa ja Laurelissa on niin paljon samaa. Joo, olivat samassa brittiläisessä vaudeville-ryhmässä samaan aikaan, mutta Stan Laurel oli ihan Chaplinin varamies ryhmässä (understudy). Ja Mutual-elokuvissa Chaplin on tehnyt myöhemmin erityisesti Laurelin trademarkkina olevaa hatun päähän laittamista, josta hattu sitten saman tien pompahtaa ilmaan ja aiemmin mainitsin jotain muutakin. Laurel myös hyödynsi Chaplinin kuuluisuutta ja imitoi tätä teatterishow'ssaan. Harold Lloyd taas esimerkiksi aloitti elokuvissa Chaplin-matkijana Lonesome Luke -lyhytelokuvillaan, joista on vain yksi selvinnyt nykypäivään. Oma lukunsa olivat elokuvapiraatit, jotka palkkasivat Chaplin-matkijoita ja kuvasivat uutta materiaalia, jota he yhdistelivät Chaplinin aidon materiaalin kanssa ja julkaisivat uusia Chaplin-elokuvia. Laiskimmat toki hommasivat suoraan ne Chaplin-elokuvat ja myivät niitä teattereilla pokaten itse kaikki levitysrahat. Eräällä röyhkeimmistä oli nimenäkin suoraan ihan joku Charlie Chaplin Film Company ja toimisto Manhattanilla, sattumalta eräs Keystonen sijoittajista törmäsi siihen ollessaan kaupungissa ja pian sen yhtiön tarina loppui.