Lapsia vai ei?

[attendo]

Tytär syntyi kun olin 22v ja poika syntyi kuukautta ennen kuin täytin 24v, lapsilla on ikäeroa 1v ja 8kk. Nyt kun olen jo itse 44v, niin on ihanaa kun lapset ovat jo aikuisia eikä tarvitse huolehtia, että miten ne pärjää ja itsekin on vielä sen verran nuori että tästä " vapauden tunteesta" ehtii nauttia ennen vanhainkotia.

 

[Leelian Lepotuoli]

Luultavasti tämä on paras ketju kysymykselleni: minkä ikäisenä tulit vanhemmaksi?

Minä olin just täyttänyt kuukautta aikasemmin 22 ja mieheni 31. Toinen kersuli tulikin sit 7 vuotta myöhemmin.

 

[Pavlovin Koira]

Luultavasti tämä on paras ketju kysymykselleni: minkä ikäisenä tulit vanhemmaksi?

Olin ekan lapsen syntyessä 27-vuotias ja toisen lapsen syntyessä 28-vuotias. Lapsilla ikäeroa 1½ vuotta.

 

[Schwein]

Olimme molemmat 24 esikoisemme syntyessä. Syntymää edeltänyt raskaaksi tulo ei ollut vahinko. Naimisiinkin olimme ehtineet. Itse olisin voinut vielä hieman elellä kaksistaan, mutta erityisesti vaimolla oli kiire saada lapsia. Mulla on kaksi n. 10 vuotta vanhempaa sisarusta, joilla oli lapset hankittuna jo tuossa vaiheessa. Olin itsekin sen verran hoitamisessa tuuraillut, ettei ollut ruusuisia kuvitelmia siitä mitä se on.

Kolmas tytär meille syntyi kun olin vielä alle 30. Tässä vaiheessa alkaa olla ihan mukavaa kun tuo nuorinkin on jo 5,5-vuotias. Useimmiten saa nukkua, jos ei työasiat häiritse tai IFK:n sulaminen liikaa vituta.

 

[TosiFani]

Olin pari kuukautta vailla kolmenkymmenen ensimmäisen syntyessä ja parin vuoden päästä syntyi toinen. Halusin olla varma, että olen valmis isäksi ja haluan elää lasteni äidin kanssa loppuelämäni.

 

[Geezer]

Poika syntyi ollessani 31-vuotias ja tytär pari viikkoa sen jälkeen, kun olin täyttänyt 36.

 

[Trenchtown]

Vaimoni kanssa aikoinaan asiasta puhuttiin. Hänen näkemyksensä oli ehdoton ei omille lapsille. Ei kuulemma ole koskaan edes pienen hetken verran halunnut äidiksi, eikä kuulemma voisi kuvitellakaan saavansa lapsia. Mikäs siinä, kunnioitan hänen näkemystään, vaikka oma vastaava ei ihan noin jyrkkä olekaan. Niin ja ihan vaan tiedoksi, että nämä hommat käytiin kyllä läpi jo hyvän aikaa ennen avioliiton solmimista. Sen verran olen asiaan palannut, että tiedän mielensä olevan muuttumaton, mielipide lapsien saamisesta on - jos mahdollista - vielä entisestäänkin jyrkentynyt "ei".

En mäkään oikein osaa vanhemmuutta kohdalleni kuvitella. Silloinkin kun oli vielä terveen paperit taskussa, niin ajatus isyydestä tuntui jotenkin kaukaiselta ja vieraalta. Nyttemmin olen päätynyt siihen, että vaikka koskaan ei tule sanoa ei koskaan, niin oman (vääjäämättömästi etenevän ja hermostoa rappeuttavan) sairauteni takia pystyisin hyvin epätodennäköisesti tarjoamaan lapselle täysipainoisen lapsuuden. Kyllähän näitä tarinoita on maailma täynnä miten köyhät ja sairaatkin lisääntyvät ja ihan hyvin näyttää menevän, mutta mun mielestä tällaisessa elämäntilanteessa ja ikuiseen pienituloisuuteen sidottuna ei pitäisi hommata lapsia. Jos itsestään huolehtiminenkin on työn ja tuskan takana ollen joskus jopa mahdotonta, niin miten sitä voisi lapsesta huolehtia.

