Fantasiat ja livelarpit voivat olla itseään toteuttavia, eikä kukaan vastuullinen ihminen lähde humanistien ja postmodernistien harrastamaan egotrippaamiseen mukaan, jolla useimmiten ei ole mitään tietoteoreettista tekemistä talouden kanssa, vaan enemmänkin kysymys on nostalgiasta tiettyjä yhteiskuntateorioiden muotoja kohtaan.
Katsotaan, mitä tapahtuu, mutta maailmantalouden rakenne on muuttunut moninapaisemmaksi, mikä itsessään on myös tietyn epävarmuuden lähde.
Globaalissa rakennemuutoksessa yksittäiset valtiot ja taloudet ovat kuin lastuja laineilla, mutta yhteiskunnallisten instituutioiden vahvuus (esimerkiksi koulutuksen puolella), demokraattisen prosessin autenttisuus ja oikeusjärjestelmän toimivuus auttavat länsimaita selviämään tästäkin haasteesta. On meistä itsestämme kiinni, että haluammeko nähdä prosessin joko depressiiivisessä, paranoidissa tai ehkä sitten hieman terveemmässä, vaikkapa koko planeetan laajuiseen oikeudenmukaisuuteen liittyvässä valossa.
Se, että joku Jorma Ollila viran puolesta puhuu palkkoja esimerkiksi Suomessa alas, kertonee siitä, että suuryritykset kyllä etsivät sitä aitaa aina sieltä, missä se on matalin. Mutta hän tekee sitä "viran puolesta", antagonisoiden, ja vaatisi sisälukutaitoa hieman HS:n tai Taloussanomien keskimääräistä lukijaa enemmän, että osaisi sovitella teesit ja antiteesit synteesiin omaan pikku päähänsä.
Oikeaan dataan perustuvat talousennusteet eivät ole niin synkkiä kuin populistien, demagogien ja tarkoituksella markkinoita alaspäin puhuvien soroksien/erkkojen teesit. Itse olisin kovin tyytyväinen, mikäli näyttäisimme moisille hautarosvoille pitkää nenää vuosien 2010 ja 2011 taitteeseessa!
