Lauri Marjamäki Jokerien päävalmentajaksi

[DonTirri]

Ja tämä perustuu mihin..
Alla menestyneet suomalaisvalmentajat ulkomailla:
Kari Jalonen
...
...

Niinno. Törmäsellä on NLA mestaruus ja Suikkasella EBEL-mestaruus. Vai lasketaanko näihin vain NHL/KHL-menestys?

Puhumattakaan siitä että viimeaikainen maajoukkuemenestys junnuissa, naisissa ja miehissä ei ole ainakaan ylivoimaisella materiaalilla tullut.

 

[Mike]

Niinno. Törmäsellä on NLA mestaruus ja Suikkasella EBEL-mestaruus. Vai lasketaanko näihin vain NHL/KHL-menestys?

Puhumattakaan siitä että viimeaikainen maajoukkuemenestys junnuissa, naisissa ja miehissä ei ole ainakaan ylivoimaisella materiaalilla tullut.

Suikkanen on turisti joka valmentaa kehityismaissa lätkää ihmisille, jotka eivät osaa sitä edes vähää alusta. Törmäsellä toki ihan lupaavasti lähtenyt ura käyntiin, ja voi ollakin tulevaisuuden nimiä.
Äkkiseltään ulkomailla on neljä sarjaa, joissa meritoitumisen voisi laskea jonkinlaiseksi ansioksi. Nhl, khl, nla ja elitserien. Muilta osin puhutaan puuhasteluhommailuista. Ihan turha yrittää tehdä lajista isompaa mitä se on jollain ebel hassutteluilla.

Mitä maajoukkueisiin tulee, niin niistä hommista on ihan turhaa keskustella edes samana päivänä seurajoukkueasioiden kanssa. Kaksi täysin eri maailmaa, täysin eri lainalaisuuksin.

 

[Cobol]

Äkkiseltään ulkomailla on neljä sarjaa, joissa meritoitumisen voisi laskea jonkinlaiseksi ansioksi. Nhl, khl, nla ja elitserien. Muilta osin puhutaan puuhasteluhommailuista. Ihan turha yrittää tehdä lajista isompaa mitä se on jollain ebel hassutteluilla.

Mitä maajoukkueisiin tulee, niin niistä hommista on ihan turhaa keskustella edes samana päivänä seurajoukkueasioiden kanssa. Kaksi täysin eri maailmaa, täysin eri lainalaisuuksin.

Yhteensä siis viisi sarjaa, kun Liiga lasketaan mukaan. Menestyminen näissä on meriitti. Maajoukkueiden osalta noin se pitkälti menee, että ne ovat eri maailmaa. Monta syytä alkaen lyhyestä rupeamasta ja joukkueiden erilaisesta valmistautumisasteesta ja tahtotilasta. Skoda-cup on lisäksi painoarvoltaan aivan toista luokkaa kuin World Cup tai Olympialaiset, joissa on mukana NHL.

Marjamäen osalta kaikki on mahdollista. Jostain syystä odotukset painottuvat lähinnä kielteiseen, vaikka seurajoukkeissa ei varsinaista epäonnistumista ole tullut. Joku voi laskea viime kauden KHL:ssä. Minusta runkosarja oli kohtuullinen suhteessa materiaaliin kun huomioidaan, että Marjamäellä ei kokemusta ollut raskaasta matkustamisesta ja palautuksen ja levon tarpeesta. Jatkossa toivottavasti on ja mm. kierrättämisen edut ymmärtää.

Lisäksi Marjamäki on minusta valmentaja, joka tarvitsee kapteenia enemmän kuin jotkut toiset valmentajat. Anttilan valinta kapteeniksi voisi helpottaa tilannetta jo yksin siksi, että Regin pelaa eri syistä alle tasonsa. Onko Regin muutenkaan sellainen, että hei jätkät nyt mennään ja survotaan se kiekko maaliin tyyppi? Joko omalla tasollaan pelaaminen tai jätkien motivoiminen on vähintään välttämätöntä kapteenille. Anttilalla on tästä näyttöä. Molemmista.

 

[DonTirri]

Suikkanen on turisti joka valmentaa kehityismaissa lätkää ihmisille, jotka eivät osaa sitä edes vähää alusta. Törmäsellä toki ihan lupaavasti lähtenyt ura käyntiin, ja voi ollakin tulevaisuuden nimiä.
Äkkiseltään ulkomailla on neljä sarjaa, joissa meritoitumisen voisi laskea jonkinlaiseksi ansioksi. Nhl, khl, nla ja elitserien. Muilta osin puhutaan puuhasteluhommailuista. Ihan turha yrittää tehdä lajista isompaa mitä se on jollain ebel hassutteluilla.

