banaaninviljelijä
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
Kolme viimeisintä on suomalaisia elokuvia Areenalta, joiden aihe on tyttö. Baby Jane, Aurora ja Näkymätön ELina. Hyviä elokuvia mielestäni jokainen.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Tappara kaipasi sankaria, ja Anton Levtchi vastasi huutoonLue lisää »
-
Anton Levtchi on toinen kaksi hattutemppua pudotuspelikevään aikana tehnyt pelaaja − edellisestä kerrasta 47 vuottaLue lisää »
-
Joona Saarelainen jännitti maalivahdin nollapeliä rangaistusaitiossa, mutta ei peliä johtoasemassaLue lisää »
-
Pistetilinsä finaalisarjassa avannut Otto Somppi näki perjantain kamppailun nousujohteisena Tapparan kannaltaLue lisää »
-
U18 MM-päiväraportti: Iginla ja McKenna johtivat Kanadan murskajaisia 103 rangaistusminuutin ottelussa, Sveitsille ja Latvialle avausvoitotLue lisää »
-
Norjan nollannut Kim Saarinen joutui pitämään itsensä lämpimänä − "Joukkue pelasi hienosti ja teki minun roolini helpoksi"Lue lisää »
Leffa, jonka katsoit viimeksi
- Viestiketjun aloittaja Buster
- Alkaa
- 44 036
- 383
vastaantulija
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Määrätietoisesti HPK
Breakfast at Tiffany's (1961)
Enpä ollut koskaan nähnyt, mutta nyt katselin tämän 60-vuotiaan klassikon.
Audrey Hepburn, wau...
Enpä ollut koskaan nähnyt, mutta nyt katselin tämän 60-vuotiaan klassikon.
Audrey Hepburn, wau...
Eilen telkkarista tuli katsottua Gangsterin heila (1988)
Ihan ok komedia jossa nyt parasta oli Michelle Pfeiffer.
Uhrilampaat tuli katsottua kolmannen kerran. Hyvä niin, sillä tarinasta ja näyttelijäsuorituksista avautui paljon lisää. On se Anthony Hopkins kova ja Jodie Foster niin ikään roolissaan parempi kuin muistin. Areenassa vielä pari päivää.
Olen katsellut Netflixistä puolalaisia elokuvia jonkin verran eikä ne hullumpia ole olleet: esim Polanskin ohjaama Pianisti oli suorastaan loistava kuvaus Varsovan ghetton menosta erään juutalaisen muusikon silmin.
Lähihistoriaa peilasi taas Musta torstai, joka kertoi 1970 loppuvuoden lakosta Gdynian telakalla, jonka kommunistihallitus tukahdutti asein.
Lähihistoriaa peilasi taas Musta torstai, joka kertoi 1970 loppuvuoden lakosta Gdynian telakalla, jonka kommunistihallitus tukahdutti asein.
Otin vinkistä vaarin ja hain ko. elokuvan Arenasta katsottavaksi.Tätä System Crasher leffaa on kehuttu niin paljon eri puolilla että pitää pistää katselulistalle
12-vuotias Helena Zengel sai nuorimpana koskaan arvostetun näyttelijäpalkinnon – poikkeuksellinen elokuva esitetään tv:ssä tänään
Rankka elokuva kertoo vaietusta aiheesta.www.is.fi
Täytyy myöntää, että olipahan raju kokemus. Aika hiljaisena poikana olin vielä pitkään elokuvan jälkeenkin. Nuoren tytön suoritus pääosassa on huikaiseva; ei mitään päälleliimattua teennäistä esittämistä, vaan sydäntäriipaisevan uskottavaa eläytymistä rooliinsa.
Ei välttämättä ollut helpointa katsottavaa, mutta elokuva piti minut otteessaan ensi minuuuteistaan hamaan loppuunsa asti - suosittelen, muttei ole mikään lasten elokuva.
