JJos hoitajat olisivat itse irtisanoutuneet suurin joukoin, niin mitä hallituksella tai työantajalla on tuohon sanomista? Työsuhteen irtisanomisesta on selvät ohjeet ja säännöt olemassa. Se on kuitenkin ilmiselvää, että joihinkin toimiin olisi ryhdytty, jotta potilasturvallisuus ei vaarantuisi. Nyt tehtiin poikkeuslaki, koska Tehyn taistelukeino oli yhtä "halpa".
Oli halpa tai ei, niin se olkoon heidän oikeutensa, kun ei sitä hyvää tahtoa oikein muuten löydy. Kautta aikain on tunnuttu ajattelevan, että homma on jotenkin kutsumus/velvollisuus työtä.
Sairaanhoitajan peruspalkka ei vieläkään ala kolmosella, ja edes lisien kanssa on äärettömän vaikeata sinne päästä. Mutta vastuuta ja velvollisuuksia on senkin edestä. Sanoi markkinat mitä hyvänsä, niin suomalainen sairaanhoito on korkeatasoista, ja sitä ei ihan hetkessä paikata ulkomaalaistyövoimalla. Joten tässäkin mielessä sen toimivuudenkin tärkeys huomioonottaen olisi varsin suotavaa, että arvostus näkyisi myös palkassa.
Sanoisin että esim it-teollisuuden tyylillä, jossa keskeneräistä paskaa myydään jengille ikuisella osamaksulla on vähemmän merkittävä asia yhteiskunnallisesti, kuin toimiva hoitotyö, jossa on motivoituneet ja asiansa osaavat ihmiset sitä toteuttamassa. Siksi ymmärsin oikein hyvin ajatuksen siitä, että koko genre oli vuosien ajan petettyjä lupauksia nielleenä valmis näinkin radikaaliin mielenilmaisuun. Siinä ei paina hetkeäkään se olisiko irtisanominen tehty liiton kautta vai yksityisesti. Itseasiassa byrokraattisesti olisi aivan helvetin hyvä, että juuri näin voitaisiin menetellä, nin ei tarvitse jokaisen omia papereita pyöritellä. Tässä oli yksi hetki, jossa oli tilaisuus miettiä, mikä on ihmishengen ja hyvän hoitotyön arvo yhteiskunnalle. Ei ollut kovin suuri, kun noinkin paskaan sopimukseen joutuivat nimensä laittamaan. Se on vaan niin ikävää, kun ei hoitotyötä voida mitata sen tuottavuuden kautta kovinkaan tehokkasti, ja siksi ilmeisesti siitä ei joidenkin mielestä juuri mitään pitäis maksaakkaan.
Itseasiassa, jos itse olisin voinut olla heidän asiaansa ajamassa, niin olisin toteuttanut irtisanoutumisen. Sen jälkeen hoitajien olisi kannattanut järjestäytyä markkinataloudellisessa hengessä vaikka osuuskunnaksi, jonka kautta olisivat myyneet kaikille hoitotyön laskutushommina. Siinä oliskin ollut hommia purtavaksi, kun työ olisi hinnoiteltu lääkärihengen mukaisesti..eli sanoisin noin 50-70 €/h, riippuen työajankohdasta ja työn luonteesta sekä sisällöstä ja osaamisen tasosta riippuen. Ja tämä olis pitänyt tehdä kautta koko rintaman, sekä kunnallis-, että yksityissektorilla. Sitten olisi palkat saatu kohalleen hoitajillakin. Silloinkin olisi muuten vasta noin kolmasosan verran lääkrin tuntilaskutuksesta, joten aika kohilleen varmaan menisi. Tuolla laskutustuntihinnalla hoitajan bruttopalkaksi saataisiin noin 3500-4000 €/kk, jota voisi pitää kohtuu sopivana kyseisestä työstä.
Se on toki valitettava riski, että ihmisiä menehtyy tällaisissa tilanteissa, mutta niin käy alati muuallakin. Esim. täysin joutavissa sodissa, joihin ihmisiä lähetetään puolustamaan arvoja ja etuja, jotka järin usein ei edes kosketa henkilöä joka sodassa henkensä menettää. Tämäkin on osana oikeistolaista politiikkaa. Ei kai ne jenkitkään ihan vaan hyvyyttään menneet irakiin sekoilemaan? Turha siis on hoitajia syyllistää siitä, että haluavat osansa tästä kakusta joka raha nimisenä täällä vaeltaa. Kyllä heillä, ihme kyllä (ainakin joidenkin täälläkin kirjoittavien mielestä), on samanlaiset tarpeet ja toiveet, haaveet, sekä perheetkin kuin herra johtajilla ja it-guruilla. Mutta useinkin aivan VITUN PALJON VASTUULLISEMPI työ tehtävänään! Ja tiedoksi: en ole hoitaja, mutta saanut kyllä usemmankin kerran seurata asiooita sivusta ihan tuttujen ja työnikin kautta.
