Kaupan alalla on paljon muutakin työtä kuin kassatyöskentely, joka on se kaikista näkyvin kuitenkin. Osa tehtävistä on hyvin fyysisiä, osa taas henkisesti rankempia. Esimerkiksi liha/eineskuormia purkaessa saa hien pintaan helposti, kun laatikossa on painoa helposti lähelle 20 kg, ja se pitää vaikka hartiatasosta nostaa alas. Samaa nostelua tulee monessa muussakin kohtaa, mutta painot ovat pienempiä. Tätä vaikkapa kolme tuntia tauotta niin ainakin uudet tulokkaat alkavat hyytä. Lisäksi pitää olla tarkka että hyvinkin samankaltaiset pakkaukset menevät juuri oikeaan paikkaan ja oikeaan järjestykseen. Vähän sinne päin ei riitä. Tämä on joidenkin etenkin nuorien vaikea ymmärtää.
Toiset työt ovat taas henkisesti vaativampia. Ei ole aina kovin helppoa ennustaa mitä asiakkaat haluavat. Etenkin juhlapyhät aiheuttavat melkoista painetta, kun oikeita asioita pitää olla sopiva määrä. Jos tavara loppuu, asiakkaat ovat kiukkuisia, jos jää liikaa, johtajat ovat kiukkuisia. Yleensäkin katteita ja hävikkejä seurataan aika tarkasti,ja jos homma ei suju niin syitä ja parannuskeinoja etsitään. Lähiviikkoina pitää tehdä tilaukset juhannuksen suurimmista myyntiartikkeleista, kuka tietää millaista säätä on luvattu?
Kassa on se paikka joka näkyy eniten asiakkaille. Ei se aina niin helppo paikka ole. Työ on loppuviimeksi aika yksitoikkoista. Ja 99% kaikista haukkumisista saa kassa niskaansa, ja yleensä syyttä koska yleensä syyllinen on osastolla.
Monelle kauppa on etappi elämässä eteenpäin kesä- tai täydennystöiden merkeissä. Etenkin kesällä tuuraajia ja alalla "poikkeajia" tarvitaan, kun myymälää ei voi laittaa kokonaan kiinni, kuten osalle tehtaista tehdään. Osan asioista voi oppia helposti, osaa joutuu miettimään vielä vuosienkin jälkeen. Osa-aikaisen palkalla ei pääse miljonäärikerhoon, mutta pärjää kun nuukasti elää. Valitettavan monethan kaupan alan työpaikoista on osa-aikaisia. Taukoja ei juuri tarvitse pitää, yksi 12 min tauko kuuden tunnin työpäivän aikana ei herätä riemunkiljahduksia. Osa-aikaisia ja kiireapulaisia tarvitaan kaupan alalla aina, mutta taustalla on kuitenkin aina joukko rautaisia ja sitoutuneita pitkän linjan työntekijöitä, jotka pitävät langat käsissään ja joita ilman kauppa ei pyöri. Alan arvostus ei ole hääppöinen, mutta ehkä sekin joskus nousee. Ilman vakimarkettia jokaisen meidän ruuan hankinta voisi olla hieman hankalampaa.
Itse olen jäänyt alalle, sillä pidän työstäni ja työtovreistani. Kirjoitukseni koskee nimenomaan päivittäistavarakauppaa, koska sen tunnen parhaiten. Tavara/vaatepuolella on sitten taas omat haasteensa muotien ja sesonkien suhteen.