Joku pitää tuota itsekkäänä ja joku epäitsekkäänä, riippunee täysin näkökulmasta. Kyllä mä lapsista pidän, erityisen rakkaita ovat siskon ja veljen lapset, mutta omia en halua. Tai vaikka sitten joskus mieli muuttuisi, niin mitään järkeä siinä ei olisi. Eri asia sitten, että onko nuo edes kovin loogisia ja rationaalisia päätöksiä.

Arvostan kyllä lähes jokaista tuntemaani vanhempaa, ketä enemmän ja ketä vähemmän, mutta lähes täysin varma olen siitä, että mun juttu se ei ole. Arvostustani eivät saa ne vanhemmat, jotka "dissaavat" lapsettoman valintaa lapsettomuudesta ja parhaassa tapauksessa yrittävät kääntää tämän päätä, koska ovat aivan varmoja, että lapsien saaminen on paras tie kulkea. Toisaalta arvostustani eivät myöskään saa ne lapsettomat, jotka ihmettelevät toisten vanhemmuutta kovaan ääneen ja tyrkyttävät lapsettomuuden ylivertaisuutta näille. Tämä jos mikä on mielipideasia, jossa erilaisia mielipiteitä ja asenteita tulisi kunnioittaa ja olla tuputtamatta omaa maailmankatsomusta kenellekään.

 

[godspeed]

Olen tähän ketjuun jotain joskus aiemminkin kirjoittanut, mutta totuus on että syystä ja toisesta elämäni on lähinnä sellaista ohuiden korsien varassa toimivaa selviytymistaistelua, ettei ole virtaa pitää huolta kenestäkään muusta. Sairaus on myös taustalla, joskaan kyse ei ole totaalisesti invalidisoivasta sellaisesta. Kyllä minusta ihmisellä pitää kuitenkin olla selkärankaa myöntää itselleen jos jotakuta ei halua tai kykene kasvattamaan. Saatanan surullista ja ennen kaikkea idioottimaista että nussitaan hetken mielijohteista ja sitten ei paukut riitäkään vaan viranomaisten tarvitsee puuttua asiaan. Ei se omallakaan kohdalla ole mahdoton ajatus että lisääntyisin, kun olen vielä nuori, mutta realiteetit on hallussa loppuun asti. Vain sitten jos kykenen tarjoamaan jälkikasvulle sopivat olosuhteet, niin nykyinen lisääntymättömyyspäätös pyörtyy, mutta siihenkin tilanteeseen on vielä melkoisen monta mutkaa edessä. En yksinkertaisesti halua pakottaa ketään tähän maailmaan, mutta ikävä kyllä se päätös pitää toisen puolesta tehdä, jos sikseen tulee.

Eikä kenenkään väkisin pidä tehdä mitään taakkaa asiasta ja sysätä jotain omituista vastuuta kenenkään harteille, tai alkaa vaatia lisääntymistä vailla hajua nykytilanteista. Ymmärrän kyllä ihmisiä (yleensä sukulaiset) jotka toisia painostavat, mutta ne elävät niin romanttisessa huihai-tuosta-vain-spermat-seinille-maailmassa, ettei useinkaan ole keskusteltavaa. Tuolla jossain ketjussa viitattiin abortilla jo murhaan, vaikkei kyse ole kuin vastuullisesta valinnasta. Se voi tehdä tai olla tekemättä kipeää, mutta minusta juuri tuollainen selkärangallinen teko saattaa säästää kaikki osapuolet kaikelta ikävältä tulevaisuudessa. Vahingoista ei välttämättä sopisi tulla riippakiviä vanhemmilleen, jolloin asiaa on lähestytty oikealta kantilta.

