Lapin vaellusreitit

[Tarinankertoja]

Siinä Tappurin autiotuvalla kävi todella paljon väkeä ja yllättävän monta ilman telttaa. Toki oli kesäkelit, mutta kuitenkin.. aika jännä olettaa, että autiotuvissa on aina tilaa.

Pari riparileiriä (tai samaa leiriä kai, mutta kaksi ryhmää) kävi yöpymässä. Välillä teinit toki innostu, mutta ainakin tää ryhmä pistettiin järjestykseen hienosti ja hyvin.. annettiin niille tehtäväks mennä Hannukurulle toisen ryhmän luo ja pyytää pesuaineet ja pestä Hannukurun sauna (Hannukuru oli seuraava yöpymiskohde). Ja sen riparilaiset oli tehnykkin. Hienoa toiminta. Olivat ite halunneet tekemistä (Hannukurun sauna oli koronan takia ollu pesemättä jo parikesää).



Mutta joo.. ilman omaa majotusta en kyllä millään pohjosen reitillä kulkisi, säät voi kuitenkin muuttua niin nopsaan

 

[heisenberg196]

Ensi kesänä olisi tarkoitus lähteä huiputtamaan Halti ja ekstrana tuo Govddosgaisi. Joskus 10 vuotta sitten tuli vaellettua 5 päivän vaellus Kilpisjärveltä Haltille Kalottireittiä pitkin ja maisemat sekä erämaa jättivät kyllä lähtemättömän vaikutuksen. Vaelleltua on tullut lähimmissä Kansallispuistoissa, mutta tuonne käsivarteen ei ole tullut lähettyä vaellusseuran puutteen vuoksi. Toisaalta tuollainen pidempi yksinvaellus olisi hauska tehdä joskus.

Nythän vaellus ja retkeily ovat muotia kuten edellä on mainittu. Ihmisten erätaitojen kehittyminen ja ylläpito ovat erittäin hienoja asioita, koska puhutaan kuitenkin jonkunlaisesta kansallisperinteestä. Toisaalta taas liikkeellä tuntuu paljon olevan myös näitä edellä mainittuja soitellen sotaan -hahmoja, joka taas valitettavasti vähän saattavat vesittää tunnelmaa.

Onko täällä kenelläkään kokemusta Hillebergin teltoista? Ilmeisen laadukkaita. Itseä houkuttaisi ostaa tuo Hillebergin Nallo 4 GT. Tuskin ikinä 4 hengen telttaa oikeasti tarvii, mutta kahdestaankin tuossa olisi luksusluokan tilat ja iso absidi. Painoa 3,6kg, joka kuulostaa houkuttelevalta noinkin isoksi teltaksi. Kahden hengen Hillet painavat järjestään lähes tuon 3kg, joten houkutus on melko suuri.

 

[El Gordo]

Itse en koskaan ole ottanut mukaan ylimääräisiä aterioita vaellukselle, liekö se yleistä sitten... Jos matka venähtää, niin voihan sitä jäljellä olevaa ruokamäärää hieman vähentääkin päiväkohtaisesti varsinkin jos jossain teltassa nököttäessä ei mitään kulutakaan.

Siitä olen samaa mieltä, että oma majoite on syytä olla mukana tuolla liikkuessa. Vaikka ruuhkainen reitti onkin, niin silti siellä ollaan aika luonnon armoilla.

Kyllä se aika yleinen neuvo taitaa olla että vähän ekstraa mukaan. Ainakin yksi ateria. Ehkä useampia sitten, jos retki on erityisen pitkä tai esim. maaston rankkuudesta ei ole varmaa käsitystä etukäteen.

Tuolla Haltin reitillä se ylimääräinen ateria voi tosin hyvä olla mukana noiden aloittelijoiden vuoksi. Voi sitten antaa pois jos jollain muulla on eväät loppuneet...

 

[hihhu]

Onko täällä kenelläkään kokemusta Hillebergin teltoista? Ilmeisen laadukkaita. Itseä houkuttaisi ostaa tuo Hillebergin Nallo 4 GT. Tuskin ikinä 4 hengen telttaa oikeasti tarvii, mutta kahdestaankin tuossa olisi luksusluokan tilat ja iso absidi. Painoa 3,6kg, joka kuulostaa houkuttelevalta noinkin isoksi teltaksi. Kahden hengen Hillet painavat järjestään lähes tuon 3kg, joten houkutus on melko suuri.

Kesän alussa ostettiin tuo nimenomainen, kokemusta yhden reissun verran. Ei pahaa sanottavaa, perheretkeilyssä käytettiin ja käytetään. Keveys on kivaa ja kesällä kohtuullinen tuuletettavuus, kun sen saa hyvin auki. Itsellä kokemusta tasan yhdestä aikaisemmasta tunneliteltasta, joka painoi melkein tuplat tuohon, niin en osaa muuten kehuskella ominaisuuksia. Tunneliteltta, kevyt, toimiva. Itselle tuo kokokin oli tarpeen, mutta jos nyt ei ihan yksin vaella, niin en kyllä ostaisi helpolla pienempää, koska sitten päätyy helposti vaan omistamaan monta telttaa. Eipä sekään tietenkään haittaa, jos se ei haittaa.

