Leffa, jonka katsoit viimeksi

[Vintsukka]

Suosikkipodcastini käy läpi seuraavaksi John Carpenterin koko tuotannon, ja leffoja on mukava katsoa samaan tahtiin. Tänään siis tsekkasin Dark Starin.

Carpenterin (Halloween, The Thing) ohjaama ja Dan O'Bannonin (Alien, Total Recall) käsikirjoittama Dark Star oli alunperin $1000 budjetilla tehty 40-minuuttinen "opinnäytetyö", josta levittäjät kiinnostuivat ja antoivat $5000 lisää lisäkuvauksia varten. Lopputulos on n. 80-minuuttinen scifi-komedia, josta O'Bannon totesi "kaikkien aikojen parhaasta opiskelijafilmistä tehtiin kaikkien aikojen huonoin teatterielokuva".

Leffana Dark Star on kovin puutteellinen, mutta pitää sisällään monta ihan hauskaa kohtausta ja vitsiä. Ja kengännauhabudjetilla tehtyjen lavasteiden ja efekten bongailu on ihan viihdyttävää. IMDb:ssä annoin 6/10.

 

[Vintsukka]

Criterionin Godzilla-boksia olen pikku hiljaa käynyt läpi, ja pari päivää sitten katsomani sarjan 11. leffa Godzilla vs. Hedorah (1971) on tähän asti näkemistäni jatko-osista viihdyttävin. Saasteista ja jätteistä henkiin herännyt liejuhirviö uhkaa Japania, mutta onneksi Godzilla tulee hätiin ja pistää otusta turpaan. Pienellä budjetilla ja kiireessä kuvattu elokuva oli luultavasti jäämässä turhan lyhyeksi, koska sitä on jatkettu musiikkinumeroilla, omituisilla animaatiopätkillä ja infografiikoilla, jotka tekevät leffasta sekä kummallisen että harvinaisen hauskan.

 

[Saipamies]

Batman yön ritari. Aivan paska leffa. Erikoistehosteilla mässäilty leffa. Ei kunnon juonta.

 

[Vintsukka]

Suosikkipodcastini käy läpi seuraavaksi John Carpenterin koko tuotannon, ja leffoja on mukava katsoa samaan tahtiin. Tänään siis tsekkasin Dark Starin.

Sarja jatkuu Carpenterin toisella leffalla Assault on Precinct 13 (1976). Pirun hyvä ja tunnelmallinen pikku trilleri alimiehitetystä poliisiasemasta ja sinne hyökkäävästä rikollisjengistä. Väkivallalla ei mässäillä, mutta sitä ei myöskään piilotella. Carpenterin minimalistinen soundtrack on iso osa leffan tunnelmaa.

 

[Valapatto]

12 vuoden yö löytyi Netflixistä ja oli hyvä. Kertoo muutamasta Uruguayn poliittisesta vangista, jotka sotilasdiktatuurin aikana vangittiin.

 

[MadMike]

Joku päivä tuli telkasta White Chicks. Oli sen verran hämmentävä pätkä, että oli pakko katsoa loppuun.

 

[Buster]

Batman yön ritari. Aivan paska leffa. Erikoistehosteilla mässäilty leffa. Ei kunnon juonta.

Höh. Huikea kissa-hiiri -leikki, jossa kamppaillaan Gothamin sielusta.

Fear Streetit menivät putkeen maanantaina. Ensimmäinen oli virkistävä slasher ja kylvi myös isoja odotuksia luovia asioita. Toinen vähän liian tuttu leirikuvio, jonka Final Girl -parodia on varmaan ikuisesti minulta pilannut - on vaikea yrittää eläytyä ja ottaa tosissaan. Ja viimeinen taas hieno huipennus. Isossa kuvassa jokainen uusi elokuva väritti edellisen osan uusilla väreillä ja näkökulmilla, mikä antaisi virtaa katsoa ne uudelleen joku päivä, vaikkeivat ne nyt lähellekään klassikkoutta kohonneet.