Mitä maajoukkueisiin tulee, niin niistä hommista on ihan turhaa keskustella edes samana päivänä seurajoukkueasioiden kanssa. Kaksi täysin eri maailmaa, täysin eri lainalaisuuksin.

Noh. Puhuit yleisesti ulkomaista joten toi viimeisimmät esimerkit esille.

Ja kyllä itse laskisin NLA:n jo samaan kastiin Liigan/SHL:n kanssa. Sveitsissä on tehty tasaista nousua kohti maailmanhuippua mikä näkyy MM-menestyksenä ja nousevana määränä NHL-pelaajia.

Ja NLA itseasiassa ohitti Liigan CHL-rankingissa viimekaudella. Joo CHL ei ole kummoinen mittari mutta parempaakaan ei liigojen välisistä voimasuhteista ei ole.
(Ja Bern vetää euroopan parasta katsojakeskiarvoa)

 

[Ykkössentteri]

Ja tämä perustuu mihin..
Alla menestyneet suomalaisvalmentajat ulkomailla:
Kari Jalonen
...
...

Lähinnä maajoukkuemenestystä eri ikäluokissa ajattelin harrastajamäärään suhteutettuna. Tiedän myös valmentajakoulutuksen olevan Suomessa hyvällä tasolla.

Tiedätkö sinä mistä voisi tulla parempia ja asiantuntevampia valmentajina enemmän kuin Suomesta suhteutettuna väkimäärään? Minulla ei ole täyttä varmuutta asiasta, vain mutu-tuntuma, siksi laitoin että Suomessa on EHKÄPÄ maailman paras valmennus

 

[aquanqua]

Onko viime vuosikymmenen aikana paljonkin eurooppalaisia valmentajia menestynyt (heille) ulkomaalaisissa huippusarjoissa? Uskallan väittää, että suomalaiset valmentajat ovat kelvanneet hyvinkin laajalla rintamalla ulkomaisille ns. huippuseuroille, kun vaikkapa ruotsalaiset ovat syystä tai toisesta jämähtäneet SHL:ään. Tuo Sveitsin tilanne on täysin poikkeuksellinen, kun pääsarjassa joka kolmas päävalmentaja on tällä hetkellä suomalainen ja viime kaudella semifinaaleissa nähtiin kolme suomalaisvalmennuksessa olevaa seuraa.

Mutta en tiedä, kuinka hyvä mittari huippuvalmentajien levinneisyys ulkomaisissa huippusarjoissa on yleiselle valmentamisen tasolle. Valmentajien puolella kansainvälinen huippuseurajääkiekko on yhä varsin nurkkakuntaista suhteessa pelaajien parissa toteutuvaan liikkuvuuteen.

 

[Cobol]

Mutta en tiedä, kuinka hyvä mittari huippuvalmentajien levinneisyys ulkomaisissa huippusarjoissa on yleiselle valmentamisen tasolle. Valmentajien puolella kansainvälinen huippuseurajääkiekko on yhä varsin nurkkakuntaista suhteessa pelaajien parissa toteutuvaan liikkuvuuteen.

Tämä on totta. Lisäksi suomalaisvalmentajilla on surkea kielitaito, kun verrokkina on kaksi tärkeintä ja tasokkainta sarjaa. KHL:ssä vedellään rallienglannilla. NHL-haaveiden osalta pistin myönteisenä merkille Ville Niemisen haastattelun. Siinä hän totesi, että jopa aivan alhaalta (ei siis AHL) on Pohjois-Amerikassa lähdettävä ja englanti on saatava vivahduksineen paremmin haltuun, jotta saa viestinsä oikein perille.

Samanlaista asennetta kun olisi muillakin NHL-urasta haaveilevilla valmentajilla.

 

[Jara76]

Eikö Suomesta löydy joukkueellista pelaajia, jotka suostuvat treenaamaan kunnolla?

Siirretään Kontiolan ketjusta ehkä hieman sopivampaan ketjuun.

