Jos sinä esität väitteen, että duunarioloista olisi jotenkin tekemätön paikka nousta huippujohtajaksi niin viisi esimerkkiä riittää kyllä osoittamaan että olet väärässä. Se että Nalle Wahlrooskin on noussut johtoon hyvistä oloista ei todista päinvastaista. Jos haluaisit todistaa pointtiasi oikeaksi, niin voisit listata vaikka viisi huippujohtajaksi suhteilla noussutta keskinkertaisuutta. En kuitenkaan pidätä hengitystäni tätä odottaessani.Niin siis hetkinen. Kuinkas vanhoja nämä sinun esimerkkitapaukset olikaan? Montakos firmaa tässä maassa on? Pitääkö mun alkaa tähän luettelemaan alle kaikkia niitä jotka on perineet sen firmansa ja sen rahat, vai mitä sä nyt haluat tässä selittää?
Mika Anttonen ei ole perustanut St1:stä. Ketjussa oli jo toistasataa asemaa kun hän siihen tuli töihin. Hän myi vuonna 2000 oman firmansa ja niillä näytöillä sai paikan St1:ltä (joka tosin toimi vielä eri nimellä tuolloin).errotko vielä miksi tuossa on sinulla esim. tuo Kyösti Kakkonen ja Anttonen listattuna, vaikka erikseen oikein sanoin, ettei tähän lasketa niitä jotka ovat oikeasti sen firmansa perustaneet. Niillä on oikeasti ollut osaamista ja tietotaitoa luoda jotain uutta ja suurta, ne on kyllä rahansa ansainneet ne kun sen firman ovat perustaneet ja omistavat.
Risto Siilasmaa taas on F-securen perustanut, joskin hän on tehnyt menestyksekästä uraa myös Nokiassa. Kumpikin todistavat ettei itse perustamissa tai muiden perustamissa yrityksissä johtajana niin erilaista ole että tuo jaottelu olisi millään tavoin oleellinen asiassa.