Kohtalonomaisuus ja ihmisten käytös noissa murhaaja-kohtauksissa jäivät päällimmäisenä mieleen, koska ne "alinäyteltiin" ja hahmot eivät olleet uskoa todeksi, että näkivät edessään tutun kaverin verenpeittämä kirves kädessä. Ja erityisesti ensimmäisen elokuvan ensimmäinen tappo ja kamppailu oli arkipäiväisessä raakuudessa - vailla mitään mässäilyä - pysäyttävä ja jopa epämieluisaa katsoa. Hienosti tehty ja näytelty lyhyt alkukohtaus. Klassinen, mutta omat pienet tatsit mukana ja se möi ainakin minulle lopun ekasta elokuvasta saman tien.

 

[Oles]

Batman yön ritari. Aivan paska leffa. Erikoistehosteilla mässäilty leffa. Ei kunnon juonta.

Siis puhutko nyt elokuvasta Dark Knight vuodelta 2008? En nimittäin tunnista kritiikistäsi kyseistä leffaa, niin mietin että puhutko jostain toisesta elokuvasta.

 

[Ramchester]

Siis puhutko nyt elokuvasta Dark Knight vuodelta 2008? En nimittäin tunnista kritiikistäsi kyseistä leffaa, niin mietin että puhutko jostain toisesta elokuvasta.

Pelkkä provohan tuo oli. Aika turha lähteä tuohon keskusteluun…

 

[Barcelona]

YLE Areensta tuli tällä kertaa katsottua The Florida Project. Siinä 6-vuotias tyttö elää narkkari/huora äitinsä kanssa halvassa motellissa lähellä Disney Worldia. Eipä leffassa ollu muuta juonta kuin tyttö ystävineen yrittää tehdä kesäpäivistä seikkailuja kun samaan aikaan äiti koittaa selviytyä arjesta. En yleensä tykkää katsella leffoja jossa on muksuja pääsosassa, mutta pääosan esittäjä Brooklynn Prince ja muut muksu näyttelijät oli sen verran hyviä että kyllä tän jakso katsella. Vaikka aihe nyt oli tietenkin hieman raskas.

Willem Dafoe on hotellin pyörittäjä, ja vetää ehkä parhaan roolisuorituksen mitä olen häneltä nähnyt. Ja saihan Dafoe suorituksestaan ihan oscar ehdokkudenkin.

 

[Valapatto]

Netflixin valikoimasta edelleen Tom Hanksin tähdittämä News of the world. Aika mitäänsanomaton tekele - parasta antia lienee nuoren Helena Zengelin rooli. Tämä on siis yhdysvaltojen sisällissodan päättymisen aikoihin sijoittuva western, jossa Hanks kiertelee lukemassa uutisia eri kylissä. Linkki nykypäivään ja ihmisten haluun uskoa mielummin itseään miellyttäviä mielipiteitä kuin faktoja on olemassa, mutta jätetään harmittavan pieneen rooliin ja tarina onkin sitten aika ennalta arvattava.

On tuosta ilmeisesti aika moni tykännytkin ja helppohan leffa oli katsoa, joten kannattaa toki, josko joku siitä enemmän irti saisi kuin minä.

 

[flintstone]

Mä olen nyt kun leffateatterit on olleet pääkaupunkiseudulla auki, käynyt viikottain leffassa ja viimeksi tuli nähdyksi siis tuo Peruna leffa, joka oli ihan ok tosin olisi saanut sisältää enemmän jatkuvaa huumoritykitystä. SItä ennen käytiin katsomassa Suiciside Squad - Suicide Mission joka oli mielestäni erinomainen kieliposkessa tehty toimintaleffa, väkivalta oli jopa yllättävän graafista. Mutta toimi ainakin täällä suunnalla.