En jaksa oikein uskoa, että Suomessa oltaisiin täysin typeryksiä treenaamisen suhteen. Lienee totta, että treenin määrän sijasta nykyään keskitytään laatuun ja palautumiseen. Venäjällä tilanne ilmeisesti on toisinpäin. Mutta jokin syy tähän huhuttuun erilaiseen kulttuuriin täytyy olla. Sehän olisi silkkaa typeryyttä toistaa sama virhe kaudesta toiseen täällä Suomen päässä. Onko kenelläkään NHL-kiekosta hyvin kartalla olevalla tietoa kummalla tavalla siellä treenataan esim. pre-seasonin aikana? 82 peliä + pudotuspelit on karmea määrä, eivätkä kärkipelaajat edes huilaa.

Kesärääkkioksennuksen määrän vertailemisen sijaan nostan ihan yhtä hankalasti varmaksi todistettavan venäläisjengien epämääräiset palautumiskeinot yhdeksi mahdolliseksi eron tekijäksi. Muistan, että ainakin sen Moskovassa pelatun maratonpelin jälkeen puhuttiin, että TsSKA-pelaajat isketään tippaan pelin jälkeen. Ei taida Suomessa ainakaan olla sallittua? Tunnetuista KHL-pelaajista ainakin Zaripov ja Plotnikov olivat pari kautta takaperin mömmöillä hoitaneet palautumistaan ja Zaripov saikin kakkua. En muista saiko Plotnikov jotain sanktiota. Voisin kuvitella, että muissa jengeissä pyörii enemmän pillereitä kuin Hartwallilla.

Kukaan palstalainen tuskin lienee ollut niin sisällä KHL-maailmassa, että ymmärtäisi varmuudella mistä venäläisjoukkueen ja Jokereiden kuntoero keväisin on johtunut. Rotaatio ja sen puuttuvuus/käyttämättömyys varmasti yhtenä tekijänä Jokereiden kohdalla.

 

[Cobol]

Kukaan palstalainen tuskin lienee ollut niin sisällä KHL-maailmassa, että ymmärtäisi varmuudella mistä venäläisjoukkueen ja Jokereiden kuntoero keväisin on johtunut. Rotaatio ja sen puuttuvuus/käyttämättömyys varmasti yhtenä tekijänä Jokereiden kohdalla.

KHL:n dopingista tietävät suomalaisvalmentajat ja -pelaajat eivät juuri puhu. Onneksi sentään venäläiset puhuvat itse. Ei suomalaiset voi puhua, jos on palkkasuhteessa. Tai pelkää sen jälkeen, että venäläiset laittavat torpedon perään. Esimerkiksi tässä on venäläismedian juttu venäjäksi dopingista KHL:n playoffeista 2019. Suomeksi löytyy tiivistelmää tästä. Epävirallisesti tietoa on sekä suomalaispelaajilta että -valmentajilta.

Jokainen voi uskoa mihin tahansa tai olla uskomatta. Itse en usko, että pitkin kautta ryyppäävät venäläishuiput olisivat suomalaisia paremmassa iskussa keväällä kauden lopulla vain siksi, että vetivät edellisvuoden elokuussa traktorin rengasta. Doping on Venäjällä maan tapa. En usko siihenkään, että Suomessa ollaan täysin tyhmiä harjoittelun ja kunnon osalta. Esimerkiksi Anttilan toipuminen polvileikkauksesta kesken viime kauden kevään MM-kisojen luistelukuntoon ja ratkaisijaksi pitäisi avata kaikkien silmiä. Kyllä täällä osataan.

 

[sekolust]

Bernd Brücklerin ja Risto Pakarisen kirjassa "Elämää KHL:ssä - lätkää, lääkäreitä ja rahasäkkejä" sanotaan suoraan: "Laskin pillereiden määrän ja totesin, että mikäli noudattaisin ohjeistusta tarkalleen, joutuisin ottamaan 16 pilleriä päivässä." Toinen melko kuvaava on myös kohta: "En silti pysty takaamaan, etteikö pelaajille annettaisi laittomia pillereitä. Tiedän ainakin yhden pelaajan, joka oli hyvin huolissaan omasta kiinnijäämisestään." Lainaukset löytyvät mun hyllyssä olevasta pokkariversiosta sivuilta 240 ja 241. Tai kun Venäjän U18 joukkue pari vuotta takaperin kärähti meldoniumista ja U17 jengi lähetettiin heidän tilalleen, Iltasanomissa pari nimettömänä esiintynyttä suomalaista avasi hieman asioita. Radiokompassin jutussa Jyrki Välivaara mainitsee pillereistä Venäjällä, jäljellä olevista klipeistä en tosin tätä kohtaa bongannut. Turun Sanomien jutussa viitataan Wallinheimon, Pirneksen ja AJ Niemen kertomuksiin pillereistä. Eli ei sitä ihan pelkkiin venäläisten tarinoihin tarvitse tyytyä.

