Tämä on kyllä erikoinen keskustelu. Räikeänä yleistyksenä kaksi selkeää lahkoa väittelevät keskenään ja näitä voisi kutsua nimityksillä: a) Duunarit ja b) Markkinavoimamyönteiset.
Duunarit ovat mahdollisesti itse ammattikoulutuksen saaneita tai sitten vahvasti punaisen kotikasvatuksen saaneita. Argumentoinnissa on vahvasti tunne mukana. Duunarit olettavat, että se toinen osapuoli keskustelussa on ilkeä porvari, jonka tarkoitusperä on riistää duunaria tai vähintääkin maksimoida oma voitto duunarin hyvinvoinnista välittämättä. Uskaltaisin väittää, että tällä keskustelupalstalla ei ole paikalla oikeaa pääoman edustajaa piensijoittajia lukuunottamatta, joihin me kaikki käytännössä kuulumme.
Markkinavoimamyönteiset eivät niinkään ole itse aiheeseen osallisia, mutta yrittävät jotenkin ulkopuolisesti aihetta analysoida. Keskustelu itse asiassa valtaosiltaan keskittyy Duunareiden argumentoinnin arvosteluun. Mukana on jossain määrin ylhäältä katsova ote keskustelukumppaniin erityisesti kun aletaan käyttämään kansantaloustieteen erityissanastoa.
Kumpikaan osapuoli ei ole onnistunut keskustelussa analysoimaan kovinkaan pitkälle koko aihetta, vaan jokainen yritys siihen suuntaan törmää voimakkaaseen vasta-argumentointiin siltä toiselta osapuolelta. Tämä on sikäli hämmentävää itselleni, koska en ole ollut pariinkymmeneen vuoteen töissä työpaikalla, jossa tämänkaltainen vastakkainasettelu on voimissaan. Sen sijaan yleinen pyrkimys on ollut edistää yrityksen menestystä ja yleinen usko on ollut, että se on varmin tapa myös itse menestyä, saada "palkintoa" ja varmistaa työn jatkuvuus.
Toinen hämmentävä asia on suhtautuminen vuokratyövoimaan. Oma toimialani perustuu vuokratyövoiman käyttöön. Tämä liittyy pitkälti toimialan pirstoutuneeseen osaamiskarttaan. Toimiala on ICT. Vuokratyövoima saattaisi itse asiassa olla jopa ratkaisu työpaikkojen säilyvyyteen ja yritysten parempaan kannattavuuteen samanaikaisesti. Avainsana on Ay-liikkeen kiroama joustavuus. Perustyövoiman kysyntään vuokratyövoimaa ei kannata käyttää, koska se on lähtökohtaisesti hintavampaa. Jos ei ole, niin yritys on tehnyt jotain pahasti pieleen. Tietysti laskusuhdanteessa laskeva kysyntä saatta kääntää suhteen tilapäisesti päinvastaiseksi.
Jos vuokratyövoimaa analysoidaan tarkemmin, niin näen yleisinä etuina:
1. Yritykset pystyvät tasoittamaan työvoiman tarvettaan mahdollisiin kausihuippuihin, jolloin pysyvä työvoima ei joudu niin koville huippujen aikana ja myös toimitusvarmuus paranee.
2. Työntekijät eivät joudu itse hakemaan uutta työpaikkaa sen takia, että yhden asiakasyrityksen liiketoiminta ajautuu ongelmiin, vaan työsuhden jatkuu jos kysyntää on muualla toimialalla. Uuden työpaikan etsintään on omat ammattilaisensa, joita kutsutaan myyjiksi.
3. Työntekijät pystyvät pääsemään pois työyhteisöistä, joissa eivät tunne olevansa kotonaan. Mahdollisuus työnkiertoon pitäisi olla parempi.
4. Minun mielestäni positiivinen asia on myös se, että vuokratyövoimajärjestelyissä parhaille osaajille ja tekijöille pystytään maksamaan helpommin parempaa korvausta sen sijaan, että korvaus maksettaisiin esimerkiksi Ay-liikkeen suosiman ikälisien perusteella. Tällainen työn tulokseen perustuva ajattelu on varmasti monien mielestä sitä pahinta riistämistä, mutta valitettavasti olen aivan eri maailmasta näin ajattelevien kanssa.
5. Merkittävä vuokratyövoiman saatavuus helpottaisi uusien yritysten perustamista, koska työnvoiman saaminen olisi nopeampaa ja helpompaa. Verkostomalli yleistyy todella nopeasti ja yrittäjä voi alihankinnan, vuokratyövoiman ja palvelumallien avulla työllistää vaikka satoja tai tuhansia ihmisiä pitämättä kuitenkaan yhtään palkkalistoillaan.
Oman arvioini mukaan vuokratyövoiman suurin ongelma onkin siinä, että se murentaa Ay-liikeen valtaa. Pitkäaikaisten organisaatioiden ensimmäinen tehtävä on ylläpitää organisaatioin olemassaoloa vrt. kirkko, kunnat, valtiot jne. Tähän samaan asiaan perustuu käsitykseni mukaan myös lakkoilu nykymaailmassa. Tällä uhittelulla pyritään osoittamaan jäsenistölle jäsenyyden hyöty.