 

[Vintsukka]

The Spiral Staircase vuodelta 1946. Toimiva sarjamurhaajajännäri. Dorothy McGuire pääosassa ja Robert Siodmakin ohjaus ovat leffan parhaat palat. Löytyy YouTubesta hyvällä laadulla:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=RbiuTfg8Mu8

 

[ace]

Viimeksi olen katsonut hmmm.. Star Wars Episode 9 joskus keväällä, eli paljon myöhässä julkaisusta sekin.

En tiedä mikä aikuisiän ADHD on iskenyt, mutta tuntuu etten jaksa aloittaa tai keskittyä sitä 1,5-2h mihinkään leffaan. Sarjoja katselen pelkästään nykyään. Jaksoja saattaakin mennä sitten monta putkeen, paljon enenmmän kuin yksi leffa kestäisi. Joku vika minussa on, koska leffoista tykkään myös paljon normaalisti.

 

[Vintsukka]

Riddick vuodelta 2013 on kolmas osa Vin Dieselin Riddick-hahmon saagassa, ja selkeä paluu juurille ja ensimmäisen osan (Pitch Black, 2000) tunnelmiin överiksi vedetyn kakkososan (The Chronicles of Riddick, 2004) jälkeen. Simppeli selviytymistarina vieraalla planeetalla palkkasoturien ja hirviöiden ristipaineessa, ja Richard B. Riddick on cooliuden perikuva. Kyllä näitä mielellään lisääkin katsoisi, harmi kun Vin tuntuu olevan turhan kiireinen niiden autoleffojensa kanssa.

 

[Vintsukka]

Koskaan en ole erityisemmin showpainia fanittanut, mutta Fighting with My Family kyllä toimi. Tositarinaan perustuva komedia kertoo englantilaisesta köyhästä perheestä, jolle showpaini on kaikki kaikessa, ja perheen tytär saa tilaisuuden osallistua karsintoihin, tavoitteenaan WWE:n kirkkaat valot.

Tarinan kliseinen perusrunko toki on sporttileffoissa miljoonaan kertaan nähty, mutta hyvin kerrottuna se jaksaa edelleen viihdyttää. Florence Pugh pääosassa on hyvä, mutta Nick Frost tämän isänä varastaa shown.

2019 oli muuten Florencelta aika kova vuosi, Fighting with My Family, Midsommar ja Little Women kaikki samana vuonna, ja Pugh on todella hyvä noista jokaisessa.

 

[Buster]

Chaplin-maratonissa mennään pettymykseksi jääneen Essanayn (muutama ehjempi oli kuten Vagabond, muutoin väläytyksiä) jälkeen Mutualilla, jossa alkaa taso vakiintua hyvin korkeaksi ja D.W. Griffithin elokuvien opiskelu on tuottanut näkyviä tuloksia tekniikassa yksittäisten väläytysten sijaan. One A.M. on huikea soolosuoritus Chaplinilta, jossa umpijurrissa oleva seikkailija saapuu kotiinsa ja yrittää vain päästä nukkumaan koko talon herätessä "henkiin" yrittämään estää häntä. Charlie kaatuilee vissiin yli 40 kertaa, useasti portaissa ja jälleen tekee mieli vetää viivoja meidän Loiriin.

Viimeisimpänä katsoin The Immigrantin, joka on jo varsinainen jättipotti. Uhkapelaamista laivalla, epäitsekkyyttä ja sitten suvereeni pitkä näytös ravintolassa, kun Kulkurilla ei olekaan yhtäkkiä millä maksaa ateriaa ja Essanaylla Chaplin-elokuviin isokokoiseksi vastakohdaksi saapuneen Eric Campbellin pelottava tarjoilija myös epäilee tätä. Campbellin luultiin 80-luvulle asti tulevan Skotlannista, kunnes brittidokumentissa selvitettiin hänen olevan kotoisin pienestä brittiläisestä kylästä. Skottikylästä lähti plakaatit pois saman tien.