Varmasti noista villeimmistä vuosista on menty eteenpäin, mutta vaikea mun on uskoa KHL:n olevan ainakaan mikään edelläkävijä "d-vitamiinin" osalta. Homma pyörii oligarkkien miljoonilla, perusvenäläiselle pelaajalle lätkäammattilaisuus on melkoisen suuri juttu (vertaa hanttihommat jossain Surgutissa, Tsheljabinskissa tai muussa "paratiisissa") ja moraali joustaa sen mukaan.

Marjamäen osalta mulla on yksi erityinen toive kaudelle 2019-20. Viime kautta enemmän pitää rotaation hyrrätä, tai muuten on ihan sama vaikka me palkattaisiin joku Igor hoitamaan lääkekaappia ja vuokrattaisiin Jyväskylästä traktorit vedettäväksi perässä. Rohkeasti äijiä ylös Vantaalta ja kärkiäijillekin huilivuoroja säännöllisesti, ei se sen kummempaa ole.

 

[blue line]

Ei kannata hommata Iigoria Jokereiden huoltojoukkoihin. Niistä ei ikinä tiedä. Mieluummin joku Karsten tai Jacob Norjasta.

 

[HokiTero87]

Onko joku oikeasti asiasta sen verran perillä että voi tosissaan väittää Jokereiden tippumisen pleijareissa johtuvan nimenomaan kunnosta/treenaamisesta kesällä ja syksyllä? Viime kevään pleijari sarjassa ei minun mielestäni Jokerit ei ainakaan huonompi kuntoiselta joukkueelta näyttänyt, syyt tippumiseen olivat muualla.

 

[Valle]

Viime kevään pleijari sarjassa ei minun mielestäni Jokerit ei ainakaan huonompi kuntoiselta joukkueelta näyttänyt, syyt tippumiseen olivat muualla.

Juuri näin. Alkaa olla taas joku palstatotuus tuo Venäläisten parempi kunto. Toki suurseurat saavat etua laajemmasta materiaalista kuten TsSka kun on heitä vastaan monesti keväällä oteltu, mutta esim. Viime kauden Dynamo- ja aikoinaan Torpedo-sarjat kaatuivat aivan muuhun kun Venäläisten ylivoimaiseen fysiikkaan.

 

[Sämppäri]

Onko joku oikeasti asiasta sen verran perillä että voi tosissaan väittää Jokereiden tippumisen pleijareissa johtuvan nimenomaan kunnosta/treenaamisesta kesällä ja syksyllä? Viime kevään pleijari sarjassa ei minun mielestäni Jokerit ei ainakaan huonompi kuntoiselta joukkueelta näyttänyt, syyt tippumiseen olivat muualla.

Ei se syksyn ja kesän treenaamisesta johtunut. Se johtui enimmäkseen levon ja kierrätyksen ymmärtämättömyydestä. Kyllähän muutamasta avainpelaajasta näki aika selvästi, että hapottaa ja piiputtaa, kun runkosarja on vedetty samoilla silmillä. Tämä usein myös heijastuu maalintekoon ja keskittymiskykyyn kiekollisissa ja kiekottomissa ratkaisuissa.

Siihenkään ei täysin kaaduttu, vaan viime kausi meni myös aikalailla siihen, että pelaajat ei pystynyt sitoutumaan toisiinsa kentällä enää kauden loppupuolella. Vetoja ei blokattu, kiekkoja ei syöty, maalille ei ajettu apinan raivolla enää. Mistä tämä johtui? Syitä voi olla monia, muukalaislegioonasta Marjamäen peluutukseen. Väsymyksestä kentän ulkopuolella tapahtuviin sekoiluihin.

Nyt joukkue on suomalaisempi, ja toivottavasti yhtenäisempi. V-M Savinainenkin sanoi, että suomalaisten kanssa pelatessa sitä yrittää enemmän maanmiesten puolesta ja hyväksi.