 

[Byvajet]

Kyllä minusta ihmisellä pitää kuitenkin olla selkärankaa myöntää itselleen jos jotakuta ei halua tai kykene kasvattamaan.

Lueskelen paljon nuorten äitien blogikirjoituksia mm. Lilystä. Monilla näyttää olevan jaksamisvaikeuksia. Näihin sitten syydetään yhteiskunnan rahaa.

Lasten hankkimisen tulisi olla luvanvaraista. Vanhemmilta tulisi vaatia luja fyysinen terveys, nuhteeton mielenterveydellinen tausta, korkea koulutus ja korkea älykkyysosamäärä. Tällaiset vanhemmat pystyisivät tekemään ja kasvattamaan lapsia, jotka aikuisina löytäisivät paikkansa robotisoituneessa ja automatisoituneessa maailmassa.

Tutkimusten mukaan kansojen älykkyysosamäärä on kääntynyt laskuun. Johtuneeko sitten siitä, että heikoin aines lisääntyy eniten.

 

[godspeed]

Nimimerkki @Byvajet elää nyt osaltaan romanttisessa maailmassa, joskin viittaamani laidan toisella puolen. Joku voisi sanoa, että fasistisella siivellä.

 

[Mas@]

Luultavasti tämä on paras ketju kysymykselleni: minkä ikäisenä tulit vanhemmaksi?

Jaa, eipä ole tullut mietittyä tätä aiemmin, mutta tässä oikea rivi: ensimmäisen lapsen syntyessä olin 25v, toisen 26v, kolmannen 28v ja nuorimman syntyessä 29v. Eli jo alle kolmekymppisenä hyvä alku ;)

 

[Leelian Lepotuoli]

Lueskelen paljon nuorten äitien blogikirjoituksia mm. Lilystä. Monilla näyttää olevan jaksamisvaikeuksia. Näihin sitten syydetään yhteiskunnan rahaa.

Lasten hankkimisen tulisi olla luvanvaraista. Vanhemmilta tulisi vaatia luja fyysinen terveys, nuhteeton mielenterveydellinen tausta, korkea koulutus ja korkea älykkyysosamäärä. Tällaiset vanhemmat pystyisivät tekemään ja kasvattamaan lapsia, jotka aikuisina löytäisivät paikkansa robotisoituneessa ja automatisoituneessa maailmassa.

Tutkimusten mukaan kansojen älykkyysosamäärä on kääntynyt laskuun. Johtuneeko sitten siitä, että heikoin aines lisääntyy eniten.

No en tiedä olisko pahitteeksi ihmiskunnan taantua takaisin sinne luolaan nuotion ääreen hirvennahkaan pukeutuneena, syömään jäniksenkäpälää ja pajauttamaan äijiä nuijalla päähän.

 

[JjZz]

Luultavasti tämä on paras ketju kysymykselleni: minkä ikäisenä tulit vanhemmaksi?

27 olin kun esikoinen syntyi. Vuosia oli jo yritetty tuloksetta ennen tuota.

 

[JypFabu]

huihai-tuosta-vain-spermat-seinille-

Tässä on kyllä ei lapsia puolueen vaalislogani, tai lapsettomana mielellään pysyvän huoneen tauluteksti hienosti kirjattuna. Heitin tapetit saattaa kyllä olla mielenkiintoisia kuvioita täynnänsä. Ennen se lause meni, että kotini on linnani ja käteni on vaimoni. Nykyaika toki tarjoaa tähänkin ketterän ratkaisun: nips naps piuhat poikki, eikä tarvi huolta kantaa turhista.

Itte olin nelikymppinen kun ensimmäinen tuli. Työnkuva tuota ennen ei suosinut perhettä, mutta muistan poteneeni vauvakuumetta joskus kolmikymppisenä ihan voimakkaastikin ja yritin uskotella itselleni, että valintani elämässä ovat oikeat ja perheen pois sulkevat. Hiljalleen se järkikin sieltä mukaan tuli ja ymmärsin, että asioilla on taipumus järjestyä parhain päin, kun malttaa tutkiskella omia piintymiään ja mielteitään. Omalle kohdalle tuo oli isompi juttu kun sata lottovoittoa ja perheellisenä olen viettänyt elämäni onnellisimmat ajat. Tämä omalta kohdalta, jokaisella on kuitenkin oma polkunsa ja perille tai samaan umpikujaan ne kaikki vie, joten neuvot ja ohjeet on täysin turhia ja tarpeettomia, kenelläkään ei ole suurempaa tietoa olemassa.

 

[BigJay]

Luultavasti tämä on paras ketju kysymykselleni: minkä ikäisenä tulit vanhemmaksi?

Esikoinen syntyi kun oli 28, toinen kun olin 30 ja viimeisin syntyi parisen kuukautta sitten minun ollessa 33. Kahdella vanhimmalla tytöllä on ikäeroa himpun päälle kaksi vuotta ja nyt heidän ollessa 3- ja 5-vuotiaat on tuo pieni ikäero kyllä kiva juttu, kun heistä toisilleen hyvin leikkiseuraa.

Eli nykymittapuun mukaan varsin nuorena on tullut lapset hankittua. Itse olisin ehkä voinut muutaman vuoden vielä elellä ennen ensimmäisen hankintaa, mutta vuotta minua nuorempi vaimoni oli aina sitä mieltä että lapset tulee olla hankittuna ennen 30. ikävuotta, tosin viimeinen ei hänen kohdallaan aivan mahtunut tuohon rajaan.

Oma leikkimielinen filosofiani lastenhankinnan suhteen on, että "en voi suositella kenelläkään, mutta jos kerran menee erehtymään, niin on ne sen verran ihania, että antaa palaa vaan".

 

[Ted Raikas]

36 vuotta lasissa ja lapsia ei ole näkynyt. Ei haittaa jos tilanne pysyy samana jatkossakin.

 

[Stonewall]

Isäksi tulin hyvässä iässä, eli 25 vuotiaana. -Vaimo oli 21v. Korkeakoulutus on siitä hienoa, että joustavana se sallii lisääntymisen ja opiskelun samaan aikaan. Aina olen toivonut suurperhettä, mutta lapsiluku taitaa kuitenkin kolmeen jämähtää, ellei sitten innostuta tekemään iltatähteä jossain vaiheessa. Harmittava homma, mutta elämässä on totuttava siihen, ettei ihan kaikkea saa. Itse olen vieläkin toipumassa havainnosta, ettei minusta isona tulekaan toisen maailmansodan hävittäjä-ässää kuten pienenä haaveilin. Tästä jos selviää, niin kestää mitä vain.

 

[Eikka86]

Ilmeisesti tulen isäksi juuri 29 vuotta täytettyäni. Pitkään olin sitä mieltä että lapsia ei olisi tarkoitus tehdä mutta niin se mieli muuttui.

 

[Alfred E Neuman]

Varmoja kevään merkkejä on keskustelu kesälomien ajankohdasta. Kumpi saa päättää lomansa ensin, lapseton vai lapsellinen? Iltasanomissa muutama kommentti molemmista leireistä.

Itselläni ei lapsia ole eikä toivottavasti tulekaan, mutta kunnioitan syvästi niitä, jotka ovat päättäneet lisääntyä. Kunnioitukseni ei kuitenkaan mene niin pitkälle, että suostun omia menojani muuttamaan vain siitä syystä, että en ole lisääntynyt. Jos ei käynyt mielessä perhettä perustaessa, että lapsi on kehissä myös kesäisin, niin se ei kyllä ole minun vikani. Eikä työnantajan. Eikä yhteiskunnan.

