Tobias kirjoitti:
...On suorastaan huvittavaa lukea pääomakriittisiä kirjoituksia, kun samaan aikaan Suomen kansantalous on pääomamarkkinoiden avautumisen jälkeen kasvanut huikeasti. Olemme rikkaampia kuin koskaan...
..Kirjoitukseni pointti oli siinä, että tiettyjen ammattiliittojen tulisi pikkuhiljaa herätä siihen todellisuuteen, että lakkoilemalla ja työelämän jäykkyyksiä lisäämällä (mm. keskitetyt palkkaneuvottelut; nehän tulisi käydä mielestäni yritystasolla) he vain nopeuttavat omien työpaikkojensa katoamista Suomesta...
Kirjoituksesi pointti on hieman epäuskottava, kun tiedetään, että Suomessa lakkoja on varsin vähän. Lakkoihin menetetyt työpäivät ovat aivan marginaaliset. Työelämän jäykkyyksiäkään tuskin ollaan lisäämässä, sillä vallitseva Aasia-ilmiö on vaikuttamassa vahvasti toiseen suuntaan. Muutoksen rajuudesta ja nopeudesta sekä siitä, kehen se kuuluu kohdistaa, on sitten erilaisia näkemyksiä.
Lähes yhtä huvittavaa on lukea teidän pääomamyönteisiä kirjoituksia, joissa maailma pyörii tulojen ympärillä. Totta kai se on hyvä asia, että maassa on rahaa ja vaurautta. Mutta kai aiheellisesti voi kysyä sitä, että onko sanonnalle "kohtuus kaikessa" yhtään tilaa tässä maailmassa. Jos tuhat henkeä työllistävä yritys tuottaa voittoa miljoonan, niin kuka sen voiton tekee ja kenelle se jaetaan? Toimitusjohtaja? Hallituksen viisi jäsentä? 100 ylempää toimihenkilöä ja asiantuntijaa? 900 Duunaria? Ulkopuolinen konsultti? Mitenkä tämä miljoona pitää jakaa? Suurin osa luonnollisesti niille, joilla on jo valmiiksi eniten?
Tuo väitteesi siitä, että työpaikkojen katoaminen vain nopeutuu lakkoilemalla ja työelämän jäykkyyksiä lisäämällä, pitää sisällään
tiedon siitä, että ne paikat joka tapauksessa katoavat? Eikö siis nyt ole duunareilla ehdottomasti viimeiset hetket kerätä rahoja talteen tulevaa työttömyyttä varten? Kun ne työt kuitenkin loppuvat? Mitä enemmän nyt saa irti, niin sitä parempi, koska pääoman haaliminen on elämän keskeisin tehtävä. Ai niin, työntekijähän ei ole oikeutettu pääoman keräämiseen, sillä se on vain rikkaiden etuoikeus? Monista puheenvuoroista käy hyvin ilmi, että tavallisen työntekijän elämä on vähemmän arvokas kuin pääoman jatkuva haaliminen muutamille.
julle-jr kirjoitti:
...Edes kesätyöläisiä ei voi palkata tehtaaseen ohi paperiliiton määräämiä sopimusehtoja. Mielestäni tämä on jotenkin käsittämätöntä. Jos jostain löytyy ihmisiä, jotka haluavat tehdä samoja töitä pienemmällä palkalla, niin totta kai tehtaalla pitäisi olla oikeus ottaa tällainen kaveri töihin. Omasta puolestani soisin asian olevan niin, että jos jollekulle ahneelle punikkiduunarille ei kelpaa kilpailukykyinen palkka, niin painukoon ulos tehtaasta. Jos joku muukin suostuu tekemään samaa duunia pienemmällä palkalla, niin miksi jonkun vanhan pirun kuuluisi ansaita samasta työstä enemmän? En ymmärrä
Eikö tuo keskitetyn palkkaneuvottelun idea ole se, että saadaan määritettyä minimitaso, johon työntekijä voi perustaa koko
elämänsä. Mitoittaa asumis- ja elinkustannuksensa ja kulutustottumuksensa, lasten hankkimisen kulut ja heidän elättämisensä jne sopimuskauden ajaksi. Saadakseen luottamuksen siitä, että voi rakentaa rauhassa elämäänsä eteenpäin? Työnantajallekin tämä systeemi on edullinen sillä mikäli voitaisiin aina valita se, joka tekee halvimmalla, olisi kait luonnollisesti työntekijälläkin oikeus ilman sanktiota lähteä työstä siihen firmaan, joka maksaa sentin tunnilta enemmän? Vai ehdotatko, että työsopimus sitoisi vain työntekijää?
Vaatiminen paikallisen sopimisen lisäämisestä, on vain korupuhetta ja sitä, että ei uskalleta suoraan sanoa, että palkkoja on laskettava. Kuten aiemmin kirjoitin, niin työntekijöiden palkkoja pitää
laskea, koska
Aasiassa on alempi palkkataso - ja johtajien palkkoja pitää
nostaa, koska
Euroopassa on johtajilla
korkeammat palkat.
Paikallisestihan yritys saa täysin vapaasti maksaa taulukkopalkkoja korkeampaa palkkaa, jos se haluaa. Jos työnantajat ovat joskus tehneet huonon sopimuksen, on se vain työnantajien vika. Kilpailevat yritykset ovat aina keskenään samalla minimitasolla. Joku voi hankkia kilpailuetua palkkaamalla parhaat tekijät paremmalla palkalla.
Keskitetyn palkkaneuvottelun etuna Suomessa on myös ollut se, että palkkaratkaisuun on kyetty yhdistämään hallituksen veropäätökset ja näiden kaikkien yhdistelmällä on saatu vakautta taloudenpitoon. Se on ollut myös elinkeinoelämän etu, jota ne ovat vuosikausia hyödyntäneet. Tämäkin on hyvä muistaa.
Täällä jatkuvasti vaaditaan työntekijöiden kuristamista, koska ollaan menossa kohti huonompia aikoja. Voitaisiinko tämä kääntää toisinpäin? Eikö voitaisi vaatia, että johtajien pitäisi olla innovatiivisempia, jotta heillä säilyy oikeus palkkaansa? Eikö ole käsittämätöntä, että johtajat saavat jatkaa töissä, vaikka eivät kykene tekemään sellaisia päätöksiä, joilla ongelmat selvitetään? Miksi johtajia pidetään töissä, vaikka he eivät saa mitään aikaan?
Tämäkin teksti on provosoivaa, mutta itsehän aloititte ;-)