Jokereilla on ensiluokkainen treeniohjelma ja treenaajat. Treenaamisesta homma ei jää kiinni, kunhan joukkue on yhtenäinen ja näin antaa toisilleen kaiken kentällä. Tämä toisilleen antaminen ja pelaaminen puristaa ne viimeisetkin mehut, mitkä jäi viime vuonna kehoon. Venäläiset saattaa treenata kovemmin hullun lailla, mutta loppujen lopuksi, kaikki lähtee pelaajan sisimmästä. Jos pelaajalla on halu ja tahto, niin se voittaa pelaajan joka treenaa vähän kovemmin, mutta jolla ei ole niin kovaa halua tai tahtoa.

Nyt Marjamäen on ymmärrettävä kierrätyksen salat ja se, että joukkueen kausi ei siihen kaadu, jos Vantaan pelaajat pelaavat jokainen vaikka 10 peliä mieheen. Se lepo ja mahdolliset minimaaliset pistemenetykset maksavat itsensä takaisin keväällä moninkertaisena.

 

[Jara76]

Onko joku oikeasti asiasta sen verran perillä että voi tosissaan väittää Jokereiden tippumisen pleijareissa johtuvan nimenomaan kunnosta/treenaamisesta kesällä ja syksyllä?

3/5 kaudesta ollaan pudottu TsSKA:lle, joka tunnetaan koko kauden jauhanneesta rotaatiosta ja ehkä juuri sen avittamana erittäin luisteluvoimaisesta, työteliäästä pelistä. Heillä ainakin on jokaisena keväänä ollut meitä hieman raikkaampi meno, eikä pelaajien taitotaso, kokoonpanon leveys, tai huhutut epämääräiset palautumiskeinot myöskään ole Jokereiden eduksi olleet. Olympiavuonna armeijanjoukkueet (=Venäjän olympiajengi) saivat jonkun heille levon kannalta suotuisan pelipäiväsiirronkin pudotuspelien alla.

Toisena kautena tiputtiin Torpedolle, kun Kurrin mukaan ~puolet joukkueesta oli rikki/pelasi rikkinäisenä, eikä Skudran apinoiden pelityyli ainakaan yhtään helpottanut asiaa. Hajosiko pelaajat pelkästään huonon onnen takia vai oliko väsymys yksi tekijä nostamaan pelaajien loukkaantumisriskiä, hankala sanoa.

Dynamo-sarja mentiin minunkin papereissa tasatahtia kuntopuolella. Tiputtiin eroon maalivahti- ja erikoistilannepeleissä, sekä oman pään avoimiin oviin viisikkopelissä.

 

[HokiTero87]

Itse en usko siihen että khl:n suht lyhyt runkosarja (vrt. NHL) syö ammattipelaajan ensimmäisellä pleijari kierroksella siihen kuntoon ettei enää jaksa, en sitten millään. Joukkueessa jokainen äijjä on pelannut kiekkoa ammatikseen monta vuotta ja suurinosa tietää mitä reissaaminen sarjassa vaatii. Henkinen puoli on sitten asia erikseen johon fiksummat voivat ottaa kantaa.

 

[Tonny]

Viime kautta enemmän pitää rotaation hyrrätä

Ja mieluusti myös siellä ylemmissä kentissä, ettei se "rotaatio" tarkoita käytännössä jonkun Pihlströmin ja Ikosen vuorottelua 4. ketjussa. Joensuukin pelasi runkosarjassa sen 60 ottelua ja olisi kyllä voinut häntäkin vähän välillä lepuutella.

 

[HokiTero87]

Eiköhän Oksanen ole juuri tuo Jessen tuuraaja tuossa kakkosen laidalla.

 

[Target]

Onko joku oikeasti asiasta sen verran perillä että voi tosissaan väittää Jokereiden tippumisen pleijareissa johtuvan nimenomaan kunnosta/treenaamisesta kesällä ja syksyllä? Viime kevään pleijari sarjassa ei minun mielestäni Jokerit ei ainakaan huonompi kuntoiselta joukkueelta näyttänyt, syyt tippumiseen olivat muualla.

Eiköhän jokainen muista viime kevään ylivoimat. Tulikohan 1 maali n. 15:ssa ylivoimassa.

 

[Jopi]

Eiköhän jokainen muista viime kevään ylivoimat. Tulikohan 1 maali n. 15:ssa ylivoimassa.

Vielä parempaa: silloin ei n. 60 min. ylivoima-ajalla tehty yhtään maalia, onnistuttiin toki itse päästämään kaksi.