 

[Niilo]

Viimeviikko tuli vietettyä telttaillen helteessä PLSn ja Partioaitan talkooleirillä korjaamassa ja rakentamassa pitkoksia ja siltoja PallasHetta reitille... kivaa oli... olkaa hyvä vaa

Hieno homma. 2 x oon tuon reitin vetässy, mentiin "molemmin päin".
Itse en ole mikään vaeltaja joten en sen kummemmin voi siitä mitään ns. kertoa...
Mutta aika helpohko tuo reitti oli. Mun mielestä ihan peruskunto riittää. 3 yön taktiikalla on hyvä mennä.
Sioskuru, Hannukuru ja Nammalakuru yöpymisiin varaustuvissa on sopiva taktiikka?
Päivämatkat ei oo liian pitkiä.

 

[PataJaska]

Mukava huomata, että kaikkitietävässä jatkoajassa on tällainenkin ketju..

Vietin tuossa juuri viikon tuolla päälaen alueelta, jossa en ollut koskaan eläissäni käynyt. Enkä siis ylipäätään ollut koskaan käynyt Rovaniemeä pohjoisempana, mikä on aina ollut sellainen elämäni salainen häpeätahra. Kävin läpi alueella reitin pituudesta riippuen 1-2 erilaista rengasreittiä per päivä, mutta aina se päivä siis päättyi mukavasti Ivaloon hotellihuoneeseen. Eli kyseessä oli tässä vaiheessa sellainen enemmänkin "turistireissu", koska en ole mikään vaeltaja, vaikka tietyllä tavalla olen siitä jo vuosikausia haaveillut.. tuollaisen kosketuksen asiaan sain nyt, mutta juuri 40v täyttäneenä olen kait jo vähän iäkäs aloittamaan mitään "tosi vaeltamista". Kunto selvästikin kestää, koska tuollainen noin 15km rengasreitti päivässä ei ollut mikään ongelma päiväreitille sopivan varustuksen kanssa. Omalla kohdalla enemmänkin ongelma on, että en osaa esimerkiksi suunnistaa tai kovinkaan hyvin lukea karttaa, joten tuskin koskaan pääsen siihen pisteeseen, että nyt tästä vain lähden pisteestä A erämaahan, johonkin suuntaan X, ja tarkoituksena on päästä pisteeseen B

Joka tapauksessa ensi kesänä olisi tarkoitus vääntää namikkaa enemmän kaakkoon, ja tehdä jokin aloittajaystävällinen pidempi vaellusreitti. Utsjoella käydessä innostuin ajatuksesta kiertää siellä paikallinen 35km retkeilyreitti, siitä selviää yhdellä yöllä maastossa (taitaapa olla autiotupakin reitin varrella), ja se olisi sikälikin aloittajaystävällinen että alku- ja päätepiste ovat samat, eikä tarvitse miettiä että miten pääsen pois sitten sieltä reitin toisesta päästä. Lisäksi siihen reissuun voisi yhdistää roadtripin Norjan puolelle.. mutta sitten myös tuo edellä mainittu Hetta-Pallas reitti herätti mielenkiinnon, näköjään 50km (luontoon.fi sivusto palveli), joten en tiedä olisiko se sitten kokemattomalle kuitenkin liian iso pala kakkua.. 2-3 yön reissu olisi sitten se

Noh, aikaahan tässä on onneksi pohtia.. mutta on tässä asian suhteen jonkinlainen kärpänen puraissut

 

[Sistis]

Mukava huomata, että kaikkitietävässä jatkoajassa on tällainenkin ketju..

Vietin tuossa juuri viikon tuolla päälaen alueelta, jossa en ollut koskaan eläissäni käynyt. Enkä siis ylipäätään ollut koskaan käynyt Rovaniemeä pohjoisempana, mikä on aina ollut sellainen elämäni salainen häpeätahra. Kävin läpi alueella reitin pituudesta riippuen 1-2 erilaista rengasreittiä per päivä, mutta aina se päivä siis päättyi mukavasti Ivaloon hotellihuoneeseen. Eli kyseessä oli tässä vaiheessa sellainen enemmänkin "turistireissu", koska en ole mikään vaeltaja, vaikka tietyllä tavalla olen siitä jo vuosikausia haaveillut.. tuollaisen kosketuksen asiaan sain nyt, mutta juuri 40v täyttäneenä olen kait jo vähän iäkäs aloittamaan mitään "tosi vaeltamista". Kunto selvästikin kestää, koska tuollainen noin 15km rengasreitti päivässä ei ollut mikään ongelma päiväreitille sopivan varustuksen kanssa. Omalla kohdalla enemmänkin ongelma on, että en osaa esimerkiksi suunnistaa tai kovinkaan hyvin lukea karttaa, joten tuskin koskaan pääsen siihen pisteeseen, että nyt tästä vain lähden pisteestä A erämaahan, johonkin suuntaan X, ja tarkoituksena on päästä pisteeseen B

Joka tapauksessa ensi kesänä olisi tarkoitus vääntää namikkaa enemmän kaakkoon, ja tehdä jokin aloittajaystävällinen pidempi vaellusreitti. Utsjoella käydessä innostuin ajatuksesta kiertää siellä paikallinen 35km retkeilyreitti, siitä selviää yhdellä yöllä maastossa (taitaapa olla autiotupakin reitin varrella), ja se olisi sikälikin aloittajaystävällinen että alku- ja päätepiste ovat samat, eikä tarvitse miettiä että miten pääsen pois sitten sieltä reitin toisesta päästä. Lisäksi siihen reissuun voisi yhdistää roadtripin Norjan puolelle.. mutta sitten myös tuo edellä mainittu Hetta-Pallas reitti herätti mielenkiinnon, näköjään 50km (luontoon.fi sivusto palveli), joten en tiedä olisiko se sitten kokemattomalle kuitenkin liian iso pala kakkua.. 2-3 yön reissu olisi sitten se

Noh, aikaahan tässä on onneksi pohtia.. mutta on tässä asian suhteen jonkinlainen kärpänen puraissut

Onnittelut!