Viimeksi muokattu:
Cruella de Vilistä kertova Disney-elokuva Cruella. Voi polttaa rahaa ja saada sillä hienolta näyttävän elokuvan, loistavalla soundtrackilla ja kahdella rautaisella tähdellä. Voi palkata visuaalisen ohjaajan yliohjaamaan guyritchiemäisen tyyliin samaan aikaan liukkaan ja kovan tarinan häivähdyksellä ironiaa. Voi komiteamaisesti yrittää seurata yleisön makua parhaansa mukaan ja valaa sekaan yleisöön vetoavia aineksia. Mutta sielua ja tarkoitusta ei voi ostaa tai jäljitellä. Kiiltävän ja kiireisen pinnan alla, sekä tähtiesitysten takana on aika tyhjä ja hajanainen elokuva. Oliko sillä nyt virallisesti vain kuusi käsikirjoittaa listattuna ja ties kuinka monta ilman krediittiä pyörittämässä. Nykymenoa tämä isoilla kuvilla.
En tiedä kestänkö enää yhtään ironista päähahmoa erityisesti kertomassa voice-overina omaa tarinaansa. Mutta sitähän tulee jatkossakin tasaisella sykkeellä. Helvetin Deadpoolit ja Lego elokuvat, miksi teidän piti olla aikanaan niin hyviä ja tehdä gaziljoona dollaria. Kaikki hyvä ylikäytetään niin nopeasti.
Parasta oli Emma Stone otsatukassa ja silmälaseissa. Erityisesti baskeri päässä pitkässä takissa käsilaukun kanssa. En tiedä mikä niissä otsatukissa on. Ja tietysti vähemmän yllättäen oli muutenkin vahva, mutta itseselvyyksiä harvemmin tajuaa mainita.
En tiedä kestänkö enää yhtään ironista päähahmoa erityisesti kertomassa voice-overina omaa tarinaansa. Mutta sitähän tulee jatkossakin tasaisella sykkeellä. Helvetin Deadpoolit ja Lego elokuvat, miksi teidän piti olla aikanaan niin hyviä ja tehdä gaziljoona dollaria. Kaikki hyvä ylikäytetään niin nopeasti.
Parasta oli Emma Stone otsatukassa ja silmälaseissa. Erityisesti baskeri päässä pitkässä takissa käsilaukun kanssa. En tiedä mikä niissä otsatukissa on. Ja tietysti vähemmän yllättäen oli muutenkin vahva, mutta itseselvyyksiä harvemmin tajuaa mainita.
Viimeksi muokattu:
Ramchester
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS
En tiedä johtuiko juodun alkoholin määrästä, mutta mä jopa pidin elokuvasta. Olihan siihen paljon kopioitu Joker ja Birds of Prey -elokuvista aina soundtrackia myöten, mutta silti viihdyin alusta loppuun.
Oikeastaan ainoa mikä vähän ärsytti, niin tietokoneella tehtyjen koirien liikkeet ei ollut kovin sulavia.
Tuli sitten katsottua The Guard
Enpä ollu aikasemmin leffasta juurikaan kuullu, mutta näyttelijät Brendan Gleeson, Don Cheadle ja Mark Strong oli toki tuttuja. Trailerin perusteella leffa vaikutti vähän saman tyylisltä leffalta kuin "In Bruges" joka taas lukeutuu suosikkileffoihin. Ei nyt ollu ihan samaa tasoa mutta kuitenkin ihan katsomisen arvoinen pätkä.
Steven Spielbergin ohjaama, Robert Zemeckisin ja Bob Galen käsikirjoittama 1941.
Tämä leffa on kyllä paljon enemmän kotonaan Zemeckis/Gale-parivaljakon filmografiassa kuin Spielbergin. I Wanna Hold Your Handistä ja Used Carsista tutuksi tullut tyyli ja huumorintaju paistaa tästäkin läpi, mutta ei ehkä ihan yhtä onnistuneesti. Viime kuussa menehtynyt Ned Beatty ja RoboCopista paremmin tunnettu Nancy Allen ovat näyttelijöiden MVP:t.