 

[Sako]

Taitaa valmentaja bonukset määräytyä runkosarjan mukaan, koska kierrättäminen on ollut hyvin vähäistä ja koskenut alakenttiä. Toki materiaali on vähän vajaata isoon kierrätykseen, mutta olisi pitänyt jotain oppia varsin keskinkertaisista esityksistä PO: Ei ole rohkeutta edes yrittää menestyä!

 

[Mike]

Siirretään Kontiolan ketjusta ehkä hieman sopivampaan ketjuun.

En jaksa oikein uskoa, että Suomessa oltaisiin täysin typeryksiä treenaamisen suhteen. Lienee totta, että treenin määrän sijasta nykyään keskitytään laatuun ja palautumiseen. Venäjällä tilanne ilmeisesti on toisinpäin.

Kyllähän testit näyttävät absoluuttisen totuuden kunnosta, joten sikäli varmaan voidaan ollakin samalla viivalla, mutta mikä merkitys näillä erilaisilla treenimetodeilla on pelaajien henkiseen puoleen ja kykyyn repiä itsestään kaikki mahdollinen irti silloin kun sattuu, vituttaa ja väsyttää. En ole kertaakaan KHL-pleijareissa nähnyt, että Jokerit on osallistuvista kahdesta joukkueesta se, joka näyttää halukkaammalta kääntämään jokaikisen kiven voiton eteen. Tarkoitti se sitten Skudran järjestämää yleistä hulabaloota jolla sotkettiin meidän konsepti täysin, ZSKA:n 60min ajokoirapainetta ja kiekkojen syöntiä, tai Dynamon 110% kurinalaisuutta ja tasonsa ylärajalla suorittamista. Kyllä me ollaan joka kevät oltu tasaisissa sarjoissa se joukkue, joka suostuu helpommin tyytymään kohtaloonsa kun kaukalossa ei ole enää kivaa pelata "omaa peliä". Kaveri voittaa pikkuisen enemmän kaksinkamppailuita, on valmis mihin vaan temppuhin, ja toisaalta suorittaa jokaisen vaihdon lähempänä parasta tasoaan.

Mä jotenkin näen sen koirakoulussa äärimmäisen vaatimustason alla oksennelleen kaverin henkisesti valmiimpana tekemään kaiken mitä palkinnon saaminen ikinä vaatii. Silloin kun Summasella pysyi 90-lopussa ja 00 -alkupuolella pää vielä jollain lailla kasassa jäähallin ulkopuolella, niin hän oli sellainen kaveri joiden joukkueista näki että ne haluavat voittaa. Ja jos ei joskus voittanutkaan, niin sitten pantiin kaveri maksamaan hintaa muulla tavoin. Kaikesta tekemisestä paistoi halu ja pohjaton viha alisuorittamista tai minkäänlaista alistumista kohtaan. Kenelläkään ei varmaan ollut kivaa treeneissä eikä heikompien esitystensä jälkeen, eikä sitä kukaan pelaaja montaa kautta olisi kestänyt, mutta ikinä ei tarvinnut miettiä, että haluaako jengi voittaa tosissaan ja keinolla millä hyvänsä.

 

[HokiTero87]

Eiköhän jokainen muista viime kevään ylivoimat. Tulikohan 1 maali n. 15:ssa ylivoimassa.

Johtuiko tuo siitä syksyn treenaamisesta? Väitän että ei, vastustaja oli tehnyt vain kotiläksyt ja meillä puuttui täysin a,b,c,d vaihtoehdot

 

[Cobol]

. En ole kertaakaan KHL-pleijareissa nähnyt, että Jokerit on osallistuvista kahdesta joukkueesta se, joka näyttää halukkaammalta kääntämään jokaikisen kiven voiton eteen.

Jokerit on ollut niissä otteluissa, joissa kokoonpano on terveystilanteen ym osalta myöten antanut, pääasiassa antanut ihan saman verran jäälle kuin vastustaja. En mistään Minskeistä kirjoita, vaan koviakin vastaan. CSKA ensimmäisenä vuotena ensimmäisissä otteluissa ja senkin jälkeen. Tuomarivirhe ratkaisi naapurille G1 ekana kautena. Sellainenkin taistelu nähtiin seuraavina kausina samaa CSKA:ta vastaan, että Jokerit löi joukkueen pisimmässä KHL:n po-ottelussa Moskovassa. Hinta vaan oli tuosta voitosta liian kova, kun ei ole samanlaisia lääketieteellisiä ja resursseja. CSKA kierrättää paljon enemmän, ja jos ei kaudella 2019-2020 Jokereissa tätä vähitellen ymmärretä, kannattaisi tarvittaessa pohtia bonusten yms jaot uusiksi runkosarjavoitoista TOP-6 vastaan.

. Silloin kun Summasella pysyi 90-lopussa ja 00 -alkupuolella pää vielä jollain lailla kasassa jäähallin ulkopuolella, niin hän oli sellainen kaveri joiden joukkueista näki että ne haluavat voittaa. Ja jos ei joskus voittanutkaan, niin sitten pantiin kaveri maksamaan hintaa muulla tavoin. Kaikesta tekemisestä paistoi halu ja pohjaton viha alisuorittamista tai minkäänlaista alistumista kohtaan. Kenelläkään ei varmaan ollut kivaa treeneissä eikä heikompien esitystensä jälkeen, eikä sitä kukaan pelaaja montaa kautta olisi kestänyt, mutta ikinä ei tarvinnut miettiä, että haluaako jengi voittaa tosissaan ja keinolla millä hyvänsä.

Summasen koirakoulun tulos oli se, että peli oli aivan perseestä runkosarjassa ja varsinkin sen lopulla. Mikään ei toiminut. Playoffeissa Summasen oli pakko ottaa kahden maalin tappioasemassa ja voitoissa muistaakseni myös tappioasemassa maalivahti toisessa erässä tai keskellä kolmatta erää pois, jotta Jokerit saisi 6vs3 ylivoiman. Tuo onnistui, ja ottelukin tuotti voiton. Loppu on historiaa. Summasen aikainen mestaruus ei siis tullut millään voittamisen halulla, vaan ihan luotettavien pelaajalähteiden mukaan Summanen oli sortamassa joukkueen jo silloin kaaokseen, mutta osin onnekas sattuma ja pelaajien osaaminen pelasti Jokerit.

 

[Mike]

Sellainenkin taistelu nähtiin seuraavina kausina samaa CSKA:ta vastaan, että Jokerit löi joukkueen pisimmässä KHL:n po-ottelussa Moskovassa. Hinta vaan oli tuosta voitosta liian kova, kun ei ole samanlaisia lääketieteellisiä ja resursseja.

Tämä Jalosen jälkimmäinen kausi oli tosiaan ihan ok. ZSKA ei ollut seuraavassa pelissä yhtään sen tuoreempi, joten sen piikkiin ei mitään. Rämön nivusen ja kelvottoman kakkosveskarin piikkiin kyllä.
Muilta osin touhu on ollut alistunutta.Taisi olla Jarkko Ruutu kirjassaan kun totesi, että suomeen palattuaan hän ei ikinä jaksanut ymmärtää miksi täällä hinkataan päivästä ja vuodesta toiseen sitä kuuluisaa "omaa peliä" kun kaikki tekeminen on kuitenkin aina joukkuelajeissa riippuvainen vastustajan tekemisistä. Jokerit ovat näyttäneet nyt viisi vuotta juuri siltä jarkko Ruudun kuvailemalta joukkueelta. Elokuun lopussa nähdään täsmälleen samaa kun keväällä jolloin olemme häviämässä kauden viimeistä peliä milloin kenellekin. Vastustajissa ja heidän pelaamisessaan ei vain tässä sarjassa ole mitään samaa syksyllä ja keväällä.

Summasen koirakoulun tulos oli se, että peli oli aivan perseestä runkosarjassa ja varsinkin sen lopulla. Mikään ei toiminut.

Ei toiminutkaan, kuten ei toiminut edellisellä kaudellakaan jolloin oli kakkosena. Ei se ollut pointti tässä, vaan se että koskaan ei tarvinnut arvailla kääntääkö joukkue toisenkin posken silloin kun ei kulje. Parhaimmillaan touhu oli hyvinkin valmentajansa näköistä. Raivoa joka pysyi vällä juuri ja juuri aisoissa ja toisinaan taas ei. En usko, että Marjamäen ja Jalosen kaltaiset koutsit saavat ikinä psyykattua ryhmiä sellaisiin tiloihin kun pelataan paras 7:stä playoff-sarjaa, ja tekemään tarvittaessa vaikka niitä Torpedoja laittaakseen kapuloita vastustajan rattaisiin. Kilteillä metodeilla tulee kilttejä joukkueita.