Vaimoni kanssa aikoinaan asiasta puhuttiin. Hänen näkemyksensä oli ehdoton ei omille lapsille. Ei kuulemma ole koskaan edes pienen hetken verran halunnut äidiksi, eikä kuulemma voisi kuvitellakaan saavansa lapsia. Mikäs siinä, kunnioitan hänen näkemystään, vaikka oma vastaava ei ihan noin jyrkkä olekaan. Niin ja ihan vaan tiedoksi, että nämä hommat käytiin kyllä läpi jo hyvän aikaa ennen avioliiton solmimista. Sen verran olen asiaan palannut, että tiedän mielensä olevan muuttumaton, mielipide lapsien saamisesta on - jos mahdollista - vielä entisestäänkin jyrkentynyt "ei".
En mäkään oikein osaa vanhemmuutta kohdalleni kuvitella. Silloinkin kun oli vielä terveen paperit taskussa, niin ajatus isyydestä tuntui jotenkin kaukaiselta ja vieraalta. Nyttemmin olen päätynyt siihen, että vaikka koskaan ei tule sanoa ei koskaan, niin oman (vääjäämättömästi etenevän ja hermostoa rappeuttavan) sairauteni takia pystyisin hyvin epätodennäköisesti tarjoamaan lapselle täysipainoisen lapsuuden. Kyllähän näitä tarinoita on maailma täynnä miten köyhät ja sairaatkin lisääntyvät ja ihan hyvin näyttää menevän, mutta mun mielestä tällaisessa elämäntilanteessa ja ikuiseen pienituloisuuteen sidottuna ei pitäisi hommata lapsia. Jos itsestään huolehtiminenkin on työn ja tuskan takana ollen joskus jopa mahdotonta, niin miten sitä voisi lapsesta huolehtia.
Joku pitää tuota itsekkäänä ja joku epäitsekkäänä, riippunee täysin näkökulmasta. Kyllä mä lapsista pidän, erityisen rakkaita ovat siskon ja veljen lapset, mutta omia en halua. Tai vaikka sitten joskus mieli muuttuisi, niin mitään järkeä siinä ei olisi. Eri asia sitten, että onko nuo edes kovin loogisia ja rationaalisia päätöksiä.
Arvostan kyllä lähes jokaista tuntemaani vanhempaa, ketä enemmän ja ketä vähemmän, mutta lähes täysin varma olen siitä, että mun juttu se ei ole. Arvostustani eivät saa ne vanhemmat, jotka "dissaavat" lapsettoman valintaa lapsettomuudesta ja parhaassa tapauksessa yrittävät kääntää tämän päätä, koska ovat aivan varmoja, että lapsien saaminen on paras tie kulkea. Toisaalta arvostustani eivät myöskään saa ne lapsettomat, jotka ihmettelevät toisten vanhemmuutta kovaan ääneen ja tyrkyttävät lapsettomuuden ylivertaisuutta näille. Tämä jos mikä on mielipideasia, jossa erilaisia mielipiteitä ja asenteita tulisi kunnioittaa ja olla tuputtamatta omaa maailmankatsomusta kenellekään.