Selvisi myös sekin konkreettisesti, miksi Chaplinissa ja Laurelissa on niin paljon samaa. Joo, olivat samassa brittiläisessä vaudeville-ryhmässä samaan aikaan, mutta Stan Laurel oli ihan Chaplinin varamies ryhmässä (understudy). Ja Mutual-elokuvissa Chaplin on tehnyt myöhemmin erityisesti Laurelin trademarkkina olevaa hatun päähän laittamista, josta hattu sitten saman tien pompahtaa ilmaan ja aiemmin mainitsin jotain muutakin. Laurel myös hyödynsi Chaplinin kuuluisuutta ja imitoi tätä teatterishow'ssaan. Harold Lloyd taas esimerkiksi aloitti elokuvissa Chaplin-matkijana Lonesome Luke -lyhytelokuvillaan, joista on vain yksi selvinnyt nykypäivään. Oma lukunsa olivat elokuvapiraatit, jotka palkkasivat Chaplin-matkijoita ja kuvasivat uutta materiaalia, jota he yhdistelivät Chaplinin aidon materiaalin kanssa ja julkaisivat uusia Chaplin-elokuvia. Laiskimmat toki hommasivat suoraan ne Chaplin-elokuvat ja myivät niitä teattereilla pokaten itse kaikki levitysrahat. Eräällä röyhkeimmistä oli nimenäkin suoraan ihan joku Charlie Chaplin Film Company ja toimisto Manhattanilla, sattumalta eräs Keystonen sijoittajista törmäsi siihen ollessaan kaupungissa ja pian sen yhtiön tarina loppui.

 

[Vintsukka]

John Carpenterilla jatketaan. Christine (1983) varsin toimiva Stephen King -filmatisointi, jonka parasta antia ovat Carpenterin musiikki ja efektit kohtauksissa, joissa pahisauto palaa priimakuntoon otettuaan osumaa. Mutta yhtä asiaa tässä leffassa en ymmärrä. Miksi kaikki teinipojat kuolaa Alexandra Paulin perään, kun Kelly Prestonkin on saatavilla?

The Thingin flopattua 1982 (kannattiko julkaista se samana päivänä kuin E.T., studiopomot, häh?), Carpenterin oli pakko laajentaa skaalaansa kauhun ja toiminnan ulkopuolelle. Starman (1984) on kepeä scifi-romanssi-roadtrip, joka toimii lähinnä Jeff Bridgesin ja Karen Allenin karisman ansiosta. Tarinan optimistinen pohjavire on ihan mukavaa vaihtelua juuri esim. Thingin jälkeen, mutta eihän tämä Carpenterin parhaimmistoon kuulu.

 

[Vintsukka]

Palm Springs, minun listallani viime vuoden paras leffa. Nyt toistamiseen katsottuna parani vaan entisestään. Katsantokannasta riippuen joko hauska komedia tai metafora kaiken tuhoavalle masennukselle. Tai molemmat. Suosittelen tsekkaamaan, ja mielellään ilman mitään ennakkotietoja.

 

[pehtoori]

Palm Springs, minun listallani viime vuoden paras leffa. Nyt toistamiseen katsottuna parani vaan entisestään. Katsantokannasta riippuen joko hauska komedia tai metafora kaiken tuhoavalle masennukselle. Tai molemmat. Suosittelen tsekkaamaan, ja mielellään ilman mitään ennakkotietoja.

Hieman erilainen Groundhogs day..

 

[SilentMan]

Harold Lloyd taas esimerkiksi aloitti elokuvissa Chaplin-matkijana Lonesome Luke -lyhytelokuvillaan, joista on vain yksi selvinnyt nykypäivään.

Mukavaa Chaplin-pohdintaa, tähän kuitenkin tarkennus.

Lloyd teki kaikkiaan 67 Lonesome Lukea, joista n. 15 on säilynyt muodossa tai toisessa nykypäivään. Tähti itse ei surrut elokuviensa menettämistä, koska piti niitä heikkoina. Tässä niistä yksi, Lonesome Luke, Messenger vuodelta 1917.