Tämä leffa on kyllä paljon enemmän kotonaan Zemeckis/Gale-parivaljakon filmografiassa kuin Spielbergin. I Wanna Hold Your Handistä ja Used Carsista tutuksi tullut tyyli ja huumorintaju paistaa tästäkin läpi, mutta ei ehkä ihan yhtä onnistuneesti. Viime kuussa menehtynyt Ned Beatty ja RoboCopista paremmin tunnettu Nancy Allen ovat näyttelijöiden MVP:t.
Paikkasin yhden aukon yleissivistyksessä katsomalla 82-vuotiaan The Wizard of Ozin. Eihän se toki tarinana näin aikuisena erityisemmin maistunut, mutta tekniseltä kantilta hienoa katseltavaa ja mukava oli nähdä alkuperä niin monelle populaarikulttuurista tutulle viittaukselle. Pitäisiköhän katsoa tuo 80-luvulla tehty jatko-osa kun Disney+:lta näyttää löytyvän?
Wizard of Oz on hieno elokuva ja elokuvien maailma muuttui 17.8.1939 pysyvästi, vaikka vain harva sen huomasi tuolloin. Meni noin 20 vuotta ennen kuin elokuvasta alkoi televisioesitysten myötä muuntautua yksi amerikkalaisen elokuvan rakastetuimpia klassikoita. Alunperinhän CBS-televisiokanava halusi tiettävästi esittää Tuulen Viemää -elokuvan kanavallaan, mutta MGM-studio ei lämmennyt ajatukselle myydä kruununjalokivensä esitettäväksi kilpailevaan formaattiin ja lopulta CBS joutui tyytymään huomattavasti vaatimattomampaan Wizard of Oziin. Ensiesitys marraskuussa 1956, seuraavan kerran muistaakseni jouluna 1959 ja siitä eteenpäin joka vuosi ennen kuin joskus 90-luvulla taisi putki katketa, ellen ihan omiani muistele kun en jaksa tarkistaa. Pääosanesittäjä Judy Garlandkaan ei oikein kunnolla ehtinyt nähdä kuinka suureen asemaan elokuva kasvoi, sillä Judy kuoli 1969.
Victor Fleminghän oli taas oikeaan aikaan oikeassa paikassa, sillä tämäkin leffa (kuten myös Tuulen viemää) päätyi hänen nimiinsä - molemmat leffat vieläpä ilmestyivät samana vuonna. Wizard of Oziakin oli ehditty jo ohjata pitkät pätkät vaikka kenen alaisuudessa (Cukor, Vidor, Thorpe ainakin), mikä oli studioajalle ominaista, ennen kuin ex-automekaanikko Fleming saapui nöyränä työmiehenä ja kameleonttina hoitamaan homman saumattomasti maaliin. Eikä Fleming mikään turha jätkä ole, sillä ukolta löytyy hienoja elokuvia aina mykkäajoilta saakka.
Itsellä on katsomislistalla vielä tosiaan tuo jatko-osa, sekä 1978 tehty Universalin ja Motown-levy-yhtiön yhteistuottama The Wiz. Jälkimmäinen Sidney Lumet'n ohjaama uusintaversio täysmustalla näyttelijäporukalla, joka oli kuuluisasti floppi. Mutta jos siellä on näyttelijöinä Michael Jackson, Diana Ross, Nipsey Russell, Richard Pryor ja Lena Horne, niin kuinka huono se voi olla.... Tai siis varmasti voi olla hyvinkin huono... Mutta ei ainakaan ole vailla historiallista arvoa ja mielenkiintoa, kulttielokuvaksihan se on sittemmin noussut.
Spielbergin 1941 on kanssa löytynyt hyllyltä varmaan 8 vuoden verran ja en ole saanut katsotuksi. Ehkä odottaa sitä päivää, kun lähtee koko Spielbergin ohjaustuotanto. Ei puuttuisi kuin pari elokuvaa.