Minä heitin ensimmäisen Lapin reissuni aikuisena syksyllä 2016 Saariselälle, ja siellä tuli vedettyä ihan rengasreittejä päivittäin, ja yksi pisteestä toiseen siirtyminen (bussilla Kiilopäälle, mistä patikointi takaisin). Ikää tuolloin 36 vuotta, ja tuossa kohtaa mentiin ihan yhdistetyllä "retkeily ja rentoutuminen" -tyylillä. Olihan se aina kivaa majapaikassa sitten illasta saunoa ja rentoutua ja katsella televisiota. Saariselkä on myös modernin autottoman ihmisen kannalta ihannepaikka, kun perille pääsee julkisilla, palvelut ovat lähellä ja ihan kohtuulliset reitit alkavat vierestä. Toki tuo ei sovi ihmiselle, joka hakee niitä syrjäisempiä kohteita.

Saariselällä olen tuon jälkeen ollut kolmesti. Se on kiva ja rentouttava paikka. Tuon lisäksi olin pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa elämässäni Kilpisjärvellä. Siellä tuli majoituttua Retkeilykeskuksen mökissä, ja tehtyä pelkästään päiväpatikoita. Ihmisiä toki riittää tuolla, mutta kyllä sieltä sitä erämaatakin löytyi.

Olen minä ollut yhdellä vaelluksellakin. Hetta-Pallas tuli vedettyä kolme vuotta sitten. Oikein kiva reissu sekin. Kyllä sitä aikuinenkin mies vielä jaksoi rinkkaa kantaa, kun piti päivämatkat sopivina. Eli tuo noin 55 kilometriä pitkä reitti vedettiin kolmen yön taktiikalla.

Eli kyllä me vanhat pierutkin vielä sovellumme maastoon. :)

 

[Tarinankertoja]

Saariselkä on myös modernin autottoman ihmisen kannalta ihannepaikka, kun perille pääsee julkisilla, palvelut ovat lähellä ja ihan kohtuulliset reitit alkavat vierestä. Toki tuo ei sovi ihmiselle, joka hakee niitä syrjäisempiä kohteita.

Toki sopii... Kiilopäältä voi lähte pitkile taipaleille UKK puistoon. Kyllä sieltä erämaita löytää. Tukikohtana sit se Saariselkä, tai Kiilopään Suomen ladun hotelli saunoineen. Merkittyjä reittejä on päiväreiteistä viikon, ja enemmän, vaelluksille.

 

[Sistis]

Toki sopii... Kiilopäältä voi lähte pitkile taipaleille UKK puistoon. Kyllä sieltä erämaita löytää. Tukikohtana sit se Saariselkä, tai Kiilopään Suomen ladun hotelli saunoineen. Merkittyjä reittejä on päiväreiteistä viikon, ja enemmän, vaelluksille.

Toki näin. Tarkoitin lähinnä sitä, että majoittuu Saariselällä, ja tekee päiväpatikoita repun kanssa. Pääseehän siitä vaikka kuinka kauas UKK-puistoon, jos tahtoo. Ja vaikka pidemmälle.

 

[El Gordo]

mutta sitten myös tuo edellä mainittu Hetta-Pallas reitti herätti mielenkiinnon, näköjään 50km (luontoon.fi sivusto palveli), joten en tiedä olisiko se sitten kokemattomalle kuitenkin liian iso pala kakkua.. 2-3 yön reissu olisi sitten se

Noh, aikaahan tässä on onneksi pohtia.. mutta on tässä asian suhteen jonkinlainen kärpänen puraissut

Sinne vaan, Hetta-Pallas on hieno reitti ja sopii ensimmäiseksi "oikeaksi" vaellukseksi hyvin. Tuon 2-3 yötä voit kyllä unohtaa kättelyssä, se on 3 yötä eli 4 täyttä vaelluspäivää. Ei kannata ahnehtia liikaa kilometrejä per päivä, täyspakkaus selässä korkeiden tunturien yli keikkuminen on paljon rankempaa leikkiä kuin päivärepun kanssa helpommalla reitillä. Päiväretken kilometrit saa melkeinpä jakaa kahdella.

Ja siinähän se menee talvi mukavasti, kun alat suunnitella tuota retkeä ja kerätä varustelistaa kuntoon... Retken suunnittelu ja odottaminen on merkittävä osa harrastuksen hauskuutta.

 

[Sistis]

Sinne vaan, Hetta-Pallas on hieno reitti ja sopii ensimmäiseksi "oikeaksi" vaellukseksi hyvin. Tuon 2-3 yötä voit kyllä unohtaa kättelyssä, se on 3 yötä eli 4 täyttä vaelluspäivää. Ei kannata ahnehtia liikaa kilometrejä per päivä, täyspakkaus selässä korkeiden tunturien yli keikkuminen on paljon rankempaa leikkiä kuin päivärepun kanssa helpommalla reitillä. Päiväretken kilometrit saa melkeinpä jakaa kahdella.

Ja siinähän se menee talvi mukavasti, kun alat suunnitella tuota retkeä ja kerätä varustelistaa kuntoon... Retken suunnittelu ja odottaminen on merkittävä osa harrastuksen hauskuutta.

Juuri näin. Autiotuvatkin sijaitsevat juuri sopivasti kolmen yön reissua ajatellen. Pohjoisesta tultaessa kolmas päivä oli omasta mielestäni rankin, vaikka se taisi olla lyhin. Toki sääkin oli omalla reissullani silloin kaikkein huonoin.

Vaellussauvat ovat tuolla reissulla ihan ehdottomat. Niille suuri suositukseni.

 

[Tombe76]

Ylläkselle menossa 2vk päästä, emännän ja kahden koiran kanssa. Äkäslompolon puolelle. Viime vuonna käytiin samoihin aikoihin Sallassa (1.kerta) ja sen verran tykättiin että ajateltiin tehdä reissuista jokavuotinen ja nyt siis kohteeksi Ylläs.

Päivän siivuja tullaan tekemään mökistä ja nekin saattavat jäädä vähän viime vuotista lyhemmiksi kun tuo nuorimmainen koira vielä pentu, mutta itse vedän sitten vielä iltapäivällä/illalla lenkkarit jalkaan ja käyn varmaan heittämässä lenkin pari. Keleistä toki vähän riippuu mutta tunturille/tuntureille ajattelin lähteä myös juoksemaan.

Näihin liittyen, onkos tuolla sellaisia paikkoja mitä on ihan pakko nähdä? Väkeä vissiin enemmän kuin esim. Sallassa, mutta toki lääniäkin. Itsehän olen "allerginen" ihmisille. Sellaiset kohteet parhaita mihin ei autolla pääse.

 

[PataJaska]

Kiitos paljon hyvistä näkemyksistä..

Toki sopii... Kiilopäältä voi lähte pitkile taipaleille UKK puistoon. Kyllä sieltä erämaita löytää. Tukikohtana sit se Saariselkä, tai Kiilopään Suomen ladun hotelli saunoineen. Merkittyjä reittejä on päiväreiteistä viikon, ja enemmän, vaelluksille.

Tykkäsin itsekin tosi paljon siitä Kiilopään alueesta, pari päivää ehdin olla siellä nyt tällä reissulla. Suomen ladulla oli mukavat tilat, ja miljöö oli kaikkineen todella viehättävä..

Sinne vaan, Hetta-Pallas on hieno reitti ja sopii ensimmäiseksi "oikeaksi" vaellukseksi hyvin. Tuon 2-3 yötä voit kyllä unohtaa kättelyssä, se on 3 yötä eli 4 täyttä vaelluspäivää. Ei kannata ahnehtia liikaa kilometrejä per päivä, täyspakkaus selässä korkeiden tunturien yli keikkuminen on paljon rankempaa leikkiä kuin päivärepun kanssa helpommalla reitillä. Päiväretken kilometrit saa melkeinpä jakaa kahdella.

Ja siinähän se menee talvi mukavasti, kun alat suunnitella tuota retkeä ja kerätä varustelistaa kuntoon... Retken suunnittelu ja odottaminen on merkittävä osa harrastuksen hauskuutta.

Heh, no kohta en osaa päättää, olin tässä juuri kallistumassa siihen edellä mainitsemaani Utsjokeen, mutta katsotaan. Kolmea yötä itsekin kait "oikeasti" ajattelin tuon Hetta-Pallas reitin suhteen, juu. Mutta selvästikään en ole päässyt tähän vaellusharrastuksen ajatusmaailmaan kunnolla sisään, koska retken suunnittelu ja odottaminen ei todellakaan vastaa käsitystäni hauskuudesta :D vertailuna olen suuren osan elämästäni harrastanut teatteria, ja siinähän homman hauskuudesta merkittävä osa on oikeasti se, kun näytelmää harjoitellaan se 7-8 kuukautta, eivät vain ne pelkät esitykset. Mutta se harjoittelu on siis kuitenkin jotain konkreettista, vaellustouhun suhteen tuntuu näin nöösipoikana todella vieraalta ajatus, että pelkkä retken suunnittelu ja odottaminen kotona olisi muka jotenkin hauskaa *hymiö*

 

[Fordél]

Ylläkselle menossa 2vk päästä, emännän ja kahden koiran kanssa. Äkäslompolon puolelle. Viime vuonna käytiin samoihin aikoihin Sallassa (1.kerta) ja sen verran tykättiin että ajateltiin tehdä reissuista jokavuotinen ja nyt siis kohteeksi Ylläs.

Päivän siivuja tullaan tekemään mökistä ja nekin saattavat jäädä vähän viime vuotista lyhemmiksi kun tuo nuorimmainen koira vielä pentu, mutta itse vedän sitten vielä iltapäivällä/illalla lenkkarit jalkaan ja käyn varmaan heittämässä lenkin pari. Keleistä toki vähän riippuu mutta tunturille/tuntureille ajattelin lähteä myös juoksemaan.

Näihin liittyen, onkos tuolla sellaisia paikkoja mitä on ihan pakko nähdä? Väkeä vissiin enemmän kuin esim. Sallassa, mutta toki lääniäkin. Itsehän olen "allerginen" ihmisille. Sellaiset kohteet parhaita mihin ei autolla pääse.

Kesällä tehtiin hyvin samanlainen reissu Ylläkselle eli majoittuminen Äkäslompololla ja koira messisssä. Päivisin vaelluksia Ylläksen ja lähialueen reiteillä. Iltasin vedin lenkkarit jalkaan ja kävin juoksemassa mm. tuntureilla.

Meidän ehdoton suosikkireitti oli Kiirunankieppi, joka kiertää Yllätunturin rinteillä. Helppoa maastoa (sorapintainen reitti) mennä koiran kanssa ja pääsee nopeasti ns. hyville pelipaikoille. Lähdön voi tehdä esim. luontokeskus Kellokkaalta tai Ylläksen laskettelekeskuksen parkkipaikalta. Molemmista täytyy ensin kaiketi kulkea vähän toista reittiä, josta pääsee vasta Kiirunankieppille. Parkkikselta lähtiessä taidettiin kulkea ensin Tuomikurun kierrosta. Kellokkaalta lähtiessä alku on tosi hienoa metsää ja paljon pitkospuuta. Vierellä virtaa pitkän matkaa hieno puro. Jos kiertää koko ympyräreitin, saa noin reilun 10 km vaelluksen. Toki voi vetää lyhyempänäkin.

Kävin myöhemmin myös juoksemassa noita samoja reittejä. Jonkin verran on toki korkeuseroja, etenkin heti alkuun, mutta paljon myös juostavaa pätkää. Alustana se sorapinta on tosi helppoa juostavaa. Maisemat ovat tuntureista nauttiville mainiot. Ihmisiä toki tuolla voi olla ja etenkin pyöräilijöitä, mutta ei ainakaan kesällä ollut mitenkään haitaksi asti.

Hyvä juoksulenkkikohde voisi olla myös reilun 5 km Kesänkijärjen kierros. Tasaista maastoa ja juostavaa pintaa. Patikointiin tylsä, mutta juoksuun varmasti bueno. Vetää vaikka kahteen kertaan, jos haluu pituutta lenkille.

Toisena patikointikohteena suosittelen ajamaan Pallakselle ja lähtemään Pallas-Hetta-reitille. Tunnin ajomatka, mutta tuolta pääsee monille hienoille reiteille ja taas kerran pääsee nopeasti hienoihin maisemiin. Hyviä päiväretkikohteita ja koiran kanssa pystyy menemään hyvin. Toki joillekin tunturien huiputuksille on rakkaa, joka voi olla pienelle koiralle haastavaa. Huiputukset voi toki jättää väliin. Meidän vähän isompi koira veti hienosti rakatkin. Näilläkin reiteillä voi toki olla ihmisiä, mutta ei haitaksi asti. Etenkin kun mentiin vähän syrjäsemmille reiteille niin ihan rauhassa saatiin vedellä.

Jos jotain kysyttävää on niin kysy vaan.

 

[Sistis]

Heh, no kohta en osaa päättää, olin tässä juuri kallistumassa siihen edellä mainitsemaani Utsjokeen, mutta katsotaan. Kolmea yötä itsekin kait "oikeasti" ajattelin tuon Hetta-Pallas reitin suhteen, juu.

Itse lähtisin ensimmäiselle vaellukselle juurikin Hetta-Pallakselle, koska se on aloittelijallekin suhteellisen helppo. Jos tuo Utsjoen reitti on 35 km, niin siinä tulee muutaman kilometrin enemmän kävelyä rinkan kanssa kuin kolmen yön Hetta-Pallaksella, ja nuo voivat olla yllättävänkin raskaita kilometrejä.

Toisekseen tuo tupa näytti kuvista päätellen hyvinkin pieneltä, joten on ihan mahdollista, että sinne ei edes mahdu, joten telttailuksi saattaa mennä. Toki teltta pitää Hetta-Pallaksellakin olla turvallisuussyistä mukana, mutta todennäköisyys, että sitä joutuisi käyttämään, on hyvinkin pieni. Ja jos haluaa pelata varman päälle, voi ottaa noihin varaustupiin paikat pienestä maksusta, niin varmistaa katon pään päälle. Niin mekin teimme kahdeksi yöksi kolmesta. Kolmas yö ei enää onnistunut, kun varaustuvan oli varannut joku leirikoulu. Tämä oli tosin hyvä asia, koska autiotuvan puolelle mahtui hyvin, ja tuo leirikouluporukka piti lämpöä kuivaushuoneessa koko yön, niin saimme sateessa kastuneet kamppeemme kuiviksi yön aikana ja saimme itse keskittyä nukkumiseen.

Edit: Itseäni on kiinnostanut viime aikoina Lemmenjoki. Siellä olin 12-vuotiaana vuonna 1992, mutta silloin ainoa pidempi "vaellus" oli päiväretki Joenkieliselle, ja sillä taisi olla mittää 16km. No, se oli pitkä matka nuoruuden voimissa olevalle pikkupojalle.

 

[vanukas]

Näihin liittyen, onkos tuolla sellaisia paikkoja mitä on ihan pakko nähdä? Väkeä vissiin enemmän kuin esim. Sallassa, mutta toki lääniäkin. Itsehän olen "allerginen" ihmisille. Sellaiset kohteet parhaita mihin ei autolla pääse.

Ns. pakko-nähdä -paikat ovat pääosin niitä joissa muitakin ihmisiä on. Mutta Varkaankurun luontopolku on varmasti sellainen, joka jää mieleen jos siellä käy. Sitä suosittelen, vaikka lienee suosituin reitti Ylläksellä. Jos tuntureille haluaa niin Lainio (erityisesti juuri tämä) ja Aakenus ovat sellaisia joissa varmaankaan ei muita näe. Aakenuksella en ole käynyt vuosiin, voi olla että tilanne on muuttunut nyt maastopyöräbuumin vuoksi. Molemmat ovat korkeita avotuntureita ja näkymätkin ovat hienot, jos säät sen sallii.

Merkittyä reittiä mentäessä Pirunkuru on klassikko, kun nousee Kesänkijärven itäpäästä Kesänkitunturille. Toisella puolella on puurajassa kota, jossa voi taukoa pitää. Pirunkurusta on otettu ne yleisimmät tunturikuvat Ylläkseltä. En usko, että Pirunkurussa on koskaan ruuhkaa. Mutta onhan siellä päivän aikana joku kymmenen ihmistä hyvällä säällä.

 

[heisenberg196]

Näihin liittyen, onkos tuolla sellaisia paikkoja mitä on ihan pakko nähdä? Väkeä vissiin enemmän kuin esim. Sallassa, mutta toki lääniäkin. Itsehän olen "allerginen" ihmisille. Sellaiset kohteet parhaita mihin ei autolla pääse.

Mielestäni tuo Pirunkurun ponnistus (8km.) on ihan kiva ja hieno reitti kulkea. Louhikkoa on matkalla jonkun verran, joten koiran tassuille saattaa tietysti olla hieman hankala reitti.

Kukastunturilla on myös merkitty reitti josta pidin kovasti. Laitan alle linkin, jossa nuo Ylläksen päiväretkeilyyn sopivat valmiit reitit ovat hyvin koottuna:
Ylläksen reittihaku - Ylläs (yllas.fi)

Tätä reittiä en ole patikoinut, mutta hiihtoreitti Yllästunturin ja Kellostapulin välistä on hieno. Olen melko varma, että tuo reitti soveltuu myös hyvin päiväretkelle tai juoksulenkiksi, jonka kilometrimäärää voi itse säätää. Ylläsjärven puolelta lähdettäessä jyrkempää nousua kyllä riittää kohti Kellostapulia melkoisesti, reitti siis käytännössä kiertää Yllästunturin. Äkäslompolon puolelta nousu on ehkä hieman loivempaa.

Vähän tulee nyt kurupainotteisesti vihjeitä, mutta itse sytyn noista kovasti.

Yllästunturin itä- ja koillispuoli on hienoa maastoa, varsinkin tunturin päältä ihasteltuna. Itsekin kroonisena ihmisallergikkona pidän kuitenkin tuosta Ylläsjärven puolesta enemmän, koska Äkäslompolon puolella on merkittävästi enemmän ihmisiä. Toki Jounin kauppa on paras (ja kallein) kauppa 100 km. säteellä.

 

[Pr0ninjaturtle]

Mukava huomata, että kaikkitietävässä jatkoajassa on tällainenkin ketju..

Vietin tuossa juuri viikon tuolla päälaen alueelta, jossa en ollut koskaan eläissäni käynyt. Enkä siis ylipäätään ollut koskaan käynyt Rovaniemeä pohjoisempana, mikä on aina ollut sellainen elämäni salainen häpeätahra. Kävin läpi alueella reitin pituudesta riippuen 1-2 erilaista rengasreittiä per päivä, mutta aina se päivä siis päättyi mukavasti Ivaloon hotellihuoneeseen. Eli kyseessä oli tässä vaiheessa sellainen enemmänkin "turistireissu", koska en ole mikään vaeltaja, vaikka tietyllä tavalla olen siitä jo vuosikausia haaveillut.. tuollaisen kosketuksen asiaan sain nyt, mutta juuri 40v täyttäneenä olen kait jo vähän iäkäs aloittamaan mitään "tosi vaeltamista". Kunto selvästikin kestää, koska tuollainen noin 15km rengasreitti päivässä ei ollut mikään ongelma päiväreitille sopivan varustuksen kanssa. Omalla kohdalla enemmänkin ongelma on, että en osaa esimerkiksi suunnistaa tai kovinkaan hyvin lukea karttaa, joten tuskin koskaan pääsen siihen pisteeseen, että nyt tästä vain lähden pisteestä A erämaahan, johonkin suuntaan X, ja tarkoituksena on päästä pisteeseen B

Joka tapauksessa ensi kesänä olisi tarkoitus vääntää namikkaa enemmän kaakkoon, ja tehdä jokin aloittajaystävällinen pidempi vaellusreitti. Utsjoella käydessä innostuin ajatuksesta kiertää siellä paikallinen 35km retkeilyreitti, siitä selviää yhdellä yöllä maastossa (taitaapa olla autiotupakin reitin varrella), ja se olisi sikälikin aloittajaystävällinen että alku- ja päätepiste ovat samat, eikä tarvitse miettiä että miten pääsen pois sitten sieltä reitin toisesta päästä. Lisäksi siihen reissuun voisi yhdistää roadtripin Norjan puolelle.. mutta sitten myös tuo edellä mainittu Hetta-Pallas reitti herätti mielenkiinnon, näköjään 50km (luontoon.fi sivusto palveli), joten en tiedä olisiko se sitten kokemattomalle kuitenkin liian iso pala kakkua.. 2-3 yön reissu olisi sitten se

Noh, aikaahan tässä on onneksi pohtia.. mutta on tässä asian suhteen jonkinlainen kärpänen puraissut

Täällä pohjosessa asuvana ja paljon kaikkia reittejä kiertäneenä voisin heittää muutamia ajatuksia.

Noissa useamman päivän reissuissa kannattaa miettiä porukan määrää tai sitten ihan mennä varaustupaan, jos teltan kantaminen mukana ei kiinnosta. Koska kiireisimpänä aikana niihin autiotupiin ei kertakaikkiaan oikein meinaa mahtua.

Se teltan kantaminen onki sitten suht vittumaista puuhaa, ku useamman päivän reissu teltan kanssa, niin sille rinkalle tuleeki sitten painoa sen ~20 kiloa.

Ja on kyllä sitten sen verran "välineurheilua" Että sen rinkan kanssa en tosiaankaan pihistelis. Ja varsinki, jos meinaa teltassa yöpyä, niin suosittelen hankkimaan kerralla hyvän.