Ay-liike tekee erittäin merkittävää työtä monissa paikoissa. Aivan kuten naisten tasa-arvoliikkeellä tämä työ on Suomessa valtaosin takanapäin ja nykyinen maailma edellyttäisi aivan erilaista ajattelua. Ay-liike on täysin aseeton globaalissa kilpailussa näkymättömiä markkinavoimia vastaan. Ay-liikkeen nykyinen paikallinen toiminta yksittäisessä valtiossa voi saavuttaa torjuntavoittoja, mutta sota ollaan häviämässä tällä strategialla. Minua ei ilahduta yhtään se hetki, kun totuus lopulta valkenee. Aion kuitenkin asua loppuelämäni Suomessa ja toivoisin, että emme maailman takapajulaksi ajautuisi, jollei sitä vielä olla.
Samanaikaisesti Ay-liike, otaksun, ylläpitää asenneilmastoa, jossa vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Tämä on itse asiassa yksi suurimpia ongelmia. Menestyvien yritysten reseptin pitäisi olla itse asiassa innovatiivisuus ja yritysten pitäisi mahdollistaa kaikkien työntekijöiden osallistuminen innovoimiseen. Itse olen hyvin sitoutunut oman työnantajani menestykseen, koska olen aidosti ylpeä siitä, että yritykseni tuo yhteiskunnalle lisäarvoa vaikka hyväntekeväisyydestä ei olekaan kyse. Koen myös itse, että on kunniakysymys tehdä itse työt hyvin riippumatta siitä, että saanko jokaisesta yksittäisestä työstä jonkun palkinnon. Tämä on tullut jo kotikasvatuksesta ja vanhempieni esimerkistä.
Siitä olen kuitenkin samaa mieltä Ay-liikkeen kanssa, että yksittäisille ihmisille pitäisi pystyä takaamaan usko ja luottamus oman toimeentulonsa pysyvyyteen. Tämä on kuitenkin enemmän yhteiskunnallinen asia ja Ay-liikkeen ajama muutosturva ei asiaa yhteiskunnallisella tasolla paranna vaan itse asiassa heikentää. Poikkeuksena ne muutama ahtaaja ja Ay-liikkeen johtajat, jotka törkeästi ja vastuuttomasti käyttävät hyväkseen mahdollisuutta lakkoiluun ja täysin ulkopuolisten vahingoittamiseen. Kyllä, tämä vahingoittaa jokaista meistä ainakin, jos aikoo veroja maksaa. Me kaikki maksamme korkojen kanssa kaikki menetetyt veroeurot, jonka kokonaissumma kasvaa koko ajan. Eikä tämä myöskään helpota taantumasta nousua ja sikäli uusien työpaikkojen luontia.
Keskusteluun tuli myös mielenkiintoinen elementti vapaasta tahdosta ja oikeudesta puolustaa omia oikeuksiaan. Työntekijällä on Suomessa mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa, kouluttautua uudelle työuralle tai jäädä kotiin yhteiskunnan hyysättäväksi. Tässä näitä vapaan tahdon vaihtoehtoja. Ay-liikkeen toiminta ei ole enää yksittäisten ihmisten vapaata valintaa paitsi ehkä puheenjohtajan osalta.
Lakkoillessa Ay-liike auttaa toimeentulossa vaikka toisaalta eihän sitä kotona makaamisesta palkkaa kuuluisi edes maksaakaan. Yrityksillä ei ole vastaavaa mahdollisuutta tukiin. Jos työnantajat tekevät työsulun, ei kukaan tule hätiin. Yrityksillä ja yrittäjillä ei ole samanlaista turvaverkostoa, joita yksittäisille yhteiskunnan jäsenille on rakennettu. Yrittäjien työttömyys- ja eläkejärjestelyt ovat huomattavasti heikompia, ja se varmaan vaikuttaa.
Itse neuvottelen yritystason yhteistyöstä ammatikseni ja olen oppinut varsin hyvin, että yritysten tavoitteena on tehdä mahdollisimman kannattavaa yhteistyötä, mutta yksittäisten ihmisten motiivit saattavat olla kovin erilaisia. vaikkakin niitä perustellaan yrityksen edulla. Yksittäisen henkilön lopullinen motiivi on aina oman edun saavuttaminen. Henkilön kypsyystasosta riippuu, että miten laaja-alaisesti oman edun käsittää tai kokee ja miten suoraviivaisesti sitä tavoittelee. Ay-liikkeen johtajalla saattaa nykyisessä tilanteessa olla suurin motivaatio saada jonkinlainen voitolta näyttävä neuvottelulopputulos, jotta pystyy säilyttämään oman asemansa keulilla vähän samaan tapaan kuin Hitler bunkkerissaan viimeisinä päivinään. Silloin ei kannata säästellä omia eikä vieraita.
L