Itseltä kontribuutio tähän ketjuun voisi olla Fast and the Furious 9, josta tykkäsin vielä vähemmän kuin kasista. Kaikki on kansainvälisiä salaisia agentteja, aletaan mennä jo piirroselokuvamaisessa överitoiminnassa ja jostain on hiipinyt pienen pieni liiallisen vakavuuden hento sivumaku mukaan, vaikka kuinka yritetään mennä vanhaan malliin kieli poskessa. Saatiin se vanha vitsikin toteutettua miten näitä elokuvia ja niiden stuntteja enää saa isommaksi. Päällimmäinen maku on se, ettei tekijäporukallakaan ole enää mitään punaisia lankoja käsissään ja tämä Cypher-homma vissiin vielä jaksuu yhden kaksiosaisen elokuvan verran tai jotain. Toimintakohtauksetkin isoja, äänekkäitä ja melko panoksettoman päämäärättömiä. Pitkästä kestosta huolimatta sivuhahmojen katraalle ei löydetä oikein mitään tekemistä kuin mukana roikkuminen, koska pakko. Aikanaan vitonen palautti ryminällä takaisin sarjan ystäväksi ja siitä oli seiskaan asti suurinpiirtein ihan mukavaa. Hobbs ja Shaw'stakin pidin tässä kasin ja ysin välissä. Mutta kun sen verran noita elokuva katsoo, niin kyllä nämäkin menee siinä sivussa. Pysyypähän yleisessä keskustelussa kartalla.
Mutta jos nuo jättäisi väliin, niin ehkä olisi tuota Chaplin-projektia ehtinyt jatkaa. Jäi kesken täälläkin mainittuun kohtaan, kun ollut kaiken maailman arvokisoja. Ei hyvä, kun pikkuhiljaa alkaa terävimmät muistot kadota, niin ei pysty enää yhdistelemään viivoja uuden ja vanhan materiaalin välillä.
Viimeksi muokattu:
Tässä melko lailla omatkin mietteeni ysistä ja koko sarjasta, 5-7 oli ne parhaat osat, niissä oli sopiva tasapaino Dieselin tosikkoudden ja kässärin hölmöyden välillä.
Yhdet vielä (Druk) kävin Plevnassa katsomassa. Neljä keski-ikää lähestyvää kaverusta päättävät tehdä tieteelliseen kokeen, jossa ylläpitävät jatkuvaa puolen promillen humalaa, ja sen ansiosta sekä töissä että sosiaalisessa elämässä alkaa luistaa entistä paremmin. Hetken.
Komedia tanskalaiseen malliin, eli huumori on tummaa ja vahvasti melankolian sävyttämää. Mads Mikkelsen on totutun kova.
Komedia tanskalaiseen malliin, eli huumori on tummaa ja vahvasti melankolian sävyttämää. Mads Mikkelsen on totutun kova.
Speden kirjoittama ja Ere Kokkosen ohjaama Viu-hah-hah-taja vuodelta 1974. Sämpy Laine ja Jyrki Kovaleff vetävät kovat tuplaroolit, muissa rooleissa mm. Lastumäki ja Siimes loistavia. Hatara juoni ei pitkälle kanna, mutta leffa on täynnä yksittäisiä sketsejä ja reploja, jotka naurattavat vielä n. kymmenennelläkin katselukerralla.
Fear Street -trilogian viimeisen osan juuri sain päätökseen. Olisiko jopa sarjan paras osa? Ainakin veti tyydyttävästi langat yhteen ja jätti ihan tyytyväisen olon.
Fear Street on siis kauhuelokuvatrilogia, joista ensimmäinen sijoittuu vuoteen 1994, toinen 1978 ja viimeinen 1666. Vaikka enemmänhän tuo toimii kuusituntisena minisarjana kuin kolmena erillisenä elokuvana. Netflixistä löytyy, tämä viimeinen osa ilmestyi eilen.
Fear Street on siis kauhuelokuvatrilogia, joista ensimmäinen sijoittuu vuoteen 1994, toinen 1978 ja viimeinen 1666. Vaikka enemmänhän tuo toimii kuusituntisena minisarjana kuin kolmena erillisenä elokuvana. Netflixistä löytyy, tämä viimeinen osa ilmestyi eilen.