Linkki: https://m.youtube.com/watch?v=D5LhQbSzWyY

 

[Buster]

Mukavaa Chaplin-pohdintaa, tähän kuitenkin tarkennus.

Lloyd teki kaikkiaan 67 Lonesome Lukea, joista n. 15 on säilynyt muodossa tai toisessa nykypäivään. Tähti itse ei surrut elokuviensa menettämistä, koska piti niitä heikkoina. Tässä niistä yksi, Lonesome Luke, Messenger vuodelta 1917.

Sekoitin näköjään Willie Workiin, joka vissiin kehittyi myöhemmin Lonesome Lukeksi. Willie Work oli ainakin Hal Roachin sanojen mukaan selkeä imitaatio Chaplinista, nyt kun asian viitsii ja osaa tarkistaa.

Varmasti aika moni tuon ajan elokuvantekijä pitää tuolloisia teoksiaan vähässä arvossa, kun elokuvabisnes toimi samalla tavalla kuin Fordin tehdas. Liukuhihnalta tavaraa sisään jollain leffa per. viikko, tai nopeamminkin, tahdilla. Hyvä elokuvakoulu tosin, koska D.W. Griffith ohjasi yli 400 lyhytelokuvaa ennen pitkiä elokuviaan päätyen lopulta elokuvaurallaan ohjaamaan yli 500 elokuvaa. Toisaalta turhauttavaa, kun ei irtoa aikaa hioda ja kokeilla. Esimerkiksi Chaplin oli urallaan poikkeuksellisessa asemassa myöhemmällä urallaan, kun hän tuotti elokuvansa itse omalla studiollaan - joka nykyään on Muppettien luojan Jim Hensonin tukikohta ja rakennuksen päälllä on Kermit-sammakko Kulkurin asussa.

 

[Baldrick]

Sain vihdoin katottua The Devil's Advocate -elokuvan ja oli se kyllä hyvä. Jotenkin vaan tullut aina siirrettyä eteenpäin ja eteenpäin sen katsomista, mutta nyt se on tehty ja voi ottaa työlistalle huomiselle seuraavan leffan, joka on pitkään odottanut vuoroaan. Niitä on muutamia.

 

[Vintsukka]

Terveisiä Rakkautta & Anarkiaa -festareilta.

Puolalainen Never Gonna Snow Again leijailee jossain tylsän arkirealismin ja toismaailmallisen fantasian välimailla. Monta absurdin hauskaa kohtausta, mutta kokonaisuudesta en oikein saanut otetta. Mutta takaraivoon se jäi kyllä kummittelemaan.

Never Gonna Snow Again | 35. Rakkautta & Anarkiaa

Hieroja Zhenia parantaa yltäkylläisyyteen kyllästyneitä levottomia sieluja rikkaalla esikaupunkialueella. Małgorzata Szumowskan uutuus on rumankaunis ja koukuttava tarina viattomuuden kaipuusta.

hiff.fi

 

[Ollakseni]

Tulipahan katsottua pari elokuvaa eilen illalla. Vähän vanhempia ja toinen oli selkeästi toista parempi.

House on Haunted Hill (1959)

Tästä on tehty remake 1999 jonka olen nähnyt useamman kerran. Olin siis jotenkin perillä siitä mitä voisi odottaa. Noh Vincent Price on Vincent Price ja hassu muoviluuranko esiintyy myös elokuvassa.
2,5/5

The Haunting (1963)

Tästäkin tehtiin muuten remake vuonna 1999 ja myöhemmin Netflixiin sarja Haunting of Hill House. Se 1999 remake on muuten paska. Tämä oli sitten oikeasti piinaavaa katsottavaa. Julie Harris tekee loistavan roolityön Eleanor Lancena ja elokuvaa katsoessa ei ole täysin varma mikä tapahtuu oikeasti ja mikä ei. Ei mitään jumpscare paskaa, vaan oikeasti ahdistava tunnelma.
4/5