 

[sampio]

Eiköhän ne lomat pääasiassa jaeta vuorovuosin tasan suurimmassa osassa duunipaikkoja. Vaikuttaa lähinnä ikinuoruutta elävien nelikymppisten sinkkujen itkulta koko kohu. "Oi, en päässyt puskapissalle festareille, koska työkavereiden lapset." Joo, varmaan.

 

[Hippi Hiiri]

Työnantaja määrää loman ajankohdan työntekijää kuultuaan.

 

[pakki3000]

Varmoja kevään merkkejä on keskustelu kesälomien ajankohdasta. Kumpi saa päättää lomansa ensin, lapseton vai lapsellinen? Iltasanomissa muutama kommentti molemmista leireistä.

Itselläni ei lapsia ole eikä toivottavasti tulekaan, mutta kunnioitan syvästi niitä, jotka ovat päättäneet lisääntyä. Kunnioitukseni ei kuitenkaan mene niin pitkälle, että suostun omia menojani muuttamaan vain siitä syystä, että en ole lisääntynyt. Jos ei käynyt mielessä perhettä perustaessa, että lapsi on kehissä myös kesäisin, niin se ei kyllä ole minun vikani. Eikä työnantajan. Eikä yhteiskunnan.

Yhtään ei heru ymmärrystä niihinkään hetkiin, kun esim. päiväkoti on kiinni tms.?

 

[cyclone]

Itselläni ei lapsia ole eikä toivottavasti tulekaan, mutta kunnioitan syvästi niitä, jotka ovat päättäneet lisääntyä. Kunnioitukseni ei kuitenkaan mene niin pitkälle, että suostun omia menojani muuttamaan vain siitä syystä, että en ole lisääntynyt. Jos ei käynyt mielessä perhettä perustaessa, että lapsi on kehissä myös kesäisin, niin se ei kyllä ole minun vikani. Eikä työnantajan. Eikä yhteiskunnan.

Surullisen tutun kuuloista... Itsekin olen saanut kuulla useita kertoja töissä kavereilta että minähän voin sinkkuna pitää lomat milloin haluan. Se että heillä on lapsia oikeuttaa siis heidät valitsemaan omat lomansa? Kaiken lisäksi omalla työpaikallani on ollut "perinteenä" että kauemmin töissä olleet sanovat ensin toiveensa ja sen jälkeen neuvotellaan jos erimielisyyksiä on. Ja nämä purnaavat lisääntyneet eivät ole ensimmäisenä valitsemassa vuosiensa perusteella...

Lisäksi alkuperäiseen kysymykseen vastaten: en halua lapsia. En ole valmis sitoutumaan sen elättämiseen ja sitomaan omaa elämääni siihen, että joudun katsomaan pienen ihmisen perään lähes pari vuosikymmentä. Olen sinut asian kanssa ja kun kerroin siitä ystävilleni niin arvaatte varmaan ketkä vetivät herneet nenään ja ylistivät omaa onneaan... just ne lapsia hankkineet. Muut kaverit ja jopa vanhempani ovat olleet asian kanssa ihan ok.

 

[TosiFani]

Yhtään ei heru ymmärrystä niihinkään hetkiin, kun esim. päiväkoti on kiinni tms.?

Miksi lapsettomien pitäisi kärsiä perheellisten takia? Lomat kiertoon ja jokainen hoitaa omat asiansa.

 

[DAF]

Työnantaja määrää loman ajankohdan työntekijää kuultuaan.

Tämä unohtuu kyllä usein keskusteluista. De jure näin on - ja myös de facto. Ainoat rajoitukset liittyvät määräysten pituuteen (lähtökohtaisesti yhtäjaksoisesti 18 päivää jne) ja siihen, että formaali prosessi on oikea. Työntekijä ei päätä lomansa ajankohtaa.