Kyllä tämä minun mielestäni on järkyttävän surullinen tarina, ja palaan siihen aina välillä uudelleen. Myös psykologisesti rankka, kun kummatkin päähenkilöt kuolevat todella tuskallisesti ja kaukana toisistaan, eli myös romanttisella tavalla todella hankala suhtautua näinkin herkkänä henkilönä. Siihen en ota kantaa onko tälle ollut tarpeen myöntää Oscareita, mutta ilmeisesti joillekin se on jokin oikea mittari :)
Purkan Jauhaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HPK
Eilen tuli Lost in Translation tv:stä. Tuli katseltua pitkän tauon jälkeen ja onhan tuo yksinkertaisuudessaan loistava elokuva.
Woodstock: 3 Days of Peace and Music -dokkarin katsastin. Melkein neljän tunnin kesto ei tuntunut missään, (pääosin) hyvää musiikkia ja mielenkiintoista kuvamateriaalia festareilta erittäin toimivasti yhteen leikattuna. Tämä katsomani oli 90-luvulla tehty "Director's Cut", joka on 40 minuuttia alkuperäistä pidempi.
Sateisen mökkipäivän kunniaksi tuli katsottua YLE Areenasta Avoimien ovien päivä eli Doors Open (2012). Mukava draama/rikos/komedia leffa taide ryöstöstä. IMDb:ssä vaatimaton 5,8 keskiaravo, mutta itse annoin arvosanan 7.
Sadepäivän ja lomapäivän kunniaksi meni viimein Loki-sarja. Paras näistä sarjoista kokonaisuutena aika helposti, vaikka vielä jäi kosolti varaa muille ylittää. Wandavisionissa nautin suunnattomasti noista eri aikakausien ja tyylien sitcom-jaksoista kaikkine rytmeineen, sekä teknisine matkimisineen ja jenkkikatsojilla varmasti kerroin oli vähintäänkin kaksi nautinnon suhteen noissa.
Siihen perään lutvittiin amerikkalaisen elokuvan (alkupuoliskon) historian läpi Martin Scorsesen seurassa kolmiosaisessa BFI:n dokkarisarjassa 90-luvulta A Personal Journey With Martin Scorsese Through American Movies. Löytyy Youtubesta ja Vimeosta. Ei voi sanoa mitään muuta kuin, että herrajumala kun minä rakastan elokuvia. Aina se välillä unohtuu, mikäli ei timantteihin tahdo törmätä.
Olympialaisten kunniaksi meni myös viikolla Nadia, Butterfly. Kyseessä tarina Tokion olympialaisissa kilpailevasta ranskalaisesta uimarista, joka aikoo lopettaa uransa kisojen jälkeen. Omistanut elämänsä totaalisesti urheilulle menestyäkseen, ja on ehkä vähän katkerakin elämättä jääneestä nuoruudesta. Samaan aikaan on vaikea ja haikeaa irrottautua siitä tuntemastaan tutusta urheilumaailmasta. Rooleissa on oikeita uimareita ja pääosan esittäjä oli Riossakin, jos oikein muistan. Hyvää näyttelemistä, hyvä elokuva.
Siihen perään lutvittiin amerikkalaisen elokuvan (alkupuoliskon) historian läpi Martin Scorsesen seurassa kolmiosaisessa BFI:n dokkarisarjassa 90-luvulta A Personal Journey With Martin Scorsese Through American Movies. Löytyy Youtubesta ja Vimeosta. Ei voi sanoa mitään muuta kuin, että herrajumala kun minä rakastan elokuvia. Aina se välillä unohtuu, mikäli ei timantteihin tahdo törmätä.
Olympialaisten kunniaksi meni myös viikolla Nadia, Butterfly. Kyseessä tarina Tokion olympialaisissa kilpailevasta ranskalaisesta uimarista, joka aikoo lopettaa uransa kisojen jälkeen. Omistanut elämänsä totaalisesti urheilulle menestyäkseen, ja on ehkä vähän katkerakin elämättä jääneestä nuoruudesta. Samaan aikaan on vaikea ja haikeaa irrottautua siitä tuntemastaan tutusta urheilumaailmasta. Rooleissa on oikeita uimareita ja pääosan esittäjä oli Riossakin, jos oikein muistan. Hyvää näyttelemistä, hyvä elokuva.
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy