Yksityisellä puolella eri työtehtäviin olisi kehitetty jo kymmeniä vuosia sitten metriikat jotta hallinto pystyisi organisoimaan työt mahdollisimman tehokkaasti.
Sekä terveydenhoidon, että koulutuksen mittarit eivät ole yksityisellä puolella mitenkään ylivertaisia ylivertaisia julkisiin mittareihin verrattuna.
Käytännön esimerkkejä on paljon. Räikein esimerkki on esimerkiksi Suomen ja USA:n ero terveydenhoidon todellisista kustannuksissa. Suomessa kokonaiskustannukset ovat 8.5% BKT:sta ja jenkeissä 16%. Silti esimerkiksi lapsikuolleisuuden vähäisyys on Suomessa maailman huippua ja USA:ssa hieman kehitysmaatason yläpuolella. Vaikka USA:ssa huippusairaaloissa saa huippuhoitoa, niin suomalainenkin suhteellisen edullinen keskussairaalajärjestelmä pärjää loistavasti millekkä hyvänsä sairaalaverkostolle missä hyvänsä maailman maassa. Vaikka työtekijät ovatkin huonoja ja patalaiskoja viranhaltijoita.
Samoin peruskoulu pärjää erinomaisesti, vaikka se ei olekkaan koulutusbisnestä.
Perusopetuksen sekä hoiva- ja sairaanhoitoalan primaaritehtävä julkisella puolella on tuottaa hyvinvointia väestölle. Hoitobisneksellä taas primaaritehtävä on jo osakeyhtiölain perusteella oltava suurin mahdollinen tuotto. Käytännössä se näkyy arjen hoitotyössä menemällä siitä yli, missä aita on matalin. Se näkyy etenkin vanhusten hoitobisneksessä, että käytännön töissä kaikesta tingitään. Yksilöllisyyttä kun ei voida yksiselitteisesti paperilla määritellä, niin toimitaan kuin hihnalla. Täytetään hikisesti sopimukseen kirjatut minimivaatimukset sillä hinnalla, mikä potilaiden ja veronmaksajien rahoista saadaan irti. Tämähän on osakkeenomistajien kannalta ainoa hyväksytty tapa.
Hoiva- ja koulutuspalveluiden yksityistäminen käytännön kokemusten perusteella näyttää miltei poikkeuksetta sekä huonontavan laatua ja lisäävän kustannuksia. Selitykseksi on tarjottu mm. sitä, että suurinpaan osaan työpaikkoja vaaditaan viranomaisten myöntämä pätevyys tai korkeakoulututkinto. Koulutettu opettaja tai sairaanhoitaja ei missään päin maailmaa opiskele ja tee velkaa vuosikausia, että pääsee myymäläapulaisen palkalla pätkätöihin. Kustannuksia lisäävät myös osakkeenomistajien odotukset maksimaalisesta tuotosta.
Julkisesta sektorista hallinnon osuuden järkeistämisellä voidaan jotain kokonaiskustannuksista vähentää. Se toki tehtäköön. Mutta harvaan asutussa maassa pitää olla pinta-alaan jotenkin suhteutettu poliisi, armeija ja palokuntaverkko. Koska koulutuksen ja hoivapalveluiden hinta-laatusuhde on julkisella puolella kohdallaan, niin lienee syytä kysyä, ovatko yksityistämisen perusteet pelkästään ideologiset: "Julkinen sektori on paha. Bisnes vaikka veronmaksajien rahoilla on hyvä."