Sitten noihin suunnistustaitoihin ja vastaaviin. Niin onhan nuo viralliset vaellusreitit oikeasti niin hyvin merkattuja, että määränpään löytäminen ei pitäis tuottaa ongelmia. Ja jos menee muuta ku virallisia reittejä pitkin, niin nykyäänhän voi laata puhelimeen kartan, pistät vaan sijainnin päälle ja näet, että olet oikean jäljen päällä. Miltei jokapaikkaanhan ainaki täällä meillä päin menee mönkijäjälki. Tärkeäähän on sitten toki ottaa tarpeeksi iso power bank mukaan.

Ja vielä sen verran, että pitempää matkaa ku kävelee sen täyessä varustuksessa olevan rinkan kanssa, niin se vauhtihan tippuu noista päivävaellus reissuista. Jo semmonen 3km/tunti on suht reipaski vauhti rinkan kanssa.

 

[MacRef]

Sitten noihin suunnistustaitoihin ja vastaaviin. Niin onhan nuo viralliset vaellusreitit oikeasti niin hyvin merkattuja, että määränpään löytäminen ei pitäis tuottaa ongelmia. Ja jos menee muuta ku virallisia reittejä pitkin, niin nykyäänhän voi laata puhelimeen kartan, pistät vaan sijainnin päälle ja näet, että olet oikean jäljen päällä. Miltei jokapaikkaanhan ainaki täällä meillä päin menee mönkijäjälki. Tärkeäähän on sitten toki ottaa tarpeeksi iso power bank mukaan.

Tähän annan kyllä hivenen erilaisen neuvon. Vaellusryhmässä tai -porukassa on oltava vähintään yksi sellainen, joka osaa suunnistaa kartan ja kompanssin kanssa vähintään auttavasti. Jos olet yksin liikkeellä, niin sitten se olet sinä, mutta jos reissaajia on enemmän, niin saa olla joku muukin. Jos suunnistustaitoa (ryhmästä) ei löydy, niin en suosittele päiväretkiä pidempiä vaelluksia tekemään.

 

[vanukas]

Tähän annan kyllä hivenen erilaisen neuvon. Vaellusryhmässä tai -porukassa on oltava vähintään yksi sellainen, joka osaa suunnistaa kartan ja kompanssin kanssa vähintään auttavasti. Jos olet yksin liikkeellä, niin sitten se olet sinä, mutta jos reissaajia on enemmän, niin saa olla joku muukin. Jos suunnistustaitoa (ryhmästä) ei löydy, niin en suosittele päiväretkiä pidempiä vaelluksia tekemään.

Toisaalta kyllähän sitä eksymään ehtii päiväretkelläkin, jos kukaan ei tiedä missä ollaan ja tulee otettua väärä risteys jossain välissä. Suositut reitit ovat hyvin viitoitettuja ja ihmisiäkin on yleensä niin paljon, että näkee mihin pitää mennä. Voin kuvitella, että Hetta-Pallaksen voi kävellä ihan hyvin ilman suunnistustaitoakin, mutta paljon iloa saa siitä, että tietää missä on ja mitä on luvassa nyppylän takana. Lieköhän kukaan eksynyt siellä lähivuosikymmeninä?

 

[koukku]

Tämä on kyllä hyvä ketju. Ollaan useampana peräkkäisenä vuotena käyty pohjoisessa (yleensä Norjassa tai Ruotsissa) yhdistetty kalastus-vaellusreissu. Tänä vuonna kohteena oli Pohjois-Ruotsi suunnilleen Kiirunan korkeudella. Reissun kaava on yleensä aina sama, kävellään ensin kohteeseen, johon sitten pystytetään leiri ja sieltä käsin sitten operoidaan muutaman kilometrin säteellä ympärillä oleville kalapaikoille ja näin toimittiin nytkin.

Tänä vuonna käytössä oli uusi rinkka, Kajka 85 litran tilavuudella, ja tykkäsin kyllä kovasti. Mukavan jämäkkä kannettava, johon mahtuu (ehkä liikaakin) tavaraa. Sillä nyt tullaan siihen ongelmakohtaan eli rinkan painoon, tein nimittäin tänä vuonna oman henkilökohtaisen ennätykseni, kun alkupunnituksessa rinkka painoi massiiviset 30 kiloa ja saattoi mennä vähän ylikin... Oli siinä kyllä suorittamista, kun reitti kohteeseen sisälsi useamman kilometrin suotaipaleen vittumaisten varpujen seassa rämpiessä. Suolla tarpoessa kiitin kyllä viime talvea ja runsaita hiihtokilometrejä, jotka mahdollistivat kohtuullisen jaksamisen myös tuollaisessa erittäin haasteellisessa maastossa. Siellä ei siis ollut mitään valmista polkua, mitä pitkin edetä, mönkijän uria pitkin pääsi onneksi osan matkaa. Mutta kohde oli kyllä vaivannäön arvoinen, hieno reilun kilometrin mittainen koskialue, jossa korkealla rantatörmällä oli lisäksi ihan huippuluokan leiriytymisolosuhteet. Paluureitti suunniteltiin sitten sen verran huolella, että suotaipaleet saatiin ihan minimiin ja takaisin autolle tultiinkin sitten huomattavasti kovempaa kyytiä.

Ensi vuoden kohteeksi valikoituu toivon mukaan sellainen, joka on ainakin tämänvuotiseen verrattuna helpommin saavutettavissa, esim. kaksi vuotta sitten reissu kulki käytännössä koko matkan merkittyä polkua pitkin ja se on kyllä iso etu varsinkin meidän kantamuksilla.

Kaiken kaikkiaan luonnossa liikkuminen on kyllä mahtavaa hommaa, jonka omalla kohdalla soisin jatkuvan niin pitkään, kun vaan jalka vähänkin nousee. Ja pitäähän se tuo uusi sukupolvikin yrittää saada innostumaan asiasta, lähdetään lähimetsästä rakentamaan retkeilyinnostusta ja toivottavasti ollaan sitten jossain vaiheessa yhdessä Lapin taiasta nauttimassa :)

 

[Sassa Barkov]

Näihin liittyen, onkos tuolla sellaisia paikkoja mitä on ihan pakko nähdä? Väkeä vissiin enemmän kuin esim. Sallassa, mutta toki lääniäkin. Itsehän olen "allerginen" ihmisille. Sellaiset kohteet parhaita mihin ei autolla pääse.

Reiteistä on täällä jo puhuttukin, mutta itse suosittelen käymään Pakasaivolla, siisti mesta.
Taidettiin itse jättää auto Kirkkopahtan seitakivelle, ja kävellä siitä. Aianakin muistan reitiltä tuon seitakiven ja jonkun tuvan, joka tais olla sillon yleisessä käytössä. Koiran kanssa oltiin, helppoa maastoa. Eikä ollut muita tuolla silloin, vaikka oltiin kesän sesonkiaikaan.

Error 404 - Sivua ei löytynyt

www.luontoon.fi

 

[hihhu]

Toisaalta kyllähän sitä eksymään ehtii päiväretkelläkin, jos kukaan ei tiedä missä ollaan ja tulee otettua väärä risteys jossain välissä. Suositut reitit ovat hyvin viitoitettuja ja ihmisiäkin on yleensä niin paljon, että näkee mihin pitää mennä. Voin kuvitella, että Hetta-Pallaksen voi kävellä ihan hyvin ilman suunnistustaitoakin, mutta paljon iloa saa siitä, että tietää missä on ja mitä on luvassa nyppylän takana. Lieköhän kukaan eksynyt siellä lähivuosikymmeninä?

Kartta ja kompassi eivät niin paljon paina, että pois kannattaa jättää. Päiväretkelläkin pyöräyttää nilkkansa tai tulee yllättävä myrsky ja on kiva saada selville, että missä onkaan se lähin suoja tai reitti pois. Tai sitten vaan huomaankin neljän kilometrin jälkeen, ettei tänään nappaakaan mennä 15 km ja etsii siitä kartalta jonkun lyhyemmän rundin. Kartta kännykässä on ihan ehdoton turvavaruste, mutta varsinkin jos vaan oman huvitutuksen takia rupeaakin katsomaan reittiä uusiksi, niin sitä on paljon kivempi tehdä kunnon kartalta kuin kännykän ruudulta. Ja tietenkin sitten kun paskot/hukkaat sen kännykän, niin se kartta on paljon kivempi kuin ei mitään. Ja sama tietenkin toisinpäin, kyllä sen kartankin voi paskoa/hukata ja silloin plänääminen kännykällä on aika paljon kivempaa kuin plänääminen mielikuvissa. En koe koskaan olleeni kovassa vaarassa eksyä, mutta suunnitelmia olen muuttanut noin joka reissulla.

 

[MacRef]

Toisaalta kyllähän sitä eksymään ehtii päiväretkelläkin, jos kukaan ei tiedä missä ollaan ja tulee otettua väärä risteys jossain välissä.

Totta. Meinasin kirjoittaa myös tuosta, mutta sitten päätin pitää kommenttini lyhyempänä ja kommentoida asiaa vähän pidempien reissujen näkökulmasta.

Itse tykkään päiväretkilläkin jonkinmoista (paperi)karttaa kuljettaa ja siitä seurailla, missä mennään, vaikka reitti olisi kuinka hyvin merkitty.

Hyviä pointteja myös @hihhu

 

[BitterX]

Komppaan palstalaisia @MacRef ja @hihhu . Kartta ja kompassi kuuluvat retkeilyssä niiden tavaroiden joukkoon, joita ei jätetä pois.

Tietenkin urheilukelloissa on todella hyvät paikannusominaisuudet ja on olemassa erinomaisia maastokarttasovelluksia mobiililaitteisiin. Niihin kannattaa perehtyä hyvin, ja niistä on paljon iloa ja apua. Mutta ei teknologian varaan kannata kokonaan heittäytyä muun muassa siksi, koska aina voi käydä huono tuuri: varsinkin pidemmällä skutsissa ei välttämättä ole kenttää, akku voi loppua (toki varavirtapankki on oleellinen varuste myös), paska sää voi häiritä gepsiä, älypuhelin mennä paskaksi tai pudota johonkin ja hukkua, jne.

Mitä pidempi retki ja vieraammassa maastossa, clusterfuckin todennäköisyys kasvaa aina eksponentissa. ;-)

Kannattaa opetella suunnistamaan. Retkeilyssä välttämättömät suunnistustaidot oppii kyllä kuka tahansa. Suunnistustaito - vaikka sitä ei varsinaisesti vaikkapa merkityllä reitillä ja hyvässä säässä - joutusi käyttämään, antaa hyvän ja rennon fiiliksen: silloin pystyy luottamaan siihen, että homma menee ok, vaikka jotakin odottamatonta sattuisi. Ja lisäksi retkeilystä saa paljon enemmän irti, kun omaa etenemistä pystyy seuraamaan kartalta ja tietää, missä on mitäkin.

Jos suunnistustaito kaipaa hiomista, niin karttasovelluksista on treenaamisessakin paljon apua. Niiden avulla pystyy hyvin tsekkailemaan, miltä maasto näyttää retkeilykartalla.